![]() 27.03.2007 17:13:28 | |
---|---|
täs aiheesa oli jo ideaakin, ennen ku joku taas lohkas jotain ja sota o valmis.. mun mielestä se lähtee kamoista ja soittajasta, prosenteja en halua miettiä. ehkä ääni noin hertseissä ja eri asteikoissa mitattuna lähtee kamoista, mutta soittotyyli ja jipot jota musassa viljelee, lähtee soittajasta. Kaksi rumpalia soittaa peruskomppia yritäen soittaa yhtä kovaa, silti ne ei kuulosta samalta, vaikka samoilla rummuilla soittaisivat. Se ns. "soundi" muodostuu kamoista ja sun soittotyylistäsi.. tai ihan yks hailee mitä se kenellekin tarkottaa. I am the Horsemaster | |
![]() 27.03.2007 18:44:54 | |
Tässä vaiheessa sanon vain, että suurin osa EHJISTÄ kitaroista ja vahvistimista sopii hyvin yhteen, jos osaa yhtään käyttää niissä olevia säätimiä. Ehjät kamat tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan (kalliita) kunnon soittimia. Välineillä on väliä, ihan niinkuin missä tahansa missä ylipäätään mitään välineitä käytetään. "I'm sorry, I dont listen to country music." -Joey DeMaio when asked what he thought about Metallica. | |
![]() 27.03.2007 18:54:52 (muokattu 27.03.2007 18:55:15) | |
Ehjät kamat tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan (kalliita) kunnon soittimia. Välineillä on väliä, ihan niinkuin missä tahansa missä ylipäätään mitään välineitä käytetään. No mites ku mie kuvittelin saaneeni siitä 160 euron J&D:stäkin ihan kelvollista ääntä pihalle? Oisko ääni ollut paljonkin erilainen tai parempi jos oisin vetänyt kalliilla pelillä? Tää menee nyt väkisinkin näille raiteille, sorry vaan ketjun aloittajalle. Vasemmassa lahkeessa-klubi #1
- - - -
Jukin juutuubi
- - - -
Mighty Shade | |
![]() 27.03.2007 20:01:46 | |
Itse kokeilin bassovehkeitä kitaran kanssa huvin vuoksi, kun sattuivat olemaan pinossa sopivasti. Bassovahvari oli kitaracombon päällä ja mietin vain että samapa tuo, kokeillaan. Alin bassopää equlla pois ja muuten sopivasti hienosäätäen löytyi niin ihana näkkäriclean kuin vain olla voi. Viime viikolla tuli sitten Paha Apina ja kokeilin sitä samojen laitteiden läpi ja aivan järkyttävän hyvin toimii ilman suurempaa säätämistä. Pitäisi vain kehdata nyt ruveta säätämään sen "ultimate"-soundin etsimiseksi, mikäli se noista vehkeistä löytyy. Niin, ja tuo toimi ainakin itselläni explorer-mallisella humpparikepillä. Stratomallinen yksikelaisilla meinaa viiltää tärykalvot auki ja repiä selkärangan pois nenän kautta. Noin kuvaillakseni soundin toimivuutta... Mitään allekirjoituksia/sooloja/ajatuksia tarvita... | |
![]() 27.03.2007 20:22:18 | |
Tää menee nyt väkisinkin näille raiteille, sorry vaan ketjun aloittajalle. ...ei se mitään... mä oon tottunut siihen... keskivertoa älykkäämpänä kaverina tarttee vaan osata olla nöyrä ;-))) Sak.4:6 "Ei volumella ja tonella, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot" ---- kalamies#7 >-)))> | |
![]() 27.03.2007 20:22:34 | |
Hughes & Kettner ZenTera Spectraflex Kitara (Telecaster) Ei jää ainakaan laitteista kiinni. Katso omat plussasi täältä! "Oh Yeah! E-minor!" - Patrick | |
![]() 27.03.2007 21:13:21 | |
No mites ku mie kuvittelin saaneeni siitä 160 euron J&D:stäkin ihan kelvollista ääntä pihalle? Sulla oli hyvä vahvistin sen kanssa käytössä. Huonolla vahvistimella olisi soundi ollut huonompi. Yksinkertaista jos sen vaan tajuaa. | |
![]() 27.03.2007 21:19:25 (muokattu 27.03.2007 21:19:43) | |
Sulla oli hyvä vahvistin sen kanssa käytössä. Huonolla vahvistimella olisi soundi ollut huonompi. Yksinkertaista jos sen vaan tajuaa. Ja ihan sama tilanne vaikka kitara olisi ollut 30 kertaa kalliimpi Gibsonin Les Paul. Soundi lähtee ranteesta. Päätesärö myös. | |
![]() 27.03.2007 21:27:47 | |
Eikö musiikissa ja soittimissa pädekään se sääntö että halvin on todennäköisesti huonoin mutta kallein ei välttämättä ole paras? Ite valitsin oman Tokaini(560€) parinkin tonnisen vastaavan sijaan vaikka rahaa olis ollut vaikka aitoon Gibsoniin. Metalligenret ovat vain yhdentekevien bändien pätemisen tarvetta ja pohjimmiltaan kaikki se on vain heavy metallia. | |
![]() 27.03.2007 21:39:42 (muokattu 27.03.2007 21:43:30) | |
Minusta vahvistimeen kulminoituu aika paljon. Hyvä vahvistin ajaa monia kaappeja hyvin ja paria eriomaisesti. Huono vahvistin ajaa vain paria kaappia hyvin. Eikä edelliseen vaikuta kitara oikeastaan ollenkaan. Itse suosin kirkkaita kaappeja ja tummia vahvistimia. Ostan kitarakamoja samalla periaatteella kun kenkiä. Ne joko sopii tai ei sovi. Testattu parissa minuutissa. Ei mua kiinnosta alkaa miettii ja opiskelemaan että miten ne mahdollisesti sais sopimaan. Jos vaikka käyttäis suutarilla. hmm... Omasta mielestäni soundi lähtee sormista siinä mielessä, että saman soundin saa eri laitteista mutta vain erilaisella tatsilla. Esim. jos haluan Laneysta AC/DC-soundia, minun tulee soittaa hienoisesti eri tavalla kuin hakiessani AC/DC-soundia vaikka VHT:stä. Tästä tulee se hiuksenhieno ero, joka aistitaan jollain erikoisella fiilistasolla. Sitten kun saa passelit kamat hyppysiin niin kaikki on jotenkin tuttua ja turvallista. Ne vaan istuu omaan tatsiin, niin kun sopiva kenkä jalkaan. Eli teoriassa vaikka kaksi soittajaa halajavat samaa soundia, molemmat voivat päätyä eri laitteisiin koska heidän tatsissaan, soittotyylissään ja tavassaan säätää soundeja on eroja. Tämä siis silloin kun perusajattelu on kunnossa. Eli en toki väitä että Mesa-hevi-mätöt lähtee tuosta vaan Rolandin JC:llä kun muuttaa tatsia tarpeeksi. Tarkoitan niitä pikkiriikkisiä eroja jotka johtavat viimekädessä ostopäätökseen. | |
![]() 27.03.2007 21:53:19 | |
No mites ku mie kuvittelin saaneeni siitä 160 euron J&D:stäkin ihan kelvollista ääntä pihalle? Oisko ääni ollut paljonkin erilainen tai parempi jos oisin vetänyt kalliilla pelillä? Tää menee nyt väkisinkin näille raiteille, sorry vaan ketjun aloittajalle. Sain minäkin vanhasta Jackson Performerista ihan kelvollisia soundeja pihalle, mutta olisi se varmasti kuulostanut pirun paljon paremmalta jos siinä olisi ollut vähän sustainiakin... :) Hymyä huuleen kun kuset vastatuuleen | |
![]() 28.03.2007 09:25:32 | |
Ite kokeilin tuossa vähän aikaa sitten kaverin luona hänen squier stratoa ja 10W:n squier trankkumysteerikomboa. Välissä oli kotitekoinen fuzz face. Mie en ota kantaa siihen mistä se saundi lähti, mutta kuulosti ihan hiton hyvälle! Siis ottaen huomioon että vahvistin maksaa kirpputorilla 3e! Vehkeet kun on tarpeeksi Lo-Fi, niin älyää yleensä keskittyä olennaiseen, väittäisin näin. Missä Oikeus? Missä Vääryys? | |
![]() 28.03.2007 09:54:17 | |
Perusajatus on mielestäni siinä, että sika-kallis-skitta ja sika-kallis-vaffari ja sika-kallis-efekti voivat kaikki olla oman alueensa huippuja, mutta eivät toimi yhdessä ollenkaan. Itselläni on n. 1300-1400e hintainen putkinuppi ja sen alla 300e kaappi. Yllättävän hyvin toimii tuollainen yhdistelmä, jossa alakertavoittoinen nuppi ja v30-varustettu 2x12" rasia. On potkua, on erottelevaa keskialuetta, löytyy myös vahvistimen ominaisuuksien ansiosta heleän kirkasta yläkertaakin. (Toimii hienosti niin humbuckereilla kuin sinkuillakin) Monesti tosiaan V30 on parjattu siitä keskialuepiikistään, mutta sekin on vahvistinkohtaista, sanoisin. Eli jo valmiiksi reilulla middlellä varustetun vahvistimen kaveriksi tuo elementti saattaa olla liian "pistävä" mutta tummasoundisemman nupin kanssa varsin mainio elementti. Nimenomaan hyvän soundin metsästyksessä tulos on osiensa summa, eikä mitään yksiselitteistä sääntöä ole. Etenkin kun hyvä soundi on vielä soittajasta/kuulijasta kiinni. Itse tykkään tykitellä 300-400e käytetyllä Charvelilla suuren osan ajasta, sillä se on monipuolinen, hyvä soittaa ja tarjoaa hyvät perussoundit joiden varaan on helppo rakentaa. Rakentamisesta tässä onkin kyse. Mielestäni kamojen yhteensopivuutta ei edes kauheasti nykyään mietitä eikä sitä arvosteta. Sitten sitä palettia koitetaan parannella mikkejä vaihtamalla jne. vaikka jokainen tietää kun kerran sekoittaa sen väripaletin värit keskenään, niin sieltä ei kovin helpolla enää värejä saa eroteltua takaisin lähtötilanteeseen. Itse pyrin rakentamaan ketjun sormista kuultaviin ääniaaltoihin siten, että kaikki laitteet ovat hallinnassani ja tiedän/ymmärrän mitä ne tekevät lopputulokselle. Nimenomaan siksi, ettei ketjussa ole yhtäkään heikkoa lenkkiä ja koko "prosessissa" sellaista tekijää jonka touhuista en tiedä. Monesti se soundin metsästäminen on enemmän ongelmanratkaisua ja "vian" paikallistamista. Jollei siihen käytä aikaa ja tutustu laitteisiin kunnolla, niin sitä seuraa usein huono ratkaisu... (vaihtaa vahvistimen vaikka ongelma olikin pedalboardissa ja kaapeloinnissa, tai vaihtaa kitaran vaikka ongelma olikin vaffarissa ja sen elementissä jne jne.) Tässä mielessä kitarakamojen hanskaaminen on yhtä tärkeää kuin soittotaito, vaikka tietysti hyvä soittaja saa huonommankin setupin kuulostamaan siedettävältä, ei mielestäni ole aiheellista sivuuttaa työkalujen merkitystä. Kaikki ongelmat ei korjaannu sillä että ostaa kalleimmat ja "parhaimmat" vermeet. http://terrornylund.blogspot.com/ | |
![]() 28.03.2007 10:21:49 | |
Ehkä se punainen lanka ja suuri pihvi on juuri siinä, että rojut ovat asianmukaiset. Eli hinnasta viis, kunhan laite toimii kunnolla siinä tehtävässä mihin se on hankittu, sen soittajan hanskoissa kuka niillä humppaa. Kuvaavaa on se, että itse pidin esim. jenkki-Stratocasterin soundista mutta en toisaalta sen soitettavuudesta, jolloin nykyinen halpa Charvelini on minulle parempi vaihtoehto kuin "perinteiden kunnioittaminen." Jollekulle toiselle minun laitteistoni taas ei soveltuisi alkuunkaan... varsinkin jos on vähänkään allerginen "teinien hevisuunnikkaille" tai "soundin tuhoavalle floikalle.." :P Hymyä huuleen kun kuset vastatuuleen | |
![]() 28.03.2007 10:29:38 (muokattu 28.03.2007 10:35:34) | |
Kamafilosofointi on ihan hauska laji. Tässäkin tullut mielenkiintosia pointteja esiin vaikka hiukan mennäänkin aiheesta ohi. Lisäisin yhden seikan jota olen joskus aikaisemminkin sivuuttanut. Valitettavan harvoin näkee/kuulee sellaista Hendrix-tyylistä ajattelua, että katotaan mitä kamoja meillä on ja mietitään sitten mitä niillä voi tehdä. Voisko niistä saada jonkun hyvän soundin millä vois tehä musiikkia? Nykyään yleisempi tapa tuntuu olevan se, että mietitään miten jostain kamoista saadaan samanlainen soundi kun sinä ja sinä vuosikymmenenä, sillä ja sillä artistilla ja sen ja sen biisin soolossa oli. Kannattaa vaan istua alas, unohtaa mennet vuosikymmenet ja alkaa säätää sellasta soundia joka itsestä kuulostaa hyvältä, ihan vaan niillä kamoilla mitä siinä edessä sillon on. Tää palaa tohon bonen tekstiin siinä mielessä, että tällasessa hommassa täytyy tuntee ne laitteet tosi hyvin ja osata kuunnella. Kun hoksaa että mitä tähän soundiin tarvitaan että päästään johonkin, täytyy tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Joskus voi joutua käyttämään jotain laitetta jopa ihan vääriin tarkoituksiin, jotta pääsisi haluamaansa tulokseen. Netti on pullollaan kaikenlaisia nyrkkisääntöjä että mitkä kamat pitää olla ja missä asennossa pidetään potikoita. Mullistavaa uutta kitarasoundia on todella vaikea keksiä ja monet nykyisetkin maestrot vetelevät ensi kuulemalta hyvin samanlaisilla soundeilla. Vivahde-erot tulevatkin siitä miten sinne soundiin on päästy, eikä siitä millainen ylesissoundi on lopputuloksena. Onneksi nykyäänkin vielä kuulee joskus soundeja jotka ovat jotenkin tuttuja, mutta niissä vaan on se kuuluisa "jokin". Tämän nykyinen vallitseva ajatusmalli konkretisoituu ihan noilla kitarakamamarkkinoillakin. Yhä useampia laitteita ei enää markkinoida sillä että ne tekisivät soundille jotain, vaan sillä että ne kuulostavat joltain jo olemassa olevalta/olleelta referenssiltä. | |
![]() 28.03.2007 10:45:44 | |
Kannattaa vaan istua alas, unohtaa mennet vuosikymmenet ja alkaa säätää sellasta soundia joka itsestä kuulostaa hyvältä, ihan vaan niillä kamoilla mitä siinä edessä sillon on. En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. + Tämän nykyinen vallitseva ajatusmalli konkretisoituu ihan noilla kitarakamamarkkinoillakin. Yhä useampia laitteita ei enää markkinoida sillä että ne tekisivät soundille jotain, vaan sillä että ne kuulostavat joltain jo olemassa olevalta/olleelta referenssiltä. Mallintavissa vermeissä on onneksi se hyvä puoli, että ne eivät kuulosta 100% esikuviltaan, jolloin väkisinkin tulee luotua jotain "uutta" vaikkakin vanhan perustan ja teeman päälle. Mutta totta tosiaan että nykyään soundia lähdetään tavoittelemaan tietyillä "oletuskamoilla". Hyvä tietysti että on joku lähtökohta ja tavoite, mutta sellainen tietynlainen luovuus ja luova hulluus puuttuu. Ja jotta threadin Offtopic-kiintiö täyttyisi, niin... Kitarakamat on kuin jääkaapin sisältö... mitäs tänään loihditaan eilisistä riiseistä, vanhasta kertapakkaus hese-ketsupista ja sunnuntaisesta pannarista? :) a) syödään riisit ketsupin kanssa erikseen ja pannaria jälkkäriksi b) otetaan pannari, levitetään ketsuppia pinnalle ja riisit päälle, sitten koko komeus mikroon/uuniin hetkeksi ja kun on valmista niin voi vaikka rullata pannarin "wrapiksi" ja nauttia c) kolmas kaveri vetää ketsupit nenäänsä, kämmää riisit lattialle ja heittää pannarilla naapuria takaraivoon http://terrornylund.blogspot.com/ | |
![]() 28.03.2007 11:12:52 | |
Mielestäni kamojen yhteensopivuutta ei edes kauheasti nykyään mietitä eikä sitä arvosteta. Itse pyrin rakentamaan ketjun sormista kuultaviin ääniaaltoihin siten, että kaikki laitteet ovat hallinnassani ja tiedän/ymmärrän mitä ne tekevät lopputulokselle. Nimenomaan siksi, ettei ketjussa ole yhtäkään heikkoa lenkkiä ja koko "prosessissa" sellaista tekijää jonka touhuista en tiedä. Monesti se soundin metsästäminen on enemmän ongelmanratkaisua ja "vian" paikallistamista. Jollei siihen käytä aikaa ja tutustu laitteisiin kunnolla, niin sitä seuraa usein huono ratkaisu... (vaihtaa vahvistimen vaikka ongelma olikin pedalboardissa ja kaapeloinnissa, tai vaihtaa kitaran vaikka ongelma olikin vaffarissa ja sen elementissä jne jne.) Justiinsa näin. Itse olen karvaasti kokenut juurikin tuon lopputuloksen surkeuden, kun en tiedä tiettyjen komponenttien vaikutusta kokonaisuuteen... Esim kaiun kanssa tappelin tietämättäni pitkään. Treeniksellä saadut hienot soundit katosivat tyystin tietyissä live-tilanteissa, kunnes puhtaasti nysväämällä ja kokeilemalla pääsin sisään esim delayn tone säädön vaikutukseen kokonaissoundissa. Mitä tummempi tone, sen paremmin "taustalle" kaiku katoaa puurouttamatta varsinaista soundia, mutta tarjoten silti sen tilaefektin, jota hain. aikaisemmin kaiku oli minulle livetilanteissa liian kirkkaana ja tuli "tasavertaisena" kitaran oman äänen kanssa pinnalle ja kun äänenvoimakkuutta nosti, homma meni puuroksi... minulla ei vain ollut keinoa korjata tilannetta, koska en tiennyt missä vika =) Homma ei siis ole pelkästään sen ihanne soundin metsästämistä, vaan myös kerran löytyneen ihanne soundin sovittamista kulloinkin muuttavaan akustiseen tilaan... vaffarin mikitys ja homman jättäminen miksaajan huoleksi on tietysti yksi vaihtoehto, mutta lavaääni on taas toinen juttu... Sak.4:6 "Ei volumella ja tonella, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot" ---- kalamies#7 >-)))> | |
![]() 28.03.2007 11:45:01 | |
Soundi lähtee 90% soittajasta. Sen jälkeen loppu on hienosäätöä. Eli kanteleella hyvät SVR:t, jos oot äijä? I hope not. Epin lespalla ja 10W Axtech-harjoitusvahvistimella ympättynä ibanezin FZ7:lla lähti tosi möyheet blyysit. Uskoo ken kokeilee.. Tää on kainen taas näitä "mee kokeilee kauppaan" -juttuja. Zen se vasta oli fixu kaveri.. ja Paavo takaisin Eduskuntaan! | |
![]() 28.03.2007 11:50:24 | |
Mikkipiuhan päät sopivat ihan hyvin yhteen. | |
![]() 28.03.2007 12:00:17 (muokattu 28.03.2007 12:04:50) | |
Krice: Jospa ne soittaisi vaikka samaa nuottia alternate pickaamalla. Väitänpä, että melko samalta kuulostaisi. Väitä vaan, mutta olet väärässä. Siinä vaiheessa kun osaa soittaa, soundi ei todellakaan lähde kamoista vaan kamojen funktio on enää pystyä välittämään se tarvittava sointi. Ja tässä onkin koko ketjun ongelma. Kun joka soittajalla on vähän (paljon) eri sointi, ei voi olla yleispätevää vastausta kysymykseen. Ei voi olla minkäänlaista vastausta kysymykseen. Varsinkin kun soundi-ihanteet ovat mitä ovat. Mä voisin väittää, ettei Mesa/Boogiella ole muita hyviä vahvistimia kuin se alkuperäinen koripunoscombo, mutta väite olisi typerä koska moni täällä oikeasti diggaa Mesojen soundista ja monen tyyliin ne sopivat. Mun Mesa-stäkkini lähti aikoinaan kuitenkin kuukauden kokeilun jälkeen takaisin kauppaan, eikä oo ollut ikävä. Samoin mä voisin väittää, ettei floikkakitaroista oo mihinkään, mutta onhan niistä. Eikä Peavey ole koskaan tehnyt mitään käyttökelpoista. Nuo kommentit varmaan pistävät perspektiiviin seuraavat "hyväksi havaitut" kommenttini :-D - Gibson ES335 ja plexi-marshall JMP, olipa kyse 50-wattisesta tai Superleadista, soundaavat hyvältä, ja parhaalta kun molemmat ovat 60-luvulta. - Ne soundaavat parhaalta 60-luvun Celestion 4x12" -kitarakaappien kanssa. Parhaita kitarakaappeja ovat Sound Cityn ensimmäisenä vuotenaan valmistamat. - Fender Telecaster soundaa hyvältä Ampeg VT22 -combon kanssa. Parhaalta jos molemmat ovat vuodelta 1972. - 1950-luvun orkesterikitarat soundaavat parhaalta 1950-luvun orkesterivahvistimien kanssa. - Gretsch Country Gentleman sopii hyvin Fender Princetonin kanssa. - Les Paul Goldtop soundaa hyvältä Marshallin Silver Jubileen kanssa. - Värillisellä Tolexilla varustetut nupit tarvitsevat samanväriset kaapit (kiitos vinkistä, J. Mascis). - Efektipedaalin ei tarvitse olla kallis, kunhan se on omituinen ja mielellään harvinainen. - Kiekkokaiku on "parempi" kuin nauhakaiku, koska niitä ei ole saatavana. - Kaikki vahvistimet toimivat, kunhan löytää sopivan toisen vahvistimen rinnankytkettäväksi. - Efektit kannattaa aina kytkeä mieluummin rinnan kuin sarjaan. - Kaappi on parhaimmillaan juuri ennen kuin se hajoaa vanhuuttaan. - Piuhoilla on väliä. Oikea yhdistelmä kangaspunoksista johtoa ja television antennikoaksiaalia on hyvä tapa hienosäätää vahvistimen sisääntulon kuorma. - Kaikki menee uusiksi jos potikoiden vastus muuttuu. :-D :-D :-D "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)