Kitarat: kitarakamat ›

Stratocastereissa olen "jo ikuisuuden" kiertänyt kaksi ohuinta kieltä niin monelle kiepille tapin ympäri kuin siististi menee. Eli en ole lyhentänyt ko. kieliä lainkaan. Tällöin kielenohjain painaa mahdollisimman kevyesti kieltä. Muut kielet kierrän pari-kolme kierrosta tapin ympäri. Vire on pitänyt hyvin.
Olen tarkkana, että kielet menee siististi tapin ympäri ilman solmuja tai ristiinmenoja.

Floikka-kepeissähän koko pähkäilyltä taas vältytään kokonaan.
 
Ehkä, mutta muuten niiden käyttö ja säätäminen onkin sitten yhtä helvettiä... :)

Ehkä, mutta muuten niiden käyttö ja säätäminen onkin sitten yhtä helvettiä... :)
 
Höpö höpö. Sen kertavirityksen jälkeen se on paljon nopeampaa, kuin jollain muulla tallalla. Eikä sitä tarvi viritellä niin usein.

Höpö höpö. Sen kertavirityksen jälkeen se on paljon nopeampaa, kuin jollain muulla tallalla. Eikä sitä tarvi viritellä niin usein.
 
Minä odotan sitä innovaatiota että joku keksii kelluvaan tallaan D-tunerin. Siis, kyllähän sellainen on jo esim. Peavey Wolfgangissa, mutta se ei toimi kuin pinta-asenteisessa floikassa. Se ei meinaan mahdu edes JEMin lionclaw-kolosten kanssa toimimaan oikein.
 
Minulle tuo vireen vaihto on sinänsä tärkeä homma kun tykkään soitella esim. Kingston Wallin ja Amorphisin kovereita. Osa biiseistä menee D:ssä niin ei tarttisi vuorobiisein vaihdella kepukkaa. Jos esim. haluan hieman hevimmän saundin niin soittelen Charvelilla ja floikallista on todella kusista lähteä laittamaan D-vireestä takaisin E-vireeseen tai päinvastoin. Se on aina vähintään vartin-30min homma. Les Paulin ja Straton kanssa tuo onnistuu nopeammin kyllä. Pitäisi vissiin Epiphone varustaa hieman rankemmilla mikeillä niin saisi juurikin oikeanlaisen "raskaamman" saundin.

Sen kertavirityksen jälkeen se on paljon nopeampaa, kuin jollain muulla tallalla. Eikä sitä tarvi viritellä niin usein.
 
Joo ja vireen vaihto lennosta on tosi näppärää. Samoin, jos vaikkapa kieli katkeaa keikalla niin muut viisi kieltä pysyvät mukavasti vireessä ja katkenneen kielen vaihtaa kätevästi välispiikin aikana, kun ei tarvi mitään erityisiä työkalujakaan. Lisäksi muut kielet pitää kauniisti vireen kun bendaat yhtä... ja onhan se niin kauniin näköinenkin ja sillä saa niin kivoja ja hyödyllisiä efektejä, joilla biisi kuin biisi pelastuu. Sustainikin kuulemma paranee.
 
Tai sit ei.

Kerran tuli teräskieliseen akustiseen vain 3/4-1œ kierrosta kieltä siihen viritystappiin kaikilla kielillä. Kyllä ne kielet ja vire pysyi minun soittelussa mutta jäinpä mm. pohtimaan mikä olisi ollut lopputulos jos olisin esim. laskenut virettä. Oiskohan kieli irronnut?
 
Tässä kun porukka puhuu että vetävät kielen tapin lävitse ja jättävät 2...4 cm kieltä yli niin suorittaako maestrot toimenpiteen vetämällä kielen käsipelillä mahd. tiukalle vai jätetäänkö löysää? Kun ainakin minun on aika paha hahmottaa se oikea jäykkyys jolla saavutetaan se pari kierrosta siihen tapin ympärille. Vai olenkohan taas ymmärtänyt asian jotenkin oudosti?

Kerran tuli teräskieliseen akustiseen vain 3/4-1œ kierrosta kieltä siihen viritystappiin kaikilla kielillä. Kyllä ne kielet ja vire pysyi minun soittelussa mutta jäinpä mm. pohtimaan mikä olisi ollut lopputulos jos olisin esim. laskenut virettä. Oiskohan kieli irronnut?
 
Riippuu ainakin kielten paksuudesta. Olen tottunut siihen, että yksikin kierros riittää (11-setillä). Kun pistin pikkuveljelle ysisettiä, niin joutuikin peruuttamaan ja jättämään lisää löysää, kun ei saanut ylä-e:tä viritettyä, vaan kieli liukui pois tapista.
 
Tässä kun porukka puhuu että vetävät kielen tapin lävitse ja jättävät 2...4 cm kieltä yli niin suorittaako maestrot toimenpiteen vetämällä kielen käsipelillä mahd. tiukalle vai jätetäänkö löysää? Kun ainakin minun on aika paha hahmottaa se oikea jäykkyys jolla saavutetaan se pari kierrosta siihen tapin ympärille. Vai olenkohan taas ymmärtänyt asian jotenkin oudosti?
 
Kyllä se siitä hahmottuu kun pari kertaa kattelee. Paksut kielet vievät kiertyessään enemmän sitä pituutta.

Jos noin tarttee tehdä, vaihdata ennemmin parempi satula tai korjauta nykyinen jossain soitinrakentajalla.
 
Kyllähän vireisyyttä voi parantaa tuollaisilla pikkukorjauksilla, vaikka satulassa ei olisikaan mitään vikaa.

Ehkä, mutta muuten niiden käyttö ja säätäminen onkin sitten yhtä helvettiä... :)
 
Nyrkkisääntöjä floikalla vai ilman-tappeluun?

Riippuu ainakin kielten paksuudesta...
 
Joo, mulla oli silloin 12-54 setti. Kyllähän tuo vaihto sujuu siten, että että kielet on pysynyt ja homma toiminut. Mutta kun kaiken voi tehdä aina paremmin...

Wanhantyylinen viritystappi on paras. Siis se johon saa kielen sinne tapin sisään jemmaan ja lukkoon.
 
Aah, Klusonin Safeti-Post. Uudet Gotohin versiot ovat erinomaisen hyviä, vakiona useissa vintagetyyppisissä MIJ- ja CIJ-fenkuissa.

Jos noin tarttee tehdä, vaihdata ennemmin parempi satula tai korjauta nykyinen jossain soitinrakentajalla.
 
Juu, jokaiseen kitaraan jota kaupassa roikkuu, kannattaa ruuvata uusi satula ennen koeajoa.

Tuota kieppien määrää viritystapissa vaihtamalla saa ainakin akustisissa muutettua kielen antamaan soundia, mutta hyvin vähän. Mitä enemmän kieppejä sitä enemmän massaa ja mielestäni basso äänet tulet "vähän" paremmin. Tämä lähinnä punotuille kielille. Olen aina yrittänyt laittaa g-kielelle mahdollisimman paljon kierroksia viritystapin ympärille, jolloin se tuntuu soivan paremmin ja täyteläisemmin. Muut punotut kielet: yleensä tuo 2-3 kierrosta on ihan hyvä.

mulla on lukkiutuvat virittimet, pistän suoraan läpi, kiinni ja viritys :)
 
tosin uuden floikallisen kepin kanssa en oo vielä päässy testailemaan kun ei noi tehdaskielet oo vieläkään katkennu :P

Joo ja vireen vaihto lennosta on tosi näppärää. Samoin, jos vaikkapa kieli katkeaa keikalla niin muut viisi kieltä pysyvät mukavasti vireessä ja katkenneen kielen vaihtaa kätevästi välispiikin aikana, kun ei tarvi mitään erityisiä työkalujakaan. Lisäksi muut kielet pitää kauniisti vireen kun bendaat yhtä... ja onhan se niin kauniin näköinenkin ja sillä saa niin kivoja ja hyödyllisiä efektejä, joilla biisi kuin biisi pelastuu. Sustainikin kuulemma paranee.
 
Tai sit ei.
 
Sillä kielen vaihdollahan ei pitäisi esim. sulle olla mitään merkitystä tollaisella arsenaalilla. Ja kyllä sillä vibralla ja kunnon kampeamisellakin on oma paikkansa.
 
Nyrkkisääntöjä floikalla vai ilman-tappeluun?
 
Nojoo, eiköhän tämä tappelu taas saa rittää. Mun puolesta ainakin. Mua vaan ihmetyttää asenne ihmisiltä, jotka puhuvat monipuolisuuden puolesta, että jonkin osa-alueen voi kokonaan unohtaa......

Minä aikoinani piirtelin tämmöiset kuvat:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing01.gif
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing02.gif
 
Ykkönen punomattomille kielille, kakkonen punotuille.
 
Tämä on paras. Jostain joskus tämän tavan bongasin ja siitä lähtien käyttäny. Pitää ja pitää ja pitää ja...

Oma nyrkkisääntö on ollut, että g-kieli aina pikkaisen alavireeseen, niin e-duuri on nätimpi.
 
Saako tätä muuten kompensoitua muuten kun vaikka tuolla Earvanalla? Nyt kielenvaihtojen jälkeen sekä sähkökitarassa että akustisessa on ongelma vaan kasvanut. Etenkin g-kielen toisesta välistä otettu a on sähkiksellä ihan ylävireinen!