Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Niin käytettynä. Studionkin saa käytettynä korean Tokain hinnalla.... etc. mutta joo olet oikeassa siinä, että Gibsonit ovat kalliimpia ja siksi hintaa pitää vähän suhteuttaa. Toisaalta jos on tonni fyffee ja miettii ostaakko japanin tokai vai ameriikan studio, niin ei siinä ole mitään suhteutamista. Ihmisen on vaan päätettävä mitä arvostaa ja mitä haluaa ja seurattava sitä.... eikä antaa kenenkään enää jälkeenpäin väittää, että olisi tehnyt jotenkin väärän valinnan. Mistä kukaan muu sitä voisi arvioida?
 
Kurkkasin että esim Aron soittimessa uusi lp studio maksaa 1490e. Sillä hinnalla (melkein) saa jo käsintehdyn japski tokain. Ja japanilaiset tokait muuten alkaa jostai reilu tonnin pintaan musamaailmassa. Mutta joo, kuhan soittaa millä tykkää. Tai kuha soittaa

No juu, tonni ei ole enää niin iso raha kun se on ollut joskus. Kyllähän tonnilla viiva puolellatoista saa jo tosi hienon Tokain, ei siinä mitään.

Gibson Les Paul Studio, nitrolakattu ei faded, käytettynä n.700-900e. Hyvä vaihtoehto jos haluaa tutustua edullisesti Les Paul maailmaan. Kyllä siitä sen tuntuman saa, päivittelee sitten myöhemmin parempaan jos tykästyy tuon tyyppiseen kitaraan.Kyllähän totuus on se ettei Studion soitettavuus ole samalla tasolla esim. Traditionalin puhumattakaan Standardin kanssa.Eli muutakin eroa on kuin puuttuvat listoitukset ja helmiäis logo.Jotenkin soitettavuutta on saatu huononnettua verrattuna noihin em. malleihin, en oikein tiedä miten ovat sen tehneet. Esim stankkua paljon helpompi tilutella ja speedpikata kuin studiota.Näinhän sen täytyy markkinoinnin kannalta tietysti ollakkin.Itsellä juuri tuo Lp Studio, hyvät puut ja resonointi. Mikit liian kuumat ( ehkä vaihto Gibson 57- settiin ),uudelleen nauhoitus voisi ehkä auttaa soitettavuuteen ( ehkä hieman korkeammat nauhat ) Kaula sinäänsa on aivan suora ja muutenkin ok.Alkuperäinen kysymys on hyvä, itsellä ei kokemusta noista Tokain Paremmista malleista. Varmaan moni hakee parasta mitä samalla rahalla saa, ihan sama mitä lavassa lukee.

T.K.: Gibson Les Paul Studio, nitrolakattu ei faded, käytettynä n.700-900e. Hyvä vaihtoehto jos haluaa tutustua edullisesti Les Paul maailmaan. Kyllä siitä sen tuntuman saa, päivittelee sitten myöhemmin parempaan jos tykästyy tuon tyyppiseen kitaraan.Kyllähän totuus on se ettei Studion soitettavuus ole samalla tasolla esim. Traditionalin puhumattakaan Standardin kanssa.Eli muutakin eroa on kuin puuttuvat listoitukset ja helmiäis logo.Jotenkin soitettavuutta on saatu huononnettua verrattuna noihin em. malleihin, en oikein tiedä miten ovat sen tehneet. Esim stankkua paljon helpompi tilutella ja speedpikata kuin studiota.Näinhän sen täytyy markkinoinnin kannalta tietysti ollakkin.Itsellä juuri tuo Lp Studio, hyvät puut ja resonointi. Mikit liian kuumat ( ehkä vaihto Gibson 57- settiin ),uudelleen nauhoitus voisi ehkä auttaa soitettavuuteen ( ehkä hieman korkeammat nauhat ) Kaula sinäänsa on aivan suora ja muutenkin ok.Alkuperäinen kysymys on hyvä, itsellä ei kokemusta noista Tokain Paremmista malleista. Varmaan moni hakee parasta mitä samalla rahalla saa, ihan sama mitä lavassa lukee.
 
Laittaa sen studion säätöihin, niin kyllä onnistuu tiluttelut ja speedpikkaukset samalla tavalla kuin stankullakin. Sen studion viimeistelyyn ja hienosäätöön käytetään todennäköisesti tehtaalla vähemmän aikaa kuin stankulla. Jos ei itse osaa säätää, voi kitaran viedä kitarasepälle. Toki yksilöitähän nuo on, eli toki jossain voi olla kaula sellainen vänkylä että siitä ei tule kunnollista säätämälläkään.
 
Studion ja Standardin hintaerolla vaihdattaa Studion satulan luiseen ja hiotuttaa nauhat niin että on varmasti tiptop-säädöissä.
 
Studion ja stankun väliseen fiiliseroon säädöt ja huollot eivät tietenkään auta ;) Ja sitä huoltoihin kulunutta rahasummaa ei saa myydessä takaisin. Mutta jos ostaa sen kitaran työkaluksi, voin suositella kyseistä toimenpidettä. Itse ostin sikana säkissä täältä torilta kerran vieläpä faded-studion halvalla. Käytin sen noin 100 euron huollossa Amfisoundilla ja sen jälkeen se oli soitettavuudeltaan yksi parhaista kitaroista joita olen koskaan soittanut.
 
Ai niin... ja tämä sama pätee Tokaihin myös. Joskus on niissäkin säädöt päin peetä. Esim jos on säädetty kesällä kaikki kohdalleen (sellaiselle kaverille joka tykkää korkeasta actionista), voi se olla Tammikuussa vähän huonompi soitettava matalasta actionista pitävälle (liikaa reliefiä ja kielet korkealla), ellei ole ilmankosteuden muutosta kompensoitu kaularaudan säädöllä.

Oma studio 2007 piti säätää heti uutena ja nauhatkin olisi pitänyt kruunata heti uutena, vaan tein sen vasta myöhemmin. Tämä varmaan säästöä tehtaan päässä.

Mulle valkoinen styydio ebenlaudalla on aivan mielettömän hieno tapaus. Olen parilla tuollaisella soittanut ja todella hyviä ovat olleet. Ei mitään halpisfiilistä todellakaan.

Rämppy: Mulle valkoinen styydio ebenlaudalla on aivan mielettömän hieno tapaus. Olen parilla tuollaisella soittanut ja todella hyviä ovat olleet. Ei mitään halpisfiilistä todellakaan.
 
Mun mielestä ne ei todellakaan ole mitään halppiksia vaan erinomaisia soittimia, vaikka ovatkin edullisempia kuin stankut ja traditionalit. Gibsonilla on todella paljon malleja siellä hintahaitarin alapäässä ja osa on todella mielenkiintoisia tapauksia. Itselleni ei olisi mitään ongelmaa kelpuuttaa työkalukseni Gibsonin studioa tai vaikka tributea. Eikös Petri Wallikin soitellut juurikin studiolla?
 
Mun mielestä gibson tekee ton jutun juuri oikein ja on mun mielestä suuri sääli, että suurin osa jengistä ei tunnu sitä tajuavan, vaan juoksevat silmäkarkin perässä ihan kuin se selittäisi kitaran hyvyyttä.
 
Mulla on Gibsonilta oikeastaan vain kaksi mallia joiden kanssa tuli aika "epämääräinen" ensivaikutelma ja toinen tuntui suorastaan...... no en sano miltä, mutta en sitä olisi ostanut. Nimittäin ne täysin ontoksi koverretut Paulit tuntuu mun kätösiin aika käppäsiltä (ne on jo liian kevyitä, olisko ne jotain 2-3 kg:n luokkaa). Jotain mallia kerran kokeilin joka oli kevyeksi koverrettu, mutta tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta mun on vielä vähän vaikea suhtautua näihin kun ei ne oikein tunnu "aidoilta" :-). Toinen oli joku Gibson SG faded tms. semmoinen ihme jouskari se oli, siinä minua ei häirinnyt lakan puute eikä se, että otelautablokit oli korvattu doteilla, mutta se oli varmasti huonoissa säädöissä ja jotenkin "notkui" siis ei tuntunut kovin jämerältä peliltä.

metlica: Kurkkasin että esim Aron soittimessa uusi lp studio maksaa 1490e. Sillä hinnalla (melkein) saa jo käsintehdyn japski tokain. Ja japanilaiset tokait muuten alkaa jostai reilu tonnin pintaan musamaailmassa. Mutta joo, kuhan soittaa millä tykkää. Tai kuha soittaa
 
Näyttää olevan uusissa Studioissa reunalistatkin otelaudassa. Sekin varmaan osaltaan nostaa kustannuksia ja hintaa hiukan.

Mä kokeilin tänään pikaisesti Gibbonin Lesterius Paulfosta jossa oli Lindy Fairlinen mikit ( ilmeisesti jotkut PAF:it) kitara oli 2010 vuodelta joku satavuotis juhlamalli, mutta siis ihan Peru LesPaul traditionalilta se tuntui eli siis standardilta.
 
Mutta siis se mitä mun piti todeta, niin kun kokeilin sitä vieläpä Fenderin BluesDeLuxe vaffarilla, niin ihan kuin olis kotiin tullu :-). Lakka siinä on erilainen enkä tykkää niistä kanttausten yli lakkauksista, mutta soundi oli tuttuakin tutumpi ja ihan se oli Gibson LesPaul ei siitä kyllä päässyt mihinkään. Meinaan, että omassa Lessussani oli eri mikit (490/498) niin silti nää kuulosti ja tuntui ihan samanlaisilta. Eli siinä ataksissa on jotain semmoista "napsua" jota ei oikein muissa taho olla ja kaikesta päätellen se ei tule mikeistä vaan juurikin siitä kitarasta.
 
Mä mietin, että onkohan se juurikin lyhyt kaulaliitos ja kevennysporaukset kun sen tekee? pitää mennä joku päivä Kitarapajalle kokeilemaan niitä LP customshoppi reissueita kun niissähän on kai pitkä kaulaliitos eikä ollenkaan kevennysporauksia, niin mahtaako niissä olla tätä samaa "taikaa". Jos niissä ei löydy tuota stankun soundia niin silloin voi varmaan olettaa, että ne on juurikin sen kitaran rakenteelliset tekijät kun sen tietyn soinnin siihen tekee.
 
Sen voin sanoa kuitenkin varmuudella, että tää mun Tokai on soundiltaan vähän erilainen tai siis tän atakissa on jotenkin vähemmän semmoista "pyöreyttä".

Tuossa edellisessä kirjoituksessa totesin, että tämä mun uusi Tokai soundaa ja tuntuu vähän erilaiselta kuin mun vanha (ja viimeksi kaupassa testaamani vähän uudempikin) Gibson LesPaul standard. En vain ollutkaan tullut huomioineeksi semmoista pikku seikkaa, että tää mun Tokai on mallia custom eli ehkä tän ei kuulukaan soundata ihan samalta kuin stankku???
 
En enää muista mitä tällä foorumilla on aikaisemmin puhuttu G-pajan stankun ja Customin erosta, mutta tuolla maailman foorumeita kahlatessani yleisimmät kommentit oli, että ne ei ole ihan samanlaisia soundillisestikaan. Aika monessa ketjussa todettiin, että Customit on yleensä vähän painavampia ja soinniltaan kirkkaampia (jos ymmärsin oikein). Vähän painavampia pitää sisällään kai sen, että -80 luvulla oli vielä keventämättömiä customeita ja paino huiteli jossain viiden kilon huitteilla, mutta nykyisin customeissa käytetään yhdeksän reiän metodia kuten taditionalissakin ja paino maltillinen rapiat nelisen kiloa tai 4,5 kiloa kuten jossakin testissä olevan kitaran näin punnitun. Oliko peräti niin, että customissa kaula on vaahteraa? vai luinko väärin tai sitten kyse olis jostain erikoismallista.
 
Mutta siis voiko joku täällä vahvistaa, että Gibsonillakin customit ovat erilaisia kitaroita kuin stankut soundinsa ja rakenteen puolesta?

hallu: Oliko peräti niin, että customissa kaula on vaahteraa? vai luinko väärin tai sitten kyse olis jostain erikoismallista.
Mutta siis voiko joku täällä vahvistaa, että Gibsonillakin customit ovat erilaisia kitaroita kuin stankut soundinsa ja rakenteen puolesta?
 
Siis tarkoitat varmaan LP Customia? Eli LP-mallien "huippua" (OK, onhan noita pikkusarjoja jotka tekee siis _custom shop_ vielä tuon "vakio-customin" yläpuoleltakin.. kaiken maailman Eleganttia, Super 400:a ym..)
Oli peräti niin eräässä vaiheessa että Custominkin kaula oli 3-palavaahteraa, kuten Standardin, Deluxen, ESsien ja monen monen muunkin mallin. Taisi tuona ajanjaksona olla SG-mallit ainoita mahonkikaulaisia. Ja kauloissa oli volute. Olipa kerran myös tuona aikana, että LP Customia oli myös vaahteraotelaudalla. Mutta se oli silloin.Yleensähän ne LP Customit (Gibsonilla) olivat eebenlaudallisia.
Vahvistuksesta sen verran, että menepä ihan itse tsekkaamaan onko soundieroa. Ei tuohon oikein voi muuta erityisemmin sanoa. LP Customit tuli 4xx -sarjan mikeillä kuitenkin, siis perus-perusmikkikattauksella. ;)

fox: Siis tarkoitat varmaan LP Customia? Eli LP-mallien "huippua" (OK, onhan noita pikkusarjoja jotka tekee siis _custom shop_ vielä tuon "vakio-customin" yläpuoleltakin.. kaiken maailman Eleganttia, Super 400:a ym..)
Oli peräti niin eräässä vaiheessa että Custominkin kaula oli 3-palavaahteraa, kuten Standardin, Deluxen, ESsien ja monen monen muunkin mallin. Taisi tuona ajanjaksona olla SG-mallit ainoita mahonkikaulaisia. Ja kauloissa oli volute. Olipa kerran myös tuona aikana, että LP Customia oli myös vaahteraotelaudalla. Mutta se oli silloin.Yleensähän ne LP Customit (Gibsonilla) olivat eebenlaudallisia.
Vahvistuksesta sen verran, että menepä ihan itse tsekkaamaan onko soundieroa. Ei tuohon oikein voi muuta erityisemmin sanoa. LP Customit tuli 4xx -sarjan mikeillä kuitenkin, siis perus-perusmikkikattauksella. ;)
 
Joo kyllä minä menenkin kunhan vaan keksin missä niitä on hyllyssä... musafasulla on ollut välillä mutta viimeksi en nähnyt kun kävin noita gibsoneja testailemassa. Ehkä kitarapajalla olisi customejakin kun aattelin käydä niitä uusia historikkeja siellä kahtelemassa.
 
Mun mielestä g-pajan stankussa on se atakki ihan omanlaisensa ja nyt kun kävin kokeilemassa kaupassa niitä niin käsitykseni vain vahvistui. Siksi olen alkanut pohtia onko se peräti stankun leimaava piirre. Tuo custom kiehtoo lähinnä ton Tokain takia kun se on custom, niin haluaisin selvittää onko havaitsemani eron takana se, että se on Tokai vai se, että se on custom. Arvelisin, että saan asiasta käsityksen tosiaan kun käyn niitä Gibson customeita koklaamassa.
 
Tuo oli uusi tieto, että customia on jossakin vaiheessa saanut rupulaudalla. Luulin, että ne on olleet kaikki aina ebeniä ja nyt kaksituhattaluvulla tuli niitä keinomateriaalilautoja.
 
4xx sarjan mikit on mun mielestä ihan hyvät enkä itse ainakaan niitä vierasta kun olen sellaisilla soittanut kaksytäviis vuotta, niin ovat varsin tutut. En minä Gibsonin customia ole ostamassa, mutta Gibsonin stankku kieltämättä kummittelee aika ajoin mielen perukoilla...... että sellaisen ehkä vielä...... perkele että tuli myytyä se oma poies :-(.

hallu:
Tuo oli uusi tieto, että customia on jossakin vaiheessa saanut rupulaudalla. Luulin, että ne on olleet kaikki aina ebeniä ja nyt kaksituhattaluvulla tuli niitä keinomateriaalilautoja.
 
Luit nyt vähän väärin, vaahteraotelautasia oli kyllä saatavana 75-81. Gibson ei oo LP Customeissa ruusupuulautaa käyttänyt, toisin ku noissa kopioissa on. Se on se mallisarjan "huipun" ominaisuus Giballa, että eebenlauta ja ensimmäisessä nauhavälissä inlay, noin yleensä.
Vaahteraotelauta oli vaahterakannellisessa LP Customissa ihan omanlaisensa näköinen. Vähän "surettaa" että nuo 3-palaset vaahterakaulat volutella jäi silloin muinoin pois (tais olla tuossa 1981). Volutekin vahvisti ihan mukavasti tuota kaulaa.
 
4xx sarjan mikit on mun mielestä ihan hyvät enkä itse ainakaan niitä vierasta kun olen sellaisilla soittanut kaksytäviis vuotta, niin ovat varsin tutut. En minä Gibsonin customia ole ostamassa, mutta Gibsonin stankku kieltämättä kummittelee aika ajoin mielen perukoilla...... että sellaisen ehkä vielä...... perkele että tuli myytyä se oma poies :-(.
 
Juu, ihan ne on käypäset "perusmikit". Tietty kun olen noita sähköpuolen juttuja härvännyt tuolta 70-luvulta, niin tuppaa noissa omissa (ja oman bändin sällien kepeissä) olemaan noita "mikkimodauksia" jos vaikka minkälaisia. Peten SG Stankkukin tuli tehtaalta noilla "tarback"-mikeillä, jossain vaiheessa siinä oli Super Distortionit, ja nyttemmin sitten jotkut PAF-johdannaiset.
Stankkuhan nyt on sellainen "Industry Standard since -52" kuten joskus mainosslogan sanoi (hieman pieleen tosin, pitäs olla -56) että sillä menee humpat ja heevyt.

fox: Luit nyt vähän väärin, vaahteraotelautasia oli kyllä saatavana 75-81. Gibson ei oo LP Customeissa ruusupuulautaa käyttänyt, toisin ku noissa kopioissa on. .......
 
No johan mä jo aattelinkin, että on aikoihin eletty :-). Mutta enpä minä noista vaahteralautaisistakaan tiennyt. No oppia ikä kaikki. Joo kopioissa tosiaan rupulautaa tapaa tässä munkin kopsussa on rupulauta, mutta on näitä kopioitakin nykyisin ebenlaudalla.
 
Mitä mikkeihin tulee niin minä en ole niistä yleensä ollut turhan tarkka ja yleensä tyydyn käyttämään niitä mitkä laatukitarassa sattuu olemaan (olen aatellut, että ne on tehtaallamiettinyt sen mikkiasian kuntoon laatukepeissä) ja olen tyytynyt vaan säätämään ne balanssiin. Siinä kyllä on eroja miten ne mikit balanssiin asettuu. Esimerkiksi noi Ibanezin mikit on aika hyvässä balanssissa melkeen itsestään kun taas juurikin Gibbonin 490 mikki piti upottaa aika syvälle kaulapoteroon, mutta nää on näitä. Sulle ei tarvinne selittää mikkien säätämisestä :-D. Nyt tosiaan tulin tyypänneeksi kaupassa niitä Lindy Fairlinejä niin ihan mukavan oloiset mikit nekin oli.

hallu:
Mitä mikkeihin tulee niin minä en ole niistä yleensä ollut turhan tarkka ja yleensä tyydyn käyttämään niitä mitkä laatukitarassa sattuu olemaan (olen aatellut, että ne on tehtaallamiettinyt sen mikkiasian kuntoon laatukepeissä) ja olen tyytynyt vaan säätämään ne balanssiin..
 
Juu, eipä ne "käyttökelvottomia" mikkejä skittoihin laita kukaan. Se sitten on eri juttu josko ne sen "loppukäyttäjän" mieleen on. ;)
Kyllähän noita vaihdeltiin jo muinoin, ennenkuin Larry DiMarzio 70-luvun puolvälissä teki massiivisen liikkeen. Kyllähän sitä jo aiemmin oli eilaisia "muotijuttuja" alkaen niistä humpparin kuorten poistamisesta. Ja oi autuutta jos sattuikin niin somasti että olikin kuoren alla double creamit tai vaikkapa seeprat!
Sitten ku tuli noita jälkiasennus-DiMarzioita, niin niitähän sitten piti laitella, kun "kaikilla kovilla soittajilla oli!"
80-luvulla sitten tuli jo ihan tehtailtakin "kuorettomilla" humppareilla varustettuja skeboja, että olivat jo valmiiksi "hot-rodatun" näköisiä. Seuraavassa vaiheessa sitten tulikin aktiivimikitettyjä pelejä. Gibsoniltakin sai esimerkiks Showcase-malliston ES-335n tai LP Custom Showcase -kitaran jossa oli jo valmiiks EMG-Overland -yhtiön mikit. Juu, ne EMG:t. =)

Itsellä vaihtui kaikki Gibsonit Tokain kitaroihin. Oli custom shoppia ja niitä mitä lie taviksia. Pari ES335 Rich Robinsoniakin oli.
Nyt löytyy 80-luvun alusta LS80, LS100, LS120 ja LS150. Uudempaa tuotantoa LS420 ja saksan Tokai-maahantuojalta ostettu LS1-R9. (Kehno kuva omalla sivulla)
Järjestäin ovat olleet parempia kitaroita kuin Gibsonit mitä olen omistanut tai soittanut.
Uusin hankinta oli Tokai SG92, (kun jouduin Angus Youngiksi cover bändiin), eli Japanin vintage sarjan malli. Jälleen kerran annoin mahdollisuuden Gibsonille ja testasin mitä käsiini sain, mutta Tokai voitti. Mikit tosin päivitin Seymour Duncan Pearly Gates Angus Young settiin ja viime viikonloppuna tilasin siihen Faberin locking bridgen, jottaa saa selvyyden onko hypen väärti.
Eli vieläkin olen avoimin mielin muihinkin merkkeihin, mutta tuo Tokai tuntuu vetävän pidemmän korren.

Master Of The Universe: Itsellä vaihtui kaikki Gibsonit Tokain kitaroihin. Oli custom shoppia ja niitä mitä lie taviksia. Pari ES335 Rich Robinsoniakin oli.
Nyt löytyy 80-luvun alusta LS80, LS100, LS120 ja LS150. Uudempaa tuotantoa LS420 ja saksan Tokai-maahantuojalta ostettu LS1-R9. (Kehno kuva omalla sivulla)
Järjestäin ovat olleet parempia kitaroita kuin Gibsonit mitä olen omistanut tai soittanut.
Uusin hankinta oli Tokai SG92, (kun jouduin Angus Youngiksi cover bändiin), eli Japanin vintage sarjan malli. Jälleen kerran annoin mahdollisuuden Gibsonille ja testasin mitä käsiini sain, mutta Tokai voitti. Mikit tosin päivitin Seymour Duncan Pearly Gates Angus Young settiin ja viime viikonloppuna tilasin siihen Faberin locking bridgen, jottaa saa selvyyden onko hypen väärti.
Eli vieläkin olen avoimin mielin muihinkin merkkeihin, mutta tuo Tokai tuntuu vetävän pidemmän korren.
 
Osaatko muuten sanoa, mistä on kyse kun mun Tokaissa ei näytä olevan tallan tolpille holkkeja ollenkaan?!?! siis näyttää ihan niin kuin tallan tolpat olisi ruuvattu suoraan puuhun. Ne kyllä kiertyy ihan kevyesti eli siellä voi olla holkit piilossa mutta lakattu vain yli. Gibsonissa olen tottunut, että ne holkit on esillä ja vaihdettavissa. Miten näissä muissa Tokaissa onko niissä holkit "hukassa" vai mikä järjestely siellä on?

hallu: Osaatko muuten sanoa, mistä on kyse kun mun Tokaissa ei näytä olevan tallan tolpille holkkeja ollenkaan?!?! siis näyttää ihan niin kuin tallan tolpat olisi ruuvattu suoraan puuhun. Ne kyllä kiertyy ihan kevyesti eli siellä voi olla holkit piilossa mutta lakattu vain yli. Gibsonissa olen tottunut, että ne holkit on esillä ja vaihdettavissa. Miten näissä muissa Tokaissa onko niissä holkit "hukassa" vai mikä järjestely siellä on?
 
Sillai se pitääkin olla jos kyseessä "true historic" design. Gibsonilla muovitkin vissiin oikein mutta head stock edelleen väärin. Se siitä "true historicista". Tokailla oikein. :)

Master Of The Universe: Sillai se pitääkin olla jos kyseessä "true historic" design. Gibsonilla muovitkin vissiin oikein mutta head stock edelleen väärin. Se siitä "true historicista". Tokailla oikein. :)
 
Mutta se on siltikin Tokai eikä se siitä muuksi muutu.. ;)
Eipä silti, hyvä että olet löytänyt mieluisan kitaran. Olet varmaan huomannut että siinä headstockissa on erilainen teksti, että se siitä "oikein olemisesta"..

Master Of The Universe: Sillai se pitääkin olla jos kyseessä "true historic" design. Gibsonilla muovitkin vissiin oikein mutta head stock edelleen väärin. Se siitä "true historicista". Tokailla oikein. :)
 
Okei, tuo ei ollut tuttu ratkaisu niin siksi vähän ihmettelin sitä. Tää on kyllä hyvin soiva peli en mitään vikaa ole tässä varsinaisesti huomannut. Jatkan tutkimuksia :-) .