Kitarat: kitarakamat ›

Tuskinpa kuitenkaan. Veikkaisin, että sopimuksissa luvataan artistille soittimia ko. merkiltä. Aika absurdilta tuntuu ajatus, että kovimmatkaan soittajat saisivat omalla nimellään tehdyn soittimen myynnistä provikoita. Kun miettii mikä on volyymi esim. Jemien tuotannossa...
 
Luulisin kyllä noiden suurimpien tähtien saavan ihan riihikuivaa - jos ei nyt mitään tähtitieteellisiä provikoita, mutta joku summa kuitenkin. Esimerkiksi James Hetfield ei välttämättä anna teettää omalla nimellään kitaraa maailmanlaajuisille markkinoille muutamaa custom-Espiä vastaan :)

Luulisin kyllä noiden suurimpien tähtien saavan ihan riihikuivaa...
 
Voipi hyvin olla, mutten usko provioita kuitenkaan saavan. Ihan vaan sen volyymin vuoksi, millä sähkökitaroita nykyään tehdään.

Tuskinpa kuitenkaan. Veikkaisin, että sopimuksissa luvataan artistille soittimia ko. merkiltä. Aika absurdilta tuntuu ajatus, että kovimmatkaan soittajat saisivat omalla nimellään tehdyn soittimen myynnistä provikoita. Kun miettii mikä on volyymi esim. Jemien tuotannossa...
 
Jostain muitelisin lukeneeni, että Vai saa X määrän Jemejä vuodessa ja olisikohan se ollut 40 donaa fyrkkaa tjsp.
 
Voi olla tietenkin, että muistan väärin tai noi luvut on ihan päin sitä itseään, eli sinänsä aika turha posti.......

Jostain muitelisin lukeneeni, että Vai saa X määrän Jemejä vuodessa ja olisikohan se ollut 40 donaa fyrkkaa tjsp.
 
Oishan se kiva kun pelkällä nimellään voisi tienata kolmen ja puolen tonnin kuukausipalkan + kitarat päälle.

Gibsonin omistajat: älkää suuttuko jos pahainen Epiphonen omistaja vaan haukkuu Gibsonia, kun ei tiedä mistään mitään
 
No eihän sellaisesta voi suuttua jos itsekkin myöntää ettei mistään mitään tiedä. Kun omistaa molempia, Epiä ja Gibsonia, niin kyllä huomaa ettei niissä ole ulkomuotoa lukuunottamatta oikein mitään samaa. Eipä hätää, sinulla on aikaa oppia.

Esim. Mitä eroa Gibsonissa ja Epiphonessa on? Osta Epiphone, ero, ehkä viimeistelyssä on eroja. Ja siinä että lavassa lukee Epiphone eikä Gibson. Jos mikkien soundi ei miellytä niin voi vaihtaa ja silti pääsee halvemmalla kuin jos ostaisi Gibsonin. Toinen on vaan 1000€ kalliimpi. Sormista se soundi lähtee. Gibson saattaa olla helpompi soittaa, mutta asiansa osaavalle kitaristille tärkein asia on se että soundaa hyvältä. Ja tosiaan, tuohon hintaan ostaa melkein maan parhaat kitaramikit. Sitäpaitsi ei noissa soitettavuudelta ole paljon yhtään eroa loppujen lopuksi.
 
olipa mukavan asiantunteva mielipide, anna mä arvaan, perustuu speksien katteluun netistä? meeppä poika kaupaan testaamaan ihan vierekkäin, kyllä sen sitten viimeistään huomaat.

olipa mukavan asiantunteva mielipide, anna mä arvaan, perustuu speksien katteluun netistä? meeppä poika kaupaan testaamaan ihan vierekkäin, kyllä sen sitten viimeistään huomaat.
 
Noh, noh, eipäs pojitella :)
 
Mutta niin, kyllähän noista Epeistä huomaa sen hintaeron muustakin kuin merkistä lavassa - vaan ei välttämättä jos ei eri kitaroista ole kummempaa tuntumaa...

Kyllä ainakin omassa Epiluurin SG specialissa (150 rahaa) ja Gibson Explorer '91:ssa on aika paljon eroa. Tottakai sillä tavalla, että Epiluuri on paljon parempi, kun nuo Kipsonit ovat kaikki paskaa. Senhän tietää jokainen tällä palstalla.

Oishan se kiva kun pelkällä nimellään voisi tienata kolmen ja puolen tonnin kuukausipalkan + kitarat päälle.
 
Sanos muuta! Kyllä mulle ainakin kelpais, heh.

Noh, noh, eipäs pojitella :)
 
Mutta niin, kyllähän noista Epeistä huomaa sen hintaeron muustakin kuin merkistä lavassa - vaan ei välttämättä jos ei eri kitaroista ole kummempaa tuntumaa...
 
ääh, emmä mitään pahaa tarkottanu... unohtu vaan smile... :)

Suomessa ostajat tumpeloita, pieni markkina -> hinnat kovia. Muuualla ostajat osaa tai isot markkinat, hinnat kohdallaan.
 
Matti

Suomessa ostajat tumpeloita, pieni markkina -> hinnat kovia. Muuualla ostajat osaa tai isot markkinat, hinnat kohdallaan.
 
Ai että korkeat hinnat on tyhmän kansan vika? Tämä vaatii jo selitystä :)

Laatua ja kohtuullista hintaa saa markkinataloudessa (ei muuten mahdollista) vain vaatimalla.
 
Matti

Laatua ja kohtuullista hintaa saa markkinataloudessa (ei muuten mahdollista) vain vaatimalla.
 
Saksasta tilaamista on kokeiltu, ei ole tuntunut paljoa auttavan... No ehkä vähän :)

Luulisin kyllä noiden suurimpien tähtien saavan ihan riihikuivaa - jos ei nyt mitään tähtitieteellisiä provikoita :)
 
Se merkki, mistä jotain vähän tiedän, ja mitä täälläkin on taas kiitettävästi kehuttu...vallan kalliksikin mainittu.. 8)
Lester Polfusin vanha sopimus (joka siis ei oo enää liikesalaisuus) oli seuraava:
5% joka-ainoan LP-kitaran (toki ko. tehas tekee muitakin malleja, huom!) tehdashinnasta eli siitä "standard cost:ista".. Jos sitten nykytilannetta tutkaillaan, niin kahdella merkillä on oikeus käyttää tuota Les Paul-nimeä, vaikka tuntuu että se on jonkinmoinen yleisnimitys.. ;), niin jos oletetaan, että tehdashinta Gibsonille on tuhannen taalan luokkaa, siit menee siis 50 greenbackia tuohon rojaltiin.. Tuskin ko. herra kovin paljon huonompaa diiliä on tehnyt uuden johdon kanssa, päätellen siitä, että onhan se siellä pysynyt vuodesta 1986.. Epiphonen kanssa sopimus lienee sama, eli prosenttipohjainen, tosin se oli vasta tuossa 80-luvun puolella kun ensimmäisiä Epiphone-Les Pauleja tuli markkinoille..
Hinnan määräytymisestä sen verran, jos jotakuta kiinnostaa, että LP-kitaran tekemiseen meni tuossa 1980-luvulla 8-10 miestyötuntia, siitä voi joku laskea työn osuuden silloin.. 100 kitaran tekemiseen tarvitaan G:lla n. 120 henkilön työpanos..
Raaka-aine -ja osakysymykseen sen verran, kun tuolla mainittiin mm. "paljousalennukset", eihän ne toki todella niitä hyllytavarahinnoilla osta, mutta täytyy huomioida, että volyymitkin on vähän erilaisia.. Joten vaikka 50 sentin osahinnan nousu on sitten loppupelissä firmalle tosi merkittävä..vallankin kun on oltava nykypäivänä "kustannustehokas"...Esimerkkinä vaikka Switchcraftin mikinvaihtokytkin, joka on näissä uudemmissa vaihtunut tuollaseen lyhyeen itämaiseen.. Loppukäyttäjälle ei ole suurempaa merkitystä, vaikka se olis sen 2 taalaa kalliimpi tuo Switchcrafti, vaan kun tehdään 300-350 kitaraa päivässä... ja jokaseen tarvitaan moinen.. Vuositasolla rupeaa kustannus tuntumaan, eikö?? 8)

mielenkiintoinen aihe.. hinta yleensä määritellään seuraavasti
 
a) materiaalit ja osat. eurooppalainen vaahtera on kalliimpaa kuin korean loimulajike. jenkeissä tehdyt koneistot ovat kalliimmat kuin ping-virittimet. Tästä siis muodostuu jo jonkinlainen ero valmistusmaan mukaan.
 
B) työtunnit ja työnhinta. isoissa jenkki ja eurooppa firmoissa luotetaan cnc koneisiin ja automatiikkaan kaikissa työvaiheissa missä mahdollista. näin saadaan tarkkaa jälkeä ja vähemmän työntekijöiden tunteja. Kuukausipalkka per työntekijä on sitä parin tonnin luokkaa. kauko-idässä harvalla on käytössä automatiikkaa vaan työntekijöitä on paljon ja sormet käy sukkelaan. keskiansiot kiinassa noin 50 dollaria kuussa. ELI yhden eurooppalisen ansaitsemalla kuukausipalkalla tekee 40 kiinalaista töitä. plus sekin että kiinassa työpäivä on 12 tuntia vähintään ja euroopassa 8 .
 
C) Brändi. tuotteella on jokin arvo ja markkinarako johon se on suunnattu. Brändi on useiden vuosien vuosikymmenten panostuksen tulos ja siksi aina arvokas. jos työ tehdään tarkasti ja laatuosista se suunnataan ns. high end tuotteeksi. siihen vielä brändin kate niin saadaan oikea hinta. kun tuotantomäärät ovat pieniä, niin kate on isompi. ja taas kiinassa kate on per soitin melko pieni mutta volyymi hurja.
 
D) Jällenmyynti. Nyt kun tuote on valmis ja valmistaja on saanut omansa, ottaa jällenmyyjä tuoteen kauppansa hyllyille ja pistää oman myyntikatteensa. tämä vaihtelee mutta yleisenä sääntönä on noin 35-50 % katetta. eli jos soitin maksoi jälleenmyyjälle 833 euroa niin ovh hinta kaupassa on 1166 euroa 40 % katteella. Kiinalaisissa tavaroissa on kuitenkin aina enemmän näitä maahtuoja / jälleenmyyjä linkkejä joten alkuperäinen hinta nousee monesti kymmenkertaiseksi kun se saapuu kauppaan Suomessa.
 
tästä hyvä esimerkki oli ohjelma kiinalaisesta farkku-tehtaasta. Farkkutakin hinta oli 4 euroa , sen tehdas siitä sai, sen jälkeen kuljettuaan maahantuojien ja jäleenmyyjien kautta sma farkkutakki maksoi 60-80 euroa maasta riippuen.

mielenkiintoinen aihe.. hinta yleensä määritellään seuraavasti
 
a) materiaalit ja osat. eurooppalainen vaahtera on kalliimpaa kuin korean loimulajike. jenkeissä tehdyt koneistot ovat kalliimmat kuin ping-virittimet. Tästä siis muodostuu jo jonkinlainen ero valmistusmaan mukaan.
 
B) työtunnit ja työnhinta. isoissa jenkki ja eurooppa firmoissa luotetaan cnc koneisiin ja automatiikkaan kaikissa työvaiheissa missä mahdollista. näin saadaan tarkkaa jälkeä ja vähemmän työntekijöiden tunteja. Kuukausipalkka per työntekijä on sitä parin tonnin luokkaa. kauko-idässä harvalla on käytössä automatiikkaa vaan työntekijöitä on paljon ja sormet käy sukkelaan. keskiansiot kiinassa noin 50 dollaria kuussa. ELI yhden eurooppalisen ansaitsemalla kuukausipalkalla tekee 40 kiinalaista töitä. plus sekin että kiinassa työpäivä on 12 tuntia vähintään ja euroopassa 8 .
 
C) Brändi. tuotteella on jokin arvo ja markkinarako johon se on suunnattu. Brändi on useiden vuosien vuosikymmenten panostuksen tulos ja siksi aina arvokas. jos työ tehdään tarkasti ja laatuosista se suunnataan ns. high end tuotteeksi. siihen vielä brändin kate niin saadaan oikea hinta. kun tuotantomäärät ovat pieniä, niin kate on isompi. ja taas kiinassa kate on per soitin melko pieni mutta volyymi hurja.
 
D) Jällenmyynti. Nyt kun tuote on valmis ja valmistaja on saanut omansa, ottaa jällenmyyjä tuoteen kauppansa hyllyille ja pistää oman myyntikatteensa. tämä vaihtelee mutta yleisenä sääntönä on noin 35-50 % katetta. eli jos soitin maksoi jälleenmyyjälle 833 euroa niin ovh hinta kaupassa on 1166 euroa 40 % katteella. Kiinalaisissa tavaroissa on kuitenkin aina enemmän näitä maahtuoja / jälleenmyyjä linkkejä joten alkuperäinen hinta nousee monesti kymmenkertaiseksi kun se saapuu kauppaan Suomessa.
 
tästä hyvä esimerkki oli ohjelma kiinalaisesta farkku-tehtaasta. Farkkutakin hinta oli 4 euroa , sen tehdas siitä sai, sen jälkeen kuljettuaan maahantuojien ja jäleenmyyjien kautta sma farkkutakki maksoi 60-80 euroa maasta riippuen.
 
Ylläolevaan listaan kannattaa sit muistaa lisätä tullit ja 22% alv Suomessa. Kiitti vaan valtio. Siitä kahden tonnin luutusta on reilu 400€ veroa ja tullit päälle... Miksiköhän jostain muualta saa halvemmalla... Olen siinä uskossa että muualla ei valtio rankaise ihan noin isoilla prosenteilla...

Ylläolevaan listaan kannattaa sit muistaa lisätä tullit ja 22% alv Suomessa. Kiitti vaan valtio. Siitä kahden tonnin luutusta on reilu 400€ veroa ja tullit päälle... Miksiköhän jostain muualta saa halvemmalla... Olen siinä uskossa että muualla ei valtio rankaise ihan noin isoilla prosenteilla...
 
Muilla valtioilla saattaa olla noin 5-250 kertaa enemmän asukkaita joten niiden verorahojen kanssa ei tarvitse ihan niin nuuka olla. Pysyy valtio pystyssä vähemmälläkin. :)

Muilla valtioilla saattaa olla noin 5-250 kertaa enemmän asukkaita joten niiden verorahojen kanssa ei tarvitse ihan niin nuuka olla. Pysyy valtio pystyssä vähemmälläkin. :)
 
Rönsyilee OT:n puolelle vahvasti mut menköön.
 
Kyllä mä sen ymmärrän että verottaja vie jotain mun liksasta mutta sekään ei riitä vaan vielä haluavat väkisin 22% siitä summasta kun mä ostan sen kitaran ja sit kaupan kitarasta saaman katteen verottaavat yhtiöverona ja sen myyjän liksana lisää.
 
Ehkäpä jonain suvena karsitaan joutavat kulut pois ja päästään fiksumpaan käytäntöön.

Rönsyilee OT:n puolelle vahvasti mut menköön.
 
Mennään nyt vielä vähän. Kaks järjettömintä keksintoä:
 
1) Perintövero: Tavaran hinta on jo maksettu, ja siinä luonnollisesti verot samalla. Tavara vaihtaa omistajaa, ja pitää maksaa lisää veroa.
 
2) Pankin korkojen verotus: Valtio ja kunnat vievät palkasta suoraan veroa. Ostat mitä tahansa kulutushyödykkeitä, maksat niistäkin vielä veroa. Kun yrität laittaa rahaa säästöön ja pankki maksaa mitättömät korot, niistäkin menee veroa.
 
Ja joo, mä oon tosi kuuliainen kansalainen. Kyllä mä palkoista veroni maksan, en vaan näe mitään mieltä kolminkertaisessa verotuksessa.