Kitarat: kitarakamat ›

Minkä mä näksisin vaarana tossa 5-vuotiaana alottamisessa on se, että pienillä käsillä kehittynee helposti vääränlainen soittoasento/tekniikka, mitä voi olla vaikea korjtata myöhemmin.
 
Onko sillä väliä jos soittaa kuin Joe Satriani?
Ei minunkaan soittotekniikka ole akateemisesti oikein, enkä edes halua että se on "just siitä vihkosesta opittu".
 
Soittaminen saa olla ihan vain mukava harrastuskin :)

Onko sillä väliä jos soittaa kuin Joe Satriani?
Ei minunkaan soittotekniikka ole akateemisesti oikein, enkä edes halua että se on "just siitä vihkosesta opittu".
 
Soittaminen saa olla ihan vain mukava harrastuskin :)
 
En mä tarkottanu sillee akateemisesti oikein, vaan virheasentoja & haitallisia jännityksiä joista voi sitte joskus seurata vaikka rasitusvammoja. Tai sitten ei :D

Minkä mä näksisin vaarana tossa 5-vuotiaana alottamisessa on se, että pienillä käsillä kehittynee helposti vääränlainen soittoasento/tekniikka, mitä voi olla vaikea korjtata myöhemmin.
 
Juuri siksi soitonopettaja on tarpeen.
 
Rasitusvammat on ihan oikea riski.
 
Ja on sen lapsen itse saatava valita, tuleeko siitä Satriani vai Bonecrusher
:-)

Koulussakin pärjää paremmin, kun osaa soittaa. Taidot on sellaisia.
Tää ainakin on todistettu miljoonissa testeissä ja tutkimuksissa.

Minkä mä näksisin vaarana tossa 5-vuotiaana alottamisessa on se, että pienillä käsillä kehittynee helposti vääränlainen soittoasento/tekniikka, mitä voi olla vaikea korjtata myöhemmin.
 
Juuri niin ja sen takia kaksi ehdottomasti tärkeintä asiaa on juuri sopivan kokoinen ja istuva kitara plus opettaja joka voi potkaista tekniikan kehittymään ainakin oikeaan suuntaan.

Mitenkäs olisko mitenkään mahdollista vääntää itte skebaa tai sitten tilata joltain soitinrakentajalta tommonen sopivan kokonen mini, joka sitten oikeesti ois sopivan kokonen.
 
Itse tekeminen edellyttää kyllä aika lailla asiaan perehtymistä. Teettäminen on tietysti aina yksi vaihtoehto, mutta ihan ilmaista se ei ole. Hyvä idea voisi olla aloittaa tuollaisella Squierilla ja miettiä asiaa sitten uudelleen jos innostus säilyy ja pojalla näyttäisi olevan musiikillisia taipumuksia.
 
Mutta tässä tarkoitetaan nyt sellaista klasarivirtuoosihyvyyttä, osastosta maailman paras ja sillai...
 
OK, sitten olen periaatteessa samaa mieltä (tuolla tasolla tietysti aikainen aloitus on vain yksi onnistumisen edellytyksistä). Kysyin vaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan sähkökitarasta.

Mikäs se yksi suomalainen soitinrakentaja oli, kun teki niitä lapsille sopivia kielisoittimia, olikos siellä 2-kielinen kitara ja 1-kielinen basso vai miten se meni?

Luulenpa että aika monelle muullekkin kun minulle tuli mieleen. "Kumpa olisinkin aloittanut 5-vuotiaana innostavan, hyvän opettajan kanssa"
Mutta! Kahden pianonsoittoa jo pitkään harrastaneen tytön isänä sanoisin: Ilman muuta harrastus alkuun! Kannustusta tarvitaan varsinkin niinä hetkinä kun niitä innostuksen aallonpohjia tulee, niistäkin pääsee yli.

Täällä on lasten sähkiksiä:
http://www.stagebeat.co.uk/C/431/Small%20electric%20guitars

Mikäs se yksi suomalainen soitinrakentaja oli, kun teki niitä lapsille sopivia kielisoittimia, olikos siellä 2-kielinen kitara ja 1-kielinen basso vai miten se meni?
 
Ne on Vekara-merkkisiä ne.
 
http://netti.nic.fi/~hkauppil/vetusivu.htm

Mikäs se yksi suomalainen soitinrakentaja oli, kun teki niitä lapsille sopivia kielisoittimia, olikos siellä 2-kielinen kitara ja 1-kielinen basso vai miten se meni?
 
Varmaan tosi motivoivaa soittaa jotain 2-kielistä lelua, ja sitten kun isompana vaihtaa oikeaan kitaraan, opettelu alkaa alusta. Eli en suosittele.

Varmaan tosi motivoivaa soittaa jotain 2-kielistä lelua, ja sitten kun isompana vaihtaa oikeaan kitaraan, opettelu alkaa alusta. Eli en suosittele.
 
Eiköhän noi Vekara-soittimet ole vähemmän leluja, kuin nuo 6-kieliset lyhytskaalaiset. Kauppila on ihan oikea kitaranrakentaja. Ideahan noissa oli, että soitin on viritetty soinnuksi, jolloin lapsi saa pelkällä yksisormi- barréélla (tai sitten slidella) järkevää ääntä aikaiseksi. Kuinkahan moni 5-vuotias edes hieman harjoittelemalla saa järkeviä sointuja ilmoille "täysikielisestä" kitarasta.
Tarkoitus tuolla sarjalla on/oli, että ne myydään settinä esim. lastentarhaan yms. jolloin lapset voivat yrittää ihan bandisoittoa, siten että musiikki on jotakuinkin ymmärrettävää/siedettävää.
 
Eiköhän tuossa iässä rytmiikan kehittyminen yms. ole tärkeimpiä. Jonkun "oikean" soittimen tekniikanhan voi opiskella myöhemmin. Tiedä sitten.

Joku kyseli miksi en vielä toivoisi lapsen aloittavan "harrastusta"...
 
Näin pienen lapsen ei minusta vielä tarvitse "harrastaa" mitään sen takia, että hänen päivänsä täyttyy jo päiväkodin "työpäivästä". Lapsen olisi parempi saada rauhoittua ja olla yhdessä vanhempiensa kanssa. Kyllä sitä kerkiäisi myöhemminkin harrastaa. ; D
 
Toisaalta hänen ehdoton vaatimuksensa saada sähkökitara, saa minut kuuntelemaan häntä ja vakuuttumaan siitä, että hän itse tietää mitä haluaa. En silti haluaisi "sitoa" häntä viemällä musiikkiopistoon säännöllisesti ja kellon tarkasti. Toivoisin, että löytäisin henkilön joka opastaisi poikaa soittamisen alkuun pala palalta kiinnosuksen mukaan. Ehkä ei siis niin sidottuja säännöllisiä opetustuokioita. Ei siis mitään pakko pullaa... Jos haluaa soittaa niin voi soittaa ja jos haluaa opetusta niin saisi opetusta. : D
 
Onko tuo edes mahdollista... pitäisi olla omassa taloudessa tuo opettaja. ; )
 
Mitä mieltä olette alla olevasta kitarasta? (Toivottavasti onnistuu linkin tekeminen.)
 
http://cgi.ebay.de/Mini-E-Gitarre-Johnson-3-4-Kinder-Gitarre-
 
Haluaisin kyllä tarjota pojalle sellaisen soittimen, joka myöskin olisi kunnon soitin eikä vain lelu.
 
Kertokaa ihmeessä, jos teillä on omakohtaisia kokemuksia lapsen musiikin harrastamisesta näin nuorena!
 
Kiitos jo vastanneille!!
 
yritetään uudestaan tuota linkkiä...
http://cgi.ebay.de/Mini-E-Gitarre-J … QcategoryZ46647QQrdZ1QQcmdZViewItem

Juuri siksi soitonopettaja on tarpeen.
 
Rasitusvammat on ihan oikea riski.
 
Ja on sen lapsen itse saatava valita, tuleeko siitä Satriani vai Bonecrusher
:-)
 
Entä jos lapsesta tuleeki Hendrix?

Ja on sen lapsen itse saatava valita, tuleeko siitä Satriani vai Bonecrusher
:-)
 
Paitsi että mie olen kahdesti kovempi kuin Joe. Minussa on piileviä kykyjä, hehe.
 
Ei vaan, kyllä minäkin olen saanut alkuvaiheessa opastusta mutta kunhan heitin tuohon tuollaisen eriävän ilmauksen siitä ettei kaikki huiputkaan välttämättä ole saaneet oppejaan "virallisen valvojan" siipien hellässä huomassa.

Näin pienen lapsen ei minusta vielä tarvitse "harrastaa" mitään sen takia, että hänen päivänsä täyttyy jo päiväkodin "työpäivästä". Lapsen olisi parempi saada rauhoittua ja olla yhdessä vanhempiensa kanssa. Kyllä sitä kerkiäisi myöhemminkin harrastaa. ; D
 
Niin, mutta tuo kitaransoitto voisi olla myös sellainen asia jota lapsi koko pitkän päivän odottaa. Jos kerta intoa on.
Itsekkin tosin vastustan juuri tuota kellonlyömällä lähtemistä. Eli lasta ei saisi pakolla päiväkotipäivän jälkeen sinne soittotunnille työntää, jos lapsi ei jaksa/ on väsynyt.
Itsellä oli aikaisemman harrastuksen parissa juuri niin että harjoituksiin oli käytännöllisesti ottaen pakko mennä. Tämä johti mielenkiinnon lopahtamiseen itselläni. (siis joskus ala-aste iässä)
 
Voihan soittamisen alkeet käydä opettelemassa tunneilla ja sen jälkeen katsoa onko innostusta jatkaa. Ja soittoa voi myös jatkaa kotona jos ei halua tunneilla käydä.
"Isi vaan opettelee sanan tabulatuuri merkityksen" (sarkasmmia :-)
Mikäpä on sen mukavampaa, kun pitkän päiväkotipäivän jälkeen ottaa nurkasta oma sähkökitara, vääntää hieno särö-soundi vahvistimeen ja soitella mustat aurinkolasit päässä Smole on the water. Päiväkoti kaverit ovat varmasti äimänä. :D
 
Minun suositukseni:
http://www.thomann.de/thoiw3_fender_squire_strat_mini_prodinfo.html
+
http://www.thomann.de/thoiw3_roland_micro_cube_prodinfo.html
+
http://www.thomann.de/thoiw3_yamaha_yt150_prodinfo.html
+
http://www.thomann.de/thoiw3_the_sssnake_sk3613_kabel_prodinfo.html
+
http://www.thomann.de/thoiw3_fender_monogrammgurt_bgg_prodinfo.html
 
Yht:
159€+99€+23,90€+2,60€+11,40+20€=313,30€
 
Tietysti suosittelen tavaroiden hommaamista kotimaasta. Helpompi hoitaa takuu yms. asiat. Ja esim. kitara voidaan säätää valmiiksi liikkeessä. Ja myyjät varmasti antavathyviä vinkejäkin.

Sähkökitarassa tuo hinta ei skaalaudu suoraan koon mukaan vaikka puuta meneekin hieman vähemmän. Vaikka näin tapahtuisikin, kyseessä olisi noin 130€:n normaalikokoinen. Yleisesti tämän hintaluokan soittimet ei mitään kauhean laadukkaita ole olleet.
 
EDIT: Lisättäköön vielä, että soittamisen tulee lähteä 100% lapsen haluista. Tässä maassa on aivan liikaa lastaan väkipakolla lätkäharkkoihin raahaavia vanhempia. "kyllä isi/äiti tietää mikä sinulle on parasta"

Tässä nyt hieman juttua tänään 10 vuotta täyttäneen tytön isänä aiheesta. Tyttäreni kiinnostui sähkökitarasta suunnilleen 5-6 vuoden iässä, kun niitä sattui kotona olemaan. Ekoja tuntumia kielisoittimiin otettiin Yamahan akustisella "matkakitaralla". Kiinnostuksen lisäännyttyä kitaraan, tytär sai joululahjaksi Squier Mini Stratin, joka hänellä on nyt ollut kolmisen vuotta. Se tuntui silloin ja edelleen hyvältä hänen käteensä. Tosin nyt hän on jo hieman alkanut kokeilemaan normaalikokoisia kitaroita ja bassoja. Vahvistimeksi kotioloissa riittää vaikkapa pieni patterivahvistin. Treenisvierailulla voi sitten vetää half stackin läpi :-)
 
Kitaran saamisen jälkeen eka vuosi meni aika pitkälle itse soittimeen tutustumisessa vanhempien opastuksella. Sen jälkeen löytyi tuttavapiirista sopiva sähkökitaranopettaja, joka soittaa itse bändissä ja osaa opettaa lapsia. Mielestäni on erinomaisen tärkeää, että soitonopettajaksi hankittaisiin sellainen, joka tulee lasten kanssa toimeen ja osaa opettaa heitä ja suhtautua oikein. Koskaan ei ole tullut pakotettua ottamaan soitinta kouraan, mutta silloin kun tyttö valittaa tekemisen puutetta (no aina välillä näin jokainen lapsi tekee), tulee todettua että voihan sitä ottaa kirjan ja lukea tai kitaran ja soittaa. Usein sitten se kitara kouraan ilmestyy. On myös päiviä jolloin kitara saa sitten olla rauhassa. Eli homma menee lapsen ehdoilla. Tosin kyllä ne soittotunnit kahden viikon välein pidetään säännöllisesti. Taas kesätauon jälkeen kysyin jatketaankos niitä kitaratunteja nyt syksyllä ja vastaukseksi sain tottakai. Olihan sitä tytöllä ja bändikavereillani hauskaa, kun eräänä treenisvierailulla tyttö otti mun basson ja pompotteli Smoke On The Waterin riffiä bändikavereitteni jammatessa hänen kanssaan.

minä antaisin myös ääneni tuolle Squier Strat Minille, olen itsekin harkinnut joskus tuollaisen ostamista, ihan vain siksi, että pidän siitä tuntumasta mikä tulee kun kyseiseen kitaraan virittää normaalit kielet ja ne lyhyemmän skaalan takia jäävät vähän löysemmiksi. mielestäni kitaran soundeissa ei ole kummempia valittelemisia, ja sikäli kun 5-vuotias poikanne ei ole eric johnson syntyessään, niin soundi ei nyt ole välttämättä vielä se kaikista tärkein tekijä.

Lisättäköön vielä, että soittamisen tulee lähteä 100% lapsen haluista. Tässä maassa on aivan liikaa lastaan väkipakolla lätkäharkkoihin raahaavia vanhempia. "kyllä isi/äiti tietää mikä sinulle on parasta"
 
Just näin. Itellä on 3 ja 5 vuotiaat koltiaiset ja koetettiin tuon viskarin kanssa mennä nyt muskariin. 2 kertaa meni kivasti kun oli uutta juttua, lauluja, 5-kielinen kannel ja rytmikapuloita ja bassopalikoita, mutta sitten tuli stoppi.. hän halusi tietenkin myös rumpuja, kitaraa ja koskettimia soittaa kun kerran kotonakin saa niitä soittaa. Eikä muskarissa ollutkaan pianoa tai rumpuja... Päätimme sitten keskustelun jälkeen yhdessä, että hän ei enää sinne muskariin mene.
Eli hän ei ole vielä valmis koulumaiseen musiikinopetukseen.
Katsotaan myöhemmin, josko se muskariin lähtö onnistuisi paremmin.
 
Itse olen aloittanut soittelun vaarin haitarilla ja pianolla, jota kaikki kakarat pahoinpiteli, siitä lähtien kun kävelemään ja tuolille kiipeämään opin.
Varsinainen opetus alkoi sitten n. 8 vuotiaana, kun koulun musiikkikerhossa aloitettiin helpolla soittimella eli trumpetilla... ja ihan omasta halusta.
Siellä tuli sitten soiteltua pianoa, rumpuja, haitariakin ja sitten joskus 12-13 vuotiaana uskalsin pyytää lainaksi seinällä roikkuvaa kitaraa, jota kukaan ei ollut soittanut vuosiin. Tosin samainen opettaja ei sitä osannut opettaa, mutta itsepä sen opettelin. Oli muuten musta Maya SG... ja ACDC oli kova sana tuolloin.
Ja tällä periaatteella aattelin omia poikiakin musiikin pariin tutustuttaa; kokeilla saa kaikkea, mistä ääntä lähtee.
Viisivuotiaan lempibändi on muuten ZZ Top.... taakse jäivät Fröbelit sun muut.