Kitarat: kitarakamat ›

Eikös Pulse ole soiteltu EMG-equipped Stratolla? Vai muistanko ihan väärin?
 
http://www.pink-floyd.org/artint/dagear.htm
http://www.guitarsite.com/database/Guitars/rec/152/
 
No Pulse on ainakin osittain soitettu EMGllä ryyditetyllä stratolla. Ja Delicate Sound Of A Thunder. Joskin paha mennä sanomaan varmaksi koska ne on osittain dubattuja livelevyjä, kuka tietää mitä dubattaessa on käytetty. Vuosi taisi olla 1985 kun Gilmour siirtyi käyttämään EMG aktiiveja ja muuta aktiivielektroniikkaa kitarassaan. Mulla on se kuva että noi aktiivit oli enempi livekäyttöön häiriöttömyyden takia ja helpottamaan signaalin säilymistä, vaikkakin Pete Cornishin pedalboardi on bufferoitu. Studiossa on sitten käytetty mitä käytetty.
 
Gilmourin soundi on kyllä aika prosessoitu (paljon Dynacomppia, Electric Mistressiä, Muffia jonka jälkeen ei erota persettä perämoottorista, Uni-Vibe, bassolle tarkoitettu pre-amppi jne) ettei mikkejä kyllä kauhean hyvin erota. Live8ssä oli taas palattu johonkin muihin mikkeihin ja soundi hiveli korvia. David Gilmourin In Concert DVDn ekstroissa on I Put A Spell on You missä kuulee melko juurevasta soundista hyvin aktiivien vaikutuksen.
 
Pointti on se että suurimman osan tuotannosta Gilmour on kuitenkin vedellyt passiiveilla ja soundannut sillon mun mielestä paremmalta. Ihan hauskat noi SA-setin mikit on mutta en kyllä ainoaan stratooni niitä laittaisi.

Huh mitä tuubaa... Eihän Rolls-Royceakaan olla pilattu millään halpisosilla tms. Kyllä sellaisen brandin saavuttamiseksi kävellään vaikka persusta edellä puuhun. Ja ei sellaista kyllä huvikseen heitetä vessasta alas.
 
Tarkoitin lähinnä, että merkki, maine ja soittimen historia ei vaikuta itse soittimen laatuun työkaluna, vaan mielikuviin joita soittimesta muodostuu. Ei se kitara soi paremmin sen takia, että lavassa lukee Gibson ja sitä on tehty N vuotta ja sillä on soittanut se ja se artisti, vaan materiaalien ja rakennustyön ansiosta. Samoin se "aitous" ei ole myöskään varsinaisesti muuta kuin mielikuva ja muutenkin vähän kyseenalaista - merkki on sama, mutta tekijät ja tehdas täysin eri kuin niillä legendaksi nousseilla kitaroilla.
 
Nämä kopiokeskustelut menevät usein keskusteluiksi siitä, mitä fiiliksiä ja mielikuvia eri valmistajien soittimet tuovat kenenkin mieleen, sen sijaan, että vertailtaisiin soittimia yksinkertaisesti työkaluina. Monet automaattisesti rinnastavat kopion alkuperäistä huonommaksi edes kokeilematta soittimia itse. Minusta esim. Tokai LS320 on laadukkaampi kitara kuin perus liukuhihna-Gibson LP Standard.
 
PS. Jos laadukas ES-335 tyyppinen skeba alkaa houkuttamaan, Yamaha SA-2200 tarjoaa erinomaista laatua järkihintaan..taisi olla jotain hieman yli tonnin T-kaupassa.

Tarkoitin lähinnä, että merkki, maine ja soittimen historia ei vaikuta itse soittimen laatuun työkaluna, vaan mielikuviin joita soittimesta muodostuu. Ei se kitara soi paremmin sen takia, että lavassa lukee Gibson ja sitä on tehty N vuotta ja sillä on soittanut se ja se artisti, vaan materiaalien ja rakennustyön ansiosta. Samoin se "aitous" ei ole myöskään varsinaisesti muuta kuin mielikuva ja muutenkin vähän kyseenalaista - merkki on sama, mutta tekijät ja tehdas täysin eri kuin niillä legendaksi nousseilla kitaroilla.
 
Ahh... totta. Tuo on ihan fiksusti ajateltu jos nyt ymmärsin oikein mitä ajoit takaa. Siis että joku toinen merkki voi olla yhtä hyvä kuin tämä kuuluisampi merkki jolla on arvokas brändi. Minä kun käsitin tuon siten että tarkoitit hyvän brändin omaavia firmoja suoltavan pelkkää kuraa :) Mielikuvat ovat voimakkaita ja monesti niiden mukaan määräytyy lopullinen hintakin.
 
Nämä kopiokeskustelut menevät usein keskusteluiksi siitä, mitä fiiliksiä ja mielikuvia eri valmistajien soittimet tuovat kenenkin mieleen, sen sijaan, että vertailtaisiin soittimia yksinkertaisesti työkaluina.
 
Voidaan toki verrata... monesta soitinrakentajasta olisi varmaan mukava jos olisi tietokoneohjattu routeri siinä tuotantolinjan kyljessä, vaan monipa tekee ihan käsityönä esim. kaarevia kansia juuri sen takia että se on sitten käsityötä ja tarjoaa haasteita. Eli, kyllä työkalujen kanssa voi olla kanssa kyse fiiliksestä :)
 
Jos ruvetaan soittimia vertailemaan ihan puhtaasti konkreettisista syistä, menee se jo sellaiseksi "laboratorio-analyysi"-meiningiksi. Kyllä minä annan siinä vaiheessa käsien ja korvien + mahan ratkaista :)
 
Monet automaattisesti rinnastavat kopion alkuperäistä huonommaksi edes kokeilematta soittimia itse. Minusta esim. Tokai LS320 on laadukkaampi kitara kuin perus liukuhihna-Gibson LP Standard.
 
Totta, Tokai LS320 on varmasti laadukkaampi kuin Gibson LP Standard, mutta ei kukaan sijoita Tokai-merkkiin samaa summaa rahaa kuin Gibsoniin. Lähinnä juuri tämän brändin ja jälleenmyyntiarvon takia. Eihän Mersu ole sen parempi auto kuin Opel, mutta harva sijoittaa 60000e Ooppeliin kun sillä rahalla saa paremmin arvon pitävän Mersun, Audin, Volvon. Ehkä tuossa Gibson-villityksessä on osittain tätäkin mentaliteettia mukana. Kaikki ajattelee että omasta Standard LP:sta saa 30 vuoden päästä tuplaten rahansa takaisin :)
 
PS. Jos laadukas ES-335 tyyppinen skeba alkaa houkuttamaan, Yamaha SA-2200 tarjoaa erinomaista laatua järkihintaan..taisi olla jotain hieman yli tonnin T-kaupassa.
 
Tuo on hyvä... kerran testasin ja diggailin kovasti. Itse ajattelin pysyä ihan 500-700e haarukassa tuon "hollowbodyn" kanssa ja siksi olenkin vähän metsästellyt käytettyä Epiphone Sheraton II tai vanhempia japseja... esim. Aria tai vastaava. Harmi että siinä halvemmassa Jammussa on niin urpo talla. Se olisi muuten ollut sopivan hintainen.

monesta soitinrakentajasta olisi varmaan mukava jos olisi tietokoneohjattu routeri siinä tuotantolinjan kyljessä, vaan monipa tekee ihan käsityönä esim. kaarevia kansia juuri sen takia että se on sitten käsityötä ja tarjoaa haasteita. Eli, kyllä työkalujen kanssa voi olla kanssa kyse fiiliksestä :)
 
Karkeammat hommat on varmaan käsityösoittimissakin järkevää tehdä ja kai tehdäänkin koneilla, eiköhän jo wanhoissa viuluverstaissa nuoremmat oppipojat tehneet rutiinitöitä ja jättäneet mestarille viimeistelyn, tai sen osan jossa pitkää kokemusta ja puun ominaisuuksien perinpohjaista tuntemusta tarvittiin. Luulisin...

Karkeammat hommat on varmaan käsityösoittimissakin järkevää tehdä ja kai tehdäänkin koneilla, eiköhän jo wanhoissa viuluverstaissa nuoremmat oppipojat tehneet rutiinitöitä ja jättäneet mestarille viimeistelyn, tai sen osan jossa pitkää kokemusta ja puun ominaisuuksien perinpohjaista tuntemusta tarvittiin. Luulisin...
 
Sehän ei huononna soitinta millä keinoilla se on tehty. Koneilla sorvailtu tai käsin työstetty niin ihan sama. Tää on taas tätä mättömetallistin puhetta eli ei niin tarkkaa :). Itse en kyllä maksaisi Giban tai Fenkun hintoja pelkästä nimestä. Max. 500€ lankusta on aika sopiva hinta tähän talouteen. Sillä pystyy hoitamaan hommat mitä tarttee.

Max. 500€ lankusta on aika sopiva hinta tähän talouteen. Sillä pystyy hoitamaan hommat mitä tarttee.
 
Osittain samaa mieltä... sillä moni humppabändin äijä tienaa samat rahat Epiphonen LP:llä kuin Gibsonin LP:llä... ei voi mitään mutta niin se vaan on. Itselle soittamisesta ei ole kuin kuluja, lähinnä siksi ettei keikkoja ole niin useasti että niillä mitään voittoa tekisi, samoin levyjä on vähän heikossa joten levymyynnilläkään tätä suuta ei ruokita.
 
Saman rahan miekin tienaisin siis Epiphonella kuin Gibsonilla. Siltikin nuo Gibat ovat minun käteeni parempia, ja onhan niissä toki erilainen saundikin joka miellyttää minun late 60s ja early 70s hippirokkikorvaa enempi :)

Tarkoitin lähinnä, että merkki, maine ja soittimen historia ei vaikuta itse soittimen laatuun työkaluna, vaan mielikuviin joita soittimesta muodostuu. Ei se kitara soi paremmin sen takia, että lavassa lukee Gibson
 
Ihan samaa mieltä! Se mikä aina ja yhä uudelleen kummastuttaa on se että Gibsonia/Fenderiä (Ei tosin tässä Threadissa.. vielä:) pitää dissata sellaisella menttaliteetilla notta "***Tu, meikäläinen ei kuvia kumarra, mähän uskallan sanoa näkemättäkin et G ja F on paskoja" En minä ainakaan niitä minään Jumalallisina soittimina pidä joissa ei ole vikoja ja joita ei saa arvostella. Eittämättä ne kuitenkin ovat esikuvia ja niihin liittyy historiallista ym. arvoa joka on niin suuri tahi pieni kuin se omistajasta/soittajasta tuntuu. Minulle se on suuri, siksi se vaikuttaa siltä miltä myös soittaessa tuntuu ja onhan ne hyviä.. ihan soittiminakin:)

Jos nuo subjektiiviset jutut eivät ole tärkeitä, ei niistä silloin kannata maksaa, jos saman/paremman laadun tuntee saavansa muualta. Sen lopputuloksen kannalta ei ole paskankaan väliä mitä lavassa lukee. Hyvää sielukasta soittoa kuuntelee mielellään, tuli se mistä kepukasta vaan.

Minulle on ainakin arvokasta se, että joku kitaramalli on selvinnyt yli 50 vuotta, oli markkinoilla IHAN MITÄ TAHANSA. Useasti näkee näitä että ostetaan 6-kielisiä aktiivibassoja ja silti keikat soitetaan sillä passiivisella 4-kiel. presarilla tai jazzilla. Tai että tarjolla on ties vaikka millaisia piezo+floikka+whatever... niin silti vetästään levy purkkiin Stratolla, Telellä tai LePalla. Miksi? Miksi Fender Strato on edelleen maailman myydyin skeba? Makes no sense... siis jos kopiot ovat niiiiiiin paljon parempia.

Sen lopputuloksen kannalta ei ole paskankaan väliä mitä lavassa lukee. Hyvää sielukasta soittoa kuuntelee mielellään, tuli se mistä kepukasta vaan.
 
Sanopa muuta. Kyllä tosin vähän vatsanpohjasta kouraisee kun aina välillä näkee esim. jotain katusoittajia, jotka soitollaan veivaavat Squierilla, parilla BOSSin polkusimella ja jollain pikku-Cratella niin hienoa kamaa, että pistää mietityttämään kannattiko sijoittaa monta tonnia soittopeleihin. No, tuleepahan uutta intoa harjoitella. :)
 
Tuo jälleenmyyntiarvo on tosiaan hankala juttu. Monesti täällä M.netin torillakin on myynnissä jonkun soitinrakentajan väsäämiä keppejä asialliseen hintaan, mutta moni varmasti kuitenkin pistää rahansa johonkin muuhun, kun kitara ei tule miltään tunnetulta valmistajalta. Boutique-vahvistimet ovat vielä hankalampia, kun niissä se hintakin on yleensä niin kova, että täällä on hankala saada myydyksi.
 
Itse kyllä vähän epäilen, että nykypäivän Gibsoneilla ja Fendereillä tuskin on mitään hirvittävän hyvää arvoa 30 vuoden päästä, ehkä omansa saa takaisin. Niitä kuitenkin tehdään huomattavasti enemmän nykyään. Mitä on tullut toria seurattua, niin kyllä näyttäisi Gibsoneistakin tulevan prosentuaalisesti melkein yhtä paljon takkiin kuin Tokaistakin.

toisaalta... itse olen ostamassa Fernandesin Stratoa (kopio siis originaalista) koska se on mielestäni aivan mahtava. Pieksi jopa Fender American Standard Straton kun niitä testailin. Fernandes on Made in Japan joskus 80-luvulla ja sain sen niin huokeasti että oli pakko ostaa... joten se siitä aiheesta :))

Millä tavalla se on halko? Kaula on juurikin mukava C-shape, body on niin ergonominen kuin suinkin, kun vielä miettii että se on yli 50 vuotta vanhaa designia. Halkoa siitä ei kyllä saa tekemälläkään :) Sounditkin ovat sen verran monipuoliset että kyseinen malli on kelvannut useille tuhansille levytyksillekin.
 
No jos vertaa johonkin Iban JS1000:een niin kyllä straton runko on todella halkomainen :) Samoin kaulaliitos. Ihan sama soittiko istualtaan vai seisaaltaan niin vertaillessa huomaa eroa mukavuudessa ja kokonaisuudessa. 50 vuotta vanha design ei käy lieventäväksi asianhaaraksi. Ei ole pakko ostaa sitä vanhaa. Soundit ovat monipuoliset ja olen pohjimmiltani stratomiehiä. Soitan Fenderin stratolla... mutta vähintään saman verran tuolla Iballa. Soundin päätymisestä levyille olen kuitenkin sitä mieltä, että se on sattumien summaa. Fenderin stratoja myydään liukuhihnavauhtia sen takia, että ihmiset tietävät niiden olemassaolon. Kuinka moni siinä matkalla oikeasti puntaroi, että ovatko ne erikoisen hyvälaatuisia kitaroita... vai ostiko edellinenkin sellaisen, koska oli nähnyt jonkun toisen myös ostavan. Samasta syystä sitä Fenderin stratojen soundia on paljon levyillä.
 
Mikähän tämä suurempi asia on? Kenties jokin imagokysymys?
 
Tarkoitin sitä, että vaikka stratoon vaihtaisi osia, niin se kolhous säilyy siinä kuitenkin. Ei se kaulan profiilikaan mun mielestä kaikkeen ole paras mahdollinen. Radius voisi olla vähän isompi ja kaulaliitos hiukan sulavampi, mutta eipä taida Fenderiltä löytyä apua asiaan. Siksi voisi katsella sellaiseksi tilufuusiokepiksi jotain muuta ja unohtaa koko superstrato-konseptin.

Sanonpa vaan että makuasioita... nuo kaulaliitokset ja radiukset. Toinen tykkää 9-asteisesta, toiset 16-asteisesta radiuksesta. Toinen haluaa soitella ohuella kaulalla, toinen paksummalla. Mutta kyllä homma on niin, että jollei ne tilut lähde kitaralla kuin kitaralla, niin ei ne lähde silloin millään. Sikäli tuo "tilufuusioneckthru"-puolustus on ontuva. No, jokainen tyylillään mutta tsekatkaapa vaikka huvikseen pari Djangon videota ja katsokaa kuinka leveällä ja paksulla kaulalla kaveri pistää meneen. Ei siinä ole enää radiuksella tai kaulaliitoksella mitään merkitystä.
 
JS-malli on myös varustettu HH-mikityksellä joten sitä ei voida suoraan verrata Stratoihin. Annan kyllä arvoa JS-mallille koska se on yksi niitä harvoja Ibanezeja jotka oikeasti kiinnostavat minuakin. Eiköhän tuo JS-mallikin ole pitkälti kopio Stratocasterista kun tarkemmin ajatellaan. Radius-malliinhan tuo JS-signature perustuu ... joten kopiokitara vaikka ei enää niin esikuvalleen uskollinen :) Tietyllä tavalla hienoa että tuo 50-vuotias kitara edelleen inspiroi valmistajia ja ostajia.

En lukenut ihan kaikkia posteja, koska oli niin kiire päästä avautumaan, joten toivottavasti en rustaa jo toista kertaa samasta asiasta.
 
Asiaan. Meikäläinen on vähän ihmetellyt, että eikö ketään yhtään kaivele se, että kopiolafkat nimenomaan kopioivat alun perin toisten firmojen sunnittelemat kitarat, ja myyvät niitä sitten halvemmalla esim. halvemman valmistusmaan takia.
 
Esim. Tokain kitaraa en tule ostamaan(ainakaan ilman omantunnontuskia), olkoon miten hyväsoundinen/soittoinen tahansa juuri sen takia, että firma valmistaa ainoastaan kopioita muiden(lähinnä Gibson ja Fender)merkkien kitaroista ja näin ollen ratsastaa niiden maineella.
 
Tottakai on hyvä, että on kilpailua ja saadaan sitä kautta hinnat alas ja laatua keppeihin, mutta jotenkin "legendakitaroiden" suora kopiointi sotii omaa moraaliani vastaan.

Niin... Gibson on mörkö kun haastoi Ibanezin, Tokain, PRS:n ja ties minkä muun valmistajan oikeuteen näiden "kopioiden" takia. Se on sääli että moni valmistaja valmistaa 1:1 kopioita surutta eikä edes yritä kehitellä mitään omaa. Toki jäähän siitä hinnasta silloin se R&D-tiimin liksa pois :)
 
Tosin, Ibanezille kyllä pitää antaa pisteitä useasta eri innovaatiosta, joita he ovat kehitelleet perinteisten mallien innoittamina. Esim. Matalaprofiilinen lukittava talla, knife-edge talla hollowbody-kitaraan, sand ja rubber grip plektrat, tube screamer, pyöristetty kaulaliitos ilman sitä neckplatea jne jne. Mielestäni tuossa on käytetty oikein sitä "innovatiivisuutta" eli Ibanez on vuosien saatossa jättänyt nuo suorat "plagiaatit" pois valikoimistaan ja kehitellyt omia mallejaan. Samaa ei voi sanoa Tokaista tai Heritagesta, ei Behringeristä, eikä monesta muustakaan. Asia olisikin ihan toinen jos Tokai valmistaisi lisenssillä soittimiaan, kuten esim. Epiphone tekee.

Asiaan. Meikäläinen on vähän ihmetellyt, että eikö ketään yhtään kaivele se, että kopiolafkat nimenomaan kopioivat alun perin toisten firmojen sunnittelemat kitarat
 
Ei tietenkään, koska ei se ole itseltäni pois.
 
ja myyvät niitä sitten halvemmalla esim. halvemman valmistusmaan takia.
 
Niin tai halvemmalla sen takia ettei nimen tuoman mielikuvan takia hinnassa ole tuhansia euroja ilmaa. Esim. Tokain kotimaata Japania tuskin voidaan pitää millään mittarilla halvan työvoiman maana.
 
Esim. Tokain kitaraa en tule ostamaan(ainakaan ilman omantunnontuskia), olkoon miten hyväsoundinen/soittoinen tahansa
 
Itse hankin Tokain MIJ LP custom -mallin, koska se on yhtä hyväsoundinen ja -soittoinen kuin Gibson, ja lisäksi viimeistelyltään täysin virheetön, mutta hinta oli 2500 euroa alhaisempi kuin Gibsonin custom-mallin sekopäinen hinta.
 
Vanha Gibson löytyy räkistä myös, mutta toisen ostamista nykyhinnoilla en edes harkitsisi.

sand ja rubber grip plektrat
 
Jotka ovat todella hyvä keksintö.

Tosin, Ibanezille kyllä pitää antaa pisteitä useasta eri innovaatiosta, joita he ovat kehitelleet perinteisten mallien innoittamina. Esim. Matalaprofiilinen lukittava talla, knife-edge talla hollowbody-kitaraan, sand ja rubber grip plektrat, tube screamer, pyöristetty kaulaliitos ilman sitä neckplatea jne jne. Mielestäni tuossa on käytetty oikein sitä "innovatiivisuutta" eli Ibanez on vuosien saatossa jättänyt nuo suorat "plagiaatit" pois valikoimistaan ja kehitellyt omia mallejaan. Samaa ei voi sanoa Tokaista tai Heritagesta, ei Behringeristä, eikä monesta muustakaan. Asia olisikin ihan toinen jos Tokai valmistaisi lisenssillä soittimiaan, kuten esim. Epiphone tekee.
 
Aamen.
 
Niin tai halvemmalla sen takia ettei nimen tuoman mielikuvan takia hinnassa ole tuhansia euroja ilmaa. Esim. Tokain kotimaata Japania tuskin voidaan pitää millään mittarilla halvan työvoiman maana.
 
Jooh tässä oon samaa mieltä että ilmaa niissä hinnoissa on ja paljon. Vaan säästettävä on perkele koska plagiointia en tue.

Jotka ovat todella hyvä keksintö.
 
kyllä... niinkin yksinkertainen juttu ja silti aivan nerokas keksintö. Itse tyydyin veteleen mattoveitsellä Dunlopin Gatoreihin X-merkkejä kunnes oivalsin Rubber Gripit omikseni. Nyt myö ollaan ihan erottamaton pari.
 
Mutta tuosta Tokai VS. Gibson voisi käydä enemmänkin taistelua, mutta ei nyt viitsi heti alkuviikosta :) Kuitenkin pitää todeta, ettei minun Tokai LC80 kestänyt puoliakaan siitä ajasta mitä Gibson LP Standard. Myös elektroniikka on eri tasolla, Gibsonissa on aina laukku mukana jne. Mielestäni tuo "keikkakestävyys" on erittäin iso asia jos ollaan laadukasta kitaraa ostamassa. Tämä nyt minun ja ystäväpiirini ja tuttujen kokemuksien mukaan Gibsoneista ja LP-kopioista. Ei tämä tietysti tarkoita sitä, etteikö Tokait kestäisi siinä missä Gibsonitkin, mutta vielä ei ole meidän kohdalle sattunut.
 
terv. '85 Gibson LP Custom ja kaverin '71 Gibson LP Deluxe (joka on vielä kuulemma Gibsonin huonoimmalta aikakaudelta)...

Tosin, Ibanezille kyllä pitää antaa pisteitä useasta eri innovaatiosta, joita he ovat kehitelleet perinteisten mallien innoittamina. Esim. Matalaprofiilinen lukittava talla, knife-edge talla hollowbody-kitaraan, sand ja rubber grip plektrat, tube screamer, pyöristetty kaulaliitos ilman sitä neckplatea jne jne. Mielestäni tuossa on käytetty oikein sitä "innovatiivisuutta" eli Ibanez on vuosien saatossa jättänyt nuo suorat "plagiaatit" pois valikoimistaan ja kehitellyt omia mallejaan. Samaa ei voi sanoa Tokaista tai Heritagesta, ei Behringeristä, eikä monesta muustakaan. Asia olisikin ihan toinen jos Tokai valmistaisi lisenssillä soittimiaan, kuten esim. Epiphone tekee.
 
Ibanezista samaa mieltä, kelpo merkki.
Ja sand gripit tosiaan hyviä :)

Asiaan. Meikäläinen on vähän ihmetellyt, että eikö ketään yhtään kaivele se, että kopiolafkat nimenomaan kopioivat alun perin toisten firmojen sunnittelemat kitarat, ja myyvät niitä sitten halvemmalla esim. halvemman valmistusmaan takia.
 
Se on vähän harmaa alue tuo kopiointi mielestäni. Missä kulkee kopion ja variaation raja? Taannoinen Gibson vs. PRS oikeudenkäynti selvästi näytti, että se ei ole mikään selvä juttu. Toisaalta voi miettiä siltä kantilta, että Gibson ja Fender sattuivat olemaan sähkökitaroissa edelläkävijöitä, jotka kehittivät ns. sähkiksen perustyypit, vähän samaan tapaan kuin joku aikoinaan kehitti erilaiset akustiset. Ja ei välttämättä ole F:lla ja G:llakaan puhtaita jauhoja pussissaan, ennen stratoa ja LP:ta oli Bigsby-Travis kitara, jossa oli ilmiselvä straton lapa ja LP:n runko..ja kuulemma Leo Fender ja Les Paul molemmat aikoinaan kävivät verstaalla, jossa se oli rakennettu.
 
Minua kopiointi ei henkilökohtaisesti juurikaan vaivaa, viimeisen päälle hyvää, virheetöntä Gibson Les Paulia en ole vielä yhdenkään suomalaisen kaupan seinältä bongannut, joten hyvä vaan, että muilta merkeiltä saa, mitä haluaa.
 
Vahvaripuolellahan noita boutique-vahvareita, jotka ovat kopioita männävuosien Marsuista tai Fendereistä, on pilvin pimein ja jälleen mielestäni hyvä juttu, että sellaisia saa, varsinkin jos valmistaja itse ei enää jotain tiettyä suosikkimallia valmista esim. yhtä laadukkaista osista.
 
PS. Tokai valmistaa myös joitain omia mallejaan, joita tosin ei juuri Japanin ulkopuolella näy.