Kitarat: kitarakamat ›

Katselin googlesta tuota RS-10V mallia. Muistaakseni tuollaisia oli myös minun aikaan ja jos en väärin muista niin niissä oli liimaliitoksella kaulat. Hinnat taisi olla jossain hieman yli 3000 markan tienoilla tämä listahinta. Mahonkia ja vaahterakansi.
Värejä oli muutamaakin ja muistaakseni sitäkin oli hieman kalliimpanakin jossa oli otelautamerkit hieman erilaiset. Sellaiset pienet kolmiot niiden pyöreiden dot-merkien paikalla. Voin toki muistaa väärinkin.
 
Jospa silloin 80/90-luvulla olisi useampi metallibändi näillä soitellut niin menekki olisi varmasti ihan toinen. Kyllähän CS paja tekee joka merkillä hyviä soittimia, mutta Washburn ei sitten jostain syystä lähtenyt hakemaan näitä raskaamman metallin soittajia eturiviinsä.
Myöhemmin kyllä oli Pantera kaveria ja paria muutakin, mutta tähän olisi pitänyt lähteä jo 80-luvulla.
 
Asiasta hieman toiseen.
Kun nykyään katselee mitä maksaa Adrian Vanderbergin Peavey mallit, niin niiden hinta on noussut aivan tajuttomasti. MS möi USA Peavey mallia 2700 markkaa aikanaan. Siis näitä oli muutama ja ne oli poistomyynnissä. En muista kuinka alas näiden kitaroiden hinta sitten lopulta tippui kun eivät silläkään hinnalla menneet kaupaksi. Tavaraahan piti saada aina välillä pois ettei se kerääntynyt varastoihin ja joskus oli tosi hyviä pelejä sellaiseen hintaan, että sillä olisi kannattanut ostaa vaikka ei niin olisi käyttöä ollutkaan.
Jälkikäteen on toki helppo viisastella :)
Itsellä oli Peaveyn VTM 60 putkinuppi jota samainen kaveri myös mainosti. Tosinkaan en hommannut sitä vahvistinta Whitesnake bändin takia.
Vahvari oli minulla 15 vuotta ykköspelinä ja se toimi enemmän kuin hyvin.
 
Peaveyn kitarat lähti sitten kiinnostamaan ihmisiä kun EVH alkoi niillä soittamaan. Tosin jo silloin oli ne ensimmäiset Music Manille tehdyt versiot tästä kyseisen kaverin nimikkomallista todella haluttuja ja niitä kehutaan edelleen paremmiksi. Ovat myös hinnaltaan edelleen aika kovia hyvässä kunnossa olevat. Music Man sai aika paljon nostetta juurikin Eddie Van Halenin ansioista. Musarit oli siihen asti enemmän sellaisia basistien pelejä, vaikka laatukitaroita tekikin.
 
Niin se on joskus asiat pienistä seikoista kiinni. Amerikan markkinoilla on paljon enemmän perinteisempi roots musiikki ja kaikenlainen AOR meininki esillä kuin täällä euroopassa.
Jos 80-luvulla Washburn kitaroita olisi näkynyt Metallicalla tai vaikkapa Iron Maidenilla niin niiden hinnat ja arvostus olisi ihan toisenlaista kuin mitä nyt on. Toki on tälläkin merkillä niitä edullisempia kitaroita ja vähemmän hyviä. Lähes kaikkilla merkeillä on näin jos tehdään paljon soittimia ja monessa hintaluokassa. Washbunilta löytyy myös paljon laadukkaitakin kitaroita. Hinta ei aina kerro ihan kaikkea ja joskus voi olla siitä myös etuakin ettei näitä Suomessa niin tunneta ja näitä on tänne tuotu aika vähän.
Hyvällä tuurilla saattaa saada rahallensa jopa paljonkin vastinetta jos vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

mpekkanen: Katselin googlesta tuota RS-10V mallia. Muistaakseni tuollaisia oli myös minun aikaan ja jos en väärin muista niin niissä oli liimaliitoksella kaulat. Hinnat taisi olla jossain hieman yli 3000 markan tienoilla tämä listahinta. Mahonkia ja vaahterakansi.
 
Kyllä, juurikin sellaisesta hieman PRS tyylisestä on kyse. Mulla oli tarkalleen tuollainen kuten linkissä http://best-vintage-guitars.de/washburn_rs-10v.html
Pyöreät dotit ja EMG Select orkkismikit. Muistan että soundi oli hyvin voimakas ja sustainia riitti. Muuten se on jo aika unohtunut.
 
Toki on tälläkin merkillä niitä edullisempia kitaroita ja vähemmän hyviä. Lähes kaikkilla merkeillä on näin jos tehdään paljon soittimia ja monessa hintaluokassa. Washbunilta löytyy myös paljon laadukkaitakin kitaroita.
 
Toisaalta mikään muu kitaramerkki ei ole Suomessa ryssinyt imagoaan pahemmin kuin Washburn, kun maahantuoja laittoi niitä halpismalleja myyntiin jonnekin Tarjoustaloihin. Ei hemmetti mikä veto.
 
.... joskus voi olla siitä myös etuakin ettei näitä Suomessa niin tunneta. Hyvällä tuurilla saattaa saada rahallensa jopa paljonkin vastinetta jos vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
 
Joo eräille on käynyt näin. Esim tuossa mun omassa kuvassa näkyvästä -94 Mercurystä en luopuisi mistään hinnasta. Ei ole muita matched headstock-kappaleita tullut edes netissä vastaan. Ennen se noutaja meikän noutaa kuin joku muu tuon kitaran.

Osteri: Kyllä, juurikin sellaisesta hieman PRS tyylisestä on kyse.
Toisaalta mikään muu kitaramerkki ei ole Suomessa ryssinyt imagoaan pahemmin kuin Washburn, kun maahantuoja laittoi niitä halpismalleja myyntiin jonnekin Tarjoustaloihin. Ei hemmetti mikä veto.
 
Samanlaisia PRS-tyylisiä olen itsekkin aikoinaan kokeillut ja muistan juuri tuollaisen keltaisen ja sinisen yksilön ainakin olleen joskus liikkeessä.
 
Tuosta Tarjoustalo jutusta ei ole itsellä mitään tietoa.
B.C. Rich on yksi sellainen firma joka on myös onnistunut sotkemaan asiansa. Sen se teki ihan itse, ettei siihen täällä Suomen päässä voitu paljoa vaikuttaa.
80-luvulla tehdyt NJ Series kitarat ovat laadullisesti todella hyviä, vaikka Japanissa ovatkin tehty. USA kitarat ovat aina olleet hyviä, mutta monien omistajavaihdoksien ja muiden häsläyksien jälkeen tilanne on nykyään aika huono. CS kitarat ovat tietysti hyviä, joita artisteille tehdään. Suurin osa on kuitenkin Kiinan tuotantoa ja ei edes kauhean laadukasta sellaista.
Nuoret metallikitaristin alut saavat kyllä haluamansa muotoisen kitaran(ehkä?), mutta laatu onkin sitten jotain aivan muuta.
Joitakin NJ sarjan kitaroita kun on itsellä ollut niin ei nämä Thomannin myymät halpamallit oikein nappaa. Ne vanhat Japanin pelit oli laadultaan todella hyviä kitaroita, mutta ne oli niitä aikoja ne.
 
Joskus oli monilla maahantuojilla tapana kertavuoteen poistaa vanhaa varastoaan, jossa saatettiin myydä useammalta vuodelta kertynyttä tavaraa. Silloin saattoi tehdä todella hyviä löytöjä. Se oli sitä aikaa kun tietyt kaupat möivät vain tietyn merkkisiä soittimia ja musiikkiliikkeitä oli muutenkin enemmän.
Enää ei juurikaan ole tuollasia "isompia" tarjouksia missään. Kitaroita ei muutenkaan hommata enää varastoon ihan niin paljoa ja käytetyt soittimet ovat lähes hävinneet liikkeistä.

Joo, ei tosiaan enää ole pahemmin varastoja joista löytyisi yksittäisiä kiinnostavia kappaleita. Liikkeet eivät enää ole aikoihin tehneet kauppaa vanhoilla käytetyillä. Tai jos on vintage kamaa niin sitten kyllä mutta premium hintaan.
Ja lopulliset tarjoukset mitä Soitin Lainekin teki Washburnin lopettamisen aikaan oli aika hyviä: kolme kitaraa yhden hinnalla! Ei mikään ihme että niitä ajoittain pompsahtaa myyntiin erityisesti Varsinais-Suomen suunnalla.
 
Tarjoustalossa ainakin meidän nurkalla Vantaalla oli niitä halvimman pään Washburneja. Ne mallit oli kitaroita joita ei koskaan olisi edes pitänyt valmistaakaan. Niitä näki jokainen ohikulkija siinä puolikuntoisina ja lähes soittokelvottomina. Oli täysin mahdotonta sen perusteella mitenkään vakuuttua että joku muu Washburn kitara olisi ollut parempi. No osaajat tietävät, mutta aloittelijoita niillä ei kyllä varmasti saanut merkkiuskollisuuteen. Täys brändin pilaaminen.
 
Tiesitkö muuten että RS10-V mallia olisi tehty vain 1100 kappaletta?

Osteri:
Tiesitkö muuten että RS10-V mallia olisi tehty vain 1100 kappaletta?
 
Eipä ole tämän mallin valmistusmäärät tiedossa. Jos jostain löydän jotain tietoa niin voin kyllä laittaa siitä. En tiedä monellako värillä ja montako vuotta kyseistä kitaraa tehtiin.
Muutenkin olisi ihan mukava kun kaikilta merkeiltä löytyisi selkeästi tiedot millaisia määriä on mitäkin tehty ja milloin.
Millä eri kaulalla tai spekseillä, värillä, määrä ja vuosi(tai jopa kuukausi). Varmasti saattaisi monikin kokea pienen yllätyksen kun sitä omaa soitinta ei ihan joka kulmilta löytyisikään.
Vaikka se tieto ei tekisi siitä soittimesta sen parempaa. Niin kyllä se kuitenkin antaisi hieman sellaista unikkipelin tuntua jos kitaraa on valmistettu vaikka 3 vuoden ajan 4 värillä ja kokonaismäärä on vaikka 1200 kpl.
Silloin jokaisen väristä kitaraa olisi tehty vain 300 kpl yhteensä. Joka vuosi samalla värillä vain 100kpl, eli aika pienestä tuotantomäärästä olisi kyse. Edellyttäen tietenkin, että joka kitaraa on tehty yhtä monta ja jokaista väriä myös, kaikkina kolmena vuotena. Näin ei yleensä käytännössä koskaan ole, mutta saa siitä jotain suuntaa.
 
Tästä kaikesta tiedosta kyllä olisi myös haittaakin, kun jotkut huomaisivat että vaikka kitaran maalauttaminen tekisi siitä arvokkaamman tai harvinaisemman.
Tosin jos soitinta on myymässä, niin aina se harvinainen ei ole ehkä eniten haluttu. Eli ehkäpä nämä tiedot ja niiden väärinkäytöt koskisi enemmän todella harvinaisia ja haluttuja soittimia muutoinkin.

Mielestäni W tarjoaa kuitenkin aika hyvän pääsyn omien tuotteidensa informatioon. Mallikuvastoja löytyy aina vuodesta 1990 alkaen ja History-osastolla mallien speksejä vuodesta -88.
http://www.washburn.com/media/catalogs/ Siitä vaan harvinaisuuksia penkomaan.
 
On tietysti totta että ne markkinoiden haluamat merkki-vintaget ovat aivan oma lukunsa ja arvonsa ja arvon määritteleminen toimii ...sanoisko perinteisellä tavalla. Itseä kuitenkin kiehtoo ajatus siitä, että omistaa hyvän soitettavan kitaran ja sen "arvo" tulee ehkä sitten asioista, kuten "ei löydy muilta" ..tms.. henkilökohtaisempi juttu omilla fiiliksillään.

Tampereella kokeilin hiljattain W:n J6 mallia ja se oli minusta hintaisekseen enemmän kuin hyvä.
Kitara maksoi laukun kanssa 700 euroa ja oli kuin uusi, vaikka oli käytetty. Valkoinen, kullatut metallit ja bigsby.
 
Noista esitteistä kahdessa ensimmäisessä oli sellaisia soittimia joita olen suurempaa osaa soittanutkin. Tosin liikkeessä oli vanhempiakin malleja ja niistä oli ne suurimmat alennukset yleensä, mutta hieman riippui varastotilanteen mukaankin.
 
Itse ostin Ibanez RG550 kitaran 87 vuonna jolloin se malli ilmestyikin. Se maksoi silloin 3250 markkaa ja ja nämä uudet Washburnin Mercury mallit oli hinnaltaan samaa luokkaa noin 5 vuotta myöhemmin tai jopa hieman halvempia. Näitä ei saanut puoleen hintaan ja en tiedä mitä RG550 silloin maksoi. Varmaan lähelle tai yli neljä tonnia, kuitenkin.
Itse tykkäsin näistä Mercury kitaroista W:n kitaroista kaikista eniten mitä liikkeessä oli. Niitä oli sinisenä, purppuran ja sunburstin värisenä. kaikissa oli HSH tai HSS mikitys ja kaula omaan makuuni Ibanezia parempi.
 
Bassojen ja akustisten puolella Washburn oli selkeästi monia muita merkkejä parempi, kun puhutaan alle 3000 markan soittimista. Parilla tonnilla ei bassoissa ollut ihan kauheasti vaihtoehtoja ja nämä Washburnit kävivätkin ihan hyvin kaupaksi siinä hintaluokassa.
Akustissa oli myös noin 3000 hinnassa Washburn todella hyvä. Kokopuukantisia ja hyvin soivia soittimia sai ihan pätevään rahaan.
Muutamia vuosia sitten kokeilinkin yhtä uudempaa V-kaulaista pikkukoppaista akustista W kitaraa. Oli todella lähellä etten sitä ostanutkin, mutta olin silloin reissussa ja kaikkea muutakin tavaraa oli niin paljon mukana että se sitten jäi ostamatta.
 
Itsellä on kertynyt hieman liikaakin soittimia kun on bänditouhut joutunut jättämään terveydellisistä syistä jo vuosia sitten. Eläkkeellä ollaan, mutta kyllä sitä aina tulee kokeiltua hyviä kitaroita kun kohdalle osuu. Akustisilla soittelen nykyään enimmäkseen, mutta kyllä välillä sähkökitarakin soi :)
Itselle kitarassa on tärkeintä, että se tulee käyttöön, miellyttää silmää ja se myös istuu käteen hyvin ja soundi natsaa omaan korvaan. Muut seikat on sitten joko plussaa tai vähemmän tärkeitä.
 
E: Korjasin hieman tuota mikkien tietoja. Oli siis HSS mikeilläkin.

mpekkanen: Itse tykkäsin näistä Mercury kitaroista W:n kitaroista kaikista eniten mitä liikkeessä oli. Niitä oli sinisenä, purppuran ja sunburstin värisenä. kaikissa oli HSH mikitys ja kaula omaan makuuni Ibanezia parempi. Itselle kitarassa on tärkeintä, että se tulee käyttöön, miellyttää silmää ja se myös istuu käteen hyvin ja soundi natsaa omaan korvaan. Muut seikat on sitten joko plussaa tai vähemmän tärkeitä.
 
W Mercury on tosiaankin sellainen tanakan tuntuinen kädessä, kaula aavistuksen paksumpaa kuin noissa nykyisemmissä tilukitaroissa, mutta silti ei mikään paksukaan. Omassani oli alkujaan HSS orkkis 600-sarjan mikit jotka mielestäni aivan kuraa. Vaihdoin tallaan Duncan Custom, keskelle Vintage Rails ja kaulaan Hot Rails singlen kokoinen humppari. Siitä tuli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut setti ja monta keikkaa kokenut. Kunhan saan tuon Carvinin myytyä, niin ilmeisesti palaan enemmän takaisin Mercuryyn.
 
Jos joku miettii torilla olevaa punaista Mercuryä hankkia niin mun mikkisuositus kannattaa huomioida ainakin tallan osalta. Siitä edullisesti hyvä kitara soittoon.
 
EDIT: ai mutta siinähän jo onkin orkkismikit poistettu, no sitten vaan kokeilemaan. Kannattaa tsekata.

Osteri:
Jos joku miettii torilla olevaa punaista Mercuryä hankkia niin mun mikkisuositus kannattaa huomioida ainakin tallan osalta. Siitä edullisesti hyvä kitara soittoon.
 
Huomasin saman kitaran ja ei ole minusta hintaiseksi ainakaan mitenkään liian kallis.
 
Juurikin tuollaisella purppuran punaisella kitaralla (jos samasta kitarasta puhutaan)olen itsekkin soitellut yli 20 vuotta sitten ja tykkäsin kyllä kovastikkin. En muista enää sen omien mikkien soundia, mutta tähänhän on vaihdettu molemmat kaksikelaiset Duncanin tuotoksiin. Keskimikki oli oma ja ei tainnut olla kytketty.
En tiedä olisiko jopa sama soitin kyseessä kuin se mitä joskus soittelin?

Itse ostin joku vuosi sitten Kitarakuusta heräteostoksena Washburnin Chigacon customshopissa joskus -97 tehdyn WM-100:n. Ihan mahtipelihän se on ja siinä on mukavasti korjattu kaikki LP mallin ergonomiset viat ja puuaineksenkin pitäisi olla joidenkin nettitietojen perusteella ehtaa hondurasilaista. Hinta uutena on ollut 1700 taalan nurkilla ettei mistään halpiksesta voida tosiaankaan puhua. Huolimatta nätistaä loimukannessa niin bindattu otelauta olisi ehkä tuonut tuohon lisää kaivattua "kalleutta".
 
http://www.kitarakuu.fi/filelibrary/WashburnWM100/WashburnWM100.jpg

Onkos porukalla kommentteja Washburn Maverick -kitaroista? Näiden valmistus on ilmeisesti loppunut 2000-luvun alkupuolella ja maksaneet ~300-600$ aikanaan. Useita vuosia sitten kerran pääsin jotain Maverickia ihmettelemään mutta ei ole sen tarkempia muistikuvia.

Oliskohan noi Maverickit jotain kaukoidän versioita tuosta mun WM100:sta jos noin halpoja ovat? Ainakin bodyn muoto näyttäisi olevan aika yhteneväinen. Soittoergonomian pitäisi ainakin olla kunnossa.

Mulla on kans samanlainen käsitys että Maverick sarjan tyypit BT on kaiketi Korean tehtaasta (Samick?) ja WM100,200... merkityt on USA.
 
Mun silmääni noissa on jotain samanlaista "ergonomian" tavoittelua kuin mikä on joissain Music Man'eissa; eli hieman jännän muotoinen kitara, mutta ilmeisen hyvä soittaa. Noh, melkein kaikki Washburnit on jollain tavalla jännän omalaatuisen näköisiä :)

Maverickin kitaroita tuli joskus ihailtua Keravan Intro Musicin seinillä. En tiedä onko enää kun ei niitä siellä tainnut kovin montaa olla ja muistaakseni siellä oli jonkinlainen poistomyynti jokunen aika sitten. Kandee käydä tsekkaa tai kysymässä, ne varmaan tietäis.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 645 päivää vanhaan aiheeseen!
Kyllä olenkin, taas kerran.
 
Vintage-keskustelussa joku heitti 90-luvun kiinnostavaksi. Tuli vaan mieleeni että kuinka paljon porukoilla on 80-90-luvun Washburneja vielä hallussaan? Itellä on kaksi ja molemmat erittäin hyvässä soittokunnossa edelleen.

Täältä löytyy Washburn Force3 valmistettu 1983 ja jos olen oikein ymmärtänyt niin
on valmistettu Japanissa. Yllättävän hyvä mielestäni.
Ehkä mikit voisi vaihtaa parempiin

Osteri: Kyllä olenkin, taas kerran.
 
Vintage-keskustelussa joku heitti 90-luvun kiinnostavaksi. Tuli vaan mieleeni että kuinka paljon porukoilla on 80-90-luvun Washburneja vielä hallussaan? Itellä on kaksi ja molemmat erittäin hyvässä soittokunnossa edelleen.
 
Mulla on yks Wing-sarjalainen. Kunnossa ja soitossa. Japsivintakee.

Mulla on P3 CS Usa ja olisikohan vuodelta 1997 tai 98. Ei näköhavaintoa tällä vuosikymmenellä mutta jossain kaapin perällä kaiketi edelleen on. Ei oikeen ollut mun kitara...
 
Samanlainen kuin tuo:
http://uawall.com/posts/165971

Onko P3 ollu ihan omaa tuontia ulkomailta vai onko noita aikanaan tuotu maahantuojan kautta enemmänkin? Mikäs P3 tökkii, koska joutunu kaapin perälle? Kiinnostaa tietää.
 
P2 mallia on tullut vastaan jonkin verran ja itselläkin sellainen. Tosin itsellä muutettuna mikit Duncan Custom SH5 ja kaulassa '59. Toimii.

Meikällä Washburn Haukka ykkös- tai kakkoskitarana; Se nyt vähän riippuu ja roikkuu.