Kitarat: kitarakamat ›

Guitar Slimin levyiltä missä bluesia ensi kerran vedetään tuplastäkkien kautta korviaraastavalla volyymilla, asialla lommoposkinen musta mies halvassa puvussa.
Guitar Slim, sinisessä puvussa, tukka siniseksi värjättynä, 30m kitarapiuha ja Gibson "Gold Top" Les Paul sekä ei ehkä tuplastäkit (nyky käsityksessä) mutta isot vahvistimet ja nupit kaakossa. Näin tarinat kertovat.

Guitar Slim, sinisessä puvussa, tukka siniseksi värjättynä, 30m kitarapiuha ja Gibson "Gold Top" Les Paul sekä ei ehkä tuplastäkit (nyky käsityksessä) mutta isot vahvistimet ja nupit kaakossa. Näin tarinat kertovat.
 
Kyllä se Guitar Slim ehti elämänsä aikana vielä niihin tuplastäkkeihinkin sekaantua. Muistaakseni They Call Me Guitar Slim -levyn kannessa oli peräti Marshallit, jollaisia ei siihen aikaan tainnut olla kuin Hendrixillä ja Pete Townshendillä. Levyn nimestä en oo varma, se taisi mennä parikyt vuotta sitten levyhyllyn jaossa samoin kuin niin moni muukin hyvä.
 
Kannattaa myös muistaa, että kyseessä oli rankka ja tyylitajuinen kitaristi ja ihan oikeasti vähän hemmetin kova esiintyjä.

Itse suosittelen stratocasteria. Tai vaihtoehtoisesti jotain es-335 tyylistä onttobodya.

Kyllä se Guitar Slim ehti elämänsä aikana vielä niihin tuplastäkkeihinkin sekaantua. Muistaakseni They Call Me Guitar Slim -levyn kannessa oli peräti Marshallit, jollaisia ei siihen aikaan tainnut olla kuin Hendrixillä ja Pete Townshendillä.
Guitar Slim kuoli jo vuonna 1959. Muistitko väärin sen levyn kannen, ei kai tuolloin vielä ollut Marshalleja? Joka tapauksessa Les Paul "Soap bar" mikeillä on Blues kitaraksi aika hyvä ehdokas mm. Freddie King veti sellaisella alkuaikoina (Federal levytykset: Hide Awayt sun muut).

Guitar Slim kuoli jo vuonna 1959. Muistitko väärin sen levyn kannen, ei kai tuolloin vielä ollut Marshalleja? Joka tapauksessa Les Paul "Soap bar" mikeillä on Blues kitaraksi aika hyvä ehdokas mm. Freddie King veti sellaisella alkuaikoina (Federal levytykset: Hide Awayt sun muut).
 
Muistan sitten väärin, koska eipä tosiaan ollutkaan. Marshallit tuli vasta 60-luvun puolivälissä.
 
Edit: Muistamista vaikeuttaa sekin, että Guitar Slimejä on ainakin kolme, joista yksi tais olla peräti valkoinen. Mutta puhutaan nyt tästä ekasta Guitar Slimistä, joka kehitti sen tyylin millä nykyään bluesia ehkä eniten soitetaan
:-)

Kaikki kitarat toimii missä on P90-mikit... Etenkin kaulassa. Oujea! Okei, ei ihan kaikki mut suurin osa ;-)

Straton väliasentosoundit, telen quack, Guitar Slimin 52 LP P90:llä, 335, Es175, dobro, kaikki noi saundit löytyy Variaxista. Täydellinen blueskitara;)

Jacksonin RR, sekä KV-mallit soveltuvat tuohon mainiosti. Myös BC-Richillä on valikoimassaan mainioita bluesjyriä - Warlockista Beastiin. Yksittäisistä ominaisuuksista neuvon hakemaan mahdollisimman kuumia mikrofoneja (aktiiviosastoa kenties), sekä laadukasta FR-tyyppistä tallaa.
 
Taidat olla varsinainen puritaani. Kannattas vähän niinku laajentaa tuota näkemystä ja kokeilla vaikka Telecasteria tai muuta vastaavaa hevisuunnikasta.

Airlinet (Valco ja National), Kay, Silvertone ynnä Danelectro ja tuommoiset on kovia blueskeppejä, jo näiden muiden mainittujen lisäksi.
 
Myös jotkut isokoppaiset puoliakustiset vois toimia hyvinkin, uudemmista esim. Epin Zephyr Blues Deluxe ja Washburnin J6 tai joku muu vastaava.
 
Vahvistimen täytyy sitten olla sellainen, että säröä tulee vaan kääntämällä tarpeeksi kovalle, ei mitään high-gain etuastesäröjä.
 
Mutta periaatteessa ihan sama, kunhan on perinteinen kitaramalli ja sellainen yksilö, että pysyy jotenkin vireessä.

Tuohan olikin vinkeä. Oliskos joku näitä Gibsonin vähän vähemmän muistettuja artistimalleja? Ainoa joka tuli nimenä mieleen oli Trini Lopez, mutta siinä oli (useimmissa vuosikerroissa) terävät sarvet ja sellainen non-reverse-Firebird-tyylinen lapa. Hanikoiden sijoittelu ja kopan paksuus kyllä olisivat kohdallaan...
 
... tai sitten setä on teettänyt itselleen customin?
 
Trinissä ei oo master-volaa alasarvessa, kyl tuo 150:nen lienee.. Trini Lopez Std on kiva vehjes, 335:n runko ja tosiaan, Firebirdin kaula. F-aukot vaan on ne timantti-suunnikkaat.. ja otelautamerkit..

Taidat olla varsinainen puritaani. Kannattas vähän niinku laajentaa tuota näkemystä ja kokeilla vaikka Telecasteria tai muuta vastaavaa hevisuunnikasta.
 
Ettei vaan olisi ollut vitsi?
 
Ei, oikea tapa soittaa bluesia löytyy joko Hound Dog Taylorin levyiltä, missä 11-sorminen mies hakkaa merkitöntä japanilaista postimyyntikitaraa keittiötuolin jalalla ja tulee ohimennen keksineeksi punkin
 
Hound Dog on kova äijä ja henk. koht. suosikkini bluesin saralta. Harmi kun hukkasin linkin nettisivustoon jossa oli jotain kuvia ja muistaakseni jopa vähän tietoa miehen kitarasta, olihan se omalla tavallaan kovin tyylikäs peli :)

Ettei vaan olisi ollut vitsi?
 
Kyllä. Jatkoin vain sitä.

omalla tavallaan kovin tyylikäs peli
 
Eikös torillakin näkynyt tuollainen ritsa vähän aikaa sitten
http://www.homestead.com/dennysguitars/hdtaylor1.html

Kyllä mä olen nähnyt myös kuvia vanhoista mustista bluesäijistä, jotka vetää ei-tavanomaisilla blueskitaroilla. Esim. Bc Richin Mockingbird oli jollain, toisella taas Ibanez Rg. Ei se oo kitarasta kii.

Ei tule mieleen kuin "ja kauniisti soi blues".

Kyllä mä olen nähnyt myös kuvia vanhoista mustista bluesäijistä, jotka vetää ei-tavanomaisilla blueskitaroilla. Esim. Bc Richin Mockingbird oli jollain, toisella taas Ibanez Rg. Ei se oo kitarasta kii.
 
C.Gatemouth Brown soitti non-reverse Firebirdiä esim.. Ja Leadbelly 12-kielistä.. ;)
Ei se oo niinkään siit työkalusta kiinni, vaan kuinka sitä käyttää.
Ei vissiin yhessäkään kitarassa oo mitään tarraa jossa sanotaan.. "Varoitus! Tämä soitin ei sovellu bluesin soittoon, NI!!"

Ei vissiin yhessäkään kitarassa oo mitään tarraa jossa sanotaan.. "Varoitus! Tämä soitin ei sovellu bluesin soittoon, NI!!"
 
Siinäpä se! Tarttee vissiin ruveta liimailemaan semmoisia, kun kiertelee tuolla musaputiikeissa...
 
BTW, itse vetelen bluussia putkella ja kitaran virkaa tekee Jackson Surfcaster.

eli mitäs soittimia kyseisen tyylilajin harrastajat noin yleisesti suosivat ja miksi? onko jotain "the one and only" blueskitaraa? :D
 
Studiossa ei kai niin väliä jos soundi on kohdallaan, mutta livenä uskottavuussyistä ja yleisen fiiliksen vuoksi mielellään jollain patinoituneella tai muuten iäkkäämmän oloisella vehkeellä? Melankolia kun ei välttämättä välity oikein yleisön puolelle jos kitara on joku kirkkaankeltainen 80's RG vaaleanpunaisilla mikeillä tms. sukkahousutukkajukkamalli (ja iloista bluesiahan ei pitäisi soittaa ihmisten kuullen tai olla edes olemassa).