Kitarat: kitarakamat ›

Kiitos. En ehdi tuota vielä katsomaan, mutta lainaus videon kommenteista kertoo jotain sekin: "I was quite surprised by some of the improvements over the CV by the Fender that aren't immediately obvious (satin block saddles, thicker trem block, full-size pots, beefier switch, better tuners, etc.)"
 
Eli kyseessä ei näytä kuitenkaan olevan suoraan uudelleenlogotettu Squier, vaikka jotkut niin väittivätkin. Jää tosin nähtäväksi että onko tuo muutoin hintansa väärtti, mutta sekin selvinnee ajallaan.

uudet Fenkut ovat joltain osin parempia ja joltain osin huonompia kuin Squierit
 
Ovat ilmeisesti rakenneosiltaan parempia, pinnoitteista en sano mitään koska en niistä riittävästi tiedä. Nitrolakattua ei tähän hintaan kuitenkaan vielä saa jos sitä pitää parempana, mulle yhdentekevää joten omaan ostopäätökseen se ei vaikuttaisi.

msalama: Kiitos. En ehdi tuota vielä katsomaan, mutta lainaus videon kommenteista kertoo jotain sekin: "I was quite surprised by some of the improvements over the CV by the Fender that aren't immediately obvious (satin block saddles, thicker trem block, full-size pots, beefier switch, better tuners, etc.)"
 
Eli kyseessä ei näytä kuitenkaan olevan suoraan uudelleenlogotettu Squier, vaikka jotkut niin väittivätkin. Jää tosin nähtäväksi että onko tuo muutoin hintansa väärtti, mutta sekin selvinnee ajallaan.
 
Eli Fender on tehnyt ne modit, mitä Skujun ostaja tekisi itse ja säästäisi pari sataa? Ei noi nyt sit ilmeisesti ihan sysipaskoja ole (tuskin kukaan sitä odottikaan), mutta joku toinen valmistaja saisi puristettua hinnan alle viidensadan, ellei jopa lähemmäs neljää. Neljäsataa käytetystä vois olla ihan jees hinta, jos välttämättä lavassa pitää Fender lukea, mutta siltikin itse ostaisin ennemmin käytetyn Jetin 100 - 150 eurolla (aika monta tullut ostettuakin) niin jäisi rahaa päivittää vaikka mikit astetta paria laadukkaampiin käytettyihin.

Billsner: Vähän epäilen, että kukaan tällä palstalla ei ala metallugista testiä tettämään. Oma paskapellistä tehty Squier ei ole vielä kovin kauaa mulla ollut eikä se ole edes mun ykköskitara, niin nauhojen kulumisessa voi mennä hetki.
 
Sen verran voi jokainen tutkia asiaa että kokeilee tarttuuko magneetti nauhoihin. Jos ei tartu niin seassa on jo sen verran nikkeliä, mangaania ja kromia ettei voi ihan paskapellistä puhua.

Onko olemassa jokin nauhamateriaali mihin magneetti tarttuu? En semmoista muista koskaan nähneeni, kurjimmissakaan kitaroissa.
 
Rosterinauhoihin voi tarttua jos ovat semmoista terästä. Niistä en tiedä. Pitkään luulin että magneetti ei ollenkaan tartu ruostumattomaan, mutta joskus tarttuu.

Niin no, se halpis joka sai mut pääasiallisesti hylkäämään ne, oli nimenomaan yksi näitä paljon kehuttuja MIC CV Squiereita. Vuosi soittoa ja nauhat puhki, joten ei kun paska reippaasti ulos ovesta kaulaperseotteella ja vastaavaa ei tule enää ikinä.
 
Tosin todettakoon tasapuolisuuden nimissä, että mulla on myös ollut pari Kiinan Epiä ja niissä ei isompaa moittimista ollut, menivätpähän vain muutoin vaihdossa johonkin silloin tarpeellisempaan. Mutta siis jos mulla olisi vaikkapa nyt tarvetta johonkin halvempaan kukkakeppiin esim. keikoille, niin se olisi ehdottomasti käytetty ja asialliseksi testaamalla todettu Epiphone.

Kefiiri: Onko olemassa jokin nauhamateriaali mihin magneetti tarttuu? En semmoista muista koskaan nähneeni, kurjimmissakaan kitaroissa.
 
Rosterinauhoihin voi tarttua jos ovat semmoista terästä. Niistä en tiedä. Pitkään luulin että magneetti ei ollenkaan tartu ruostumattomaan, mutta joskus tarttuu.
 
Ruostumattomia terässeoksia on olemassa valtaisa määrä ja osaan magneetti tarttuu.
Austeniittiset ruostumattomat ovat esim. sellaisia että tarttuu. Puhe oli kuitenkin tuossa aiemmin "paskapellistä", eli halvasta rautaseoksesta. Niihin ei laiteta kalliita seosaineita ja ovat magneettisia.

Juhani_t: Ruostumattomia terässeoksia on olemassa valtaisa määrä ja osaan magneetti tarttuu.
Austeniittiset ruostumattomat ovat esim. sellaisia että tarttuu. Puhe oli kuitenkin tuossa aiemmin "paskapellistä", eli halvasta rautaseoksesta. Niihin ei laiteta kalliita seosaineita ja ovat magneettisia.
 
Austeniittiset rosterit eivät ole magneettisia. Ferriittiset tai martensiittiset voivat olla.

Kiinnostaahan tuo sen verran, että aikanaan voisi ottaa käytetyn edullisesti modausalustaksi olettaen, että ei ajan kuluessa löydy mitään erityisen huonoja juttuja ja jos kaulaprofiili muistuttaa enemmän meksikostandardia, kuin Squieria.
 
Pöyristeltiinhän Korealaista Lite Ash -sarjaakin silloin aikanaan, kun tulivat. Ovat edelleen hyvää tavaraa.

Juhani_t: Ruostumattomia terässeoksia on olemassa valtaisa määrä ja osaan magneetti tarttuu.
Austeniittiset ruostumattomat ovat esim. sellaisia että tarttuu. Puhe oli kuitenkin tuossa aiemmin "paskapellistä", eli halvasta rautaseoksesta. Niihin ei laiteta kalliita seosaineita ja ovat magneettisia.
 
Miksi täällä jauhetaan jostain ruostumattomien seoksista? Ei kai tuossa halpissarjassa ole rosterinauhoja. Tuo seostus ei edes ole mikään juttu nauhoissa.

Mikko1978: Miksi täällä jauhetaan jostain ruostumattomien seoksista? Ei kai tuossa halpissarjassa ole rosterinauhoja. Tuo seostus ei edes ole mikään juttu nauhoissa.
 
No jos Indonesian Squierissakin on niin miksei Fenderissä olisi?

Nauhoissa käytetyn materiaalin kestävyys toki on olennainen seikka, mutta pahoittelen ruostumattoman teräksen sekoittamista keskusteluun :D
 
Jos lähdetään siitä että perusnauhamatsku on sitä nikkeli-kupari-sinkki -seosta, "nickel-silver" -juttua, niin siinähän varmaan näitä metalleja voi olla eri suhteessa ja se vaikuttaa kovuuteen?
 
Mutta voiko jokin noista, esimerkiksi kupari, (tai kaikki), olla jotain epäpuhdasta kierrätyskamaa ja sen vuoksi heikentää seoksen laatua?

Kefiiri: Jos lähdetään siitä että perusnauhamatsku on sitä nikkeli-kupari-sinkki -seosta, "nickel-silver" -juttua, niin siinähän varmaan näitä metalleja voi olla eri suhteessa ja se vaikuttaa kovuuteen?
 
Jaa että alpakasta nauhat? Kyllä siitä haarukoita tehdään mutta mahtaa olla nauhamateriaaliksi turhan kallista kaukoidässäkin?

Tyyriiltähän semmoinen ratkaisu tuntuu mutta olen ymmärtänyt että vanhanaikaisimmat messinkinauhat poislukien juuri tuo matsku on se standardi. Satasen halpiksissakin.
 
Lainaus Fenderin sivulta:
 
Frets are cut from fret wire, which is manufactured in lengthy rolls and is usually made of nickel silver, an alloy that doesnt actually contain any silver.

Kefiiri: Tyyriiltähän semmoinen ratkaisu tuntuu mutta olen ymmärtänyt että vanhanaikaisimmat messinkinauhat poislukien juuri tuo matsku on se standardi. Satasen halpiksissakin.
 
Lainaus Fenderin sivulta:
 
Frets are cut from fret wire, which is manufactured in lengthy rolls and is usually made of nickel silver, an alloy that doesnt actually contain any silver.
 
No on se sitten uskottava. Alpakka aiheuttaa nikkeliallergikolle oireita, joten tämä olisi keskikohtuullisen mahdollinen testata ihan kotiloissakin.

Juhani_t: No jos Indonesian Squierissakin on niin miksei Fenderissä olisi?
 
Uskoisin Fenderin mainostavan kyllä rosterinauhoja. En pikaisella vilkaisulla nähnyt mitään mainintaa rosterista. Fenkku on muutenkin aika vähän käyttänyt rosteria ja olisi vähän kummallista, jos halvimmassa sarjassa löytyisi rosterinauhat, mutta kalliimmissa käytettäisiin uushopeaa. Voin toki olla väärässäkin, kun tämä on vain arvailua.
 
En ole seurannut Squjuja kovin tarkkaan sitten 90-luvun. Missä malleissa niissä on rosterinauhat?

Kefiiri:
Jos lähdetään siitä että perusnauhamatsku on sitä nikkeli-kupari-sinkki -seosta, "nickel-silver" -juttua, niin siinähän varmaan näitä metalleja voi olla eri suhteessa ja se vaikuttaa kovuuteen?
 
Mutta voiko jokin noista, esimerkiksi kupari, (tai kaikki), olla jotain epäpuhdasta kierrätyskamaa ja sen vuoksi heikentää seoksen laatua?
 
Juu noissa seoksissa kovuus on kriittinen tekijä. Laadukkaat uushopeanauhat kestävät pitkään, mutta heikkolaatuiset ovat vain yksinkertaisesti liian pehmeitä.
 
Yksi tekijä tässä sopassa on nauhan valmistus. Ei ole aivan yksinkertaista muokata pyöreää lankaa nauhan muotoon ja mitä kovempaa materiaali on, niin sitä haastavammaksi nauhan valmistus menee.

Tuolla on aika mukavasti tietoa nauhoista:
 
https://theartoflutherie.com/fret-wire/
 
Nickel Silver
 
Hardness: HV5/200
 
This fret wire is actually a copper alloy with nickel added for the harness. Despite its name, it has no silver in it. The most common type is the 18% nickel, which I use most often for my guitars. Some classical guitar makers also use a softer version with only 12% nickel.
 
I have observed that the nickel silver fret wire has the warmest tone, and the string seems to grip onto it just a bit (compared to the following guitar fret wire materials). This is the most common type of guitar fret material.
 
Gold Fretwire
 
Hardness: HV5/250
 
If you are wondering what gold fret wire is, youre not alone, as its the newest addition to our fret material options and is made from copper, tin, iron, and titanium (CuSn15Fe1Ti0.1). It has no nickel, perfect for people who have allergies or other concerns with nickel frets.
 
The tone and feel are best described as in between the 18% nickel silver and the stainless steel fret materials (not surprising since the hardness of the gold fret wire is right in the middle as well).
 
The gold color can be a really nice and unique touch on certain guitars like this one, and the extra hardness seems to be enough to extend the life of the frets without totally destroying your fretting tools as stainless doesmore on that in the next section.I have used this wire the least of the three, but I am currently using it on several guitars, and so far, I love it. It seems to be that sweet spot again, a balance of workability and durability, and it looks great too.
 
Stainless Steel
 
(Hardness: HV5/250
 
This is the hardest fret wire on the list, and because of that extreme hardness, there are some pros and some cons. The pros are that they last virtually forever and they stay looking good too. I mentioned earlier that some of the guitars I installed this on were re-frets. I was able to play and observe the guitars with nickel silver frets and then do the same again after I installed the stainless steel frets. I heard and felt what were to me very noticeable differences.
 
First is the feel: the stainless was like walking on ice, so smooth and slippery, it just begs you to bend the strings (maybe too slippery). The thing that shocked me most was how much it changed the tone of the guitars. The stainless added a subtle yet noticeable brightness and, to me, was even a touch colder sounding than before.
 
The worst part of stainless steel frets is the way it totally destroys your tools (unless you use diamond fret crowning files). Just during the few years where I was doing a lot of stainless fret installation, I went through many different fret cutters, tang nippers, fret crowning files and a whole lot of elbow grease, too, as the fret jobs took much longer to do.
 
Cryowire
 
(Slightly harder than nickel)
 
I havent had the chance to try this new type of fret wire yet, but I wanted to include it in case it happens to be a perfect fit for your project. Stewmac has created a fret wire that is the traditional noble/silver material but that has been cryogenically frozen to increase hardness and wear resistance. That sounds like a great idea. I hope to try it soon, and when I do, I will update this article.

Omat kokemukset Fenderin ja Squierin halvemman pään kitaroista on olleet hyviä eli soittokelpoisia kitaroita mielestäni. Mikit huonoja toki, mutta sama juttu muissakin budjettikepeissä. Hinta tässä uudessa standardissa on kilpailukykyinen jos vertaa siihen mitä monet muut valmistajat on alkaneet harrastaa hinnoittelussa.

Krice: Omat kokemukset Fenderin ja Squierin halvemman pään kitaroista on olleet hyviä eli soittokelpoisia kitaroita mielestäni. Mikit huonoja toki.
 
Tiedä tuosta mikkien itsestäänselvästä huonoudestakaan. Ne vaan vaihdetaan kun ei malteta säätää, ja lopputulos kuulostaa paremmalta koska samalla on vaihdettu uudet kielet.