Kitarat: kitarakamat ›

Selitä näitä eroja sellaiselle joka ei ole itse asiaa testannut.

LaMotta: Selitä näitä eroja sellaiselle joka ei ole itse asiaa testannut.
 
Muillehan niitä ei tarvitse selittää, vai kuinka?

No, jos se 500E kitara on Fender ja mexicon tehtaassa, jotain voi odottaa. Ibanez taas menee sinne indonesiaan, ja siellä on suuria ongelmia. Ibanez Japan toimii ku junan vessa. :)

Niin paljon kun olenkin edullisia soittimia puolustellut, niin eilen aloin tutkimaan kitaraa, jonka ystäväni toi että laittaisin sen kuntoon. Oli harvinaisen häkellyttävä kokemus, nimittäin jotain niin huonoa en ymmärtänyt olevan olemassakaan. Lavassa komeili Harley Benton, mutta se ei oikein ollut edes kitara. Pody lähinnä jotain paperimassaa ja kaulana oksainen kappale vaahteraa ja otelautana kaulalle istumaton lätkä ruusupuuta. Tämä kitara oli kuulemma jostakin kirppikseltä löytynyt, mutta päättelein että tämän täytyy olla niitä alle satasen sähkiksiä joita joskus näkee Anttilassa ja Thomannilla myynnissä. Kyllä oli niin häkellyttävän surkea esitys, että ehdotin että ystäväni naulaisi sen seinään ja tekisi siitä vaatenaulakon. Minun havaintojen mukaan jo kahdella sadalla voi saada ihan kelvollisen soittimen, mutta tämä ei ollut sellainen.
 
Meksikon Fendereistä mun tekee mieleni sanoa, että ne meksikon paremmat mallit ovat aivan loistavia soittimia, mutta ne alkaen hinnoitellut ovat ehkä pikkuisen vähemmän loistokkaita.

HK: Ibanez taas menee sinne indonesiaan, ja siellä on suuria ongelmia.
 
En nyt kyllä esim. Ibanezin kohdalla vetäis näin jyrkästi. Kyllä siellä kaukomailla toimivat tunnetut brändit pitää aika hyvin laatuvaatimuksista kiinni nykypäivänä. Ompahan nykyään ne 500€ kitaratkin made in china.

M-Juhana: En nyt kyllä esim. Ibanezin kohdalla vetäis näin jyrkästi. Kyllä siellä kaukomailla toimivat tunnetut brändit pitää aika hyvin laatuvaatimuksista kiinni nykypäivänä. Ompahan nykyään ne 500€ kitaratkin made in china.
 
Kiinasta tulee hyviä kitaroita, vaikka itselläni ei ole kokemusta kuin yhdestä nimittäin oma akustinen kitarani Blueridge BR160 on kiinassa tehty ja se on ollut minulla kohta viisi vuotta joten se on maistellut täkäläistä ilmastoa ihan kunnolla jo eikä ole koppa kupruillut tai halkeillut ja kaularautaakaan ei ole tarvinnut säätää kuin kielten paksuutta vaihtaessa. Aasian kitaroista minulla on kokemusta tuo Samick JZ2 akustinen sähkökitara, joka on ollut minulla reilut viisi vuotta ja toiminut täysin vakaasti (esimerkiksi kaularautaa ei ole tarvinnut rassata kertaakaan) ja se on tehty koreassa. Sitten oli se Fender LiteAsh Strato (jonka kylläkin myin aika nopeasti pois), joka kitarana oli erittäin inspiroiva ja kiinnostava laite, mutta se oli ainoa jossa jouduin läpikäymään rankemman säätörulianssin että sain sen hyvään iskuun. Nuo minun kiinakitarat ovat hintaluokaltaan olleet kuitenkin 500 -1000 euron väliin sijoittuvia joten eivät ihan sitä halvinta tarjolla olevaa, mutta todistavat ainakin minulle että aasiasta tulee laadukkaita kitaroita, jos tahtovat sellaisia tehdä ja tahtovathan he.
 
Jos ihan haluaa vähän rakenteita arvioida niin Blueridge on ihan häkellyttävän herkkä soitin ja herkkyydessään inspiroiva. Se herkkyys toki tekee sen, että tulee oltua aika tarkka säilytyksen kosteutuksen kanssa ja keikkasoittimena en tiedä miten kestäisi. Nyt on kestänyt lähinnä kotikäytössä ja yhden pienen trubaduurikeikauksen kanssa heitin kevättalvella Rovaniemellä jolloin se joutui pikkuisen kestämään rankempia olosuhteita ja ainakin sen keikan kesti. Blueridgen lakkauksesta en osaa sanoa muuta kuin että se on ohut ja kovahko (eli ei nitroa, vaan luultavasti jotain polylakkaa). Pinta on sillä tavalla hauras, että sitä ei kestä kolautella mihinkään ja jälki tulee heti, jos osuu.
 
Samick on voimakassoundinen jazzloota ja näyttää joltain Gibson L5 kopiolta. Rakenne on paksuhkoa laminaattia enkä tiedä kuinka monta kerrosta, mutta paksu rakenne tekee siitä vähän painavamman (suunnilleen painoltaan ja tuntumaltaan samanlainen kuin korean Gretsch, joka vissiin on myös Samickin tehtaan tekele). Samickissa on paksu muovinen polylakkaus ja siihen ei jää naarmuakaan, vaikka osuisi vähän pöydän kulmaan. Akustinen soundi on voimakas ja sähköinen soundi on lämmin ja eloisa, mutta säröillä vähän tumppu (varmaan tälle kitaratyypille aika tyypillinen ominaisuus).

HK: No, jos se 500E kitara on Fender ja mexicon tehtaassa, jotain voi odottaa. Ibanez taas menee sinne indonesiaan, ja siellä on suuria ongelmia. Ibanez Japan toimii ku junan vessa. :)
 
Tuon Japanin homman allekirjoitan eli on hyviä, itellä kun muutama noita on.
 
Tuo, että Ibanezin Indonesian tuotannossa olisi "suuria ongelmia" niin en taasen allekirjoita, mullakin meinaan on siellä tehty Premium ollu omistuksessa parisen vuotta ja hyvä peli ja samoin on Kiinan pajalla tehtyä omistuksessa ollut eikä siinäkään voinu kun todeta, että laatu on ihan kohdillaan ollut ja samoin teräskielistä akkaria eli vähintäänkin kolmen kitaran verran ja lisäksi parilla kaverilla on näitä Kiinan ja Indonesian tekemiä ja ihan hyviä pelejä olleet.
 
Valmistusmaa ei siis yksioikoisesti kerro kitaran laadun olevan heikkoa.
Toki Ibanezistakin on muutamia huonompia yksilöitä löytyny niin kuin muistakin merkeistä ja myöskin Fenderin Mexicon mallistosta, jota muuten on yksi kappale kotona mullakin ja kiva peli sekin on ;D

hallu: Kiinasta tulee hyviä kitaroita, vaikka itselläni ei ole kokemusta kuin yhdestä nimittäin oma akustinen kitarani Blueridge BR160 on kiinassa tehty ja se on ollut minulla kohta viisi vuotta joten se on maistellut täkäläistä ilmastoa ihan kunnolla jo eikä ole koppa kupruillut tai halkeillut ja kaularautaakaan ei ole tarvinnut säätää kuin kielten paksuutta vaihtaessa. Aasian kitaroista minulla on kokemusta tuo Samick JZ2 akustinen sähkökitara, joka on ollut minulla reilut viisi vuotta ja toiminut täysin vakaasti (esimerkiksi kaularautaa ei ole tarvinnut rassata kertaakaan) ja se on tehty koreassa. Sitten oli se Fender LiteAsh Strato (jonka kylläkin myin aika nopeasti pois), joka kitarana oli erittäin inspiroiva ja kiinnostava laite, mutta se oli ainoa jossa jouduin läpikäymään rankemman säätörulianssin että sain sen hyvään iskuun. Nuo minun kiinakitarat ovat hintaluokaltaan olleet kuitenkin 500 -1000 euron väliin sijoittuvia joten eivät ihan sitä halvinta tarjolla olevaa, mutta todistavat ainakin minulle että aasiasta tulee laadukkaita kitaroita, jos tahtovat sellaisia tehdä ja tahtovathan he.
.
 
julma tosiasia mahtaa olla että kiinalaiset kyllä osaa tehdä, paljonkin parempaa jälkeä kuin esim jenkkivehkeet, mutta kun se laatu ei ole ekana mielessä kun käännytään kiinan tehtaitten puoleen...

Paras hinta-laatu suhde on meitsin kohdalla ollut ilman mitään epäselvyyttä 85-86 MIJ Squierin Stratossani, josta maksoin pikkasen vajaan 400€, myin siinä olleet SD Rails mikit pois, laitoin vanhan kaulamikin takaisin ja Seymoureista irronneilla seteleillä hommasin graphtecin tallapalat ja DiMarzion Chopperin tallaan.
 
Hinta jäi edelleen sinne alle neljän satkun ja kyllä toimi (!), kunnes sain käsiini PRS Swamp Ash Specialin ja jostain piti luopua.
 
Eka keppini oli Iban RG321, joka sekin oli kovin hyvä. Työn laatu melko priimaa, ainoa miinus vakiomikeistä, mutta kolmensadan kitaraksi erittäin jees !
 
Sittemmin käsieni läpi on kulkenut useita päältä tonnin keppejä, jotka nokittavat aiemmin mainitsemani kaverukset, mutta pääosin tämä liittyy materiaaleihin, pintakäsittelyyn, _silmäkarkkiin_ ja osiin. Lisäksi kun laitetaan laadunvalvonta, työntekijöiden palkat ja brändi.. siinähän sitä ollaan.

Toivottavasti ei tule tikkua silmään ku vanhoja muistelee, mutta täällä ollaan kyllä asian ytimessä ja tämmöistä leppoista keskustelua saisi olla lisääkin aiheesta.
 
Kerta tuo meikäläisen Fender Mexico - Ibanez Indonesia vertaus kirvoitti keskustelua kaukoidästä niin haluaisin kyllä tarkentaa mitä vertauksellani alunperin tarkoitin:
 
Fender standard Stratocaster on liukuhihnatuote ja sitä markkinoidaan juuri sellaisena. Pitkä ja nimekäs historia toki myös velvoittaa ja juuri sen takia yleisesti ottaen kun ostat (Mexicossa valmistetun) standard Stratocasterin niin tiedät mitä sieltä tulee. Ikäänkuin massatuotettu Ford tai Volkswagen mikä tekee sen mitä lupaa, ei enempää ei vähempää.
 
Ibanezin Premium Indonesian mallit taas ovat minun mielestäni esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun aletaan markkinoimaan hyviä kitaroita sillä, että nämä ovat käsin viimeisteltyjä (ovathan ne) ja esimerkiksi kaulanauhojen viimeistely annetaan tehtäväksi ihmisille joita ei selvästikään kiinnosta koko homma...sitten markkinoidaan lopputulosta käsin viimeisteltynä ja proudly manufactured. ;)
Ja koko kaula on täynnä viilanjälkiä.
 
Fenderin halpismerkki Squier onnistuu tekemään Indonesiassa parempia kitaroita noin 200e hintaluokkaan, tottakai liukuhihnakamaa eivätkä ole "proudly manufactured" eivätkä käsityökamaa, ihan vaan liukuhihnakamaa. :)
 
Tämä oli se ero mitä ajoin takaa.

HK: ... ja esimerkiksi kaulanauhojen viimeistely annetaan tehtäväksi ihmisille joita ei selvästikään kiinnosta koko homma...sitten markkinoidaan lopputulosta käsin viimeisteltynä ja proudly manufactured. ;)
Ja koko kaula on täynnä viilanjälkiä. ...
 
En tiedä missä olet näitä Premiumeja käsissäsi pidelly tai omistanu ja kyse siis oikeasti Premium mallistosta?
 
En ole omastani mitään viilanjälkiä kyllä nähny tai siellä Levytukussakaan viilanjälkiä niissä nauhoissa tai kaulassa kitaroissa joita olen testaillu useampia eri käyntikerroilla. Liekö sulla helvetin huono tuuri sitten vai oikeastiko olet sitä mieltä että esim. Ibanezin Premium mallistossa monessa on viilan jälkiä kaulassa?
 
Edit: Ei mulle tuosta Premiumista ole muodostunu käsitystä "käsityötä" ja on se kuitenkin liukuhihna kamaa sekin eikä mitään varsinaista käsityötä vaikka ne nyt jotain viimestelyä tekisikin käsin ;D

Tuossa edellisellä sivulla oli puhetta, että olisi hyvä laittaa kuvaa ja ääninäytettä siitä omasta mielestä hyvästä kitarasta.
 
Sattumoisin tein pienen yhteenvedon viimeisimmästä hankinnastani, kun se vain tuntuu olevan niin hyvä kitara. Nappasin m.netin torilta PRS SE 245 kitaran ja toiselta myyjältä SD Pearly Gates/SD Alnico II Pro mikkisetin. Sitten vielä mustat muoviosat kaupasta kerman väristen tilalle, koska voin. Rahaa paloi 560€ uusi kielisetti mukaan laskien. Aikaa käytin noin tunnin asennuksiin ja säätöihin.
 
PRS:n viimeistely on viimeisen päälle hyvä. Nauhat soi joka välistä puhtaasti, niiden päät on viimeistelty hyvin. Aivan, kuin 1500€:n kitarassa. Kitara soi/resonoi melkoisen hyvin akustisena ja sustain on hyvä. Tätä vertailin Mayones Regius 6:n ja Gibson LP Traditionalin vierellä.
 
Mulla on pari +/- 1500€ kitaraa ja nyt tämä 560€ PRS. En keksi, mikä tässä halvemmassa olisi huonompaa, kuin noissa kahdessa muussa. Ehkä mielessäni ajattelen, että Puolan pajalta tullut Mayones on parempi, koska sen täytyy ja sama juttu Gibsonin kanssa. Loppuen lopuksi mulla on kolme hyvää kitaraa, eikä hintalappu erota niitä toisistaan.
 
ÄÄNINÄYTTEET
 
Kaulamikki, clean:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … /Kuvat/PRS%20SE245/Clean%20Neck.mp3
 
Kaula- ja tallamikki, clean:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … uvat/PRS%20SE245/Clean%20Middle.mp3
 
Tallamikki, crunch:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … vat/PRS%20SE245/Crunch%20Bridge.mp3
 
Tallamikki, High Gain:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … RS%20SE245/High%20Gain%20Bridge.mp3
 
KUVAT
 
https://www.dropbox.com/s/qn351vslwco9xkv/_DSC7390.jpg?dl=0
 
https://www.dropbox.com/s/y6z0czrp1uf0pf3/_DSC7402.jpg?dl=0
 
https://www.dropbox.com/s/k5y3u8ugrdunikv/_DSC7398.jpg?dl=0

pappasfin: En tiedä missä olet näitä Premiumeja käsissäsi pidelly tai omistanu ja kyse siis oikeasti Premium mallistosta?
En ole omastani mitään viilanjälkiä kyllä nähny tai siellä Levytukussakaan viilanjälkiä niissä nauhoissa tai kaulassa kitaroissa joita olen testaillu useampia eri käyntikerroilla. Liekö sulla helvetin huono tuuri sitten vai oikeastiko olet sitä mieltä että esim. Ibanezin Premium mallistossa monessa on viilan jälkiä kaulassa?
 
Perustan kokemukseni Ibanez RG970QMZ-BDK malliin minkä uskalsin tilata juuri kehujen takia sokkona T.kaupasta. Hirtti kieltämättä sen verran pahasti kiinni, että useamman yksilön tutkimusta en enää jaksanut alkaa tekemään vaan samantien lähti vaihdossa Japanin Prestigeen.
 
Kaulanauhojen reunat oli kyllä kieltämättä enimmäkseen pyöreät, mutta niitä viimeistellessä kaulaan oli puuta myöten vedetty viilalla paikoittain aika hurjat urat. Muuten laadukkanoloinen kitara oli käsityöllä kusten juostulla viimeistelyllä pilattu. Pisteenä i:n päällä tallan hienovirittimistä yksi oli siihen malliin jumissa että jengoissa oli valmistusvirhe. En ymmärrä miten tuommoinen voi mennä laatutarkastuksesta läpi.
 
Kaippa se menee siihen helvetin huonon tuurin piikkiin, enkä sokkona olisi muualta kuin Tompalta uskaltanut tilatakaan. Levytukussa varmasti onkin nämä pahimmat maanantaikappaleet seulottu välistä.

pappasfin: En tiedä missä olet näitä Premiumeja käsissäsi pidelly tai omistanu ja kyse siis oikeasti Premium mallistosta?
 
En ole omastani mitään viilanjälkiä kyllä nähny tai siellä Levytukussakaan viilanjälkiä niissä nauhoissa tai kaulassa kitaroissa joita olen testaillu useampia eri käyntikerroilla. Liekö sulla helvetin huono tuuri sitten vai oikeastiko olet sitä mieltä että esim. Ibanezin Premium mallistossa monessa on viilan jälkiä kaulassa?
 
Edit: Ei mulle tuosta Premiumista ole muodostunu käsitystä "käsityötä" ja on se kuitenkin liukuhihna kamaa sekin eikä mitään varsinaista käsityötä vaikka ne nyt jotain viimestelyä tekisikin käsin ;D
 
Mulla on 1 premium 7-kielinen (indonesia). Ostin sen muistaakseni levytukusta jokin vuosi takaperin. Levytukulle propsit, ulkoisesti oli oikein hyvässä kunnossa eli ei viilanjälkiä tms ja kaikki toimi kaupanteon osalta muutenkin mainiosti.
 
Itse kitara oli kuitenkin ihan hirveä ritsa. Tumput soundit, nauhat päin h**vettiä ja body on jotain puuta mikä vaikuttaa valmiiksi lahonneelta. Toinen hihnatappikin piti vaihtaa (pohjasta) kun se huljahti sieltä ulos hienon vaalean pölyn saattelemana. Takakannessakin kävi fiba kun yksi mikinruuvi huljahti samalla tavalla, maalipintaan tuli pieni murtuma, onneksi en painanut kovin kamalan lujaa. Kaula elää jotakuinkin miten sattuu.
 
Kun se kuitenkin muutoin tuntui mukavalta, todella kevyeltä (miksiköhän?), nätiltä ja oli vielä Ibanez, vaimensin jouset, vaihdoin DiMarziot ja hioin nauhat. Kaulan säätämisen kanssa pitää vaan elää. Kuitenkin, lopputulemana on se, että nyt tuo kaiken säätämisen jälkeen on kerrassaan mahtava soittaa. Just eikä melkein sellainen "omanlainen" ja action täydellinen. Soundit ovat uusien mikkien avulla omiin korviin ja kevyeen soittotatsiin paremmat kuin yhdessäkään toisessa kitarassani mitä olen vuosien saatossa omistanut. Kaikenkaikkiaan mahtava kitara. Jopa niin mahtava, että vaihdoin Mayonesini halvempaan, vastaavankaltaiseen (RG) Ibaneziin (mutta Prestige) välirahalla. Ja olen erittäin onnellinen. Uudessa, toki vähän käytetyssä prestigessä ei tarvinnut kuin kaulakulmaa säätää ja vähän nauhoja hioa. Mikit toki vaihdoin. Mii häpi!
 
Joku älykkäämpi ihminen olisi laittanut kitaran suoralta kädeltä vaihtoon. Onneksi itseäni ei ole liialla älyllä siunattu sillä lopputulemana omistan nyt parikin täydellistä kitaraa.

Aika monesta ritsasta saa ihan kohtuullisen kepin kun teettää niihin suoraan nauhojen hionnan ja satulan viilauksen. Itse olen jostain romuista kevyesti tasoitellut nauhoja suoralla hiomakalikalla. Kepeistä tuli selvästi parempia soittaa, ammattimiehet tekee tietysti aivan eritasoista jälkeä.
 
Soittotatsiltaan paras kepakko mulla on vanha japanin charvel josta hiotutin nauhat kitarapajalla. Työ maksoi muistaakseni 90 euroa.

HK: Perustan kokemukseni Ibanez RG970QMZ-BDK malliin minkä uskalsin tilata juuri kehujen takia sokkona T.kaupasta. Hirtti kieltämättä sen verran pahasti kiinni, että useamman yksilön tutkimusta en enää jaksanut alkaa tekemään vaan samantien lähti vaihdossa Japanin Prestigeen.
 
Kaulanauhojen reunat oli kyllä kieltämättä enimmäkseen pyöreät, mutta niitä viimeistellessä kaulaan oli puuta myöten vedetty viilalla paikoittain aika hurjat urat. Muuten laadukkanoloinen kitara oli käsityöllä kusten juostulla viimeistelyllä pilattu. Pisteenä i:n päällä tallan hienovirittimistä yksi oli siihen malliin jumissa että jengoissa oli valmistusvirhe. En ymmärrä miten tuommoinen voi mennä laatutarkastuksesta läpi.
 
Kaippa se menee siihen helvetin huonon tuurin piikkiin, enkä sokkona olisi muualta kuin Tompalta uskaltanut tilatakaan. Levytukussa varmasti onkin nämä pahimmat maanantaikappaleet seulottu välistä.
 
Ok, harmi, että tuollainen kipale on sitten sulle tompalta toimitettu. Kyllähän sen skitan kunnossa pitää olla kun asiakkaalle toimitetaan.

pappasfin: Ok, harmi, että tuollainen kipale on sitten sulle tompalta toimitettu. Kyllähän sen skitan kunnossa pitää olla kun asiakkaalle toimitetaan.
 
Vähän aiheen vierestä liittyen tuohon netin kautta tilattuun tavaraan: Itse aikanaan tilasin tompalta Warwickin bassonupin ja 4x10- kaapin, jossa myös diskanttipilli. Kytkin nupin ja kaapin ja ajattelin ottaa ensikokeilut, mutta pihaustakaan ei kuulu kaapista, vaikka nupissa virtaa ja kaikki kytketty oikein. En millään jaksanut lähettää kaappia takaisin Saksaan ja kaveri sen kaapin avasi ja huomasi, että oli kytketty bassoelementit ja diskanttipilli ristiin. Nämä kun kytki oikein, niin kaikki toimi. Hauskinta tässä tarinassa oli se että, mukana tulleiden paperien mukaan nupille ja kaapille oli kummallekin tehty kahden tunnin soittotesti :)

Onhan tässä vähän enemmänkin hintaportaita. 1500e ei ainakaan minun mielestä ole vielä edes järjettömän kallis kitara. 3000e alkaa olemaan jo melko kallis ja siinä vaiheessa alkaisin miettimään että kannattaako maksaa niin paljoa.
 
500e kitara on tehty mahdollisimman halvalla todnäk Aasiassa. Tämä on se ns. kitaroiden Toyota. Kyllähän sillä tekee käytännössä saman asian kuin Ferrarilla, mutta ei se siitä Ferraria tee. Kaikki osat ja materiaalit on kustannustehokkaita eli halpoja ja mahdollisesti heikompia ja täten huonompia.
 
Sen yläpuolelle tipahtaa laadultaan paremmat kitarat jotka on myös tehty ns. halvemmalla. Tässä ryhmässä saa varmasti parhaiten rahalle vastinetta. Tähän kuuluu Mexicon Fenderit ja Korean PRS:t ja Chapmanit yms. Tämä olisi automaailmassa nyt se Skoda. Eli toimii työssään käytännössä ihan yhtä hyvin kuin Auditkin, mutta nimilapussa lukee se Skoda (MIM, SE, LTD) minkä takia kitaraa ei pidetä niin hyvänä vaikka toiminnallisuus olisikin täysin yhtä hyvä.
 
1000e hintaluokka on mielestäni kaikista turhin. Sisältää esim. Gibson Studio -malliston. Tämä vastaa sitä että käytiin ostamassa BMW, mutta jätettiin kaikki hienoudet ja lisävarusteet pois niin, että ulkopuolelta katsottuna kaikki katsovat että "oijoi tuolla on made in USA Gibson", mutta kitara valmistuksessa on säästetty kuluista. Kukapa ei haluaisi soittaa kitaralla jonka päällä on iso ALE tarra -30%.
 
1500e hintaluokassa saa jenkkistratoja. Jos tuntuu liian kalliilta niin suosittelen Mexicon Classic Player stratoa. Todella hyvä hintalaatusuhde! Parilla tonnilla saa Gibson Les Paul Standardin. Nämä on niitä kitaroita mitä jäädään kuolaamaan lasin taakse oli kyseessä pikkupoika tai aikuinen mies. "Joku päivä minä hankin tuollaisen." No jos rahaa löytyy niin hanki se nyt. Jos on elämässä haaveita niin toteuttakaa ne nyt hyvänen aika. Rahaa tulee ja menee. Ei ole parempaa tunnetta kuin tulla kotiin ja nähdä se kiiltävä unelmien kitara siinä joka suorastaan anelee sua soittamaan sitä. Sanoisin "housut jalassa" -vitsin tähän, mutta kitaraa voi myös soittaa ilman housuja ja multi tasking on hyvä opetella. Autovertauksessa tässä puhutaan nyt niistä Q7 Audeista kaikilla herkuilla ja BMW M5:sesta kaikilla herkuilla. Nämä parantavat elämänlaatua selkeästi. :D
 
Tämän jälkeen puhutaan siitä Ferrari, Lamborghini hintaluokasta. Siellä on Suhrin kitarat ja PRS:t ja premium kitarat. Nämä on niille jotka haluaa ns. sen täydellisen kitaran. Tässä varmasti maksetaan vähän turhistakin asioista, mutta sillähän ei ole mitään väliä jos vaan haluaa/tarvitsee tällaisen soittimen.

Eilen tuossa kävi pällistelemässä tuttavan juuri hankkimaa Suhria. Käytettynä tuo sen hommasi ja 1500e maksoi.
 
Olihan se hieno ja tuntui hyvältä, muttei se nyt sen kummempia viboja aiheuttanut. Kai mä olen niin fakkiutunut tuohon omaan Jemiin, ettei parempaa kitaraa varmaan ikinä tule vastaan.

Mikko L: Onhan tässä vähän enemmänkin hintaportaita. 1500e ei ainakaan minun mielestä ole vielä edes järjettömän kallis kitara. 3000e alkaa olemaan jo melko kallis ja siinä vaiheessa alkaisin miettimään että kannattaako maksaa niin paljoa.
 
500e kitara on tehty mahdollisimman halvalla todnäk Aasiassa. Tämä on se ns. kitaroiden Toyota. Kyllähän sillä tekee käytännössä saman asian kuin Ferrarilla, mutta ei se siitä Ferraria tee. Kaikki osat ja materiaalit on kustannustehokkaita eli halpoja ja mahdollisesti heikompia ja täten huonompia.
 
Sen yläpuolelle tipahtaa laadultaan paremmat kitarat jotka on myös tehty ns. halvemmalla. Tässä ryhmässä saa varmasti parhaiten rahalle vastinetta. Tähän kuuluu Mexicon Fenderit ja Korean PRS:t ja Chapmanit yms. Tämä olisi automaailmassa nyt se Skoda. Eli toimii työssään käytännössä ihan yhtä hyvin kuin Auditkin, mutta nimilapussa lukee se Skoda (MIM, SE, LTD) minkä takia kitaraa ei pidetä niin hyvänä vaikka toiminnallisuus olisikin täysin yhtä hyvä.
 
1000e hintaluokka on mielestäni kaikista turhin. Sisältää esim. Gibson Studio -malliston. Tämä vastaa sitä että käytiin ostamassa BMW, mutta jätettiin kaikki hienoudet ja lisävarusteet pois niin, että ulkopuolelta katsottuna kaikki katsovat että "oijoi tuolla on made in USA Gibson", mutta kitara valmistuksessa on säästetty kuluista. Kukapa ei haluaisi soittaa kitaralla jonka päällä on iso ALE tarra -30%.
 
1500e hintaluokassa saa jenkkistratoja. Jos tuntuu liian kalliilta niin suosittelen Mexicon Classic Player stratoa. Todella hyvä hintalaatusuhde! Parilla tonnilla saa Gibson Les Paul Standardin. Nämä on niitä kitaroita mitä jäädään kuolaamaan lasin taakse oli kyseessä pikkupoika tai aikuinen mies. "Joku päivä minä hankin tuollaisen." No jos rahaa löytyy niin hanki se nyt. Jos on elämässä haaveita niin toteuttakaa ne nyt hyvänen aika. Rahaa tulee ja menee. Ei ole parempaa tunnetta kuin tulla kotiin ja nähdä se kiiltävä unelmien kitara siinä joka suorastaan anelee sua soittamaan sitä. Sanoisin "housut jalassa" -vitsin tähän, mutta kitaraa voi myös soittaa ilman housuja ja multi tasking on hyvä opetella. Autovertauksessa tässä puhutaan nyt niistä Q7 Audeista kaikilla herkuilla ja BMW M5:sesta kaikilla herkuilla. Nämä parantavat elämänlaatua selkeästi. :D
 
Tämän jälkeen puhutaan siitä Ferrari, Lamborghini hintaluokasta. Siellä on Suhrin kitarat ja PRS:t ja premium kitarat. Nämä on niille jotka haluaa ns. sen täydellisen kitaran. Tässä varmasti maksetaan vähän turhistakin asioista, mutta sillähän ei ole mitään väliä jos vaan haluaa/tarvitsee tällaisen soittimen.
 
Jos soittamista lähestyy urheilutermein, niin helposti voi ajatella että se viimeinen sadasosasekunti on kaikkein kallein. Jos kitaroita ajattelee yleisemmin, niin kalliiden ja halpojen kitaroiden vertailua vaikeuttaa niiden erilaisuus, meinaan että hankala verrata kitaraa rinnakkain jos se lähtökohtaisesti on erilainen. Ja sitten tietenkin se tunnepuoli on myös tärkeä. Jos haluaa uniikkiutta, niin se aina maksaa vähän enemmän ilman että laadusta puhutaan vielä mitään (jos sitä uniikkiutta ei sitten pidä yhtenä laatukriteerinä). Jos haluaa merkin, niin merkistä pitää aina vähän maksaa enemmän ilman että puhutaan vielä laadusta yhtään mitään. Niin ja valmistus maa maksaa myös monella tapaa.
 
Noista autovertauksista sen verran, että nuo prenium autot ja prenium kitarat ovat ihan oma lajinsa kuten myös ihmiset jotka niitä arvostavat. Meinaan, että niissä ei puhuta enää laadusta vaan ne ovat erityishienoja tuotteita ja usein myös erityiskalliita tuotteita ihmisille, joille tavallinen on liian vähän. Tarkoitan, että riippuu täysin näkökulmasta onko joku ferrari laadukkaampi kuin Toyota corolla (joillekin se on ja toisille ei ole).