Kitarat: kitarakamat ›

fox: En tunne Reflexpickups-maailmaa, mutta skeman perusteella näyttää siltä, että koko homma nojaa etuaste-aktiivielektroniikkaan, ja mikit ovat itessään suht heikolla ulostulolla olevat passiivit. Kun mikeistä ei näy tulevan muuta kuin signaalijohtimet.
Yks kokeilukohdehan tuohon olisi se, että korvaat sen humbukkerin jollain ihan tavan humpparilla ja katsot olisko siitä sitten iloa. Eli ajat sen uuden humpparinkin tuon Reflexin aktiiviboksin kautta.
Jos päädyt kuitenkin "oikeisiin" aktiivimikkeihin, pitää koko sähköpuoli vaihtaa, pelkäänmä
 
Reflex -mikistä tulee kaapelissa ulos vaipan lisäksi punainen ja sininen johdin. Näistä yleismittarilla mitaten saa lukeman 2,4 Kohm. Esimerkiksi joutilaana laatikkoni pohjalla pyörivässä Jackson CVR -mikissä vastaava lukema on 10,8 Kohm. Eivät liene siis kovinkaan yhteensopivia nuo? Taitaa olla niin että Reflexin mikkikokonaisuus on keskenään siten sovitettu että siihen ei muita palikoita paljoltikaan kannata sekaan yrittää asennella..? Vai mitä tapahtuu kun "kuumaa" mikkiä yhä "lämmitetään" ?
 
Toisaalta joku toiveikas kaupittelee Reflex Silver humppariparia ebay:ssä (300 eurolla!) siten että väittää EMG:n tai Seymour Duncanin esivahvistimien kelpaavan noiden kaveriksi. Ehkä yhtälö toimisi sitten kuitenkin toisinkin päin.

Ruuvasin ja tinasin hätpikaa tuon halpisjaskasta peräisin olevan CVR:n Reflexin tilalle, ja ainakin se selvisi että juu, passiivimikkejä ovat molemmat. Soundi muuttui oikeastaan yllättävän vähän, paremmaksi kuitenkin mielestäni. Myöskään tuolla kokoonpanolla ei kuitenkaan saa ulos sellaista soundia kuin haluaisin, joten lienee uusien mikkien hankinnan paikka.

Ovatko kaikki aktiivimikit yhteensopivia keskenään, eli voiko samaan 9V kytkentään asentaa vaikkapa EMG:n humpparin sekä Tesla:n ja Seymour Duncanin singlecoilit?

zedder: Ovatko kaikki aktiivimikit yhteensopivia keskenään, eli voiko samaan 9V kytkentään asentaa vaikkapa EMG:n humpparin sekä Tesla:n ja Seymour Duncanin singlecoilit?
 
ainakin emg ja Seymour Duncan on yhteensopivia pikaliittimillä. Teslasta en osaa sanoa. Ja ilman pikaliittimiä noudattavat samaa kytkentää, kunhan kuuma menee kuumaan ja maa maahan.

Olisko jollain vertailupohjaa Seymour Duncanin Tb-4 ja Tb-6 välillä, onko Tb-6 paljonkin ärjympi ja onko konkreettisesti paljonkin kovempi ulostulo. Joiltain muiltakin valmistajilta kiinnostais vastaavat mikit, tällä hetkellä Bkp kiinni, joten ei ehkä niitä kuitenkaan.

markkuilari: Olisko jollain vertailupohjaa Seymour Duncanin Tb-4 ja Tb-6 välillä, onko Tb-6 paljonkin ärjympi ja onko konkreettisesti paljonkin kovempi ulostulo. Joiltain muiltakin valmistajilta kiinnostais vastaavat mikit, tällä hetkellä Bkp kiinni, joten ei ehkä niitä kuitenkaan.
 
TB-6 on vähän kirkkaampi, enemmän "in your face" :) Tosi leikkaava, mutta muuten aika tanakka mikki. Ei millään tavoin ohut tai kihisevä. TB-4 on vähän kesympi, mutta molemmat puskevat aika kovaa. Käämit ovat hyvin samankaltaiset, mutta TB-6:ssa on tuplakokoinen keraaminen magneetti vs. TB-4:n normaali A5.
 
Ainakin Painkilleriin verrattuna molemmissa on tehoa ja runtua selvästi enemmän ja tuntuvat täyttävän kitaran taajuuskaistan paremmin. Sama verrattuna esim. D-Activatoriin

ibnz: TB-6 on vähän kirkkaampi, enemmän "in your face" :) Tosi leikkaava, mutta muuten aika tanakka mikki. Ei millään tavoin ohut tai kihisevä. TB-4 on vähän kesympi, mutta molemmat puskevat aika kovaa. Käämit ovat hyvin samankaltaiset, mutta TB-6:ssa on tuplakokoinen keraaminen magneetti vs. TB-4:n normaali A5.
 
Ainakin Painkilleriin verrattuna molemmissa on tehoa ja runtua selvästi enemmän ja tuntuvat täyttävän kitaran taajuuskaistan paremmin. Sama verrattuna esim. D-Activatoriin
 
Itsellä on just päinvastainen kokemus noista. Jos nyt oikein muistan, että TB-4 on jeff beck ja TB-6 on distortion. Musta toi jeff beck oli todella leikkaava soundiltaan ja distortion myös, muttei yhtä pahasti. Molemmissa runtua todella paljon, mutta distortionissa hieman enemmän alapäätä mukana. Hyviä valintoja molemmat, sitten enää nyansseista ja omista makumieltymyksistä kysymys.

jhlamm: Itsellä on just päinvastainen kokemus noista. Jos nyt oikein muistan, että TB-4 on jeff beck ja TB-6 on distortion. Musta toi jeff beck oli todella leikkaava soundiltaan ja distortion myös, muttei yhtä pahasti. Molemmissa runtua todella paljon, mutta distortionissa hieman enemmän alapäätä mukana. Hyviä valintoja molemmat, sitten enää nyansseista ja omista makumieltymyksistä kysymys.
 
Näin sen minusta pitäis mennä, yleisten kokemusten mukaan, mutta omassa kitarassa se meni just toisinpäin :) Tosin tuo mun Jackson on aika hemmetin nirso mikkien suhteen muutenkin, eikä siinä oikein tunnu pätevän yleiset havainnot mikkien ominaisuuksista kovinkaan luotettavasti. Trembuckerit ovat vielä aavistuksen erilaisia tavallisiin humbuckereihin nähden, joten sekin voi sotkea mun kokemuksia.
 
Käämeiltään ovat aika samanlaiset - eivät aivan samat kuitenkaan. Duncanin forumilla olivat vaihdelleet magneetteja päittäin ja Distorzione on ceteris paribus hieman kirkkaampi/enemmän presenceä JB:hen nähden. Tosi pieniä nyansseja kuitenkin.
 
(Vaihtakaa joku mun TB-15 TB-4:ään, pitäis päästä taas kokeilemaan!) :)

ibnz: TB-6 on vähän kirkkaampi, enemmän "in your face" :) Tosi leikkaava, mutta muuten aika tanakka mikki. Ei millään tavoin ohut tai kihisevä. TB-4 on vähän kesympi, mutta molemmat puskevat aika kovaa. Käämit ovat hyvin samankaltaiset, mutta TB-6:ssa on tuplakokoinen keraaminen magneetti vs. TB-4:n normaali A5.

Ainakin Painkilleriin verrattuna molemmissa on tehoa ja runtua selvästi enemmän ja tuntuvat täyttävän kitaran taajuuskaistan paremmin. Sama verrattuna esim. D-Activatoriin
 
Kiitoksia tästä, taitaa mennä toi Tb-6 ostoslistalle. Kaikesta BKP hehkutuksesta huolimatta toi Crawler on ainakin mun mielestä aika onneton tapaus, mun toisissa samanlaisissa kitaroissa on monia eri mikkejä ja niihin verrattuna ei toi BKP oikein vakuuta(ei ehkä kaikkein paras myyntipuhe, kun mikki myyntiin kuitenkin menee).

markkuilari: Kiitoksia tästä, taitaa mennä toi Tb-6 ostoslistalle. Kaikesta BKP hehkutuksesta huolimatta toi Crawler on ainakin mun mielestä aika onneton tapaus, mun toisissa samanlaisissa kitaroissa on monia eri mikkejä ja niihin verrattuna ei toi BKP oikein vakuuta(ei ehkä kaikkein paras myyntipuhe, kun mikki myyntiin kuitenkin menee).
 
Olen aina monet bkp:t käyny läpi ja yleensä ne on erittäin hyviä.
Mutta tuo crawler ja warpig on semmosia mitä en kyl suosittele.

Insane Kane: Olen aina monet bkp:t käyny läpi ja yleensä ne on erittäin hyviä.
Mutta tuo crawler ja warpig on semmosia mitä en kyl suosittele.
 
Joudun komppaamaan vaikka kuinka noista BKP:n mikeistä pidänkin. Warpig on liian suuritehoinen jo ja menee mössöksi. Tuossa mörssärisarjassa kyllä parhaimmistoa, muttei silti itsellä nappaa. Tällä hetkellä todennut, että painkiller on todella kova EMG81 soundista diggaavalle. Aftermath sopii alavireeseen, mutta pitää vähän säädellä soundeja uudestaan mikin oman EQ:n takia. EQ:ltaan paras tähän mennessä on ollut Black Hawk. Todella flätti ja ei ole superkuuma - kuitenkin riittävä kaikkeen maasta taivaaseen. Sanoisin sitä omasta mielestäni parhaaksi all-around mikiksi.

Ihan akateemisesta uteliaisuudesta: onko etu- ja takamikrofoneissa yleensä ihan mekaanisia eroja?
 
ps. koitin hakua, en löytänyt vastausta

jussist: Ihan akateemisesta uteliaisuudesta: onko etu- ja takamikrofoneissa yleensä ihan mekaanisia eroja?
 
ps. koitin hakua, en löytänyt vastausta
 
kaulamikki ei ole niin tehokas kuin tallamikki -> vähemmän käämiä, jonka takia esim. BKP:n aftermathin tallamikki on paksumpi. Tosin usein ne mikin kotelot on saman kokoiset, vaikka käämiä on vähemmän.

jussist: Ihan akateemisesta uteliaisuudesta: onko etu- ja takamikrofoneissa yleensä ihan mekaanisia eroja?
 
ps. koitin hakua, en löytänyt vastausta
 
Jossain setissä on tallamikki ollut pari mm pidempi.

Mistä saa Suomessa ostaa P90 "dogear" -mikkejä? Kitarapajalla on Lollaria ja Duncania varmaan löytyy jostain, mutta mitäs muita merkkejä löytyy täältä. Custom-Sounds tuo maahan Fralinia, mutta P90 ei löydy hyllystä.

Kuha: Mistä saa Suomessa ostaa P90 "dogear" -mikkejä? Kitarapajalla on Lollaria ja Duncania varmaan löytyy jostain, mutta mitäs muita merkkejä löytyy täältä. Custom-Sounds tuo maahan Fralinia, mutta P90 ei löydy hyllystä.
 
Turussa Tubesoundin Nalle tuo ainakin BKP:n kamaa. En tiedä löytyykö suoraan hyllystä, mutta kannattaa laittaa viestiä ja kysästä. http://www.tubesound.fi/
 
Tommosia siis tarjolla: https://bareknucklepickups.co.uk/ma … mp;sub=p90s&pickup=blue_note_90

jhlamm: Turussa Tubesoundin Nalle tuo ainakin BKP:n kamaa. En tiedä löytyykö suoraan hyllystä, mutta kannattaa laittaa viestiä ja kysästä. http://www.tubesound.fi/
 
Tommosia siis tarjolla: https://bareknucklepickups.co.uk/ma … =p90s?=p90s&pickup=blue_note_90
 
Tuo on hyvä vaihtoehto.

Varmaan kaikki jo tiesivät tämän, mutta laitetaan jos joku ei...
 
Tuo Seymour Duncanin SH-1B (Talla versio) eli 59 sopii erittäin hyvin Epiphonen Les Paul Customiin mitä itse kokeilin, paljon paremmin kuin vaikka JB joka on usein aika "ei niin haluttu" pauleissa koska kuulostaa hieman epätasaiselta soundin puolesta. 59:n tasoittaa hyvin ääntä ja ei mene tukkoon edes hieman kovemmallakaan säröllä. Puhtaat soundit on 59:llä mukavan kirkkaat ja selkeät jopa talla versiolla, mutta paremmat kaula versiolla tietenkin.
 
Sitten on vielä SD Seth Lover joka on aika samalla viivalla 59:n kanssa, mutta eroaa magneetin puolesta joka Sethissä on alnico II, kun taas 59:ssä on alnico V.
 
59 kuulostaa aika hyvältä myös les paulissa missä on eeben otelauta koska sellaisessakin se tasoittaa hienosti ääntä, mutta luulen että Seth Lover on ehkä parempi eeben otelaudalla varustettuun les pauliin jos etsii SD vintage mikkiä. Oman kokemuksen mukaan soundi erosi hieman ruusupuulla varustetussa epissä verrattuna eebenillä varustettuun edwardsiin joka oli hieman kirkkaampi joten arvelisin Seth Loverin tasoittavan kirkkautta koska siitä sanotaan, että on hieman lämpöisempi kuin 59.

Pientä jatkoa edelliseen kirjoitukseeni 59 mikistä ja Seth Lover mikistä.
 
Kuten arvelin, Seth Lover tasapainotti hienosti ehkä jopa liian kirkkaasti soivan les paulin äänen poistaen sen liian kirkkauden soundin seasta (treblen siis). Kyseessä siis eeben otelaudalla varustettu edwards les paul.

SD:n SH-1B ja SH-55B (Seth Lover talla) ovat selvästi kovin eri mikkejä vaikka omaavat suht samat treble, middle sekä bass asetukset SD:n omien sivujen mukaan. Vaikka SD:n SH-1B tasoitti hieman äänen kirkkautta sekä bassoa, soi kitara silti omaan mieleen liian kirkkaana, eli trebleä oli liikaa omaan makuun. Heti kun olin vaihtanut Seth Loverin tallaan huomasin mikin olevan oikea minulle, liika kirkkaus oli poissa!
 
SD:n SH-1 tallassa ja SH-55 kaulassa on silti yksi mainioista mikki yhdistelmistä kun halutaan vintage soundia hyvillä puhtailla soundeilla myös. Seth Lover soi upeasti kaulassa ja SH-1B ei mene tukkoon säröllä vaan soi suht kirkkaasti. Ei tietenkään välttämättä voita SD:n JB mikkiä säröllä.
 
Tietenkin SH-1:ssa ja SH-55:ssa on eri megneetit mikä on varmasti yksi syy äänen eroavuuteen sekä kirkkauteen. Silti, vaikka pääelementit ovat melkein samat molemmissa, erosi soundi aika paljon SH-1:n ollessa selvästi kirkkaampi.
 
Eipä tuo SH-55B tunnu menevän liikaa tukkoon särölläkään vaikkei sitä suositellakaan käytettäväksi isommalla säröllä, joten ainakin omalla kohdalla SH-55 toimii suht hyvin särölläkin luoden semmoisen vanhan aikaisen rock soundin. SH-55B on kuitenkin hiukan pehmeämmän kuuloinen kuin SH-1B kuten SH-55:n kannessa sanotaan, mutta vahvarin säätöjä säätämällä äänestä saa kyllä kirkkaamman (treblemmän) jos haluaa joten se ei ole ongelma.

Ohhoh, mokasin, laitoin vahingossa 2 samaa viestiä. :/ Tämän turhan saa poistaa.