Kitarat: kitarakamat ›

stratomaster: No onpas upeassa kunnossa, ja täysin alkuperäinen!
 
En tunne stratojen historiaa tarkemmin, joten anteeksi tyhmä kysymykseni. Miksi ebayssa 57 sunbursti maksaa 10 000 taalaa vähemmän kuin 61 Fiesta Red? Yleensähän alkuperäisen maalipinnan käsittely romahduttaa arvon ja sen jälkeen soitinta ei enää voi kutsua alkuperäiseksi. Mikä teki juuri tämän englantilaisen maalarin uudelleenkäsittelemistä soittimista arvokkaita?

The Jack: En tunne stratojen historiaa tarkemmin, joten anteeksi tyhmä kysymykseni. Miksi ebayssa 57 sunbursti maksaa 10 000 taalaa vähemmän kuin 61 Fiesta Red? Yleensähän alkuperäisen maalipinnan käsittely romahduttaa arvon ja sen jälkeen soitinta ei enää voi kutsua alkuperäiseksi. Mikä teki juuri tämän englantilaisen maalarin uudelleenkäsittelemistä soittimista arvokkaita?
 
Netistä löytyy tällaista arvelua asiasta: Selmer oli tuolloin Englannissa valtuutettu jälleenmyyjä, jolla oli myös Fenderin lisenssi maalata niitä. Fender toimitti kitarat sunburstina, ja niihin vedettiin heti tuo punainen, koska kaikki halusivat samanväriseen kitaran kuin Marvinilla oli. Tavallaan kitarat siis säilyivät "alkuperäisinä".

Mitäs mieltä porukat ovat Fenderin signature-stratoista? Niitähän taitaa Fenderillä olla jo nimikkomallit suurinpiirtein jokaiselta kuuluisalta kitaristilta, jotka ovat stratocasterilla uran luoneet.
 
Itselleni tuli bluesbändin myötä kunnon straton hankinta ajankohtaiseksi, joten laitoin nyt viikolla itselleni (viimein) SRV-straton. Specsit natsasivat just omaan kouraan ja olen aivan hillitön Stevie Rayn fani, joten kyseisen kitaran straton valinta oli aika selkeä. Sattui tosiaan kohdalle lähipiirissä myyntiin menossa oleva hyväkuntoinen yksilö - ja vieläpä asialliseen hintaan.
 
Kyllähän tuossa on miinuksena tosin se vääränpuolinen talla. Yläpuolelta roikkuva kampi on käyttökelvoton kun ei voi kämmensyrjällä dempata samalla. Mutta onneksi vain pieni miinus tuo. Ja kyllähän tuossa turhamaisena sällinä tietoisesti maksaa vähän exstraa siitä, että kourassa on juurikin idolin nimikkomalli :-)
 
Claptonin signaturea oon myös vuosikymmenen haaveillu ja kuolannu, mutta siinä ei taas specsit oikein natsannu omaan kouraan, niin en oo halunnu tonnia maksaa siitä, että se on juurikin Claptonin signature.

Tsugu Way: Mitäs mieltä porukat ovat Fenderin signature-stratoista? Niitähän taitaa Fenderillä olla jo nimikkomallit suurinpiirtein jokaiselta kuuluisalta kitaristilta, jotka ovat stratocasterilla uran luoneet.
 
Kyllä itse olisin fanipohjalta kiinnostunut Rory Gallagher -mallista, ihan sopivan oloiset mitatkin siinä olisi, mutta hinta on niin korkea, että haaveeksi jäänee. Tuskin tulee käytettynäkään vastaan omalle kukkarolle sopivalla hinnalla. Nähnyt en ole Fenderin versiota luonnossa missään, mutta arvostelut ovat olleet kovinkin positiivisia. Sen sijaan kerran näin Monsterin Mäntymaan "tekemän" Rory-straton ja kyllä se säväytti.

Tsugu Way: Mitäs mieltä porukat ovat Fenderin signature-stratoista?
Osa on mun makuun, osa ei. Mä olen tykännyt Eric Johnson- stratosta kokovaahterakaulalla sekä Chris Rea-, Clapton- ja SRV -stratoista. Osa signature-malleista on aika turhia, kun erottavana tekijänä on suunnilleen pelkkä väritys ja signature-dekaali. Tosin eihän se nimmari kitarasta huonompaa tee, mutta yleensä nostaa hintaa.

stratomaster: Netistä löytyy tällaista arvelua asiasta: Selmer oli tuolloin Englannissa valtuutettu jälleenmyyjä, jolla oli myös Fenderin lisenssi maalata niitä. Fender toimitti kitarat sunburstina, ja niihin vedettiin heti tuo punainen, koska kaikki halusivat samanväriseen kitaran kuin Marvinilla oli. Tavallaan kitarat siis säilyivät "alkuperäisinä".
 
Kaikki kynnelle kykenevät maalasi noita Hank punasiksi. Se oli iso villitys.
Englannissa oli käsittääkseni jopa monta "sisäänostajaa", jotka sitten maalasi noita miten ja millä lienee Hankiksi ja myivät muutaman punnan voitolla. Tämän lisäksi iso joukko koti soittajia maalaili niitä itse niin ikään ties millä ja miten ja toiset vei automaalareille maalattavaksi.
Eli tarkkana saa olla, jos haluaa ihan "aidon" Englannin Straton.

Kertokaas tietämättömälle, kuinka vuoden -66 Straton kaulassa on slab board:
 
http://www.seymourduncan.com/forum/ … =53222&d=1397937019&thumb=1
 
Tietääkseni tuo vaihtui ohuemmaksi "veneer boardiksi" jo vuonna 62. Kuvittelin, ettei niitä ole sen jälkeen näkynyt. Alettiinko niitä tosiaan tehdä uudestaan CBS-aikaan?
 
Edit: Asia taisikin selvitä. Nuo lienevät Mustangin kauloja, joissa slab board oli pidempään.

Sain tilaisuuden teettä erään kaverin CAD-cnc harjotuksesta, MIM Straton blocking titaanista, ensin tosin tulee testi pala messinginstä ja sitten jostain muusta.
 
Omistaako tai onko muuta tietoa bridgen titaanisesta blockista, että mahtaakohan olla miten hyvää materiaalia hommaansa? HIntaahan noilla tuntuisi olevan melkoisesti, mutta mahtaakohan olla sen väärtti.

Soundihan paranee merkittävästi aina kun blokin hinta nousee ;)

Kefiiri: Soundihan paranee merkittävästi aina kun blokin hinta nousee ;)
 
...pientä sarkasmia. :)
 
Väittäisin että jos soitin on muutoin hyvä niin on tuon taivaallisen sama onko tallan bloki rosteria, messinkiä tai titaania tai vastsavaa. Kitara on kuitenki kokonaisuus jonka yhden palan muuttaminen ei tee siitä automaattisesti parempaa...

mopar: ...pientä sarkasmia. :)
 
Väittäisin että jos soitin on muutoin hyvä niin on tuon taivaallisen sama onko tallan bloki rosteria, messinkiä tai titaania tai vastsavaa. Kitara on kuitenki kokonaisuus jonka yhden palan muuttaminen ei tee siitä automaattisesti parempaa...
 
Siinähän se vähän onkin, kun tuo MIM talla on niin surkea.
Ensin ajattelin tehdä itse tallapalat uusiksi jostain vähän kestävemmästä, kun alkaa nuo kielten tekemien urien jatkuva hieominen gyrsii :)
Mainosta lainaten,,, siitä se idea sitten lähti, eli teen koko tallan itse, ruuveja ja jousia lukuunottamatta.

Tinnittus: Siinähän se vähän onkin, kun tuo MIM talla on niin surkea.
Ensin ajattelin tehdä itse tallapalat uusiksi jostain vähän kestävemmästä, kun alkaa nuo kielten tekemien urien jatkuva hieominen gyrsii :)
Mainosta lainaten,,, siitä se idea sitten lähti, eli teen koko tallan itse, ruuveja ja jousia lukuunottamatta.
 
No juu perus MIM / Squier sinkkivalutallablokin vaihto täyskokoiseen on kyllä ihan kannattava teko.

Haluaisin Stratocasterin 60-luvun mallin spekseillä. Ainoana "päivityksenä" suosisin kaularaudan säätöä lavan päästä, mutta sekään ei ole pakollinen. Valmistusmaalla ei niinkään ole väliä, mutta melkein mieluiten amerikkalainen tai japanilainen. Jääkö ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi American Vintage -mallisto?

mungiisi: Haluaisin Stratocasterin 60-luvun mallin spekseillä. Ainoana "päivityksenä" suosisin kaularaudan säätöä lavan päästä, mutta sekään ei ole pakollinen. Valmistusmaalla ei niinkään ole väliä, mutta melkein mieluiten amerikkalainen tai japanilainen. Jääkö ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi American Vintage -mallisto?
 
En tiedä kuin lähelle Road Worneilla pääsee, mutta se olisi ainakin AVRIa huokeampi vaihtoehto. "Uutta" AVRI-sarjaa lähemmäksi alkuperäistä ei varmaan sarjavalmisteissa päästä. Muutaman sellaisen omistaneena voin kyllä suositella täydestä sydämestäni, jos vain omaan käteen natsaa. Yksi '62 MIJ Fenkku on myös ollut omistuksessa, mutta siinä oli jo isompaa eroa esikuvaansa.

pliksu: En tiedä kuin lähelle Road Worneilla pääsee, mutta se olisi ainakin AVRIa huokeampi vaihtoehto. "Uutta" AVRI-sarjaa lähemmäksi alkuperäistä ei varmaan sarjavalmisteissa päästä. Muutaman sellaisen omistaneena voin kyllä suositella täydestä sydämestäni, jos vain omaan käteen natsaa. Yksi '62 MIJ Fenkku on myös ollut omistuksessa, mutta siinä oli jo isompaa eroa esikuvaansa.
 
Japanilaiset kiinnostaisivat myös kovasti, lähinnä siksi kun on todella hyviä kokemuksia muiden valmistajien japanilaisista kitaroista.
 
AVRI varmaankin olisi täysosuma sitten muussa tapauksessa.

mungiisi: Haluaisin Stratocasterin 60-luvun mallin spekseillä. Ainoana "päivityksenä" suosisin kaularaudan säätöä lavan päästä, mutta sekään ei ole pakollinen. Valmistusmaalla ei niinkään ole väliä, mutta melkein mieluiten amerikkalainen tai japanilainen. Jääkö ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi American Vintage -mallisto?
 
Classic Series '60s taitaa olla aika lähellä...ja onhan se Meksiko melkein Amerikkaa tänä päivänä ;)
AVRIt säilyttää hintansa paremmin.

mungiisi: Haluaisin Stratocasterin 60-luvun mallin spekseillä. Ainoana "päivityksenä" suosisin kaularaudan säätöä lavan päästä, mutta sekään ei ole pakollinen. Valmistusmaalla ei niinkään ole väliä, mutta melkein mieluiten amerikkalainen tai japanilainen. Jääkö ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi American Vintage -mallisto?
 
Mitä on sun mielestä 60-luvun mallin speksit?

tuskiz: Mitä on sun mielestä 60-luvun mallin speksit?
 
Pieni radius (7.25"), ohut lakka (nitro) ja talla kiinni kuudella ruuvilla. Plussaa lavan spagetti-logosta.

mungiisi: Pieni radius (7.25"), ohut lakka (nitro) ja talla kiinni kuudella ruuvilla. Plussaa lavan spagetti-logosta.
 
Sitten se lienee Road Worn tai AVRI.

mungiisi: Pieni radius (7.25"), ohut lakka (nitro) ja talla kiinni kuudella ruuvilla. Plussaa lavan spagetti-logosta.
 
Osta Road Worn. Mulla on 50 lukulainen sellanen ja on tosi hyvä vehje :)