Kitarat: kitarakamat ›

Ennen ei ollu säröä eikä puhdasta, oli vaan vahvistin, joka oli täysillä. Puhdasta tuli sit jos malttoi soittaa vähän hiljempaa. ;)
 
Mulla oli jo 70-luvulla äänensärkijä!:)

Kokeilin palata "juurilleni" ja kopasin taas vanhaa Smarvoa kitaran perään. Rosot täysille ja korvat kärsimään... ei näin. No sitten laitoin puhtaan päälle ja podin bluesroso asetuksineen kitaran ja Smarvon väliin. Taas meni soundirunkkaamiseksi, nimittäin Smarvon kumiseva ja hiukka suttuinen cleani toimi paremmin verrattuna fenkun steriiliin cleaniin kun välissä oli pientä rosoa toisesta laitteesta. Hohhoijaa.... ehkä taas pari päivää näillä setupeilla.

LP tai Flying V suaraan Marshallin DSL50seen/4x12"Greenbackia ja se on siinä, se tone mitä haluun.
 
Presence kakkosella, middle, treble ja bass viitosella - volaa jossain kuutosen kohdil. Särö viitosella rankemalla kanavalla ja kasilla crunchilla.

Muistaako kukaan aikoja milloin soundeilla ei niin ollut väliä ?
 
Muistaa. Yleensä ne oli ne muut, kun valitti mun "soundeista".
 
Silloinkin kun oli se oma Mosfet Marsu, lopetin aika äkkiä soundien hakemisen, siinä kun oli tasan yks sellanen: helvetin huono. Tiedä sitten oliko sillä edes väliä, kun yleensä rumpaleiden rummut kuulosti lähinnä peltipurkeilta.
 
Särkijä (MXR Distortion +) on ainoo efektipedaali, jonka olen koskaan omistanu. Ja sekin on palasina. Joten olen joutunut tyytymään siihen soundiin, joka vahvistimesta lähtee. Onneks KMD on "vähän" parempi kuin se "mosse marsu".

"Joo ja kun ennen wanhaan ei mitään nettiä ollut, niin ei niistä laitteistakaan niin paljon tietoa ollut. Oli särö ja puhdas, Fendä ja Marsalli.

Unohit Voxin"
 
ja Saloran :-)
 
SG kopio ja Salora putkiradio ja vuosi -74 ja Hurriganes, siinä kaikkien yhdistelmien äiti.
Helvata kun tuon yhdistelmän vaihdoin -69 pappa tunturiin, kaduttaa...

Ne ajat=ennen muusikoiden.nettiä tuloa? :)

Olen ite harkinnut jopa topiccia aiheesta miten saundit kuulostavat paremmilta toisena päivänä kuin sitten toisena...
 
elikäs yleensä maanantaina ihan paskat ei edes huvita soittaa
ja sitten loppuviikosta alkaa kuulostaa jo melkein normaalilta

ja sit viikonloppuna parin ohrasen jälkeen pirun hyviltä ...
mutta sitten sunnuntaina kuningas kankkusessa korvat ovat jo niin herkkiä että saundit ovat samettisen ylivertaisia ja riffejäkin pukkaa joka kosketuksella ja improvisaatio kukkii.... mutta sitten taas maanantai... ja kaikki toivo mennyt ja ne uudet riffitkin ovat jo ihan paskoja... olen jopa miettinyt onko ilmanpaineella jotain vaikutusta:) .. vai onko se pelkästään fiiliksistä, vai tapahtuuko korville viikon aikana jotain:)
 
Jos kellään hyviä selityksiä niin kertokaa:)

Vituttaa kun ei saa kunnon säröjä millään ruuvattua irti omasta vehkeestä, siis kunnon raskasta rockijunttausta, vaan vahvistimestahan se pitäis varmaan lähinnä hakea eikä marshallin jackhammerista 8( oispa rahhaa.

Jos kellään hyviä selityksiä niin kertokaa:)
 
Tää on kyllä ihme homma. Varsinkin särösaundin kanssa.

8( oispa rahhaa.
 
Tai jos ois puuvillapeltojen miäs niin ne soundit lähtis sormien lisäks vaikka lusikasta=) http://www.wimp.com/teaspoon/

Puhtaaseen, pikkurosoon ja tapposäröihin olen ihan tyytyväinen uskokaa tai älkää, ihan PodXT/trankku vehkeillä, mutta sellaista kunnon pitkäveteistä bluesvingutus-säröä tyyliin SRV ei saa millään (no ei tietenkään, mutta edes sinne päin olis kiva). Pikkurosoista eteenpäin ekaksi särö menee sirinäksi ja siitä eteenpäin pehmetessään on jo taas sitten jotain Vai meininkiä (taas vain sinne päin). Putkivahvaria olen miettinyt, mutta kerrostalossa ei sellainen ainakaan omalla säröllä pääse oikeuksiinsa. Siihen vois ehkä jelpata putkitoiminen särötin piuhan väliin joka hoitais homman tai en tiedä...

En kyllä muista tuollaisia aikoja.
 
Kuuntele Jimi Hendrixiä.

Kuuntele Jimi Hendrixiä.
 
Höpöhöpö. Hendrixin levysoundit ovat aivan helvetin hyvät.
 
Hyvä soundi on kohteliaisuutta ja toisten huomioonottamista. Ja onhan se soittofiiliskin parempi jos soundit on kohdillaan ja soitto kulkee. Karu tosiasia on myös että hyvä soittaja ja laitteisiin perehtynyt saa paremman soundin aikaiseksi kuin kokemattomampi kaveri. Mutta siihen "soundi lähtee sormista" snobbailuun en lähde. Hyvä soittaja kuulostaa vähintään kohtuulliselta (vai pitäisikö käyttää sanaa persoonallinen..) huonoillakin kamoilla mutta lähes poikkeuksetta kuulostaa paremmalta hyvillä kamoilla (vai pitäisikö sanoa itselleen sopivammilla..).

MÄ en oo oikein ikinä tajunnu tätä teknologian vierastamista musiikissa. Moon aina rakastanu kaikkia hämäriä vepeleitä ja viritelmia millä saa sitä "saundia" ja niin ollen sellaista väriä ja vivahteikkuutta omaan soittoon.
 
Sähkökitara kun on itsellä ykkössoittimena niin munsta se on luonnollista, että sen kitaran ja vahvistimen välissä on kaikenlaista sälää, oon aina suhtautunnu siihen sälää silleen että ne on ikäänkuin osa sitä soitinta ja niiden luova ja sopiva käyttö on ehdoton osa omaa ilmaisua. Kyllä mä voin ainakin ihan suoraan sanoa, että ilman delayta ei sähkökitaralla soittelu tunnu luontevalta, aika orpo olo olisi myös ilman Wahi, Phaseria tai Chorusta (Tai mitä tahansa muuta vätkytintä).
 
Kuitenkin käytän efektejä niin, että ne eivät saundaa päällellimatuilta vaan omasta mielestä tärkeää on että se saundi on kaikista muljuttimista huolimatta elävä ja orgaaninen (siksi EHX, maninos mainos).
 
Hyvänä esikuvana/pioneerina nykyaikaiselle sähkökitaristille voisi pitää David Gilmouria. Kukaan ei varmaankaan ala kiistämään sitä, etteikö kyseiselle herralle tyypillistä saundia luoda tolkuttomalla laitearsenaalilla. Useita delay kerroksia, säröjä, phaseria, chorusta, leslie-kaiutinta ynnä muuta viritelmää löytyy kitaran perästä. Silti DG:n saundi on mielestäni todella orgaaninen ja luonnollinen.
 
Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä.
 
PS.Mun mielipiteet tuntuu aina olevan tälläisia kliseisiä itsestäänselvyyksiä. Olenko retardi?

Sitten kun sormet toimii, kaikilla soundeilla saa kuunneltavaa aikaiseksi. Kun ei toimi, soundikaan ei pelasta.
 
Kerrassaan mullistavaa tekstiä. Jos oot paska soittamaan, niin soittosi kuulostaa paskalta, vaikka omistaisit hyvät kamat. Oho!

Kyllä mä voin ainakin ihan suoraan sanoa, että ilman delayta ei sähkökitaralla soittelu tunnu luontevalta, aika orpo olo olisi myös ilman Wahi, Phaseria tai Chorusta (Tai mitä tahansa muuta vätkytintä).
 
Tämä on kyllä todella totta. En pysty ymmärtämään miten jotkut saavat soitettua sooloja niin luontevan ja pehmeän kuuloisesti ilman mitään efektejä. Jokainen ilman delayta soitettu soolo itsellä kuullostaa omaan korvaan aika hirveältä. Tosin kun noilla kaiken maailman laitteilla saa siitä soundita itseään miellyttävän, niin miksei niitä käyttäisi. Mutta lupaan alkaaa harjoittelemaan soittamistakin vielä joskus. Ehkä.
 
Hyvänä esikuvana/pioneerina nykyaikaiselle sähkökitaristille voisi pitää David Gilmouria. Kukaan ei varmaankaan ala kiistämään sitä, etteikö kyseiselle herralle tyypillistä saundia luoda tolkuttomalla laitearsenaalilla. Useita delay kerroksia, säröjä, phaseria, chorusta, leslie-kaiutinta ynnä muuta viritelmää löytyy kitaran perästä. Silti DG:n saundi on mielestäni todella orgaaninen ja luonnollinen.
 
Myös tämä on totisinta totta.

Höpöhöpö. Hendrixin levysoundit ovat aivan helvetin hyvät.
 
Anteeksi väärä mielipiteeni.

Äh, soittokokemuksen myötä on tajunnut että kitarasoundia ei kannata ruuvvailla niin hirveästi. Kunhan on sopivasti middlee ja ylä-ääniä meshissä. Bändisaundin kannalta kitaran omalla saundilla ei kuitenkaan loppujenlopuksi ole niin tarkkaa.
 
Nauhoitteluissakin sen näkee - rummut, basso ja laulu ovat paljon tärkeämmässä asemassa, kun saundeja ruuvvaillaan.

Tai jos ois puuvillapeltojen miäs niin ne soundit lähtis sormien lisäks vaikka lusikasta=) http://www.wimp.com/teaspoon/
MAINIOTA!! Noin sitä pitää! Kamarunkkailu on ihan turhaa, tarttis luoda jotain uutta kuten linkin Herra Iso-Herra Blues!
 
ilman delayta ei sähkökitaralla soittelu tunnu luontevalta
Ettei olis vain vähän perusasiat jäämässä hieman vähemmälle huomiolle? Niin paljon kun efektit ja soundit ruokkivatkin uutta, omiin pelkotiloihini kuuluu se etten enään osaiskaan soittaa juttuja jotka kuulostaa mielekkäältä puhtaalla soundilla ilman efektejä. Tai akustisella.
 
Jokainen ilman delayta soitettu soolo itsellä kuullostaa omaan korvaan aika hirveältä.
Ei etteikö tuolla tasolla olisi juuri Euroviisut voitettu, mutta oletko varma että soittosi sen delayn kanssa kuulostaa muitten korvaan vähemmän hirveältä kuin ilman delayta?
 
kun noilla kaiken maailman laitteilla saa siitä soundita itseään miellyttävän, niin miksei niitä käyttäisi.
Esim jos tulee sellainen tilanne, että sen tosiaan pitäisi myös muille kuulostaa hyvältä. :o)
 
En todellakaan arvostele kenenkään soittotekniikkaa (paitsi täniltaisen Lordin keikan kitarasoolojen osalta) tai priorisointeja, mutta mielestäni kitaransoiton runko ja idea on nimenomaan siinä itse soittimessa eikä efekteissä, kuten särössä tai delayssa. Kivahan niillä on maustaa, mutta ei se klimppisoppa hyvältä maistu on siinä miten paljon grillimaustetta tahansa.

Kuuntele Jimi Hendrixiä.
 
Kyllä se varmaan oli itse sitä soundiaan ruuvaillut innoissaan.