Kitarat: kitarakamat ›

Omasta mielestä tuon omistamisessa ei ole mitään säälittävää, tuota Claptonin Blackietä voisi verrata taideteokseen. Miksi ostaa kallista taulua tai vielä parempi, miksi keräillä postimerkkejä? Ja tuohan on valmiiksi jo niin hyvin patinoitu että eihän tuossa omasta käytöstä tulleet jäljet enää erotu.
 
Pointti on siinä, että tuo ei ole Blackie, vaan kopio siitä. 24000 euron taideteoksissa ei ole mun mielestä mitään vikaa, mutta en mä ostaisi kopiota Mona Lisasta edes puolella sen oikeasta hinnasta, olkoonkin se kopio kuinka hyvin tehty tai harvinainen tahansa.

Yhtä säälittäviä kuin ne SRV:n spesiaalikopiotkin.
 
Enpä nyt sanoisi. Tuollahan tehdään kunniaa itse soittajalle sekä tietenkin itse kitaralle, ihan hyvä asia minusta.

Pointti on siinä, että tuo ei ole Blackie, vaan kopio siitä. 24000 euron taideteoksissa ei ole mun mielestä mitään vikaa, mutta en mä ostaisi kopiota Mona Lisasta edes puolella sen oikeasta hinnasta,
 
Nii no aivan, totta tuokin mutta oikea Blackie tosin vaihtoi omistajaa pikkuisen alle 1000000 dollarin hinnasta. Ehkä tuota voisi paremmin verrata vaikka johonkin erittäin harvinaiseen kalliiseen superautoon, kuten Ferrari Enzoon.

Tuollahan tehdään kunniaa itse soittajalle sekä tietenkin itse kitaralle, ihan hyvä asia minusta.
 
Niin että Fender tekee kunniaa itse soittajalle ja kitaralle tuossa? Vai kenties sittenkin rahaa? ;-)
Ei sillä, voitontekohan on yritysten päätarkoitus. Ihan kiva rahastus- ja pr-keino, siksi mä en naureskelekaan Fenderin toiminnalle, vaan tuollaisten ostajille.

..tuota Claptonin Blackietä voisi verrata taideteokseen.
 
Laillisesti ja pikkutarkasti "väärennetty" taideteos-kö..?

Niin ja itseasiassa Blackie on kai Claptonille enemmänkin työkalu (vaikkakin mojokas sellainen), kuin mikään varsinainen aikaansaannos. Samanlailla joku vois valmistaa Picasson siveltimestä tarkkoja kopioita ja myydä niitä kalliilla.
 
E: ..mutta onhan se tietty Fenderin aikaansaannos..

Niin että Fender tekee kunniaa itse soittajalle ja kitaralle tuossa? Vai kenties sittenkin rahaa? ;-)
Ei sillä, voitontekohan on yritysten päätarkoitus. Ihan kiva rahastus- ja pr-keino, siksi mä en naureskelekaan Fenderin toiminnalle, vaan tuollaisten ostajille.
 
Kyllähän tuolla Fender reilusti voittoa kerää, en sitä kiistä että sillä rahaa tehdään. Laskeskelin tuossa äsken että kun kaikki Blackie kopiot on myyty, Fender rikastuu 3048000 dollarin verran, mikäli tuo hinta pysyy 24 tonnissa.

Kyllähän tuolla Fender reilusti voittoa kerää, en sitä kiistä että sillä rahaa tehdään. Laskeskelin tuossa äsken että kun kaikki Blackie kopiot on myyty, Fender rikastuu 3048000 dollarin verran, mikäli tuo hinta pysyy 24 tonnissa.
 
No ei vissiin aivan. Eiköhän Guitar Center vie ison osan välistä. Ja noiden tuotostahan osa menee sille Crossroads-säätiölle lahjoituksena. Fenderin kokoisella puljulla noista tuleva tuotto lienee aikalailla tippa meressä.
 
Toki on sitten eri asia kuinka paljon Fender tuolla "mainoskampanjalla" nettoaa välillisesti.

Eipä taida mennä ainuttakaan soittajille, kaikki keräilijoille eli ihan sama mitä tekevät kun kukaan noita ei soita.

Itse en kyllä ikinä ostaisi ton hintaista "uutta" stratoa, käyttäysin tollatteen rahan mielummin johonkin 60-luvun ajan stratoon.

Kyllähän tuolla Fender reilusti voittoa kerää, en sitä kiistä että sillä rahaa tehdään. Laskeskelin tuossa äsken että kun kaikki Blackie kopiot on myyty, Fender rikastuu 3048000 dollarin verran, mikäli tuo hinta pysyy 24 tonnissa.
 
24 000 $ on paljon rahaa yhdestä soittimesta, mutta laskeskellaas hiukan:
- tuollaisen soittimen materiaalikustannukset Fenderille lienevät alle 1000 $. Lähinnä ne nousevat standardituotannosta siksi että puuosat on valittava huolella jotta kuluneesta soittimesta tulee orginaalin näköinen (puunsyyt, väri jne...)
- soittimen relikointiin käytettään kymmeniä, ellei satoja tunteja joista jokainen maksaa 100 $ (mestarirakentajan tuntipalkka plus sivukulut)
 
Sitten tuo tilpehööri: lentolaukku jne, on niillekin jotain kustannusta tullut. Ainakin 500 $.
 
Kokonaiskulu stetsonmenetelmällä on 1000 + 10 000 (100 h x 100 $) + 500 = 11.500 $. tähän normaali 35 % katetta päälle ja saadaan 17.700 $.
 
Jakelutien eli myyjän palkkio on sitten loput eli muikeat 6.300 $ miinus verot ja kulut omasta toiminnasta.
 
Katteen osuus tällä matematiikalla on Fenderille 6.200 $. Kate kertaa 275 tekee 1.7 miljoona taalaa, jolla katetaan fenderin oma toiminta (mm. custom shopin kustannukset materiaalivarastoineen, ihmisineen, koneineen, laitteineen ja ylläpitoineen, hallinto, myynti, markkinointi jne. Ihan hyvä bisnes silti ja Fender on hionut homman kuntoon. Nostan hattua heidän bisnesjärjelleen.
 
Ja tuollaislla kulahtaneella soittimella on mukava vetää kun ei tarvitse kolhuja pelätä. Jykevä lentolaukku hoitaa kuljetuksen aikaiset kolahdukset. Pitäisköhän tilata...

Ja tästä Blackielle kaveri.....voisiko sanoa... Blondie :)
 
www.vilo.net/56relic/
 
/sv

Minua hirvittäisi soittaa jo tonnin hintaisella kepillä kun pelkäisi, että se putoaa tms.
 
Just väärin. Mitä arvokkaampi soitin (rahallisesti, tunteellisesti, ihan miten vaan), niin sitä enemmänhän sillä pitää soittaa!
 
Kyllä jonkin 100 ritsan voi jättää nurkkaan lojumaan, ei siinä mitää hukata, mutta hyvin soiva mukavan mojoisa kitara - ei niiden pitäisi antaa lojuta soittamattomina.
 
E: Pakko vähän puuttua tuohon hollstron laskuun. Jos vaikka tutkaillaan mun omakuvasta löytyvää uutta stratoprojektiani=
 
-maksoin materiaaleista (runko, otelauta, kaula) n. 120 euroa, ja uskallan väittää että puut ovat laadultaan vähintään yhtä hyviä, ellei jopa huomattavasti parempia kuin fenderillä yleensä. Runko on tosin 3-palainen eikä järin nätti, kun teen maalatun bodyn. Kaunis 2-palainen runko olisi maksanut minulle jokusen kympin lisää. Otelaudan teen vieläpä eebenistä, joka tulee paljonkin kalliimmaksi kuin ruusupuu- tai vaahteralauta.
 
-Runko on kuvan mukaisessa "karkeassa" kunnossa jyrsintöjen ja muotoilujen jälkeen n. 8 tunnin työn jälkeen (sisältäen tauot, viritykset, työkalujen ja jyrsinten tuunaus, ikkunoista tuijottelua ja pallien raavinta jne.).
 
-Kaulan saaminen lakkauskuntoon vie arviolta saman verran, en tosin ole vielä aloittanut.
 
Ja nyt pitää ottaa huomioon, että ko. työvaiheet tehdään "käsityönä" ilman CNC-koneita, toisin kuin fenderillä.
 
-pintakäsittelyt maalauksieen ja hiontoineen tulee minulta sitten viemään paljon, paljon enemmän aikaa, toisin kuin fenderillä, jolla on automaattiset maalaamot/lakkaamot ja hienot kätevät ja nopeat kiillotusasemat ja nopeat kokoonpanolinjat.
 
Suomalaiset ammattisoitinrakentajat tuntuvat hinnoittelevan käsityönä tehdyt stratot ja muuta vastaavat pulttikaulaiset kitarat jonnekin 1500-2000 euron hintaan. Ainakin minusta jokainen euro tuon yli, varsinkin isoilta tehtailta, tuntuu silkalta katteen nostamiselta.
 
Ajatus siitä että Fenderillä joku käyttäisi 10-100 tuntia kitara relikointiin tuntuu ainakin minusta lähinnä koomiselta. Ja mitä tulee puiden valintaan ja valikointiin ja jaotteluun, niin ei se mitään laboratoriatyötä ole - heitellään tarpeeksi kuivaneista leppälankuista nätit pinoon A, rumemmat pinoon B, ja ylijäämäsoirosta tehdään näitä maalattuja 20 palasta tehtyjä fenkkuja :P
 
Jos harrastelijasoitintarakentaja joutuu maksamaan the universumin kauneimmasta loimuvaahterasta jälleenmyyjälle sen 200-300 dollaria, voitte kuvitella ettei joku leppä, jossa puun syyt nyt menevät edes jotenkin nätisti voi maksaa kitaratehtaalla heidän puuntarvevolyymeillään kovin paljon. Ikään kuin referenssiksi, itse maksoin mm. tuosta kansipuusta 65$:
http://img419.imageshack.us/img419/9919/aurinko0095ix.jpg
http://img391.imageshack.us/img391/462/aurinko0104zv.jpg
 
Kitarateollisuuden hienous on kitaristien uskomaton taipumus myöntyä omatoimisesti glorifioimaan kitaroita ja niiden tekijöitä. Jos tuote maksaa muita enemmän, täytyy siinä olla jotain suurta ja maagista joka siihen on loihdittu kitaratehtaan salaisissa huoneissa joiden seinät on täytetty mystisillä kaavoilla, runoilla, itkuvirsillä ja junnu vainion pornolauluilla joita hiljaa hyräilemällä suitsukkeiden tuoksussa alttarille nostettu kitara saa maagisen soundinsa.
 
Benedettokin alkoi saamaan kitaroitaan kaupaksi todenteolla vasta sen jälkeen kun tajusi tuplata niiden hinnan.
 
Lopuksi vielä haluan kuitenkin todeta, että toki, kitaran hintahan on silloin täysin merkityksetön sivuseikka kun kädessä on peli jolla lähtee ja mojoa löytyy niin paljon että maa vaan tärähtelee jalkojen alle.

Valmiiksi "relikointi" on älyttömin juttu mikä näissä on. Ei oikein voi ymmärtää sitä, mutta kaipa se sopii täydellisesti keräilyaatteeseen.

Ja noissa nyt on oikeesti sekin, että kunhan saadaan niille kitaranvalmistajille siellä custom-pajalla jotain duunia. Niitä kun on aika kallista pitää tyhjänpanttina. Jos custom-hommat vähenee niin firma pistää jonkun tollasen "pienen" erän tulemaan jotta saadaan duunia niille huippuäijille jotka tekee noita customeita.

Mahtaiskohan noiden kitaroiden ostelijat pitää noita ruikutuksia myös vähän säälittävinä?
 
Olishan tommonen ihan kiva jos olis rahaa. Hieno reliikki muuten svilo!

Itse en kyllä ikinä ostaisi ton hintaista "uutta" stratoa, käyttäysin tollatteen rahan mielummin johonkin 60-luvun ajan stratoon.
 
Tämä on kyllä ihan totta

Ihan hyvä bisnes silti ja Fender on hionut homman kuntoon. Nostan hattua heidän bisnesjärjelleen.
 
Aamen. Mä näkisin tälläsen projektin sellasena win-win juttuna monelle (ellei jokaiselle) osapuolelle. Fender saa rahaa, näkyvyyttä ja kaikkea muuta. Ne joilla on paalua saa varmasti hyvän ja hienon soittimen, vaikka soittoon tai vitriiniin. Saadaan kerättyä vielä rahaa hyväntekeväisyyteenkin. Ostajillehan tuo on hirmu hyvä sijoitus. Heti kun kitara on ostettu, on se jo kalliimpi kuin ostohinta.

Valmiiksi "relikointi" on älyttömin juttu mikä näissä on. Ei oikein voi ymmärtää sitä, mutta kaipa se sopii täydellisesti keräilyaatteeseen.
 
Samaa mieltä.
 
Ei tuossa touhussa minusta ole mitään säälittävää, hyvähän se vaan on jos rahaa riittää ja tuote miellyttää ostajaa. En kuitenkaan ymmärrä alkuunkaan sitä, että kopioidaan jonkun kuuluisuuden kitaran kolhuja viimeistä milliä myöten.

Kyllä minulle ainakin tuollainen Blackie kelpaisi. Hinnasta tosin saattaa - yllätäen - muodostua pienehkö onglema ja este