Kitarat: kitarakamat ›

jahas, romaanini katosi mystisesti kun sitä postasin. enpä jaksa heti kirjoittaa uudelleen.

Tästä syystähän esim. Caparisonin HGS -kitaroissa on talla vähän taaempana kuin normaalisti. Skaala on suurimmassa osassa ihan 24.75", mutta alavireisiin taipuvat ihan hienosti esim. Soilworkin, Mnemicin, Killswitch Engagen ja muiden käytössä.
 
Eikös se skaala nimen omaan pitene, jos tallaa siirretään taaksepäin muiden osien pysyessä paikallaan, vai missasinko jotain olennaista?
 
skaala = kielen soivan osuuden pituus, eli satulan uran reunasta tallapalan sisäreunaan: kaulan pituus on eri asia
 
Kokemuksieni mukaan jo drop-C# menee melko käyttökelvottomaksi plörinäksi normaalissa Les Paul -skaalassa (24,75"), eli se vaatii väkisin piemmän skaalan. Soittotuntumasta ei vaan saa mitenkään kovin järkevää ja joudutaan käyttämään ihan kohtuuttoman paksuja kieliä (mikä sekin vie soittotuntumaa epäluontevampaan suuntaan). Pidemmällä skaalalla on mahdollista käyttää järkevämpiä kielten paksuuksia ja soittotuntuma on lähempänä sitä mitä se kitaralla yleensä pitäisi olla. Ei perinteinen Stratocaster-skaalakaan (25,5") erityisen hyvä vielä ole mataliin vireisiin: kun vertasin peräkkäin Stratocasteria ja Danelectron baritonikitaraa 27" skaalalla - kummassakin kvartin verran alavirettä (B-E-A-D-F#-B) - oli ero soittotatsissa melkoinen. Stratocaster ei vaan "soinut" kunnolla ja 11-70 -kielisettikin tuntui liian veltolta.

Esim. Scarve käyttää les pauleja standardi A vireessä. Itse ajattelen asiaa näin. Kun aletaan mennä B:n alle, alkaa pidempi skaala olemaan pop, A:N alapuolella jo välttämättömyys.
 
Kaikki kitarat eivät ole tasa-arvoisia alavire hommissa. Kun olen seurannut erittäin alavireisten kitaroiden rakennuspalstoja, huomasin, että mahonkia ei oikein haluta käyttää 8 kielisissä. Ala ei oikein soi kunnolla. Meshuggahin 8 kielisissä soundi alkaa olla aika pianomainen, ja aika pakkohan se on jos noin matalan vireen haluaa soivan.
 
8 kielisissä tuntuu saarni olevan yleisin valinta. Vaahteraa, leppää ja lehmusta näkee myös käytettävän. Hyvin matalavireisen kitaran raskautta soundista ei siis voida hakea niin paljon runkopuista, kun tavallisissa kitaroissa. Pääpaino siirtyy erottelukykyyn. Hyvin matalassa vireessä soundi tahtoo mennä puuroksi, joten aika ymmärrettävää tämä taitaa olla.

Eikös se skaala nimen omaan pitene, jos tallaa siirretään taaksepäin muiden osien pysyessä paikallaan, vai missasinko jotain olennaista?
 
Pitenee toki, mutta intonaation säätäminen onkin eri juttu. Kitaroissa 12. nauha on yhtä kaukana tallasta kuin satulasta, joten jos tallaa vaan siirretään taaksepäin, niin matka pitenee vain toiseen suuntaan. Toisaalta jos tallaa siirrettäisiin vain hiukan taaksepäin, niin intonaation säätövara paranisi huomattavasti. Tämän takia esim les pauleissa tuo talla on hieman takavinossa.

Eikös se skaala nimen omaan pitene, jos tallaa siirretään taaksepäin muiden osien pysyessä paikallaan, vai missasinko jotain olennaista?
 
skaala = kielen soivan osuuden pituus, eli satulan uran reunasta tallapalan sisäreunaan: kaulan pituus on eri asia
 
Kokemuksieni mukaan jo drop-C# menee melko käyttökelvottomaksi plörinäksi normaalissa Les Paul -skaalassa (24,75"), eli se vaatii väkisin piemmän skaalan. Soittotuntumasta ei vaan saa mitenkään kovin järkevää ja joudutaan käyttämään ihan kohtuuttoman paksuja kieliä (mikä sekin vie soittotuntumaa epäluontevampaan suuntaan). Pidemmällä skaalalla on mahdollista käyttää järkevämpiä kielten paksuuksia ja soittotuntuma on lähempänä sitä mitä se kitaralla yleensä pitäisi olla. Ei perinteinen Stratocaster-skaalakaan (25,5") erityisen hyvä vielä ole mataliin vireisiin: kun vertasin peräkkäin Stratocasteria ja Danelectron baritonikitaraa 27" skaalalla - kummassakin kvartin verran alavirettä (B-E-A-D-F#-B) - oli ero soittotatsissa melkoinen. Stratocaster ei vaan "soinut" kunnolla ja 11-70 -kielisettikin tuntui liian veltolta.
 
Se Caparison Horuksen HGS -version tallaa on siis tosiaan siirretty vain sen verran, että intonaatiovaraa tulee lisää. Skaala on siis tarkalleen jotain 24.79" tai jotain, laskin sen joskus aikoinaan. Nauhat on siis niin kuin 24.75" skaalalla kuuluukin, talla on vain normaalia taaempana. Esim. 27" skaalallahan nauhojen välit kasvaa.

Eikös se skaala nimen omaan pitene, jos tallaa siirretään taaksepäin muiden osien pysyessä paikallaan, vai missasinko jotain olennaista?
 
Skaala ei käytännössä pitene, intonaation säätövaraa tulee vain lisää. Skaalan pituus on sidonnainen nauhojen etäisyyksiin toisistaan, ei niinkään tallan ja satulan etäisyyteen (vaikka skaala taidetaan teoriatasolla määritellä vapaan kielen soivana pituutena tjsp). Soittotuntumaan vaikuttava skaalaus on kuitenkin nauhojen paikkojen määrittämä, kuten kaikki varmasti hoksaavat.
 
Esim. Scarve käyttää les pauleja standardi A vireessä. Itse ajattelen asiaa näin. Kun aletaan mennä B:n alle, alkaa pidempi skaala olemaan pop, A:N alapuolella jo välttämättömyys.
 
Tämähän on kuin meikeläisen näppikseltä. Jos pilkkua penetroidaan niin Irradiant taitaa kuitenkin kulkea #A -vireessä, ja dropatussa sellaisessa. Mutta summa summarum, jos A:n alle viritetään niin baritonia kehiin. Jos tykkää pitkän skaalan soittotuntumasta niin tietty aiemminkin.

Hieman hiljaista vastausta tuli tuolta Jelppikerhon puolelta ja nyt kun hakukaan ei toimi, sosialisoin tätä aihetta hetkeksi. Elikkäs siis, löytyykö väeltä kokemuksia noista Warmothin tai muiden valmistajien baritoneista, tai sitten noista conversion kauloista? Kuinka eroavat loppujen lopuksi perinteisestä baritonikaulasta?

Uusi talla tai tuommoinen Conversion-kaula voisivat olla sangen douppeja vetoja.. Tai toki molemmat, vielä parempi. 7-kielinen olisi toki myös yksi, suht helppo vaihtoehto. Ja semmoisen saisi jo tuon uuden kaulan hinnalla.. Mutta se on jo niin oma juttunsa, että ei sitä kannata miettiä jos perinteistä halajaa.
 
Tästä saa hiukan sellaisen kuvan, kuin 7-kielinen kitara olisi halvempi kuin 6-kielinen.. Kun jo aloitusviestissäni ehdotin tuota uutta kitaraa eräänä vaihtoehtona. Minä vain en tunne seiskaa tarvitsevani, ei niitä nuotteja niin laajalta alueelta kerralla ole mielestäni tarpeen viljellä. Varsinkaan minun soittotaidoillani/tyylilläni, kun korkein kieli tuntuu lähinnä olevan koristeena kuudellakin kielellä :) Joten kuusikielinen se kitara saisi olla mikäli sellaisen hankkisin. Nyt olen kyllä kallistumassa enemmän tähän vanhan modailuun. Asian voi nähdä näinkin, että mitä järkeä hankkia uutta halpiskitaraa, kun samalla rahalla tai jopa vähemmällä voisi hoitaa vanhan kepin ongelmat kuntoon. Ja soittaako kitaralla, jossa on uuden kitaran hintainen kaula, vai kitaralla joka on irtokaulan hintainen.. Kukin vetäkööt omat johtopäätöksensä :)
 
Nyt vain pitää miettiä hartaasti, että mitä minä tälle kepille tekisin . . . Hetki sitten tulin siihen tulokseen, että jos aion vaihtaa sekä kaulan että tallan, niin se kaulahan tässä ensin pitäisi vaihtaa eikä toisinpäin. Ensin pitäisi nähdä, miten uusi kaula ja skaala vaikuttavat actioniin ja sitä kautta intonaatioon, ja sen mukaan sitten vaihtaa talla. Damn.
Olipa muuten mukava nähdä että tämä ketju on kerännyt näinkin paljon hyviä vastauksia. Mahtavaa.

Nostetaanpas sen verran, että saadaan lisää informatsuunia virtaamaan.. Elikkäs siis, itsellä on joitakin teorioita pienoisen googletusreissun perusteella, mutta jos joku kaljuuntuva karhumees nyt voisi selittää kokemuksella, tai ihan vain tleisellä nouhaulla, että mihin nuo conversion-kaulat pohjaavat ja mikä ne erottaa radikaalisti noista perinteisistä baritonikauloista?
 
Semmoista myös, että onkos tuommoinen conversion-kaula huomattavan paljon vaikeampi rakentaa / = kalliimpi..? :(

Ainoa vaikeus conversion kaulassa on, että sen pitää mennä yksiin kitaran kanssa. Eli matikkaa matikkaa. Ideana on edelleen se skaalan pidentäminen. Hommassa on yksi mutka, 12 nauha pitää edelleen osua "puoliväliin" että kitara olisiylipäätään yhtään vireinen.
 
Ei se varmastikkaan ole yhtään sen kalliimpi rakentaa, eri mittainen vaan.

Tästä saa hiukan sellaisen kuvan, kuin 7-kielinen kitara olisi halvempi kuin 6-kielinen.. Kun jo aloitusviestissäni ehdotin tuota uutta kitaraa eräänä vaihtoehtona. Minä vain en tunne seiskaa tarvitsevani, ei niitä nuotteja niin laajalta alueelta kerralla ole mielestäni tarpeen viljellä. Varsinkaan minun soittotaidoillani/tyylilläni, kun korkein kieli tuntuu lähinnä olevan koristeena kuudellakin kielellä :) Joten kuusikielinen se kitara saisi olla mikäli sellaisen hankkisin. Nyt olen kyllä kallistumassa enemmän tähän vanhan modailuun. Asian voi nähdä näinkin, että mitä järkeä hankkia uutta halpiskitaraa, kun samalla rahalla tai jopa vähemmällä voisi hoitaa vanhan kepin ongelmat kuntoon. Ja soittaako kitaralla, jossa on uuden kitaran hintainen kaula, vai kitaralla joka on irtokaulan hintainen.. Kukin vetäkööt omat johtopäätöksensä :)
 
Nyt vain pitää miettiä hartaasti, että mitä minä tälle kepille tekisin . . . Hetki sitten tulin siihen tulokseen, että jos aion vaihtaa sekä kaulan että tallan, niin se kaulahan tässä ensin pitäisi vaihtaa eikä toisinpäin. Ensin pitäisi nähdä, miten uusi kaula ja skaala vaikuttavat actioniin ja sitä kautta intonaatioon, ja sen mukaan sitten vaihtaa talla. Damn.
Olipa muuten mukava nähdä että tämä ketju on kerännyt näinkin paljon hyviä vastauksia. Mahtavaa.
 
Näitäkin kannattaa miettiä:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_mmm1mol.htm
http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_vb400_baritone_egitarre.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_jaguar_baritone_special_hh_rw.htm
http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_mhb400bks.htm
http://media.schecterguitars.com/imgs/hr_c1exbaritone_bj_blk.jpg
 
Torilla on myös näkynyt esim. noita Schecterin baritoneja ihan mukavaan hintaan.