Kitarat: kitarakamat ›

Jep, kaikki mainitut tarvikemikit ovat laadukkaampia juuri tässä suhteessa.
 
Noita Duncan Designejä tarkemmin tuntematta on paha sanoa kuinka käy jos vaihdat vain tallamikin, mutta todennäköisyys on suurempi että vaihtoon menee myös tuo designed kaulamikkikin ja siitä syystä, että mikit ovat liian erilaisia keskenään.
 
Jos samalla kitaralla on tarkoitus soitella myös puhtailla soundeilla niin X2N alkaa tuntua huonolta vaihtoehdolta, ei se kuulosta ilman säröä juuri miltään. Eikä se kyllä tule toimimaan mainitsemallasi puolituskytkennälläkään kovin kummoisesti kuten edellisissä viesteissä on kerrottu.
 
Nyt taitaa olla kompromissin paikka, joko tingit vähän tuosta outputista ja valitset sovitetun parin josta lähtee myös nuo puolitussoundit valmiina, tai sitten teet ESP Ltd:stä hi-gain -kirveen jolla ei sitten armoa anneta eikä cleaneillä soitella.
 
EMG-pari olisi muuten kyllä lähinnä näitä toiveita: paljon ulostuloa, ei hurinoita/ulinoita, paremmat soundit, mikit sopii hyvin yhteen ja puhtaat sounditkin on käyttökelpoiset. 5-asentoinen kytkin tosin menee myös vaihtoon koska esim. 81/85 -setin kanssa voi käyttää vain 3-asentoista kytkintä.
 
V.
 
No perskules....pitäskö sitä sitte tuo legendaarinen EMG 81/85 tosiaan hommata.. Kiitoksia vastauksista tosiaan!

Ei niitten kanssa tartte "pelleillä", muutaman vuoden välein teet 3 minuuttia kestävän vaihto-operaation (1500 soittotuntia). Patteria ei siis kannata käyttää valintakriteerinä.
 
Mutta hetkinen, jos mulla on 2 aktiivimikkiä kitarassa (esim. 81/85) niin sillonhan mulla täytyy olla kaks patteriakin. Eiko vain. Emg sivuilla luki että 3000 soittotuntia. Muttta pysyykö se soundi oikeesti ton koko 3000 tuntia samana. Vai meneekö se alusta asti semmosta tasasta alamäkiä se soundi, vai kuinka siinä käy. Argh, nyt alakaa sitte olemaan putki vahvarit ja aktiivimikit, niin menneeköhän tämä ihan putkien ja pattereitten vaihteluun. Jos ois trankku vahvistin ja passiivimikit niin eikö se ois palio helepompaa?

Mutta hetkinen, jos mulla on 2 aktiivimikkiä kitarassa (esim. 81/85) niin sillonhan mulla täytyy olla kaks patteriakin. Eiko vain. Emg sivuilla luki että 3000 soittotuntia. Muttta pysyykö se soundi oikeesti ton koko 3000 tuntia samana. Vai meneekö se alusta asti semmosta tasasta alamäkiä se soundi, vai kuinka siinä käy. Argh, nyt alakaa sitte olemaan putki vahvarit ja aktiivimikit, niin menneeköhän tämä ihan putkien ja pattereitten vaihteluun. Jos ois trankku vahvistin ja passiivimikit niin eikö se ois palio helepompaa?
 
Eipä sulla kahta patteria tarvitse olla. Molemmat mikit ottaa potkut samasta nepparista. Eikä niitä pattereita tarvitse koko ajan vaihdella. Jos patteri kestää sen 3000 tuntia, niin se on 125 vuorokautta soittoa ympäri kellon.....eiköhän ne hetken kestä.

Jos ois trankku vahvistin ja passiivimikit niin eikö se ois palio helepompaa?
 
Lapinlahden Linnuilla tais olla sellanen kappale kuin Helppoa elämää. Siinä laulettiin jotain että "sitten ihan hiljaa sukkasillaan odotellaan seuraavaa ateriaa". En nyt tiedä oisko aina hienoa.

Emg sivuilla luki että 3000 soittotuntia.
 
Yksittäinen mikki kestää 3000, pari 1500 tuntia. Laitappa kokeeksi 85 tallaan ja 81 kaulaan. Itse pari päivää sitten kasivitosen tallaan ja yllätys oli todella positiivinen - 85 on soundiltaan murisevampi ja bassovoittoisempi kuin middlekäs 81. Tuo lähes kaikkien käyttämä normijärjestys on sinänsä hassu, että siinä kuumempi mikki on kaulassa, vaikka nykyään EMG ilmoittaakin noiden ulostulot RMS arvoiltaan samoiksi.

Jos ois trankku vahvistin ja passiivimikit niin eikö se ois palio helepompaa?
 
No en mä ny oikein tiedä..Ehkä sitte jos osais soittaa. ;)
Aktiivimikeissä ei oo mitään suurempaa ongelmaa, ja kyllä sen patterin kanssa hyvin pärjää.. Tosin itellä ei tällä hetkellä ole aktiivimikkejä missään, aktiivielektroniikkaa sen sijaan..

Taas on EMG-koneisto jauhanut ja saanut jonkun viattoman päätä käännettyä. Ei hyvä!
EMG81/85 setti tarkoittaa sitä, että pääset vaihtamaan kaiken elektroniikan kitarastasi, jakkia (ei se härkä) myöten. Samalla heität dynamiikan ja passiivimikkien "lämmön" roskakoriin. OK, saat tilalle scoopatun, kliinisen ja monotonisen soundin jolla on varmasti mielekästä juntata femmasointuja, mutta entäpä jos tarvitsetkin jatkossa hieman laadukkaampia puhtaita tai haluat ulostulon sijasta mikkien myös reagoivan kunnolla soittodynamiikkaan jne.?
 
Suosittelen ihan oikeasti DiMarzion Evolutionia tallamikiksi ja Air Nortonia kaulamikiksi. Lähinnä siksi, että Evolution on rankka mutta dynaaminen mikki. EQ-asetuksiltaan aika flat, joten se ei muokkaa kovin radikaalisti kitaran ominaissoundia. Air Norton on kuin tehty "high output" tallamikille kaveriksi ja siinä on sopivasti voimaa, lämpöä ja artikulointikykyä sekaisin. Kaulamikkinä varsinkin se tarjoaa todella mukavat soundit ihan bluesista heviin asti. Sillä oli myös hyvä soitella leadit ja soundista sai mukavan kermaisen :)
 
Tuo EMG-villitys oli hienoa 20 vuotta sitten. Saatiin Stratocastereihin ja Super-Stratoihin hurinattomia mikkejä. 20 vuotta myöhemmin, passiiveista saadaan revittyä sama soundi ilman pattereita ja millivoltteihin kyyläämistä. Passiiveissa vain säilyi se rouheus mikä aktiiveista jäi puuttumaan. Eikä aina kannata numeroita kytätä, vaan kuulostella sitä soundia. Mielummin kourallinen kultaa kuin rekka-autollinen pas*aa :)
 
Siispä... passiiveissa on valinnanvaraa ja se ehkä hämää, mutta esim. DiMarzion sivuilta voi ihan hyvällä mielin tsekkailla näitä High Output-mikkejä. Evolution ainakin pistää sukat pyörimään...

Taas on EMG-koneisto jauhanut ja saanut jonkun viattoman päätä käännettyä. Ei hyvä!
EMG81/85 setti tarkoittaa sitä, että pääset vaihtamaan kaiken elektroniikan kitarastasi, jakkia (ei se härkä) myöten. Samalla heität dynamiikan ja passiivimikkien "lämmön" roskakoriin. OK, saat tilalle scoopatun, kliinisen ja monotonisen soundin jolla on varmasti mielekästä juntata femmasointuja, mutta entäpä jos tarvitsetkin jatkossa hieman laadukkaampia puhtaita tai haluat ulostulon sijasta mikkien myös reagoivan kunnolla soittodynamiikkaan jne.?
 
Suosittelen ihan oikeasti DiMarzion Evolutionia tallamikiksi ja Air Nortonia kaulamikiksi. Lähinnä siksi, että Evolution on rankka mutta dynaaminen mikki. EQ-asetuksiltaan aika flat, joten se ei muokkaa kovin radikaalisti kitaran ominaissoundia. Air Norton on kuin tehty "high output" tallamikille kaveriksi ja siinä on sopivasti voimaa, lämpöä ja artikulointikykyä sekaisin. Kaulamikkinä varsinkin se tarjoaa todella mukavat soundit ihan bluesista heviin asti. Sillä oli myös hyvä soitella leadit ja soundista sai mukavan kermaisen :)
 
Tuo EMG-villitys oli hienoa 20 vuotta sitten. Saatiin Stratocastereihin ja Super-Stratoihin hurinattomia mikkejä. 20 vuotta myöhemmin, passiiveista saadaan revittyä sama soundi ilman pattereita ja millivoltteihin kyyläämistä. Passiiveissa vain säilyi se rouheus mikä aktiiveista jäi puuttumaan. Eikä aina kannata numeroita kytätä, vaan kuulostella sitä soundia. Mielummin kourallinen kultaa kuin rekka-autollinen pas*aa :)
 
Siispä... passiiveissa on valinnanvaraa ja se ehkä hämää, mutta esim. DiMarzion sivuilta voi ihan hyvällä mielin tsekkailla näitä High Output-mikkejä. Evolution ainakin pistää sukat pyörimään...
 
Harvoin tätä harrastan mutta nyt kyllä napsahti plussa.. :)

Hauskimpia soittohetkiä mitä on ollut oli kun rämpyttelin stratoa jossa oli X2N, vahvarina Vox AC15. Soundi oli osapuilleen sama kun pahana krapulapäivänä kaikuu Arabian kaakelivaltaistuimella. Nykyisissä hevivahvareissa on niin paljon etuastesäröä, että tuommoisen mikin käyttäminen on ihan höpöidea, soundista ei saa enää selvää. X2N:n käyttöidea on Plexi- tai JMP-ikäisen marsun runttaaminen, ehkä vielä maksimissaan JCM800:n, ajoilta kun säröpedaali oli vielä ihme laite... :)
 
Kun panostaa kitaran soundissa erottelevuuteen niin se rymisee paljon paremmin, vaikka ulostuloa olisikin vähemmän. Kokeilkaa huviksenne modernin vahvarin kanssa samassa kitarassa peräkkäin X2N ja vaikka Paf Pro tai Duncanin Custom. Se mikä ulostulossa hävitään voitetaan moninverroin räyhäkkyydessä takaisin, kun soundi ei mene puuroksi ja erottelua löytyy enempi. Pelkkä volttimäärä ei siis tee sitä rähinää, vaan myös eq-käppyrä. Pelkkiä säröjä ajatellen, niin mikissä middle=good.

tuommoisen mikin käyttäminen on ihan höpöidea, soundista ei saa enää selvää. X2N:n käyttöidea on Plexi- tai JMP-ikäisen marsun runttaaminen, ehkä vielä maksimissaan JCM800:n, ajoilta kun säröpedaali oli vielä ihme laite... :)
 
Tottapa turiset Askomiko.. Se tosiaan on, niinku aiemmin totesin, vähän one-trick pony.. Mutta hieanoja sorakuormankaato-ruminoita sillä tekee..speduilla kun vähän jelppaa. Instant-soundivalli, mitään ei oo (no on vähän, leikki, leikki) sävelkorkeudella väliä..
Josta tuli mieleen, nykyinen "joku genre" on aikas hauskaa kattella analysaattorilla, siis äänitettä.. kompuralla klipattu tasainen vihreys leviää yli koko näyttöruudun, ei laaksoa ei kukkulaa... 8)

Joihinkin asioihin täytyy maailmassa voida luottaa. Olkoon yksi niistä se että puhun kärkkäästi aktiivimikkien puolesta aina kun niitä poljetaan maanrakoon.
 
EMG81/85 setti tarkoittaa sitä, että pääset vaihtamaan kaiken elektroniikan kitarastasi, jakkia (ei se härkä) myöten. Samalla heität dynamiikan ja passiivimikkien "lämmön" roskakoriin.
 
Tuon setin mukana tulee kaikki tarvittava elektroniikka, eikä vaihto ole iso homma. Komponentit ovat lisäksi laadukkaita, joten itse lasken plussaksi saada samaan hintaan uudet kestävät potikat ja jakin.
 
OK, saat tilalle scoopatun, kliinisen ja monotonisen soundin jolla on varmasti mielekästä juntata femmasointuja, mutta entäpä jos tarvitsetkin jatkossa hieman laadukkaampia puhtaita tai haluat ulostulon sijasta mikkien myös reagoivan kunnolla soittodynamiikkaan jne.?
 
81 ominaissoundi on kaikkea muuta kuin scoopattu, mistä tämän revit? Kliininen ja eloton - varmasti, mutta metallikäyttöönhän tässä mikkiä haettiin eikä bluusinveivuuseen. Dynamiikka kärsii samanlailla sen säröspedun tai vahvarin etuasteen gainia kääntämällä. Jos soundiin haluaa passiivimikkien "eloisuutta" niin voi käyttää vaikka huonolaatuisia piuhoja joihin ulkoiset häiriöt pääsevät lisäämään oman "lämpönsä". Puhtaat ovat täysin kelvolliset jos malttaa hieman volapotikkaa kääntää pienemmälle. Kai noita on joku hyvästä soundistaan tunnettukin joskus käyttänyt Pensassaan.
 
Suosittelen ihan oikeasti DiMarzion Evolutionia tallamikiksi ja Air Nortonia kaulamikiksi.
 
Tämä on myös hyvä yhdistelmä, vanhassa RG:ssäni oli juuri tuo. Rinnakkaistesti nykyisen kepin kanssa treenikämpällä osoitti EMG:n mielyttävän meikeläisen korvaa enempi (säröt ja volat kaakossa) joten tämä jäi. Kierrossa ja ulinassa oli todella iso ero myös.
 
Tuo EMG-villitys oli hienoa 20 vuotta sitten. Saatiin Stratocastereihin ja Super-Stratoihin hurinattomia mikkejä. 20 vuotta myöhemmin, passiiveista saadaan revittyä sama soundi ilman pattereita ja millivoltteihin kyyläämistä. Passiiveissa vain säilyi se rouheus mikä aktiiveista jäi puuttumaan.
 
Kummasti tuo villitys tuntuu olevan päällä vielä tänäkin päivänä. EMG kerää leiriinsä eturivin artisteja, Jackson alkaa tuoreessa mallistossaan käyttää noita ja ESP ei paljon muita käytäkkään. Myös Seymour Duncan on lanseerannut jo useamman mallin aktiivimikkejä. Kannattaa kuitenkin huomata että näitä käyttävät nimenomaan metallibändit ja hevikeppien valmistajat.
 
Hurinan ja häiriöttömyyden takia tuskin kannattaa aktiiveita valita, passiivipuoli pystyy nykypäivänä lähes samaan. Kuumimmat passiivimikit ovat myös ulostuloltaan aivan riittäviä tapposärön aikaansaamiseksi, joten tuokin hoituu passiiveilla. Mutta se missä yksikään passiivimikki ei ole samalle tasolle yltänyt on erottelukyky. Sitä on niin paljon että soittaessa saa olla demppikäden kanssa huolellinen, sillä pienimmätkin virheäänet tulevat auttamatta läpi. Alavireissäkään soitto ei puuroudu, vaan sävelet toistuvat kirkkaina ja erillisinä. Nimenomaan rankoista alavireistä vetävien bändien keskuudessahan nämä ovatkin suosittuja.
 
Eikä aina kannata numeroita kytätä, vaan kuulostella sitä soundia. Mielummin kourallinen kultaa kuin rekka-autollinen pas*aa :)
 
Kuulostelemallahan tätä hommaa tehdään. Siksi valintani pelkästään metallia veivaavana onkin EMG. Monipuolisuudessa se ei muille vedä vertoja, mutta metalliin se on ykkösvalinta.

Telkkarissaki Idols -kisassa siellä kitaristi soitti rokkii EMG:eillä!
Mitäs siihen sanotte?

Joihinkin asioihin täytyy maailmassa voida luottaa. Olkoon yksi niistä se että puhun kärkkäästi aktiivimikkien puolesta aina kun niitä poljetaan maanrakoon.
 
Poljettiin tai ei, mielestäni niiden hehkuttaminen "ylivoimaisiksi" on säälittävää. Sitä ne eivät enää kuitenkaan ole. Ovatko olleet koskaan, en usko.
 
Tuon setin mukana tulee kaikki tarvittava elektroniikka, eikä vaihto ole iso homma. Komponentit ovat lisäksi laadukkaita, joten itse lasken plussaksi saada samaan hintaan uudet kestävät potikat ja jakin.
 
Toki se on plussaa, niin ei tarvitse itse metsästää 25k tai 50k potikoita. Vaihto ei ole iso homma jos pysyy kolvi kädessä (onhan niissä pikaliittimet mutta kuitenkin), vaan entäpä jos joku on vaihtamassa ensimmäistä kertaa mikkejä? Eikö olisi helpompi katsoa vanhasta passiivimikein varustetusta kitarasta miten siinä on mikki kytketty ja ostaa tilalle kuumempi passiivimikki ja vaihtaa se siihen tilalle?
 
81 ominaissoundi on kaikkea muuta kuin scoopattu, mistä tämän revit?
 
En repinyt sitä mistään vaan se on viimeisen 15 vuoden aikana havaittu asia. Kohtalaisen monta middle-voittosta Les Paulia olen soitellut, samoin kuin EMG 81 ja 85 varusteisia LP-malleja.
 
Kliininen ja eloton - varmasti, mutta metallikäyttöönhän tässä mikkiä haettiin eikä bluusinveivuuseen.
 
Eli metallimiehen mikissä ei saa ilmeisesti olla mitään hyvää, vaan sen pitää kuulostaa kylmältä kolinalta... rälläkältä ja sirkkeliltä tyhjässä peltihallissa.
En ymmärrä miksi myös yleistät passiivimikit blues-mikeiksi. Esimerkiksi Seymour Duncan Dimebucker on ihan riittävän raju passiivimikki... se kun lyö puhtaatkin ruttuun kun oikein reilusti antaa kepille kyytiä. Plus, se erottelee todella hyvin ja leikkaa itsensä läpi kyllä miksauksesta kuin miksauksesta.
 
Dynamiikka kärsii samanlailla sen säröspedun tai vahvarin etuasteen gainia kääntämällä.
 
Tämä on täysin laitekohtaista eikä mielestäni mikään yleistämisen paikka.
 
Jos soundiin haluaa passiivimikkien "eloisuutta" niin voi käyttää vaikka huonolaatuisia piuhoja joihin ulkoiset häiriöt pääsevät lisäämään oman "lämpönsä".
 
En tiedä käsitätköhän nyt kaikkea ihan oikein, sillä lämmöllä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin häiriöitä. Ei minun passiivimikit hurise lainkaan, kun on elektroniikka kohdillaan maadoitusta myöten. Samoin hyvät piuhat nimenomaan auttavat asiaa, eivät tee soundia huonommaksi.
 
Puhtaat ovat täysin kelvolliset jos malttaa hieman volapotikkaa kääntää pienemmälle. Kai noita on joku hyvästä soundistaan tunnettukin joskus käyttänyt Pensassaan.
 
Hyvä soundi on niin suhteellista, siitähän näissä mikki- ja vahvistinkeskusteluissa on aina kyse. Mielipide siellä, mielipide täällä. Minusta on vain säälittävää suositella toiselle EMG:tä yksistään sillä perusteella että "Kirka Hammett ja Jaymz Hetfield käyttää näitä kanssa... nää on maailman parhaita kun nekin diggaa näistä!!!"
 
Tämä on myös hyvä yhdistelmä, vanhassa RG:ssäni oli juuri tuo. Rinnakkaistesti nykyisen kepin kanssa treenikämpällä osoitti EMG:n mielyttävän meikeläisen korvaa enempi (säröt ja volat kaakossa) joten tämä jäi. Kierrossa ja ulinassa oli todella iso ero myös.
 
Kiertoon vaikuttaa esim. vahvistimen läheisyydessä soittaminen. Kierto ei johdu yksistään mikrofoneista, vaan myös sijainnista ja vahvistimesta itsestään. Gainit kaakossa, styrkyn vieressä saa vermeen kuin vermeen kiertään.
 
Kummasti tuo villitys tuntuu olevan päällä vielä tänäkin päivänä. EMG kerää leiriinsä eturivin artisteja, Jackson alkaa tuoreessa mallistossaan käyttää noita ja ESP ei paljon muita käytäkkään. Myös Seymour Duncan on lanseerannut jo useamman mallin aktiivimikkejä. Kannattaa kuitenkin huomata että näitä käyttävät nimenomaan metallibändit ja hevikeppien valmistajat.
 
Jep... olisikin jo korkea aika että ihmiset heräisivät, avaisivat silmänsä ja putsaisivat korvansa :) Mielestäni Dimebag (riffihevin yksinvaltias) sanoi hyvin EMG:n aktiiveista ja Mesan styrkyistä: "Fuck man, I couldn't care less about these funkyass trendy-shits... i stick to Lawrence's passive pickups and Randall solid-state amps because my tone is right there."
 
Minusta jossain mennään metsään ja kovaa, jos sen perusteella mitä kitaravalmistajat ottavat tuotantomalleihinsa käyttöön ja että kuka karvanaama mitäkin laitetta käyttää. Etsiikö siinä soittaja omaa soundiaan vaiko jonkun superstaran soundia?
 
Hurinan ja häiriöttömyyden takia tuskin kannattaa aktiiveita valita, passiivipuoli pystyy nykypäivänä lähes samaan. Kuumimmat passiivimikit ovat myös ulostuloltaan aivan riittäviä tapposärön aikaansaamiseksi, joten tuokin hoituu passiiveilla.
 
Totta.
 
Mutta se missä yksikään passiivimikki ei ole samalle tasolle yltänyt on erottelukyky.
 
Ei pidä paikkaansa. Kokeileppa joskus esim. DiMarzion Humbucker From Helliä tai Duncanin Dimebuckeria. Ihan vain kumotaksesi oman väittämäsi :)
 
Sitä on niin paljon että soittaessa saa olla demppikäden kanssa huolellinen, sillä pienimmätkin virheäänet tulevat auttamatta läpi. Alavireissäkään soitto ei puuroudu, vaan sävelet toistuvat kirkkaina ja erillisinä. Nimenomaan rankoista alavireistä vetävien bändien keskuudessahan nämä ovatkin suosittuja.
 
Minulla oli Dimebuckerin kanssa vireenä Db ja ihan hyvin se murisi ja erotteli. Kitarana oli Ibanez S540FM (mahonkirunko).
 
Kuulostelemallahan tätä hommaa tehdään. Siksi valintani pelkästään metallia veivaavana onkin EMG. Monipuolisuudessa se ei muille vedä vertoja, mutta metalliin se on ykkösvalinta.
 
Metallia on monenlaista. Minäkin soitin aikani pelkästään metallia... mutta en silti tähän päivänä mennessä ole EMG:n perään itkenyt. Aina olen passiivimikeillä ja ronskilla vaffarilla pärjännyt. Ei siinä mitään, jos EMG on se juttu niin se on se juttu. En kuitenkaan suosittelisi sitä henkilölle joka kenties jatkossa haluaisi veivata jotain muutakin musaa kuin metallia... enkä etenkään henkilölle joka on vain vaihtamassa passiivimikeistä sitä toista (esim. tallamikkiä). Onhan EMG:llä passiivimikkejäkin...
 
Makuasioita sanoi hauva kun muniaan nuoli...

Toki se on plussaa, niin ei tarvitse itse metsästää 25k tai 50k potikoita. Vaihto ei ole iso homma jos pysyy kolvi kädessä (onhan niissä pikaliittimet mutta kuitenkin), vaan entäpä jos joku on vaihtamassa ensimmäistä kertaa mikkejä? Eikö olisi helpompi katsoa vanhasta passiivimikein varustetusta kitarasta miten siinä on mikki kytketty ja ostaa tilalle kuumempi passiivimikki ja vaihtaa se siihen tilalle?
 
Mitenkään nyt puuttumatta teidän vääntöön aktiivien ja passiivien paremmuudesta/huonommuudesta (mun mielestä molemmille on kuitenkin oma käyttöympäristönsä).....
 
Tätä pointtia mä en ihan ymmärrä. Ettei bone nyt keinoja kaihtamatta halua dissata aktiivimikkejä muille.... ;)
 
Molemmathan vaatii kolvia, siis mikinvaihtotilanteessa. Miten aiemmista kohdista matkiminen voi olla helpompaa kuin kuvasta matkiminen? Mitenkäs sitten, jos vanha mikki ei olekaan 4-conductor? Silloin joutuu kuitenkin katsomaan niitä samoja kuvia.....

Tätä pointtia mä en ihan ymmärrä. Ettei bone nyt keinoja kaihtamatta halua dissata aktiivimikkejä muille.... ;)
 
Vähän sama maku jäi, puutunkin nyt vain asiavirheisiin enkä mielipidekysymyksiin.
 
Poljettiin tai ei, mielestäni niiden hehkuttaminen "ylivoimaisiksi" on säälittävää. Sitä ne eivät enää kuitenkaan ole. Ovatko olleet koskaan, en usko.
 
Kuka väitti ylivoimaisiksi? Mielestäni ne ovat parhaat mainitsemaani käyttötarkoitukseen, mutta yritin myös tuoda esille että on muitakin hyviä vaihtoehtoja.
 
Toki se on plussaa, niin ei tarvitse itse metsästää 25k tai 50k potikoita. Vaihto ei ole iso homma jos pysyy kolvi kädessä (onhan niissä pikaliittimet mutta kuitenkin), vaan entäpä jos joku on vaihtamassa ensimmäistä kertaa mikkejä? Eikö olisi helpompi katsoa vanhasta passiivimikein varustetusta kitarasta miten siinä on mikki kytketty ja ostaa tilalle kuumempi passiivimikki ja vaihtaa se siihen tilalle?
 
Lähes joka mikissä on johdotus ratkaistu eri tavoin. Nuo EMG:t ovat helpoimmasta päästä kolvata selkeiden ohjeiden ja pienen johdinmäärän vuoksi. Aloittelijan on varmasti vaikeampi kolvata esim. 5 johtiminen SD puolituksineen kitaraan jossa on ennestään kaksijohtimiset mikrofonit.
 
En repinyt sitä mistään vaan se on viimeisen 15 vuoden aikana havaittu asia. Kohtalaisen monta middle-voittosta Les Paulia olen soitellut, samoin kuin EMG 81 ja 85 varusteisia LP-malleja.
 
81 on luonteeltaan ennemminkin middlejyrä kuin scoopattu.
 
Eli metallimiehen mikissä ei saa ilmeisesti olla mitään hyvää, vaan sen pitää kuulostaa kylmältä kolinalta... rälläkältä ja sirkkeliltä tyhjässä peltihallissa.
En ymmärrä miksi myös yleistät passiivimikit blues-mikeiksi.
 
Eiköhän tuo vertauksesi nyt mene vähän yli. Enkä ole mielestäni kommentteineni passiivimikkejä miksikään yleistänyt.
 
Tämä on täysin laitekohtaista eikä mielestäni mikään yleistämisen paikka.
 
Se on kylmä tosiasia että voimakkaalla säröllä ääni kompressoituu => dynamiikka kärsii.
 
En tiedä käsitätköhän nyt kaikkea ihan oikein, sillä lämmöllä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin häiriöitä. Ei minun passiivimikit hurise lainkaan, kun on elektroniikka kohdillaan maadoitusta myöten. Samoin hyvät piuhat nimenomaan auttavat asiaa, eivät tee soundia huonommaksi.
 
Mikä tämä "lämpö" sitten on? Mieleeni tulee soittopuolen topic jossa keskusteltiin "tunteesta". Mystinen ilmiö jota ei voi mitata, mutta jolla voi lytätä toisen mielipiteet sen kummempia perustelematta.
 
Kieli värähtelee => Muuttuva magneettikenttä indusoi johtimeen jännitteen ja sitä kautta virran. Aktiivimikissä tämä ajetaan etuasteeseen, jolloin häiriötä suodattuu ja hyötysignaali vahvistuu. Missä vaiheessa tämä "lämpö" kuolee? Ainoa poistuva elementti on häiriö, joten totta helvetissä yhdistän tämän määrittelemättömän ilmiön ensiksi siihen. Ei siellä mitään sen maagisempaa kulje kuin sähkövirta. Tosin tietämykseni termodynamiikasta on varsin rajallinen.
 
Hyvä soundi on niin suhteellista, siitähän näissä mikki- ja vahvistinkeskusteluissa on aina kyse. Mielipide siellä, mielipide täällä. Minusta on vain säälittävää suositella toiselle EMG:tä yksistään sillä perusteella että "Kirka Hammett ja Jaymz Hetfield käyttää näitä kanssa... nää on maailman parhaita kun nekin diggaa näistä!!!"
 
Jaa. Niinhän minä juuri sanoin. Tai hetkinen, eihän sitä lue missään?
 
Kiertoon vaikuttaa esim. vahvistimen läheisyydessä soittaminen. Kierto ei johdu yksistään mikrofoneista, vaan myös sijainnista ja vahvistimesta itsestään. Gainit kaakossa, styrkyn vieressä saa vermeen kuin vermeen kiertään.
 
Kyllä, mutta kahdella käytännössä samanlaisella kitaralla eronaan ainoastaan mikrofonit (sama etäisyys, samat säädöt) oli kierron määrässä kuultavissa huomattava ero.
 
Jep... olisikin jo korkea aika että ihmiset heräisivät, avaisivat silmänsä ja putsaisivat korvansa :) Mielestäni Dimebag (riffihevin yksinvaltias) sanoi hyvin EMG:n aktiiveista ja Mesan styrkyistä: "Fuck man, I couldn't care less about these funkyass trendy-shits... i stick to Lawrence's passive pickups and Randall solid-state amps because my tone is right there."
 
"Minusta on vain säälittävää suositella toiselle passiivimikkejä yksistään sillä perusteella että "Daimbäg Däröll" käyttää näitä kanssa... nää on maailman parhaita kun sekin diggaa näistä!!!"
 
Minusta jossain mennään metsään ja kovaa, jos sen perusteella mitä kitaravalmistajat ottavat tuotantomalleihinsa käyttöön ja että kuka karvanaama mitäkin laitetta käyttää. Etsiikö siinä soittaja omaa soundiaan vaiko jonkun superstaran soundia?
 
Tällä yritin selventää sinulle sitä että niiden aika ei mennyt ohi 20 vuotta sitten kuten väitit. Metsästäköön kukin mitä haluaa, toivottavasti hyvää soundia.
 
Ei pidä paikkaansa. Kokeileppa joskus esim. DiMarzion Humbucker From Helliä tai Duncanin Dimebuckeria. Ihan vain kumotaksesi oman väittämäsi :)
 
Dimebuckeria en ole kokeillut, tarkoitus on heti kun on mahdollisuus. HFH on ulostuloltaan liian köykäinen käyttötarkoitukseeni.
 
Minulla oli Dimebuckerin kanssa vireenä Db ja ihan hyvin se murisi ja erotteli. Kitarana oli Ibanez S540FM (mahonkirunko).
 
Jees, yleensä ongelmat noiden mikkilöiden kanssa alkavat vireluokassa B:stä alaspäin. Toimivia passiivimikkejäkin varmasti löytyy tähän käyttötarkoitukseen, varma valinta on silti 81.

No, tämä on aina samaa... jos joku on toisen suosikkilaitteesta eri mieltä niin siitä otetaan itseensä. Vastaan vain muutamaan seikkaan, kun näistä keskusteluista ei koskaan kuitenkaan tule aikaiseksi mitään hyvää, juurikin siksi että "nyyh, sä dissasit mun laitetta vaikka tää on paras".
 
Minusta on fiksua suositella passiivimikin tilalle passiivimikkiä, etenkin jos threadin aloittaja ei ole vaihtamassa koko elektroniikkaa.
 
Se on kylmä tosiasia että voimakkaalla säröllä ääni kompressoituu => dynamiikka kärsii.
 
EMG:n mikeissähän on etuvahvistin sisäänrakennettuna... signaali kompressoituu jo ennen vahvistimelle tuloa. Tarkoittaa siis sitä, että signaalista leikataan piikit pois ja korostetaan hiljaisempia ääniä... dynaamiikka todellakin kärsii. Millä tavoin tällainen pakattu soundi on mielestäsi "middle jyrä"? Minusta EMG81 on kliininen mikki, tarkoittaen sitä että se kuulostaa lähes samalta kitarassa kuin kitarassa (tästä johtuu myös se että se on kylmä ja kolkko). Tätä kun vielä korostetaan reilulla etuastegainilla vahvistimesta niin kihinä on valmis.
 
Eikös middlejyrä ole nimenomaan sitä, että ylä/keski/ala-middlessä on reilu korostus, eikä kompressoitu samalle tasolle muun kanssa?
 
Missä vaiheessa tämä "lämpö" kuolee?
 
Siinä kompressoinnin mukana se katoaa. Jota tapahtuu jo siis mikissä itsessään ennenkö on päästy edes vahvistimelle asti... puhumattakaan jos välissä on kaikenlaisia efektirasioita.
 
Ainoa poistuva elementti on häiriö, joten totta helvetissä yhdistän tämän määrittelemättömän ilmiön ensiksi siihen.
 
Jos etuvahvistin vahvistaa hiljaisempia signaaleita, niin eikö ole myös niin että häiriöäänet (muut kuin staattinen hurina tai humina) voimistuvat?
 
Kyllä, mutta kahdella käytännössä samanlaisella kitaralla eronaan ainoastaan mikrofonit (sama etäisyys, samat säädöt) oli kierron määrässä kuultavissa huomattava ero.
 
Kitarassa on muutakin elektroniikkaa kuin mikit. Itse totesin että huonot potikat ja piuhoitukset eivät tee hyvistä mikeistä hyviä, vaan nimenomaan aiheuttavat häiriöitä ja muita epätoivottuja ominaisuuksia. Jos kitaraan vaihtaa laadukkaat mikit, niin kannattaa huolehtia siitä että siinä on myös laadukkaat potikat, kytkimet, piuhoitukset jne.
 
"Minusta on vain säälittävää suositella toiselle passiivimikkejä yksistään sillä perusteella että "Daimbäg Däröll" käyttää näitä kanssa... nää on maailman parhaita kun sekin diggaa näistä!!!"
 
Hyvä että tartuit syöttiin... nimittäin pointti oli lähinnä siinä kuka mistäkin sen oman soundinsa löytää. Henkilö joka haluaa metallia soitella rankoilla soundeilla, voi löytää soundinsa muualtakin kuin vakiovastaus EMG:stä. Siksipä... en lähtisi itse suosittelemaan pelkästään että "laita EMG:t siihen skebaas". Tarviiko tässä kohdassa mainita että tämä oli nyt globaali esimerkki, eikä se tarkoita sitä että juuri sinä tai naapurin marko olisi niin todennut.
 
Tällä yritin selventää sinulle sitä että niiden aika ei mennyt ohi 20 vuotta sitten kuten väitit. Metsästäköön kuka mitä haluaa, toivottavasti hyvää soundia.
 
Jos sanoin että "aika on mennyt ohi" niin myönnän virheeni. Minun nimittäin piti sanoa, että niiden "hyöty ja käyttötarkoitus" on kyseenalaistettu nykypäivän passiivimikkien ansiosta. Tänään kun on tarjolla muitakin passiiveja kitaristeille kuin Duncan '59 ja DiMarzio Super Distortion :)
 
Dimebuckeria en ole kokeillut, tarkoitus on heti kun on mahdollisuus. HFH on ulostuloltaan liian köykäinen käyttötarkoitukseeni.
 
Tässäkin threadissa jo todettiin että nykyisten hi-gain vahvistimien kanssa itseasiassa miedompi mikki toimii paremmin. Humbucker From Hell tarjoaa ihan riittävästi meuhkaa jos sinulla vain on HYVÄ vahvistin. Ei sillä ehkä ryyditetä jotain Behringerin matolaatikkoa, mutta esim. ENGL Savagesta irtoaa tuon HFH:n kanssa ihan miehekkäät juntat, jotka säilyvät myös erottelevina.
 
Jees, yleensä ongelmat noiden mikkilöiden kanssa alkavat vireluokassa B:stä alaspäin. Toimivia passiivimikkejäkin varmasti löytyy tähän käyttötarkoitukseen, varma valinta on silti 81.
 
Tähän en ota sen enempää kantaa... Baritonikitarat ja 7-kieliset ovat asia erikseen. Yksinkertaisesti tavallista 6-kielistä 25,5" ja 24,75" skaaloilla on lähes mahdotonta saada soimaan vireisesti B-vireessä, oli mikkeinä mitä tahansa. Yksinkertaisesti kielet jäävät joko liian löysiksi jolloin pikkauksen jälkeen kestää hetki ennenkö kieli soi "vireisesti", ja paksumpien kielien kanssa alkaa tulemaan intonaatio-ongelmia, eli tallojen säätövarat loppuvat kesken ja kitara ei ole koko soittoalueelta vireinen. Monesti tällaisessa tilanteessa kuvitellaan että "mikki on mutainen" kun itseasiassa kitaran sointi on huono, eikä suoranaisesti mikeistä riippuvainen. Toki hyvällä mikillä selkeyttää juurikin tuota alakertaa, mutta ei se aina ole mikeistäkään kiinni.

Mihin tuo muka perustuu, että EMG:n mikeissä etuvahvistin toimisi kompressorin tavoin? Eikös se etuvahvistin voimista niissä tasaisesti koko signaalia eikä pelkästään hiljaisia ääniä?

Mihin tuo muka perustuu, että EMG:n mikeissä etuvahvistin toimisi kompressorin tavoin? Eikös se etuvahvistin voimista niissä tasaisesti koko signaalia eikä pelkästään hiljaisia ääniä?
 
Ei kun pointti oli se että gain-asteet kompressoivat soundia, jota tapahtuu siis EMG:n mikeissä jo itsessään. Hifistelyä vissiin :)
 
edit: Emmätiedä... miulla oli aikanaan yhdessä RG:ssä 81-S-85 setti ja kyllä se toimi ihan ok kun blackmetallia soiteltiin autotallissa. Kunnes heräsin todellisuuteen ja aloin kehittämään vähän muutakin soittoa kuin pelkästään kolmen sävelen ja kolmen soinnun tremolopickingiä niin samalla huomasin että EMG:n 81 ei ollutkaan se juttu. Onpa minulla edelleenkin toisessa Charvelissa aktiivielektroniikka ja senkin kanssa olen toimeen tullut.

EMG:n mikeissähän on etuvahvistin sisäänrakennettuna... signaali kompressoituu jo ennen vahvistimelle tuloa. Tarkoittaa siis sitä, että signaalista leikataan piikit pois ja korostetaan hiljaisempia ääniä... dynaamiikka todellakin kärsii.
 
Nyt taitaa mennä vahvistaminen ja kompressointi vähän sekaisin.
 
Millä tavoin tällainen pakattu soundi on mielestäsi "middle jyrä"? Minusta EMG81 on kliininen mikki, tarkoittaen sitä että se kuulostaa lähes samalta kitarassa kuin kitarassa (tästä johtuu myös se että se on kylmä ja kolkko).
 
On totta että tuo kuulostaa hyvinkin pitkälti samalta kitarassa kuin kitarassa. Tuo "kylmyys" tai "lämpö" minua tässä hämää edelleen. Mitä se on jos ei häiriötä?
 
Eikös middlejyrä ole nimenomaan sitä, että ylä/keski/ala-middlessä on reilu korostus, eikä kompressoitu samalle tasolle muun kanssa?
 
Eikös tuo aiemmin mainostamasi "scoopattu" soundi tarkoita että keskialue olisi muuta vaimeampi? Nytkö se siis onkin "flat" eikä scoopattu?
 
Siinä kompressoinnin mukana se katoaa. Jota tapahtuu jo siis mikissä itsessään ennenkö on päästy edes vahvistimelle asti... puhumattakaan jos välissä on kaikenlaisia efektirasioita.
 
Jos kovalla säröllä soitetaan (otetaanpa se irti spedusta, etuasteesta tai mistä hyvänsä) niin signaali on voimakkaasti kompressoitunut ennen päättärille pääsyään - olipa mikkinä aivan mikä tahansa.
 
Jos etuvahvistin vahvistaa hiljaisempia signaaleita, niin eikö ole myös niin että häiriöäänet (muut kuin staattinen hurina tai humina) voimistuvat?
 
Ei, siksi nämä ovatkin hiljaisimpia mikkejä mitä maa päällään kantaa. Häiriökohina esiintyy yhteismuotoisena, jolloin se suodattuu tehokkaasti signaalin mennessä differentiaalivahvistimeen. Lisäksi avainasia on signaalin vahvistuminen lähellä syntypaikkaansa.
 
Tähän en ota sen enempää kantaa... Baritonikitarat ja 7-kieliset ovat asia erikseen. Yksinkertaisesti tavallista 6-kielistä 25,5" ja 24,75" skaaloilla on lähes mahdotonta saada soimaan vireisesti B-vireessä, oli mikkeinä mitä tahansa. Yksinkertaisesti kielet jäävät joko liian löysiksi jolloin pikkauksen jälkeen kestää hetki ennenkö kieli soi "vireisesti", ja paksumpien kielien kanssa alkaa tulemaan intonaatio-ongelmia, eli tallojen säätövarat loppuvat kesken ja kitara ei ole koko soittoalueelta vireinen.
 
Tästä saataisiin uusi väittely aikaan :) Täällä päässä on nimittäin saatu niin 6- kuin 7- kielisetkin soimaan hienosti A- ja B-vireistä pienellä säädöllä. Mutta jätetään se toiseen kertaan.

Tuo "kylmyys" tai "lämpö" minua tässä hämää edelleen. Mitä se on jos ei häiriötä?
 
Dynaamisuutta ja reagointia soittajan käskyttäessä soitintaan? Hempeimmät näppäilyt tulevat hempeästi, eikä kylmän monotonisesti.
 
Eikös tuo aiemmin mainostamasi "scoopattu" soundi tarkoita että keskialue olisi muuta vaimeampi? Nytkö se siis onkin "flat" eikä scoopattu?
 
Muistaakseni se EMG81:n käyrä oli muuta kuin middlevoittoinen kun sitä kaverin kanssa mittailtiin. Siellä kyllä oli middleäkin, mutta korostetusti alakertaa. Se käyrä kyllä näytti enemmän scooped kuin flat minun silmiini. Eikä siinä sinänsä... scooped-soundi toimii tietyissä asioissa ihan hyvin.
 
Jos kovalla säröllä soitetaan (otetaanpa se irti spedusta, etuasteesta tai mistä hyvänsä) niin signaali on voimakkaasti kompressoitunut ennen päättärille pääsyään - olipa mikkinä aivan mikä tahansa.
 
Jep, en minä tietääkseni tätä kieltänyt lainkaan, mutta EMG:n kanssa signaali on kompressoitu jo ennen ensimmäistäkään pedaalia puhumattakaan hi-gain asetuksille väännetystä vahvistimen etuasteesta... eikö vaan?
 
Tästä saataisiin uusi väittely aikaan :) Täällä päässä on nimittäin saatu niin 6- kuin 7- kielisetkin soimaan hienosti A- ja B-vireistä pienellä säädöllä. Mutta jätetään se toiseen kertaan.
 
Jätetään vaan... mutta kerro ihmeessä minulle kuinka saat 13-70 setin intonaation säädettyä esim. Les Paulissa siten että 12-14-14-13-12-12 (eli E-sointu) soi puhtaasti vireisesti. Minä tiedän kokemuksesta että Tune-O-Maticin säätövara ei riitä. Samoin käy floikallisten skebojen kanssa... tallapalaa ei vaan saa riittävän taakse. Siispä minua kiinnostaa ihan teknisessä mielessä millaisella "pienellä säädöllä" saat 6-kielisen soimaan vireisesti (tai no niin vireisesti kuin kitara on mahdollista saada) ylänauhoilta. Pistä vastaus vaikka pikaviestillä...