Tuo tone tallamikille tosiaan varmaan hyvä kytkentä.. Kaikki sen tehneet tosiaan kehuu. Ja mikä Eerikki Jonssonilla on, on pakko olla hyvä, niinkun kuminauha fuzz facessa... Itsellä ei oo, kuminauhaa, eikä toneja, kun mulla stratossa tone potikat sai kyytiä, kun aina leikkaavat yläpäätä... Tietty oishan sellaisia mitkä ei leikkaa, mut mulle rittää toi volume, jos liikaa yläpäätä, niin volaa milli pois... Ja se ettei sitä tone potikkaa oo tallassa leikkaamassa pikkasen yläpäätä, voi olla just se mikä korvaa riipii, verrattuna kaula ja keski mikkeihin. Kas itsellä kun sama vahvistimen treble säätö toimii kaikissa asennoissa, ilman et mikään pomppaa silmille. Keskimikillä vaan perus säätö. Jaa siitä sit ees taas... Vakio tone kytkennässä mua häiritsee just se, että hyvällä talla soundilla, muut asennot jää tummiksi... Tai sit toisin päin. Passiivi stratossa mullakin on toi blenderi. Ja se on HYVÄ. Suosittelen. EDIT: Juu, mulla ei vessapaperia korvissa, ei vaikkuakaan, mut tosiaan varmaan kuulosta ylimmät taajuudet vaimentuneet, tästä monta debaattia kavereiden kanssa... Muille liian kirkas on mulle yleensä hyvä. Siis makuasioita tämä... Kuka kuinkakin ylös kuulee. "Hai sie rumpali, siun rummuis o jotain vikaa, ku ei kuulu ku pient suhinaa..." |
Joo, ja kyllä jotkut nimenomaan tykkää tuollaisesta soundista. Esimerkkinä vaikka Fabulous Thunderbirdsin Jimmy Vaughan. Oli pakko tunkea vessapaperia korviin aikoinaan bändin keikalla, kun riipi niin ankarasti. Heh, näin samaisen bändin viime kesänä Aulanko Blueseilla ja munkin oli pakko tunkea earia korviin. Tosin ei ollut Vaughan tietenkään enää kokoonpanossa. Ja täytyy sanoa, että yleisesti ottaen tuo illan pääesiintyjä oli mielestäni illan huonoin bändi soundillisesti. Kovaa ja riipivästi. En nyt muista kitaristien nimiä, mutta kaksi stratoa tallamikeillä ja taisi olla vielä Marsun läpi. Se oli vähän liikaa meikäläiselle. Eikä varmasti ollut tallamikki tonessa kiinni. :-) Ice pick city Lontoon kielellä. |