Kitarat: kitarakamat ›

Joees: Surullista kyllä, ei. Mut riittävän monta kertaa kun sama henkilö vastaavanlaisen viestin muusinettiin kirjoittaa niin kai siihen vähintäänkin itse kirjoittaja rupeaa jossain vaiheessa uskomaan.
 
Voisinnuu jooees.
 
Kerran minäkin olin niin nuori, että tiesin kaiken. Nyt on sinun vuorosi.
 
SinunKIN kannattaisi keskittyä juttelemaan niistä mielipiteistä. Kun kumoat väärät väittämät, olet parantanut maailmaa. Jos et siihen kykene, vika ei ole minussa eikä mielipiteissäni.

Kefiiri: Minua tämä kyllä nauratti :D
Vetoan BBW:n allekirjoitukseen.
 
Saattaa olla, että joskus kykyni suhtautua kaikkeen kuolemanvakavasti, on varsin rajallinen.
 
Minusta suurin ongelma on nyt siinä, että monet muut - enkä suinkaan minä - arvelevat olevansa täydellisiä. Jos joku (ja varsinkin pieni virne naamalla) esittää mahdollisuuden että ei olekaan aina ja kaikkialla oikeassa, muutamille ko asia tuottaa suunnattomasti päänvaivaa.
 
Itse en jaksa edes laskea, kuinka moneen hullutukseen olen itsekin aikoinani uskonut, sittemmin nolona viisastuen. Nykyisin moinen aiheuttaa lähinnä itselleen nauramista ja epätäydellisyyden aiheuttama kipuilu on ohi minuutissa.
 
Kyllä minun täytyy suositella samaa tapaa muillekin. Tiedähäntä, tuleeko silläkään tavalla täydelliseksi, mutta uusien asioiden oppiminen on helpompaa.

antnis: Juu mutkun sun tarttis varmaan osoittaa semmoinen virhe ekana
 
Ei siitä ole hyötyä, jos vastaanottava osapuoli ei suostu huomaamaan asiaa.
 
Hra BBW: Minusta sinä hra A olet musta.
Hra A: En ole musta.
Hra BBW: Minusta olet. Olethan juuri pudonnut tervatynnyriin
Hra A: En ole sen paremmin tervatynnyrissä, kuin mustakaan
Hra BBW: Kuulehan hermanni. Olet pyöreässä, parinsadan litran veroisessa astiassa. Kyseisen astian muoto on aikanaan yhteisellä sopimuksella päätetty nimetä tynnyriksi. Lisäksi samainen astia on täynnä ainetta, joka on niin ruskeaa, että näkyy mustana. Se on - edelleen yhteisellä sopimuksella nimetyn - tervan yleinen väri. Ainetta on, pääläriin kokonaan sukellettuasi, joka paikassa vartaloasi. Naamasi on musta, kaulasi on musta, koko pääsi onmusta ja tuon tervan pinnan alapuolellakin kaikki osasi ovat mustia. Olet siis musta.
Hra A: Haistavittupaskaperkele. En oo ja äitis oli ja ei non saa sanoo ja kerron modelle ja vaikka meitä istuu tässä samassa tynnyrissä 100 nii kukaa ei oo musta ja sä vaa aina sitä ja tätä ja solvaat ja niinku ja nääs ja kakka tuli ja tissit ka EI SAA SANOO ETTÄ MÄ EN TIÄ ETTÄ MÄ OON MUSTA!!!
 
Ja sitten ihmetellään, kun hra BBW:n usko ihmiskuntaan alkaa olla koetuksella...

Onneks on mikropoppareita.

Funkånaut: Onneks on mikropoppareita.
 
Jos majailisit lähempänä, lähettäisin sinulle pizzan taksilla :D

On se niinkin että nämä relikoidut on persaukisten vintagea. Ei ihan pysty tommoseen orggis '57:aan mut custom shopin feikin pysty just ja just laittamaan.
 
http://www.kitarapaja.com/fender-stratocaster-1957

J.Hollström: On se niinkin että nämä relikoidut on persaukisten vintagea. Ei ihan pysty tommoseen orggis '57:aan mut custom shopin feikin pysty just ja just laittamaan.
 
http://www.kitarapaja.com/fender-stratocaster-1957
 
No hyi hitto, ei ole edes alkuperäisessä kunnossa.

BugBadWolf: Ei siitä ole hyötyä, jos vastaanottava osapuoli ei suostu huomaamaan asiaa.
 
Hra BBW: Minusta sinä hra A olet musta.
Hra A: En ole musta.
Hra BBW: Minusta olet. Olethan juuri pudonnut tervatynnyriin
Hra A: En ole sen paremmin tervatynnyrissä, kuin mustakaan
Hra BBW: Kuulehan hermanni. Olet pyöreässä, parinsadan litran veroisessa astiassa. Kyseisen astian muoto on aikanaan yhteisellä sopimuksella päätetty nimetä tynnyriksi. Lisäksi samainen astia on täynnä ainetta, joka on niin ruskeaa, että näkyy mustana. Se on - edelleen yhteisellä sopimuksella nimetyn - tervan yleinen väri. Ainetta on, pääläriin kokonaan sukellettuasi, joka paikassa vartaloasi. Naamasi on musta, kaulasi on musta, koko pääsi onmusta ja tuon tervan pinnan alapuolellakin kaikki osasi ovat mustia. Olet siis musta.
Hra A: Haistavittupaskaperkele. En oo ja äitis oli ja ei non saa sanoo ja kerron modelle ja vaikka meitä istuu tässä samassa tynnyrissä 100 nii kukaa ei oo musta ja sä vaa aina sitä ja tätä ja solvaat ja niinku ja nääs ja kakka tuli ja tissit ka EI SAA SANOO ETTÄ MÄ EN TIÄ ETTÄ MÄ OON MUSTA!!!
 
Ja sitten ihmetellään, kun hra BBW:n usko ihmiskuntaan alkaa olla koetuksella...
 
Jos otsikko on "Fender Custom Shop VS Ruokangas", on varmaan ylläolevan tekstin sijainti varmaankin oikea ?

toivase: Jos otsikko on "Fender Custom Shop VS Ruokangas", on varmaan ylläolevan tekstin sijainti varmaankin oikea ?
 
Asiayhteyteensä liitettynä ylläoleva teksti sijaitsee mikroskooppisen tarkasti oikeassa paikassa.

Laitetaanpas tähän tällainen 56' mb relic.
https://www.thomann.de/fi/fender_1956_strat_relic_dwb_mbtk.htm
Hintaa ei ole kuin 6333 euroa.
Tuolla rahalla tuskin saa kovinkaan monenlaisia 50-luvun Fendereitä, mutta kyllä sillä ennen vuotta 65 tehty stratocastereita saa. Ei toki alkuperäisessä kunnossa, mutta uudelleen maalattuja, mikit vaihdettuja tai uudelleen käämittyjä jne.
Voisin melkein veikata, että se alkuperäinen vanha Fender tulee jatkossakin pitämään hintansa, vaikka olisi maalattu uudestaan tms.
Nämä uudemmat relic kitarat taas voivat maksaa itsensä takaisin joskus 2040, jos oikein hyvä tuuri käy.
Tietysti maailmassa on kaikenlaisia "persoonia" ja keräilijöitä, että voihan tämänkin kaverin kitaroita joku juurikin kerätä. Onko ne sen arvoisia, niin ehkä sen keräilijän mielestä.
Eihän Ruokankaallakaan ole ihan kaikkia soittimia Juha itse tehnyt. Käsittääkseni Ruokankaan kaikki kitarat ovat kyllä arvonsa puolesta ihan samalla viivalla. Näin ainakin toistaiseksi, mutta kukapa sitä tietää kuka alkaa jotain keräilemään jos on liikaa rahaa.
 
Fenderillä ja Gibsonillakin on muuten ollut paljon näitä rakentajia CS osastoilla, jotka ovat sitten lähteneet tekemään omalla merkillä kitaroita. Jotkut ovat saattaneet menestyä, mutta kyllä Fender on jo niin suuri firma, että melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelua se on. Fender kun omistaa mm. Jackson/Charvel ja Gretsch merkitkin nykyään.
 
Se on vielä tässä relic kitaroissa erikoista, että noita halvempia relic soittimia kun on nähnyt. Ei ne kyllä ole aina olleet mitenkään kauhean aidosti vanhan näköisiä tai muutenkaan sellaisia, että tarkemmalla katsomisella ne vaikuttaisivat oikeasti hyvin tehdyiltä. Muutoin voivat olla kitaran sitten ihan ok soittimia, mutta se onkin toinen asia...
Jos siis meinaa sellaisen relic pintäkäsittelyn, että se oikeasti muistuttaa sitä vanhaa kitaraa-->Se ei ole ihan edullinen.
En myöskään ymmärrä, miksi joku haluasi teettää sellaisen käsittelyn soittimeen jonka hinta on samaa suuruusluokkaa kuin itse relic käsittely. Ei varmaan kovinkaan paljoa järkeä.
Eli tällaiselle KUNNOLISELLE relic kitaralla tulee väkisin hintaa jo aikamoisesti. Sillä saa jo ihan oikeasti sellaisen vintage peli, tosin se on voitu maalata uudelleen...mutta kuitenkin.
 
Se vanha vintage tai joku uudempi hyvin tehty relic soitin-->voivat olla kyllä molemmat todella hyviä. Tosin ihan samalla viivalla voi olla joku uudempi kotimaisen rakentajan tekemä stratocaster(esim.) ja siinä voi olla puiden päällä vain lakka tai ehkä vain öljy tai vaha käsittely.
Ei se soittimen hinta ole aina se, mikä kertoo sen paremmuuden. Ei myöskään merkki.
Jos se on hyvin rakennettu, hyvistä osista...se on luultavasti hyvä, jos se sattuu vielä kaulaltaan ja soundeiltaan olemaan mieleinen. Ei kitaran tarvitse olla sen kummoisempi.
Relic käsittely tuo vain hintaa lisää koko hommaan ja jos siitä haluaa maksaa, niin sitten haluaa.
 
Ruokankaankin soittimet olivat joskus ihan toisenlaisissa kursseissa, kuin nykyään ja niitä varhaisempia on joskus torillakin näkynyt melko edullisilla hinnoilla. Sellaisilla, että ne ovat 4-10(lähes) kertaa nykyään uutena kalliimpia, vaikka ne ensimmäiset ilman isompaa nimeä vielä tehdyt olivat laadukkaista osista ja hyvässä kunnossa.
Mielenkiinnolla seuraan kyllä, millaisia ovat Ruokankaan relic hinnat...

Pekkaselle vastaan sen verran että tuon mun relicoidun Ruokankaan hinta oli uutena kuulemma 3200 euroa, sarjanumeron mukaan vuonna 2007 siis. Kaksi vuotta myöhemmin ostin sen käytettynä puoleen hintaan. En yhtään osaa tähän hätään muistaa mitä moinen maksoi relicoimattomana silloin, pahoittelut siitä.
 
Nykyään, en tsekannut Ruokankaan builderista, todennäköisesti tuo maksaisi ilman relicointia vähintään sen 3200.
 
Sinänsä turha viesti kun ei tullut nykypäivän faktaa.

Joees: Pekkaselle vastaan sen verran että tuon mun relicoidun Ruokankaan hinta oli uutena kuulemma 3200 euroa, sarjanumeron mukaan vuonna 2007 siis. Kaksi vuotta myöhemmin ostin sen käytettynä puoleen hintaan. En yhtään osaa tähän hätään muistaa mitä moinen maksoi relicoimattomana silloin, pahoittelut siitä.
 
Nykyään, en tsekannut Ruokankaan builderista, todennäköisesti tuo maksaisi ilman relicointia vähintään sen 3200.
 
Sinänsä turha viesti kun ei tullut nykypäivän faktaa.
 
Kyllähän nuo hinnat on väkisin muuttuneet 10 vuodessa.
 
Viimevuoden puolella oli joku Ruokankaan Gibson tyylinen tasakantinen LP Junior tyylinen kitara muistaakseni johonkin 800 euron pintaan. Taisipa tulla ihan laukkukin mukaan. Oli ilmeisesti aika ensimmäisiä hänen tekemiä soittimia...
Onhan nuo hinnat nousseet, mutta eikös hänellä ole ihan hyvin myyntiä. Suurin osa ulkomaille...
 
Minusta ihan hyvä, että menestyvät.

Itse ostin juuri relikoidun Fender CS-kitaran käytettynä. Tää on eka relic-keppi joka mulla on ollut ja pidän kyllä tästä ulkonäöstä ja käsittelystä paljonkin. Eipä ole aiemmin Fenkun CS-kitaroita ollut, joten pahemmin vertailutyötä en voi tehdä mutta kyllä tämä ihan laadukas ja hienosti soiva kitara on. Samaan hintaan ei tänä päivänä Ruokangasta saa, joten sellainen jäisi todennäköisesti ostamatta.

Tuossa jo aikaisemmin totesin, että ehkä nämä Ruokankaan kitarat vertautuisivat paremmin lähinnä noihin Fenderin CS MB kitaroihin. Ainakin hintansa puolesta ja muutenkin.
Sitä en tiedä mikä on paras ratkaisu kenellekkin, mutta on noissa uusissa ainakin rahallisesti aika paljon eroa. Jos verrataan ihan perus Fender CS kitaraa Ruokankaan uusiin soittimiin.

Palaan asiaan myös sen verran, silläkin uhalla että ketään ei kiinnosta ja tämä jää kaiken väännön jalkoihin, että yritän jotain vertailua tehdä Fenderin CS NOS Stratocasterin(taisi olla MadMattin vanha?) ja Ruokankaan VSOP Standardin välillä. Kumpainenkin oli ja kumpainenkin meni, valitettavasti. Joten muistin varassa mennään, siksi en soundiin ota hirveästi kantaa.
 
Stratossa oli perinteinen talla joka toimi raastinrautana ihan hyvin. Samaten myös se ohut e-kieli oli hyvin lähellä otelaudan reunaa ja sen sai suht helposti vahingossa muljautettua reunan yli. Tottumishommia toki ja raastimenkin olis saanut pienellä operaatiolla pois, luonnollisesti.
Ruokankaassa moiset ominaisuudet olivat poissa. Toki se Wilkinsonin talla ei välttämättä ole kaikkien makuun.
 
Stratossa vola- ja tonepotikat kinnasivat pleksiin ja se on ominaisuus mitä olen aina inhonnut. Tähän törmää muutenkin liian usein, jää halpa fiilis. Ruokankaassa ei moista ongelmaa ollut ja muutenkin tuntuivat pyörivän pehmeämmin.
 
Ruokankaassa otelaudan reunat olivat mukavasti pyöristetyt, jopa liiankin pyöristetyt omaan makuun. Lienee rakentajansa mieltymys koska noissa muissa mun Ruokankaissa ei noin pyöristettyjä reunoja ole. Ruokankaathan ovat kaikki ikään kuin master buildeja, yhden henkilön alusta loppuun tekemiä.
Stratossa oli myös pyöristetyt, omaan makuun oikein mukavasti jopa.
 
Nauhojen päät olivat kummassakin mukavat, joskin Ruokankaassa omaan makuun huomaamattomammat. Nauhat olivat toki Ruokankaassa liukkaammat koska olivat ruostumatonta tavaraa.
 
Kaulatasku oli Ruokankaassa istuvampi, joskaan ei Fenderissäkään valittamista ollut.
 
Kampea käytettäessä Ruokangas piti vireen paremmin, Strato jäi aina kinnaamaan jostain.
 
Jämäkältä vaikuttavia olivat kummatkin mutta siitä huolimatta Straton kanssa oli sellainen fiilis että jatkuvasti pitää varoa, Ruokankaan kanssa fiilis oli huolettomampi. Miksi näin, en tiedä.
 
Kummatkin olivat käytettynä hankittaessa melkolailla samoissa hinnoissa. Ei niissä varmaan ihan hirveästi ollut eroa uutenakaan.
 
Pieniä juttuja mutta suurimmaksi osaksi Ruokankaan eduksi.
 
Varmasti oli jotain muutakin mutta ei tule mieleen just nyt.

Jeps, joskus tulin ostaneeksi sellaisen fenkun 65`total tone straton. Siinä oli jännä juttu, se viimeistely oli sellainen closet classic, mutta custom shopin hoseelta oli lipsahtanut sertifikaattiin, että relic, sarjanumeron kuitenkin täsmätessä, eivät olleet viitsineet asiaa korjata.
 
Nuista relic-hommista vielä sen verran, joskus tuli vaihtokaupassa osana hintaa sellainen Suhr:in custom-model, eli tuollainen antique 64 relic. Siitä täytyy sanoa, että sen olemus oli kyllä jotenkin niin epänaturaali, vaikka kyseessä oli erittäin hienosti ja hyvistä materiaaleista tehty peli, jopa se relicointi oli ihan jees(vaikken sellaisista edelleenkään perusta)mutta noin jos vaan tekemistä arvostelee. Ristiriita fiilikseen tuli osittain siitä, kun nuo suhrustimet on tottunut näkemään, etupäässä, ettenkö sanoisi hi-fi-nä ja aika mahdoton yhtälö moiseen keppiin muutenkin, vaikka itse John siellä fenkulla on master-builderina häärinytkin, ennen tuota omaa pajaa.
En tuollaista toki olisi vaihdossa ottanut, ellen olisi tiennyt sen olevan huomattavasti helpompi myytävä, kuin se kauppaamani, joka muuten oli olennaltaan aivan eri luokan keppi(siis positiivisesti), erään kotimaisen Luthierin tekemä ja niin ultimaattisista puista, ettei toista taida enää tulla vastaan, luonnollista relicciä siihen oli ihan omassa käytössä tullut 19 vuoden matkalla, ihan uudesta.
Sen verran otsikon alaista asiaa: Jos mun pitäisi valita, ihan hatusta heitetyllä summalla 5000€, välillä fender/Ruokangas, ei tarttis kahta kertaa miettiä, no totta vie Ruokangas!!!

BugBadWolf: ?!?!?
 
Jumalauta sentään! Olen holstron kanssa samaa mieltä jostakin!!
 
Uskot vanhoihin puihin ja vanhaan liimaan? Minä vain jälkimmäiseen.

Joees:
Jämäkältä vaikuttavia olivat kummatkin mutta siitä huolimatta Straton kanssa oli sellainen fiilis että jatkuvasti pitää varoa, Ruokankaan kanssa fiilis oli huolettomampi. Miksi näin, en tiedä..
 
Juu, sullehan se 59' NOS aikanaan meni. Tämä on jännä juttu. Samansuuntaisia varovaisuus fiiliksiä tuli kyseisestä yksilöstä itsellenikin. Mistäköhän mahtoi tosiaan johtua. EJ straton kanssa oli jotain vastaavaa mutta olisiko siinä kuitenkin vaikuttanut kielenpitimen puuttuminen lavasta. Tuo NOS strato oli myös kaikkiin CS luuttuihini verrattuna heleä sointisin ja bluesmiehelle jopa vähän liiaksikin.

MadMatt: Juu, sullehan se 59' NOS aikanaan meni. Tämä on jännä juttu. Samansuuntaisia varovaisuus fiiliksiä tuli kyseisestä yksilöstä itsellenikin. Mistäköhän mahtoi tosiaan johtua. EJ straton kanssa oli jotain vastaavaa mutta olisiko siinä kuitenkin vaikuttanut kielenpitimen puuttuminen lavasta. Tuo NOS strato oli myös kaikkiin CS luuttuihini verrattuna heleä sointisin ja bluesmiehelle jopa vähän liiaksikin.
 
Soundista kyllä pidin kovasti, varmaan juurikin sen heleyden takia.

RaskasMielinen: Uskot vanhoihin puihin ja vanhaan liimaan? Minä vain jälkimmäiseen.
 
Pikemminkin tässä yhteydessä aidosti paskottuneeseen tehdaspaskotun sijaan.
 
Mutta vanhoista puista puhuttaessa osa on tottakin. Mikään ei silti ole automaattista. Moni asia ehtii mennä pieleen kymmenien vuosien aikana. Siksi se ikä ei automaattisesti jalosta.
 
Vanhojen liimojen kanssa minun täytyy tyytyä vaikenemiseen. Heist' en tiiä mittää.
 
Paitsi sen, että suomalaisten maailmansodanaikaiset hävittäjäkokeilut menivät munilleen kehnon liimauksen(kin) takia. Tämä ei varmaan liity..? ;D