Kitarat: kitarakamat ›

Takavuosina sitten oli enemmän Japanissa tehtyjä malleja, joista Fox varmaan tietää mitkä oli missäkin tehty.
 
Nyt on niin, että.... *köh* vanhat Artistit kaikki, sitä halvinta AR30:stä myöten Japanissa, 90-luvun reissueita tehtiin jo osin Koreassa, -98 alkaen kaikki "alle 2000-mallit" Koreassa, muut FujiGenillä, niinku LaXu totesi (eli uudet 2000,3000 ja 5000)

SZ1220 oli Japsipeli, uudempi SZ4020 (oliko semmonen ku 2020 kans?) on Korea-vehes.
 
Mutta tiedostathan, että tänäpäivänä ton tuijottaminen on ihan puhtaasti psykologista? Hyviä kitaroita tehdään jo Taiwanissa ja Kiinassakin. Korea on tän päivän Japani.

Mielestäni Ibanezin laatu on halvemmissa yksilöissä pysynyt osittain samalla tasolla... kalliimmat (prestiget / mij) ovat tulleet alas. En tiedä mistä johtuu mutta esimerkiksi kaulojen viimeistely on verratten luokatonta vanhempiin yksilöihin verrattuna. Otetaan nyt vaikka '96 RG550 ja '03 RG1550 tai vaikka 2550. Vanhoissa on kaikki viimesen päälle, nauhat on hiottu ja kiilloitettu kunnolla, nauhanpäät on hiottu ja ne ei töki sormiin, otelautamerkit on liimattu huolellisesti ilman valumia, satula on just eikä melkein oikealla kohdalla jne. Useampaa RG2570 Vital Silver-värillä olevaa uudempaa Ibanezia on tullut testattua ja lähes jokaisessa on jotain sanomista kaulassa, kun verrataan noihin vanhempiin yksilöihin. Mielestäni termiä "Prestige" käytetään Ibanezin pajalla nykyään ihan väärin. Vanha Prestige RG3120 oli ihan omissa sfääreissään ilmestyessään, verrattuna RG6xx ja 5xx-sarjoihin. Enää ei voi sanoa samaa... tämä siis minun kokemuksien ja näkemyksien perusteella.
 
Toinen seikka on se DiMarzio/IBZ-mikkien laittaminen näihin uusiin Prestigeihin. Ok, onhan ne hivenen erottelevammat kuin V1, V2, V7 ja V8... mutta samalla myös DM/IBZ-tallamikin soundi on ohuempi. Jotenkin hengettömiä ja kolkkoja nuo IBZ-mikit. Eikä varmaan kitaran hinta halpene yhtään siitä että lavassa lukee Prestige ja mikeissä DiMarzio. Sanonpa vain että tuo on mainoskikka ja siksi suosittelenkin metsästämään käytettyä RG550, RG570 tai RG620. Niissä on monessa vaihdettu tallaan ihan 100% ja täysiverinen DiMarzio ja hinnat ovat kohdallaan. Ibanez-foorumeilla on myös ollut puhetta ettei tuo Edge Pro ole kuitenkaan niin hyvä kestävyydeltään kuin EDGE ja Lo-Pro EDGE. Tiedä häntä, mutta ei se talla minuakaan vakuuttanut, etenkään kun ne tallapalat ovat herkkiä murtumaan jos hiemankin kovakouraisemmin kiristää kielen kiinni.
 
Olen valehtelematta soittanut parempaa korealaista ibanezia vuonna 2006 kuin japanilaista. Soittelin ainakin seuraavia koreamalleja: AFS75T, AF86, AF105F, SZ520QM sekä ARX300. Kaikki olivat laadultaan parempia kuin hyllyssä ollut japanilainen RG2570VSL ja RG1570. Erilaisia kitaroita toki, mutta en vertaillutkaan pelkkää soundia, vaan myös kitaran työstämisen laatua ja jälkiä. Korea voitti Japanin, viimeistelyssä ja hinnassa. Ainoa kitara joka oli lähelläkään sitä vanhaa Japsi-laatua mitä Ibanezilta on odotettu, oli tuo Iceman-mallinen H.R. Giger. Siinä oli kaulakulmaa myöten kaikki kohdallaan. Bindaukset oli hyvin tehty, samoin upotukset. Kaula oli suora ja otenauhat hiottu viimeistä silausta myöten kunnolla. Satula oli viimeistelty myös hyvin... piti vireen tehdaskielillä vaikka bendailin menemään reilumminkin.
 
Old japanese Ibanez > today's japanese Ibanez!
Se on meikäläisen tuomio näillä käräjillä...
 
edit: parit kirjoitusvirheet fiksailtu

Mielestäni Ibanezin laatu on halvemmissa yksilöissä pysynyt osittain samalla tasolla... kalliimmat (prestiget / mij) ovat tulleet alas. En tiedä mistä johtuu mutta esimerkiksi kaulojen viimeistely on verratten luokatonta vanhempiin yksilöihin verrattuna. Otetaan nyt vaikka '96 RG550 ja '03 RG1550 tai vaikka 2550. Vanhoissa on kaikki viimesen päälle, nauhat on hiottu ja kiilloitettu kunnolla, nauhanpäät on hiottu ja ne ei töki sormiin, otelautamerkit on liimattu huolellisesti ilman valumia, satula on just eikä melkein oikealla kohdalla jne. Useampaa RG2550 Vital Silver-värillä olevaa uudempaa Ibanezia on tullut testattua ja lähes jokaisessa on jotain sanomista kaulassa, kun verrataan noihin vanhempiin yksilöihin. Mielestäni termiä "Prestige" käytetään Ibanezin pajalla nykyään ihan väärin. Vanha Prestige RG3120 oli ihan omissa sfääreissään ilmestyessään, verrattuna RG6xx ja 5xx-sarjoihin. Enää ei voi sanoa samaa... tämä siis minun kokemuksien ja näkemyksien perusteella.
 
Old japaneze Ibanez > today's japanese Ibanez!
Se on meikäläisen tuomio näillä käräjillä...
 
Täyttä asiaa! kerrankin joku vaivautuu avautumaan tästä :P itselläni on vanhempi rg2020x joka on aika pitkälti samantason verme kuin tuo vanha rg3120 (molempia soitellut), tosin tässä on uudet mikit eikä alkup. v7&v8. Ei siis vastaa tuota nykyistä rg2020:ää alkuunkaan. Itse en ostaisi uudemman kastin rg:tä, oli sitten prestige tai ei.

Mielestäni Ibanezin laatu on halvemmissa yksilöissä pysynyt osittain samalla tasolla... kalliimmat (prestiget / mij) ovat tulleet alas.
 
Samaa mieltä noista japanilaisista Ibanezeista (pois lukien signaturet ja J-Customit), mutta en noista korealaisista. Niissä on nykyään paremmat vibratallat ja viimeistelyvirheiden määrä on laskenut selvästi.
 
Mikit ovat olleet Ibanezilla jo vuosikaudet huonossa jamassa noissa vähän edullisimmissa malleissa. Nuo DiMarzio/IBZ ja Seymour Duncan/IBZ mikit ovat V-sarjaa parempia, mutta eivät mielestäni vedä vertoja "oikeille" Duncaneille ja DiMarzioille. Ottaen huomioon, että monet noilla mikeillä varustetuista skeboista ovat about tonnin hintaisia, soisi niissä tulevan jo aidot DiMarziot tai Duncanit. Jotenkin minusta tuntuu, että Ibanezilla on joku puukorva mikkiosastoa hoitamassa, kun aina tuntuu noista "yhteistyömikeistä" tulevan joko tumppuja ja huonosti erottelevia tai sitten ohuita ja riipiviä. Vastaavasti voi taas verrata vaikkapa Yamahaan, jonka monet huomattavasti halvemmat mallit tulevat Duncanin mikeillä ja eipä firman omalla nimelläkään tehdyt mikit ihan huonoja ole.
 
Toinen juttu jossa Ibanez "loistaa" on tuo värivalikoima. Verrattuna vaikka Jacksoniin on Ibanezilla parhaimmillaan 3 väriä per malli, joista yksi on lähes aina musta. Itseasiassa Iballa on valikoimassaan enemmän mustan variaatioita kuin sielu sietää. En tiedä teistä muista, mutta minusta kitaralla ei tylsempää väriä voi olla kuin musta.
 
PS. Omistan kitaroiden Darth Vaderin - vuoden 1989 RG550:n. Siinä on kaikki mustaa kaulan takaosaa lukuun ottamatta...ei voita kyllä kauneuskilpailuja meikäläisen muiden skebojen joukossa. Muuten kyllä oikein asiallinen keppi, mikkien vaihdon jälkeen.

Samaa mieltä noista japanilaisista Ibanezeista (pois lukien signaturet ja J-Customit), mutta en noista korealaisista. Niissä on nykyään paremmat vibratallat ja viimeistelyvirheiden määrä on laskenut selvästi.
 
Kyllä olet oikeassa. Korealaiset (ja kiinalaiset?) Ibanezit ovat nyt parin viimevuoden aikana nostanut päätänsä. Niistä löytyy todella loistavia soittimia ko. hintaluokkaan.
 
Mikit ovat olleet Ibanezilla jo vuosikaudet huonossa jamassa noissa vähän edullisimmissa malleissa. Nuo DiMarzio/IBZ ja Seymour Duncan/IBZ mikit ovat V-sarjaa parempia, mutta eivät mielestäni vedä vertoja "oikeille" Duncaneille ja DiMarzioille. Ottaen huomioon, että monet noilla mikeillä varustetuista skeboista ovat about tonnin hintaisia, soisi niissä tulevan jo aidot DiMarziot tai Duncanit.
 
Nimenomaan. Tässä on yksi syy myös siinä että LTD ja Schecter myy niin hyvin kuin se myy. Niissä hintavissa malleissa on orkkis-EMG:t tai Duncanit vakiona.
 
Jotenkin minusta tuntuu, että Ibanezilla on joku puukorva mikkiosastoa hoitamassa, kun aina tuntuu noista "yhteistyömikeistä" tulevan joko tumppuja ja huonosti erottelevia tai sitten ohuita ja riipiviä.
 
Minusta taas tuntuu että DiMarziolla ei ole noiden mikkien kanssa muuta tekemistä kuin käämintäkone ja nimi (käämintäkoneen kohdallakin iso kysymysmerkki ja ehkä). En usko että DiMarziolta kovinkaan moni on ottanut osaa noiden mikkien kuulosteluun ja suunnitteluun. Mainoskikka... V8 ja V7 lyöty pikkaisen kirkkaammalla EQ:lla pakettiin ja DiMarzion nimestä maksettu korvaukset :)
 
Toinen juttu jossa Ibanez "loistaa" on tuo värivalikoima. Verrattuna vaikka Jacksoniin on Ibanezilla parhaimmillaan 3 väriä per malli, joista yksi on lähes aina musta. Itseasiassa Iballa on valikoimassaan enemmän mustan variaatioita kuin sielu sietää. En tiedä teistä muista, mutta minusta kitaralla ei tylsempää väriä voi olla kuin musta.
 
Riippuu ihan kitarasta, mutta Ibanez on viimeisen 7-8 vuoden aikana karsinut värivaihtoehdot minimiin. Siellä on useita (etenkin RG-sarjassa) joita ei saa kuin yhdellä värillä. That's it...

ja eipä firman omalla nimelläkään tehdyt mikit ihan huonoja ole.
 
Mutta jos verrataan vaikka joihinkin Super58:n niin kyllähän siin melkoinen ero on.. eikö vaan? Yamahan olis kannattanut "ruinata" Hoshinolta noita mikkejä SA-sarjan kitaroihin, eikö?? Eikä Super70 ollenkaan huonompi vaihtoehto ole, oikeestaan kaikki Iban Super-sarjan mikit ovat ihan kohtuuhyviä..sen vähän mitä olen niitten kanssa pelannut. V2 ottelee kohtuu mukavasti vielä SuperDistortionin kanssa..

Toinen juttu jossa Ibanez "loistaa" on tuo värivalikoima. Verrattuna vaikka Jacksoniin on Ibanezilla parhaimmillaan 3 väriä per malli, joista yksi on lähes aina musta. Itseasiassa Iballa on valikoimassaan enemmän mustan variaatioita kuin sielu sietää. En tiedä teistä muista, mutta minusta kitaralla ei tylsempää väriä voi olla kuin musta.
 
Joo, olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Itellä on yks koko musta kitara ja se on tosi tylsän näköinen, tosin välillä se väri näyttää violetilta. No mutta kuitenkin, Jacksonin värivalikoima on valtava Ibaneziin verrattuna tai oikeastaan mihin tahansa muuhun verrattunakin. Ja Rg2570:n hopea väritystä inhoan ja muita sprakle tyylisiä värityksiä.
 
Itse pidin tuosta vanhasta Rg3120:sta mutta uudenpaa en ole kokeillut, myöskin uudempi Rgt3020 oli hyvä tosin ainoa asia josta en pitänyt oli tuo oudon tuntuinen kaulan viimeistely. Siinä kitarassa EDGE Pro talla toimi oikein hyvin tosin en sitten tiedä miten toimii noin vuoden soittamisen jälkeen. Olin myöskin tyytyväinen Rg2550 kitaraan, en kyllä kovin tarkasti viimeistelyä tutkinut vai osuiko mulle erittäin hyvä malli vain?
 
Juuri tuossa Rg2550 noita Dimarzio/IBZ mikkejä kokeilin ja ei suuremmin ollut valittamista, hyviltä vaikuttivat. Mutta ehkä tässäkin tapauksessa pidemmän kokeilun ja tarkastelun jälkeen löytyy eroa noihin aitoihin ''Dimarziohin''. Osa sanoo että noissa Dimarzio/IBZ mikeissä ei olisi mitään vikaa vaan ne vain kuulostavat erilaisilta ja osa ihmisistä jattää ne kitaraan ja osa ottaa pois kun haluaa erilaista soundia kitarasta. Ja itseaisassa, eikös noissa Rg2550/Rg2570 tyylisissä kitaroissa ole aina ollut joko Ibanezin omat tai Dimarzio/IBZ mikit? Rg2550 sarjan edeltäjä käsitykseni mukaan on Rg750. Rg7** sarjalaisissa on aina ollut jotkut muut kuin aidot Dimarzion mikit. Sitä ihmettelen että tossa yli 2000 euron Rgt320q mallissakin on Dimarzio/IBZ mikit.

Mielestäni Ibanezin laatu on halvemmissa yksilöissä pysynyt osittain samalla tasolla... kalliimmat (prestiget / mij) ovat tulleet alas. En tiedä mistä johtuu mutta esimerkiksi kaulojen viimeistely on verratten luokatonta vanhempiin yksilöihin verrattuna. Otetaan nyt vaikka '96 RG550 ja '03 RG1550 tai vaikka 2550. Vanhoissa on kaikki viimesen päälle, nauhat on hiottu ja kiilloitettu kunnolla, nauhanpäät on hiottu ja ne ei töki sormiin, otelautamerkit on liimattu huolellisesti ilman valumia, satula on just eikä melkein oikealla kohdalla jne. Useampaa RG2570 Vital Silver-värillä olevaa uudempaa Ibanezia on tullut testattua ja lähes jokaisessa on jotain sanomista kaulassa, kun verrataan noihin vanhempiin yksilöihin. Mielestäni termiä "Prestige" käytetään Ibanezin pajalla nykyään ihan väärin. Vanha Prestige RG3120 oli ihan omissa sfääreissään ilmestyessään, verrattuna RG6xx ja 5xx-sarjoihin. Enää ei voi sanoa samaa... tämä siis minun kokemuksien ja näkemyksien perusteella.
 

 
Jep, kyllä näissä uudemmissa noi kaulat vähän tökkii.. Itse voin tässä kertoa, kun ostin vuonna 2003 tuon RG2570EXRBF:n (ei enää valmisteta), nii tässä kitarassa oli kaula hiottu vinoon ja se jouduttiin vaihtaa (levytukun pojat ei jaksanu hio sitä suoraksi).. No japanista tuli uus kaula (jättivat sen vinoon hiotun mulle), no se on sentää suora, mutta siltikin siinä ei oo kaikki kunnossa, koska kielet särisee siltikin.. tai ainakin ala e, a ja gkielet särisevät... Huonoa työtä tonnin kitarasta...

Mutta jos verrataan vaikka joihinkin Super58:n niin kyllähän siin melkoinen ero on.. eikö vaan? Yamahan olis kannattanut "ruinata" Hoshinolta noita mikkejä SA-sarjan kitaroihin, eikö?? Eikä Super70 ollenkaan huonompi vaihtoehto ole, oikeestaan kaikki Iban Super-sarjan mikit ovat ihan kohtuuhyviä..sen vähän mitä olen niitten kanssa pelannut. V2 ottelee kohtuu mukavasti vielä SuperDistortionin kanssa..
 
Tuota, kyllä nuo meikäläisen SA-1200S:n vakiomikit jostain 1970/80-luvun taitteesta kestää ihan hyvin vertailun minkä vaan mikkien kanssa, ei ole ollut valittamista. Ibanezilla tosin tuo Super-sarja on ihan jees, sen jälkeen jossain mentiin metsään ja pahemman kerran.
 
RG25xx ja RG15xx sarjan edeltäjä oli siis tuo RG5xx-sarja. Käytännössä samoja kepukoita eri tallalla ja RG25xx malleissa myös eri mikeillä. RG7xx sarjassa oli mm. hainevä otelautamerkit, lavan väri sama kuin rungossa ja muistaakseni INF tai US Custom mikit.

RG7xx sarjassa oli mm. hainevä otelautamerkit, lavan väri sama kuin rungossa ja muistaakseni INF tai US Custom mikit.
 
On noita RG5xx mallejakin hainevä(hammas?)merkeillä ja rungon värisellä lavalla (omakuva). Otelaudassa lisäksi helmiäisbindaukset. Nuo otelautamerkit on muuten kohtuu erikoiset, kuparilevyt joiden päällä läpinäkyvä muovi.
 
EDIT: erikoisuutena mainittakoon myös metalliset mikinkehykset.

RG25xx ja RG15xx sarjan edeltäjä oli siis tuo RG5xx-sarja. Käytännössä samoja kepukoita eri tallalla ja RG25xx malleissa myös eri mikeillä. RG7xx sarjassa oli mm. hainevä otelautamerkit, lavan väri sama kuin rungossa ja muistaakseni INF tai US Custom mikit.
 
Mulla on toisena kitaran toi RG750, siinähän on EDGE talla, otelaudan bindaus, hainhammas/evä otelauta merkit ja alkuperäis mikkeinä oli IBZUSA F2 humpukkerit tallassa ja kaulassa. Ne on muuten made in usa kamaa, mikit kun vaihdatin siihen niin niiden pohjassa lukee tuo made in usa. Soundissa on huomattavaa eroa dimarzion esim. evoihin. Noissa on outputtia varmaan suunnilleen saman verran kuin paf pro:issa. Lisäksi ainakin noi mikit mitkä tuossa mun kitarassa oli kiinni oli ohuemman kuuloiset kuin esim. toi nykyinen evo 2 mikä siinä nyt on tallassa.
 
Mutta voi suositella lämpimästi noita vanhempia RG7xx sarjalaisia, ainakin oma kitara toimii todella hienosti ja sattui vielä olemaan mint kuntoinen kun sen ostin.

Ja jos yhtäkkiä tarviikin saada "se eka S-sarjalainen ja mustana", niin silloin käy vaan samanlainen, joka mulla on tuolla laukussa eli se keskimmäinen näistä:
 
http://www.ibanezrules.com/catalogs/us/1988/s_3.jpg
 
Mikit on "IBZ/USA", ilman mitään "V1" tyylisiä lisiä. Tallamikin soundi on vähän tumma, jos soittaa ihan päältä, mutt kirkkaampi silloin, jos soittaa edgen puoleiselta sivulta. Kuten kai monissa muissakin kitaroissa.
 
Tonenappula on vähän hankalassa paikassa, jos koittaa verrata "alapuolelta", edgen korkeutta. Tai tsekata, onko se edge suorassa, myös sieltä katottuna.
 
Ja plugireikän tiukkuus voi tulla yllätyksenä eli oma piuha mukaan: Yhdessä bändissä eräällä keikalla, mun oli pakko hakea varakitara, kun kitarapiuha (= erään toisen bändin kitaristin kamat) ei mahtunut Ibaneziin millään.
 
"Hyvää iltaa, me oll... ööö... ei tää piuha muuten mee tähän..."
 
Hyvin se muuten on palvellut, jo yli 17 vuotta.