Kitarat: kitarakamat ›

Ibanez RG7421XL piti myydä rahapulassa ja se harmittaa. Tuo oli mielestäni hyvä yksilö ja sen kanssa tallentui pari pirteää biisi-ideaakin jotka jäivät kuitenkin kesken. Oli niin omanlaisensa keppi nykyisiin verrattuna että käyttöä olisi yhä.

Gibsonin Les paul studion vm. -94 vaihdoin mikitettyyn akustiseen pari vuotta sitten. Pakko myydä/polttaa se akustinen ku hatuttaa edes kattoa sitä.

Oi miksi, miksi kukaan ei ollut myyntihetkellä sanomassa että "älä myy, kadut sitä vielä"
 
Sinäpä sen sanoit. Yhtään mikään ei vituta enempää, kuin se, että luovuin rahapulassa
EVH Wolfgang Special USA:stani. Voi helevetin perse minkä menin tekemään.

No joo - hermot menisi jos kaikkia surisi, mutta...
 
Gibson Les Paul Heritage Standard-80 (tää vaihtui digit 8-raitaan 10 vuotta sitten ja sinänsä sillä tehtiin pari levyäkin)
 
Gibson Les Paul Custom
 
Ibanez Artist erikoismalli kukkaotelaudalla ja EQ:lla (joskin se oli kaulapainoinen)
 
Gibson Lentovitonen
 
Fender Strato hardtail -70 luvulta (onneksi se on veljellä)
 
PRS custom custom (joku n vm 1986 tms)
 
Ibanez FA-100 jazzpönttö
 
Loput noin puolentoista tusinaa koetan unohtaa - he kaikki olivat kauniita ;)

Vieläkin ottaa päähän armottomasti kun möin pois 80/90 lukujen taitteessa tehdyn japsi ´62 fenderin (sunburst) telen pois... Perkele, siinä oli kitara jossa oli ihan uskomattoman heleä soundi -- siis akustisesti se soi kirjaimellisesti maailman paskaisimmilla ja ruosteisimmilla kielilläkin paremmin kuin mikään muu kokeilemani lankkukitara koskaan. Ja minä pöljä möin sen pois siksi koska siinä ei ollut vibrakampea! STUPID!
 
Ostaja tuli muistaakseni Kemistä asti isänsä kanssa Rovaniemelle katsomaan kitaraa (joskus vuonna ´99 ehkä). Sellainen nuori poika joka rämpytti pikku pätkän CCR:ää. Jos luet tätä, niin myy mulle takaisin se kitara! :)
 
PS: Ja tilalle ostin japsi 60´s straton joka oli taas soundiltaan maailman paskin! Kitara ei soinut perkele yhtään! Sellanen tunkkainen ja sustainiton onneton tumppu.

Roadstarejakin on niin monenlaisia... :o)

 
Joo,en mitenkään moiti ja yleistä Ibanezia huonoksi merkiksi,vasuripolitiikka vaan on sitä että monen valmistajan ainoa vasurimalli on se kaikkein halvin ja huonoin, tyyliin Strato-kopio,300€:-)
 
Noi mun skitat oli jostain 80-luvun lopusta,toisessa oli tosiaankin aiwan mahtavan hyvä,siro kaulu,mutta se ei vaan soinut,ei yhtään!Toinen oli sitten kaikinpuolin huono,vaikka täysin sama malli!
Säröosastoilla noi toimi jotenkin mutta ihan tukossa muuten.

Hieman harmittaa kun annoin ensimmäisen kitarani, Samick-stratokopioni pois vaihdossa.
 
Olisi nimittäis pitänyt tehdä siitä polttopuita, ja haudata loput jonnekin metsään.

Rautian väsäämä Stratohässäkkä. Harmi. Mut minkäs teet kun rahat loppuu.

Eipä ole vielä suuremmin harmittanut kamoista luopuminen. Paitsi sen Bossin MD-2:n olisin voinut pitää, siitä ois ollut iloa myöhemminkin.
 
Nyt on mielessä käynyt tuon Yamaha SG200:n pois myynti, mutta ahdistusta tulee miettineeksi jo etukäteen.

Yksi japsitele harmittaa... Muuten ei kauheasti. Viime aikoina on tullu sellasia hetkiä kun on tajunnut että hei, mullahan ei enää oo stratoa. Perhana. Joku strato tai vastaava täytynee siis saada jossain vaiheessa taas.

Ibanez RG7421XL piti myydä rahapulassa ja se harmittaa. Tuo oli mielestäni hyvä yksilö ja sen kanssa tallentui pari pirteää biisi-ideaakin jotka jäivät kuitenkin kesken. Oli niin omanlaisensa keppi nykyisiin verrattuna että käyttöä olisi yhä.
 
On muuten saanut hyvän kodin, tosin jouduin tuhnun tallamikin vaihtamaan Dimarzion tarjonnasta löytyvään kapistukseen. Mutta kiitos vielä kerran, takaisin et kyllä saa ;)

On muuten saanut hyvän kodin, tosin jouduin tuhnun tallamikin vaihtamaan Dimarzion tarjonnasta löytyvään kapistukseen. Mutta kiitos vielä kerran, takaisin et kyllä saa ;)
 
Heh, just pari päivää sitten surin tuota ja mietin että pitäiskö laittaa sulle pikaviestiä ja kysellä mikä meininki tuon kanssa... että olisko ehkä tulossa jossain vaiheessa tarjolle (sillä tallamikillä päivitettynä). Mutta tää on sit varmaan selvä :) Tarvii pitää silmät auki muualle. Toisaalta Ibanezin MMM ja OLP:n MM5 on alkaneet kiinnostaa kanssa.

Itse en niinkään kaipaa viikko sitten myymääni kitaraa, mutta ahdistusta tulee siinä mielessä ettei pääse soittamaan, kun uusi kitara ei ole vielä saapunut. Post-myynti-ahdistusta se on sekin. Tyhmän tuntusta kun on joka päivä tottunut soittamaan .. tylsää .. joutuu roikkuun tän tyyppisissä palveluissa.
 
Taisinpas juuri ratkaista muusikoiden.netin mysteerin. Ne jotka ei soita jauhaa täällä. HAHA.

Heh, just pari päivää sitten surin tuota ja mietin että pitäiskö laittaa sulle pikaviestiä ja kysellä mikä meininki tuon kanssa... että olisko ehkä tulossa jossain vaiheessa tarjolle (sillä tallamikillä päivitettynä). Mutta tää on sit varmaan selvä :) Tarvii pitää silmät auki muualle. Toisaalta Ibanezin MMM ja OLP:n MM5 on alkaneet kiinnostaa kanssa.
 
Juu, JOS tuo joskus lähtee niin otan tottakai suhun yhteyttä.. Voit lohduttautua sillä että olen sellainen ihminen joka pitää kitaroitaan kuin kukkaa kämmenellä, ei naarmun naarmua tule ilmaantumaan tuohonkaan ;)

En oo myyny ku yhen kitaran, sellanen halpis Strato-kopio Epiphonelta. Mutta se jos jokin kaduttaa edelleen... Mikkien vaihdolla olisin saanut siitä varsin hyvän kepin, istu käteen ku nenä päähän. Siinä oli melko ohut ja "nopea" kaula, ainakin verrattuna noihin kahteen nykyiseen kitaraan. Muutenkin hintaansa nähden varsin kelpo peli, taisi maksaa jopa ruhtinaalliset 100e.

Toisinaan tulee mietittyä, että mitä jos en olisikaan myynyt sitä Ibanez RG1570:aa pois. Perhanan hyvä superstrato se oli, jolla olisi pärjännyt ihan hyvin pidempäänkin, ainakin pidempään kuin tilalle tulleella Screamerilla. Noo, nykyään on tuo Sarvukka, niin ei tartte miettiä sitä enää.

Ei harmita mikään myydyistä...tuskin myisin jos luulisin harmittavan!.

Kitaroita tulee ja kitaroita menee. mutta olishan se hienoa jos olisi 80 luvun alusta jäljellä strato kopio jolla aloitteli sähkökitarointia...se taisi olla vielä kohtuullisen laadukaskin sen ajan kopioksi...välillä myös ottanut päähän että vaihtoi nuorena sellaisen mainion Ibanez les paulin Epiphonen kökköön super stratoon. se iba olis kiva vieläkin.

Kyllä se SG:n myyminen sieppaa ankarasti edelleen. Ja rytilahti pitää turpansa kiinni siellä.

Armoton mallintava GAS iski vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ja minä tyhmä annoin vaihdossa ensimmäisen sähkökitarani Hohnerin puoliakustisen eli tämmöisen http://www.robwesley.com/guitars/Ho … -35%20dark%20cherry%20BB%20King.jpg mutta valkoisena. Oli oikeasti hyvä kitara ja mallintava härpäke menetti uutuudenviehätyksensä hyvin nopeasti samoin kuin arvonsa. Tyhmää. Kaduttaa vieläkin ja siitä kai se on lähtenyt tarve rakentaa puoliakustinen, että tulisi tuo jotenkin korvattua itselle.