Kitarat: kitarakamat ›

Oman kokemukseni mukaan nitroselluloosalakalla lakattu kitara soi akustisesti paljon kauniimmin kuin polyuretaanilakattu soitin. (= muovilla päällystetty...)
 
Tuota... kai sulla on ollut kokeilussa kaksi keskenään identtistä kitaraa joiden ainoa ero on lakkauksessa? Meinaan vaan että noilla kokemuksilla ei sinänsä ole painoarvoa jos verrataan vaikkapa kahden tonnin nitrolakattua lespaa ja jotain viidensadan euron muovitettua korealaista hevisuunnikasta. Uskon kokeilemattakin että edellinen soi kauniimmin, niin akustisesti kuin sähköistettynäkin.
 
http://reviews.ebay.ca/Myths-about- … -guitars_W0QQugidZ10000000004635258
 
What's more is that it isn't what nitro is made of that makes it a good finish, it's just that it's very thin, especially when compared to it's direct replacement polyester and allows the guitar's body to resonate more, giving slightly more fullness and depth to the tone.
...
But there is nothing magical about Nitro. A thin acrylic lacquer finish will be basically indistinguishable from nitro except that it won't yellow and crack over time.
 
Vaikka onkin ebayn sivuilla, linkin takana oleva teksti on mielestäni varsin järkeenkäypä, objektiivinen ja voodoovapaa analyysi lakan vaikutuksesta kitaran soundiin. Kannattaa lukaista läpi.

Vaikka onkin ebayn sivuilla, linkin takana oleva teksti on mielestäni varsin järkeenkäypä, objektiivinen ja voodoovapaa analyysi lakan vaikutuksesta kitaran soundiin. Kannattaa lukaista läpi.
 
Jep, kyllä se lakan paksuus on varmasti merkittävä seikka. Eri lakoilla kun on tehnyt niin ainakin mun kokemuksen mukaan nitrolakalla on helpoin tehdä se ohut lakkakerros. Noi uudemmat lakat ei tuppaa tasoittumaan ennen kun tavaraa on pinnassa tuhdisti. Thin skin nitro on ehana.

Tuota... kai sulla on ollut kokeilussa kaksi keskenään identtistä kitaraa joiden ainoa ero on lakkauksessa? Meinaan vaan että noilla kokemuksilla ei sinänsä ole painoarvoa jos verrataan vaikkapa kahden tonnin nitrolakattua lespaa ja jotain viidensadan euron muovitettua korealaista hevisuunnikasta. Uskon kokeilemattakin että edellinen soi kauniimmin, niin akustisesti kuin sähköistettynäkin.
 
http://reviews.ebay.ca/Myths-about- … -guitars_W0QQugidZ10000000004635258
 

 
Vaikka onkin ebayn sivuilla, linkin takana oleva teksti on mielestäni varsin järkeenkäypä, objektiivinen ja voodoovapaa analyysi lakan vaikutuksesta kitaran soundiin. Kannattaa lukaista läpi.
 
Juu, kyllä on ollut kaksi identtistä stratoa. (Petsattu leppärunko, vaahterakaula, ruusupuuotelauta, samanlainen kielisetti, vintage-talla, luusatula.)
 
Tuo eBayn juttu oli ihan hyvä ja asiallisesti kirjoitettu. Ei hehkutusta kumpaankaan suuntaan...
 
Omassa kommentissani totesin oman havaintoni......myös ilman sen kummempia kiihkoiluja. Mä olen tätä mieltä, joku muu on varmaan toista mieltä ja hänellä on siihen oikeus.
 
Tällä hetkellä 86% kitaroistani on nitrolakattuja... ;)

Juu, kyllä on ollut kaksi identtistä stratoa. (Petsattu leppärunko, vaahterakaula, ruusupuuotelauta, samanlainen kielisetti, vintage-talla, luusatula.)
 
Tuo eBayn juttu oli ihan hyvä ja asiallisesti kirjoitettu. Ei hehkutusta kumpaankaan suuntaan...
 
Omassa kommentissani totesin oman havaintoni......myös ilman sen kummempia kiihkoiluja. Mä olen tätä mieltä, joku muu on varmaan toista mieltä ja hänellä on siihen oikeus.
 
Tällä hetkellä 86% kitaroistani on nitrolakattuja... ;)
 
Jep, sitä vain meinasin että nitrolakka sinänsä ei ole itseisarvo soinnin kannalta vaan juurikin se, että pinta on ohut - oli se sitten mitä tahansa (kovaa) lakkaa. Kuten Les Fender ylempänä totesi, nitroselluloosalakka on tosiaan yleensä helpoin tapa aikaansaada ohut pinta kotikonstein.
 
Omista sähkiksistäni 33% on nitrolakattuja; polykuorrutettu Epi Sheraton ei tosiaan "soi" akustisesti (johon paksu lakkakerros on epäilemättä osasyynä), mutta sekä se nitropintainen (Musicman Sabre) että ohuelti polylakattu (kasari-MIJ Tele) omaavat molemmat nätin soinnin, niin akustisesti kuin vahvistettunakin. Tuo Fender on vain sinänsä ollut paljon helppohoitoisempi. Sabrea lienee ennenkin silkkihansikkain käsitelty, kun on selvinnyt lähes kolmekymmentä vuotta parilla lohkeamalla. Tele on huolettoman käytön ja lievää törkeämmän kaltoinkohtelun seurauksena hieman rähjäisemmässä kunnossa, mutta vain hieman. Moinen mekaaninen ja kemiallinen rasitus olisi todennäköisesti relikoinut nitrolakkapinnan kuluneiden 10+ vuoden aikana perinpohjaisesti.
 
No, täytyy tunnustaa että seuraava kitarani tulee tosin olemaan nitrolakattu, joten 50% kieppeille tässä syksymmällä noustaan kunhan GSG toimittaa... :)

Minä tykkään nitrolakatuista kitaroista. Ne tuoksuvat paremmalle.

Minä tykkään nitrolakatuista kitaroista. Ne tuoksuvat paremmalle.
 
Olen Numb:in kanssa samaa mieltä sekä tuoksun, että maalaamisen suhteen. Eli....jos kitarassa on rumat puut, on ne yleensä peitetty maalikerroksella. Kauniilla puilla varustetut rungot petsataan...

Helppo joka-pojan testi:
 
1. aseta kitarasi makaamaan massivipuiselle kirjoituspöydälle niin että kosketuspinta on koko kitaranbodyn matkalla. Aseta tarvittaessa lisäpainoja kitaran päälle.
2. rämpytä kitaraa vahvistin kliinillä
3. nosta kitara pöydältä ja rämpytä lisää
 
Saundissa ei mitään eroa!
 
Eli jos 50 kilon massiivipuinen lisäkaikukoppa kitaraan "plugattuna" ei aiheuta KLIINILLÄKÄÄN mitään havaittavaa eroa, voitaneen todeta, että bodyn lakkauksella tai maalilla ei ole merkitystä saundiin. Ja jos on säröt päällä...
 
Näyttäisi siltä että saundin lähinnä tekevät mikit ja kielet. Eli värähtelevä kieli ja laite joka lukee värähtelyjä - ei mikään yllätys. Vahvistin hoitaa loput.
 
Testi tehty kahdella singlecoil-stratolla: Uudella Fenderin´70 Vintagella sekä 15-vuotta vanhalla halpis Fenkku-kopiolla jossa alkuperäiset kuumahkot mikit.

Eli jos 50 kilon massiivipuinen lisäkaikukoppa kitaraan "plugattuna" ei aiheuta KLIINILLÄKÄÄN mitään havaittavaa eroa, voitaneen todeta, että bodyn lakkauksella tai maalilla ei ole merkitystä saundiin. Ja jos on säröt päällä...
 
Samaa mieltä olen siinä, että merkitystä ainakaan kuulijoille ei ole. Eri mieltä taas siitä, etteikö soundi muuttuisi erilaisella käsittelyllä. Olen itse poistanut maalit yhdestä lankkukitarasta ja laittanut vahan pintaan ja olen varsin vakuuttunut siitä, että kitara soi paremmin ilman maalikerrosta. Ero tulee lähinnä siitä että maaliton kitara resonoi paremmin, ominaissoundi ei juurikaan muutu. Tämä siis oman kokemuksen perusteella, ei ole ääninäytteitä valitettavasti. Vielä todettakoon, että mielestäni parhaiten akustisesti soiva kitarani on kuitenkin PU-lakattu G&L Asat, en aio sillä kuitenkaan kokeilla, mitä maalin hiominen vaikuttaisi.

Näyttäisi siltä että saundin lähinnä tekevät mikit ja kielet. Eli värähtelevä kieli ja laite joka lukee värähtelyjä - ei mikään yllätys. Vahvistin hoitaa loput.
 
Vähän useammalla ku kahdella kitaralla "testailleena" oon kyllä sitä mieltä, että tuossa kyl on vähän näennäistieteellisen oiottu taas. Kitara on lähinnä osiensa summa, joten kyllä ne puut (tms. materiaali) ja niiden akustiset ominaisuudet vaikuttaa jopa sähkökitarassakin. Siis lankussa. Ja, koska tutkija ehkä ei usko tätä, niin argumentoin: Jos se puu tms. ei ole akustisesti käypää, se kielen värähtely demppaantuu ripeästi, ja vaikka olis minkä moinen kieli, ei se yksistään ylläpidä värähtelyä. Eikä se mikrofoni tuota värähtelemättömästä kielestä minkäänmoista infoa sille vahvistimelle hoideltavaksi.
Näyttäisi siis tuo olevan sellasta hätiköidyn johtopäätöksen ja rajoitetun otannan tuottamaa epä-infoa... ;)

Vielä todettakoon, että mielestäni parhaiten akustisesti soiva kitarani on kuitenkin PU-lakattu G&L Asat, en aio sillä kuitenkaan kokeilla, mitä maalin hiominen vaikuttaisi.
 
Pakko huomauttaa että soihan muovisetkin kitarat (esim Kent) hyvin ilman sähköjä. Muovin/paksunkovanlakan tuoma akustisen soinnin parannus on joissain aivan tosi. Mutta tämä tilanne kääntyy vastaan kun otetaan ne mikit mukaan. Puussa olevan lakan maarä vaikutta itse puun resonointiin aika paljon. Jos siihen lisätään pehmyttä massa sointi tummenee ja sustain lyhenee. Monesti vahatut kitarat ei soi akustisesti kovin kaksisesti mutta sähköisesti kyllä sustainia piisaa kanssa.
 
Eli pointtini on se ettei se kuinka "hyvin" ne soi akustisesti kerro paljoa ennen kaikkea se kuinka lujaa sähkökitara soi ilman vahvistinta ei ole suoraan verrannolliinen siihen kuinka hyvin se soi vahvistimen kanssa.
 
Sustain , deadspotit ja äänen sävy ratkaisee ja näihin lakkaus vaikuttaa.
 
Tuohon pöytälevy testiin sellainen pointti ettei se ole pätevä ennen kuin kitaran ja pöydän välissä oleva lakka on poistettu, muuten siinnä on välissä yksi demppaava kerros Vrt.PVA-liimojen käyttö soittimissa.

Pakko huomauttaa että soihan muovisetkin kitarat (esim Kent) hyvin ilman sähköjä. Muovin/paksunkovanlakan tuoma akustisen soinnin parannus on joissain aivan tosi. Mutta tämä tilanne kääntyy vastaan kun otetaan ne mikit mukaan. Puussa olevan lakan maarä vaikutta itse puun resonointiin aika paljon. Jos siihen lisätään pehmyttä massa sointi tummenee ja sustain lyhenee. Monesti vahatut kitarat ei soi akustisesti kovin kaksisesti mutta sähköisesti kyllä sustainia piisaa kanssa.
 
Eli pointtini on se ettei se kuinka "hyvin" ne soi akustisesti kerro paljoa ennen kaikkea se kuinka lujaa sähkökitara soi ilman vahvistinta ei ole suoraan verrannolliinen siihen kuinka hyvin se soi vahvistimen kanssa.
 
Vielä totean, että kyllä se Asattini on myös resonoivin kitaroistani, PU-lakasta huolimatta. Ja soi loistavasti myös sähköisesti. Puut siis ovat mielestäni se tärkein juttu, sitten vasta pintakäsittely.

Tuohon pöytälevy testiin sellainen pointti ettei se ole pätevä ennen kuin kitaran ja pöydän välissä oleva lakka on poistettu, muuten siinnä on välissä yksi demppaava kerros Vrt.PVA-liimojen käyttö soittimissa.
 
Lisäksi myös pöydän pinnoite on poistettava ja kitara liimattava kiinni massiivipuiseen pöytään että saadaan kiinteä rakenne. Myös body contour ja reunan viisteet olisi paras hioa pois jotta saadaan riittävä liimapinta. Tämän jälkeen voidaan palata asiaan.

Nythän tässä olisi jollekin nikkarille loistava mahdollisuus päteä. Otetaan yksi kappale sähkökitaraa, pultataan siihen siihen pari mahdollisimman isoa raakapuupalikkaa kiinni puristimilla ja siinä meillä jo onkin puolivalmis testikappale. Tämän jälkeen äänitetään pätkä soittoa, lakataan tai vaikka kattomaalataan nämä palikat paksulti ja soitetaan uudelleen. Filut nettiin ja usko(nno)lliset fanit voivat sitten arvuutella kummassa pätkässä sitä lakkaa tahi kattomaalia on mukana. Samalla menetelmällä voidaan myöhemmin testata erilaisten lakkojen soundia keskenään. Helppoa ja hauskaa.

Jos tohon otetaan mukaan se Gibsonin selvitys, jonka mukaan rungon reiätkään ei vaikuta soundiin kunhan ne ei ole aivan tallan lähellä... niin pitäiskö nuo palikatkin olla sitten ihan tallan kyljessä kiinni että testi toimisi? :)
 
e: Eiku joo, tajusin ihan väärin ei mitää

No jos nyt ihan oikeasti haluttais vertailla lakkoja/maaleja/puita niin pitäis vaan leipoa parikyet mitoiltaan identtistä straton bodyä eri materiaaleista ja ostaa niihen testatusti identtiset osat. Sit vaan rokkaamaan. Ei toi puristin idea oikein toimi kun sellaisella rakenteella tehtyä kitaraa joka pysyisi noin kasassa ei ainakaan ihan myydyimmistä löydy....

Tuohon pöytälevy testiin sellainen pointti ettei se ole pätevä ennen kuin kitaran ja pöydän välissä oleva lakka on poistettu, muuten siinnä on välissä yksi demppaava kerros Vrt.PVA-liimojen käyttö soittimissa.
 
40 vuotta vanhasta Iskun työpöydästä on lakkaus lähtenyt jo itsestään. Poistin lakan kitaran selästä ja uusin kokeen. Ei vaikutusta lopputulokseen.
 
Ei vaineskaan.
 
Jatkakaa!

Tuossa kitarassa on noin 50% lakasta jäljellä. Siis saundikin on puolet paskempi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=pDT7a8oUK0c

Tuossa kitarassa on noin 50% lakasta jäljellä. Siis saundikin on puolet paskempi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=pDT7a8oUK0c
 
Oot ymmärtänyt väärinpäin. Jos ei kitaraa tarvis suojata teknisesti tahi värjätä ja koristella, niin se kannattaisi jättää käsittelemättä. Paksu lakkaus vähentää puun resonointia, eli kun tuosta 50% on kulunut niin se soundi on paremminkin puolet parempi.
 
Vai oliks toi semmottista sarkasmia vaimitäseoli...

Vai oliks toi semmottista sarkasmia vaimitäseoli...
 
Juu.
 
Pistää vaan miettimään kuinka suloinen SVR-saundi olisi ollut kokonaan ilman lakkausta. Varmaan ihan sairaan paljon parempi.

Juu.
 
Pistää vaan miettimään kuinka suloinen SVR-saundi olisi ollut kokonaan ilman lakkausta. Varmaan ihan sairaan paljon parempi.
 
Sarkasmi on kivaa, mutta. Ihan vakavasti puhuen, ettei kenellekään tätä keskustelua enempi vilpittömällä mielellä lukevalle jäisi epäselväksi, tässä muutama väittämä:
 
a) Lakkaus vaikuttaa lähinnä kitaran AKUSTISEEN soundiin.
 
b) Lakkauksen vaikutus kitaran soundiin on (etenkin vahvistettuna) minimaalinen verrattuna vaikkapa runko- ja kaulamateriaalin, mikrofonien, kaulaliitoksen tai soittajan tatsin vaikutukseen.
 
c) Ajan, joka käytetään lakan merkityksen pohtimiseen, voisi käyttää hyödyllisemmin esimerkiksi soittamalla kitaraa.
 
Sanoisin, että kaikki ylläolevat väittämät ovat tosia. Viimeksi mainittu pätenee muutenkin soveltuvilta osin jopa 90-prosenttisesti kitarakamat-alueen debatteihin.