Kitarat: kitarakamat ›

Ja kuten todettua: Hiton kivaltahan tuo kuulostaa, mutta en tiedä onko noista jokapaikanhöyliksi..
 
Tai ainakin minä käsitän sanan all-around niin, että taipuu ongelmitta popin, jazzin, bluesin ja rockin lisäksi myös kaikki psykeambientin kautta turskaheviin.
 
Ei semmoisia mikkejä olekaan, joilta taittuu kaikki ääripäät täysin uskottavasti. Itse miellän "all-around"-mikiksi nimen omaan sellaisen, jolla irtoaa ns. normaali musiikki: perinteinen pop, kevyempi ja raskaampikin rock ja blues, country ja jazzahtavampi materiaali. Uskottavaa kirkasta twängiä ja riipivää hevisoundia ei samasta vehkeestä saa.
 
Yleensä "perinteinen" ja "moderni" vaan tuntuvat kumoavan toisensa: mikä toisessa voitetaan, se toisessa hävitään - enemmän tai vähemmän. Toisaalta, perinnetietoiset mikit + boosteri (pedaali tai muu ratkaisu) antaa yleensä aika paljon uskottavamman hevisoundin kuin jos yrittäisi varta vasten heviosastoon suunnitelluista mikeistä kaivaa sitä perinteikkäämpää osastoa. Näin ovat tähänastiset havaintoni osoittaneet.
 
Suolaa on helpompi lisätä ruokaan kuin vähentää jälkikäteen. :)

Ja kuten todettua: Hiton kivaltahan tuo kuulostaa, mutta en tiedä onko noista jokapaikanhöyliksi..
 
Tai ainakin minä käsitän sanan all-around niin, että taipuu ongelmitta popin, jazzin, bluesin ja rockin lisäksi myös kaikki psykeambientin kautta turskaheviin.
 
Ongelma vaan on siinä, että noissa tyyleissä lähtökohtaisesti haetaan niin erilaisia soundeja, ettei ole mahdollista tehdä yhtä mikkiä joka taipuisi hyvin kaikkeen. Jossain joudutaan siis kuitenkin tekemään kompromisseja.

Millä vahvistimella tuo on vedetty? Onko mikit nyt sitten Hot Vintaget vai mitkä?
 
Stratocaster '57 reissue ja Lindy Fralinin Vintage Hot -setti - eli vahvasti perinnehenkinen setti, mutta ilmeisesti aavistuksen enemmän hönkää menemättä kuitenkaan lähellekään "higain"-osastoa. Vahvistimena toimi Mystique Amps Blue Star, ainut maailmassa:
http://jucciz.com/?section=amps&page=mystique

Uskottavaa kirkasta twängiä ja riipivää hevisoundia ei samasta vehkeestä saa.
 
Makukysymyksiä.. Kompromissi on aina itsestäänselviö kun halutaan kaikki-heti-nyt.
 
Yleensä "perinteinen" ja "moderni" vaan tuntuvat kumoavan toisensa: mikä toisessa voitetaan, se toisessa hävitään - enemmän tai vähemmän. Toisaalta, perinnetietoiset mikit + boosteri (pedaali tai muu ratkaisu) antaa yleensä aika paljon uskottavamman hevisoundin kuin jos yrittäisi varta vasten heviosastoon suunnitelluista mikeistä kaivaa sitä perinteikkäämpää osastoa. Näin ovat tähänastiset havaintoni osoittaneet.
 
Kovin totta.. Komps.
 
Suolaa on helpompi lisätä ruokaan kuin vähentää jälkikäteen. :)
 
Totta.. Ja pointtisi oli?

Totta.. Ja pointtisi oli?
 
Muutama varmaan sen ymmärsikin, mutta rautalangasta:
 
Jos mikki vaikkapa lähtökohtaisesti on jo kovin kuuma, siitä on hankalampi saada sellaista soundia, mikä köykäisemmin käämityissä mikeissä on "sisäänrakennettuna". Sen sijaan heikompitehoisistakin mikeistä saa yhdessä jonkun mukavan boosterin kanssa ulos melkoisen mukavasti löylyä.

Ostat jonkin omaan käteen istuvan hyvän straton ja lyöt siihen kiinni Duncanin Hot Railssit

Selvennyksenä, että mie en tartte mitään high-gain metallisoundeja ja munakkaita metallimurinoita. Toki nekin on mukavia ja tykkäisin soitella sellaistakin, mutta en näe itseäni tekemässä sitä loppuelämääni. Musiikkimakuni on koko ajan keventynyt ja tiedä sitten mihin tämä kehityskaari johtaa. Tämä kitara tulee kuitenkin olemaan minun opiskelijabudjetilla sen luokan investointi, että haluaisin sen olevan sitten myös hyvä ja oikea tarkoitusperiini.
 
Kevyemmästä soundista eniten korviani hivelee nuo aikaisemmin postaamani Thomas Blugin ja tämä Steve Lukatherin http://www.youtube.com/watch?v=W_ExP-cyRGE (etenkin aivan loppu) soundit.
Ja mitä tuohon metallipuoleen tulee, niin Tool on hyvä merkkipaalu siitä metallista, jota haluaisin pystyä soittelemaan. Eli semiraskas meininki.
Ja sitten vielä hevimpää soolosoundia by Marco Sfogli http://www.youtube.com/watch?v=TkZ2HBl008E
 
Ei tuo nyt aivan mikään ääripäästä ääripäähän meininki ole. Ehkä. Sen takia all-round kitara.

Steve Lukatherin http://www.youtube.com/watch?v=W_ExP-cyRGE (etenkin aivan loppu) soundit.
Lukella on käytössä Musarissaan EMG:n aktiviimikit, ja tuo soolo taitaa menee tallamikillä (on tarkistettu dvd:ltä :-P).Ja vahvistimena Custom Audio Electronicsin 3+SE Preamp ja VHT:n pääte.
 
Ja sitten vielä hevimpää soolosoundia by Marco Sfogli http://www.youtube.com/watch?v=TkZ2HBl008E
Sfoglin sivuille kun joskus eksyin, niin tyypillä taisi olla kitara kahdella humpparilla. Vahvistinpuolella oli ainakin jossain vaiheessa Mesan Triaxis ja 2:90 pääte.
 
Eli jos noista nyt jotain voi päätellä, niin ainakin keskitehoinen tallahumppari.

Kevyemmästä soundista eniten korviani hivelee nuo aikaisemmin postaamani Thomas Blugin ja tämä Steve Lukatherin http://www.youtube.com/watch?v=W_ExP-cyRGE (etenkin aivan loppu) soundit.
 
No jos noista Luken soundeista pidät niin EMG 85 SA SA setti saattaisi sopia. En osaa sanoa että kuinka hyvin tuo 85:nen taittuu kevyempään musiikkiin mutta ainakin SA:t toimivat hyvin puhtailla soundeillakin. Lukatherhan on käyttänyt jo yli 20 vuotta 85 talla mikkinä ja paljon myös SA:ta mutta nykyään kai enemmän SLV:tä.

Muutama varmaan sen ymmärsikin, mutta rautalangasta:
 
Jos mikki vaikkapa lähtökohtaisesti on jo kovin kuuma, siitä on hankalampi saada sellaista soundia, mikä köykäisemmin käämityissä mikeissä on "sisäänrakennettuna". Sen sijaan heikompitehoisistakin mikeistä saa yhdessä jonkun mukavan boosterin kanssa ulos melkoisen mukavasti löylyä.
 
Kyllähän tuo nyt on itsestäänselvää, ilman muuta..
 
Itse vain mietin, että nuo SA:t olisivat paras kompromissi kaikkien tyylisuuntien välillä. Itse kun olen huomannut ne omia korvia miellyttäviksi. Mutta koska aloittajalta nyt selveni, että rankempi puoli on tässä lapsipuolen osassa, voidaan lähteä hakemaan näitä kevyempiäkin mikkejä.

Lukatherhan on käyttänyt jo yli 20 vuotta 85 talla mikkinä...
 
Ai ihan ykköskitaroissaan? Eikös Luke ole soittanut aika monilla eri kitaroilla: Les Paul, Ibanez Signature, Valley Arts ja Musari nyt ainakin. Musarissa on EMG:t muttei varmaan Les Paulissa ollut, eikä Ibanezin Signaturessa ainakaan 85:sta, kun oli kolme yksikelaista. Vai miten on?

Ai ihan ykköskitaroissaan? Eikös Luke ole soittanut aika monilla eri kitaroilla: Les Paul, Ibanez Signature, Valley Arts ja Musari nyt ainakin. Musarissa on EMG:t muttei varmaan Les Paulissa ollut, eikä Ibanezin Signaturessa ainakaan 85:sta, kun oli kolme yksikelaista. Vai miten on?
 
No kyllä siitä 20 vuotta tulee kun tarkalleen 1984 tais Luke ensi kerran saada Valley Arts signaturen jossa oli EMG 85 tallassa ja tuonhan jälkeen Steve on käyttänyt ykkös kitaroinaan Valley Artseja, Robottia sekä Musareita joissa kaikissa on ollu tallassa 85. Mutta tosiaan sitä ennen oli käytössä Les Paulia ja Ibanezia joissa oli jotain ihan muuta kuin EMG:t. Ibanezin signaturessa oli Iban omat humpparit ja joskus näky Lukella myös Ibanezin Rocket Roll flying V jossa tais olla Dimarzion humbuckkerit tai myös Ibanezin omat. Ja ennen vuotta '85 taisi Robotissakin olla ihan vaan single coilit, IV-levyn aikaan ehkä EMG SA:t.

Aika monesti monipuoliseksi kitaraksi ehdotetaan H/S/S mikityksellä varustettua kepukkaa, mutta itse olen todennut noissa pienoiseksi ongelmaksi sen yksikelaisen kaulamikin - toki siitäkin hyvän soundin saa, mutta välillä kaipaisi tallamikkiä vastaavaa poweria ja paksuutta.
 
Siispä oma valintani monipuolisiksi mikeiksi olisi ihan simppelisti kaksi humpparia puolituksella. Esim. tuossa Flaxwoodissani tämä toimii vallan erinomaisesti - ei ihan aitoa yksikelaissoundia, mutta minusta aivan riittävän hyvä vastine. Mikkivalinnoilla löytyy se toimiva ratkaisu.
 
Mitä tulee itse kitaraan, niin ES-335 tyyppinen puoliakustinen taipuu yllättävän hyvin kaikkeen muuhun paitsi heviin. Hyvä ulottuvuus ylänauhoille ja varsin mukava soittaa istualtaan ja seisaaltaan ison runkonsa takia. Sustainia lähes Les Paulin verran, painoa keskimäärin hivenen vähemmän. Eli tuollaisiakin kannattaa testata.

eikä Ibanezin Signaturessa ainakaan 85:sta, kun oli kolme yksikelaista.
Eikun kaksi humpparia.
 
Mutta jos Luken soundi miellyttää, EMG:stähän sitä tyyliä juuri löytyy. Ne yksikelaiset poikkeavat melko paljon tyypillisistä yksikelaisista, se on syytä tiedostaa.
 
Mun all-round-stratossa tulee olemaan kaulassa Bluesbucker, keskellä esim Duncan Cool Rails (tai joku jolla väliasennot toimii hyvin), tallassa Steve's Special. Molemmat humbuckerit puolitettavissa. Tuossa Bluesbuckerissa on ihan oikeasti yksikelaisen kuuloinen puolitus. Ja joskus mulla tulee jossain kitarassa olemaan kaksi telecasterin kaulamikkiä, kaksi telen tallamikkiä, ja joku keskimikki.
 
Toi monipuolisuus on ongelmallinen sana, kun Jazz-miesten mielestä 335:sella soitetaan heviä, hevareiden mielestä LesPaulilla soitetaan jazzia. Mikä kullekin on monipuolinen. Jonkun mielestä yksimikkinen presari on monipuolisin basso.

Toi monipuolisuus on ongelmallinen sana, kun Jazz-miesten mielestä 335:sella soitetaan heviä, hevareiden mielestä LesPaulilla soitetaan jazzia. Mikä kullekin on monipuolinen. Jonkun mielestä yksimikkinen presari on monipuolisin basso.
 
Tottapa totta - makuasioita. Mun pitäis vaan nyt ensi alkuun lähteä kartoittamaan tuota kotikaupungin kitaravalikoimaa. Testailla erilaisia kitaroita ja miettiä mikä tuntuu kivalta. Ja sitten kun on jonkinlainen haju, niin noita käytettyjä katselemaan. Jos sieltä tärppäis.
 
Mites noi puolitettavat humpparit. Onko yleisiä, vai joutuuko sellaisia kitaroita kaivamaan kivien alta?

..Mutta jos Luken soundi miellyttää, EMG:stähän sitä tyyliä juuri löytyy. Ne yksikelaiset poikkeavat melko paljon tyypillisistä yksikelaisista, se on syytä tiedostaa..
 
Mullahan on american dlx- stratossa nimenomaan tuo setti. Toimii, ei voi muuta sanoa. Vaihdoin näihin lähinnä kokeilunhalusta justiinsa Lindy Fralinin Vintage Hot-setistä. Jucciksen kommentit allekirjoitan kyllä Fralineista ja samoin muiden kommentit myös Luke-setistä. Monipuolisuutta löytyy ainakin omaan ( sekalaista coverhäröilyä vailla päämäärää) käyttöön enemmän kuin Fralineista, mutta jotain perinnehenkistä myös menettää.
 
Totta on myös se, että nuo Luke-setin kaula ja keskimikki eroavat tavan yksielaisista aika paljon. Mm. keskimikki on itseasiassa suht kuuma ja sopii kivasti pieneen rokkisäröön, kun taas tallasta irtoaa sitten enemmän sirkkelimeininkiä. Kaulamikillä tai "väliasennolla" aivan perinteisemmät jutut. Molempi parempi.

...Ja jos siihen tallaan heittäisi vielä 89:n, niin luulisi lähtevän vielä monipuolisemmat jutut.

No kyllä siitä 20 vuotta tulee kun tarkalleen 1984 tais Luke ensi kerran saada Valley Arts signaturen...
Joo, niinpäs onkin. Mun ajantaju ei toiminut :-)
 
Eikun kaksi humpparia.
Hmm, mä olen kyllä ihan varma, että olen nähnyt Luken jollain videolla vetämässä Roadstarin muotoisella kitaralla jossa on kolme single coilia.. Mutta joo, oot varmaan oikeassa että Signaturemallissa on kaksi humpparia.

Ostat ja http://www.rockandrollweekend.com/Nigel%20-%20top.jpg lyöt siihen kiinni kaikenmaailman mikit.
 
Olen Jucciksen kanssa (on muuten ollut erinomaisen poliittisia kommentteja viimeaikoina) samoilla linjoilla siinä, ettei yksistä mikeistä (kitaroista, vahvistimista, yleensä musiikkikamoista) saa jokaikiseen tilanteeseen autentista soundia. Toisaalta, miksi tarvitsisikaan - monipuolisuus on toki hyvä juttu, mutta monipuolisuuden tavoittelu monipuolisuuden vuoksi ei ole mielestäni järkevää. Kuinka moni oikeasti vetää kikkelijatsia ja kikkeliheviä, ääripäistä puhumattakaan, samassa setissä. Ja ennenkaikkea, kuinka moni tällaista settiä kuuntelisi?
Yleisesti ottaen kaksi humpparia puolituksilla tarjoaa kohtalaisen monipuolisen paketin. Nigelin kitarasta puhumattakaan.

Ibanez SAS36FM (vitsi mitä nimiä)
http://www.imuso.co.uk/ProductDetail.asp?StockCode=EG01061
 
Tuollaista peliä kävin testailemassa. Kliinit oli kyllä maukkaat. Tallahumpparin sai puolitettua ja pelkillä mikkivaihdoilla tuli tosi paljon eri soundeja. Tuosta sai irti fenderin tyylistä klängiä.
Säröillä ei ollut niin maukas. Tai no kyllä siitä irtos vaikka millasta fenderin putkivahvarilla ja jollain uberräminäpoksilla. Mutta omaa vahvistintani vastaavalla ei oikein. Tai no onhan mulla olemassa PODxt, jonka läpi olen soittanut siitä asti kun sen hommasin, mutta se taitaa syödä kitaran omaa soundia.
Kampea en kerennyt testaamaan enkä kunnolla sitä miten helposti tapharmonikit lähtee.
Mites se vaikuttais kitaran soundiin jos vaihtais kuumemman humpparin tohon. Syökö se muiden mikkien soundeja?
 
Nyt täytyy mennä.