Kitarat: kitarakamat ›

Onhan kitaran virittäminen aina vähän kompromissi, mutta mulla ainakin on luutut sikäli säädöissä että mittarilla vapaat kielet viivaan niin ollaan kyllä juuri niin vireessä kuin tarvitaan. Loppu on sitten soittajasta kiinni.
 
Tuo sinun allekirjoitus, kommentti siihen: tänään tuntuu silti paremmalta kuin huomenna.

Se tulee kai vasta vuosikymmenten myötä se kokemus, jolla osaa soiton tiimellyksessä nostaa tai laskea vapaana soivien kielienkin virettä tarpeen vaatiessa, jotta ne soisivat kaikkien painettujen äänien kanssa kauniisti. Tekniikka perustuu ilmeisesti ajatuksenvoimaan.
 
Aika vähän käytän viritysmittaria. A-rauta on tutumpi. Sillä ohuin kieli vireeseen ja loput korvalla tottumusten ja fiksaatioiden mukaan kohdilleen.