Kitarat: kitarakamat ›

juki have joined to the dark side
 
(Hieman heilahtaa jo offtopicin puolelle ;o)
 
Minulle siellä Savonlinnassa opetettiin koulussa, että yksikön 3. pronominin kohdalla käytetään has-sanaa.
Nämä opettajat ovat varmaan jääneet jo eläkkeelle, vai Star Warssistko nämä uudet kieliopit ovat kotoisin?
 
EDIT: suomenkielen kanssa ongelmia...

Minulle siellä Savonlinnassa opetettiin koulussa, että yksikön 3. pronominin kohdalla käytetään has-sanaa.
 
varmaan ollu erkki opettamassa, offtopikkiako ? ei toki

Hyvä saundi lähtee soittajan omasta tietoisuudesta sitä kohtaan mikä kuulostaa hyvältä.

Hyvä saundi lähtee soittajan omasta tietoisuudesta sitä kohtaan mikä kuulostaa hyvältä.
 
Kutsutaan tyylitajuksi.. Tatsi ei ole pelkästään sitä, mistä kohtaa kieltä pikkaa tai painaako kieltä otelautaa vasten lujaa, vielä lujempaa vai liki ollenkaan. Siihen kuuluu isolti myös tyylitaju.
 
Mark Knopfler
 
Mies jonka soiton tunnistaa joka paikassa. Herran soundi on Fender. Fendervahvistimet ja Stratocasterit ovat olleet pikku hairahduksista huolimatta hänen soundinsa lähtökohta kautta aikain. Sormin pikkaus on toinen tunnistettava elementti hänen soitossaan.
 
Nils Lofgren
 
Tämä Brucen kanssa maailmaa kiertänyt heppu soittaa Fenderin vahvistimilla. Lavan sivu on täynnä Fender Stratocastereita ja kaiken kukkuraksi plektran korvaavat nuo viisi uloketta oikeassa kädessä...
 
Yhteenveto
 
Knopflerin ja Lofgrenin (sooloura) soittoa kuunnellessa huomaa, ettei soittotavan, kamojen ja jossainmäärin musiikkityylinkin yhtenäisyys tarkoita, että soundi uisi edes samaan suuntaan. Knopflerin lickit, nopeat taivutukset ja tietyt kuviot luovat hänen soundiinsa sen tunnistettavuuden, josta Dire Straits -soundista puhuttaessa on kyse. Sen sijaan Lofgrenin soitto liikkuu eri reittejä. Hänen soittotapansa liikkuu paljon väljemmillä vesillä. Lickit eivät ole välttämättä tauottomia ketjuja, kuten edellämainitulla sankarilla. Ne hyppivät suunnalta toisaalle, minkä joillain Bruce-levyilläkin voi kuulla.
 
Yhteenvedon yhteenveto
 
Kaksi kokenutta kitaristia. Lähes samat kamat. Soittotapa liki identtinen. Soundi eri mantereilta. Mielestäni turha väittää, että soundin ratkaisevimmat tekijät olisivat vahvistimen merkki ja sen säädöt.
 
Huomatkaa
 
Alleviivaan jälleen, että mielipiteeni mukaan SOUNDI on eri asia kuin äänen SÄVY. Soundi on kokonaisvaltaisempi kokonaisuus, johon vaikuttavat useammat tekijät, kuin tälle palstalle mahtuu...
 
Hyvää yötä..

Mistä SE soundi lähtee?
 
Minulla SE soundi lähtee sisältä. Sen joko kuulee tai "tuntee" suoraan sisällään, tai sitten ulkoisia äänilähteitä kuunnellen ja vertaillen/säädellen saavuttaa yhdistelmän, joka synnyttää sisällä elämyksen SIITÄ soundista.
 
Kuinka paljon tuo soundi riippuu omista sormistani tai laitteista joita sormeni ohjaavat, on jo toissijaista. Riippuen vuorokauden ajasta, levon määrästä, mielialasta, ruokavaliosta ja vaikkapa kuun asennosta (muutaman tuhannen muun muuttujan joukossa), jo ensimmäinen sisäisen mailmani kosketus ulkomaailmaan, eli omat fyysiset korvani, havainnoivat ääniä erilailla eri aikoina.
 
Näin ollen, vaikka koko äänentuottamisketju pysyisi täysin samana, se kuulostaa eri aikoina erilaiselle. Kun itse aistimustapahtuma on koko ajan muutosten alla, ei kuultava soundi pysy samana verrattuna sisäiseen ideaaliin (ts. SITÄ soundia ei aina saavuta). Kun tähän lisätään vielä fyysiset muuttujat, sekä soittajan fysiikassa, soittotavassa että laitteistossa, käsiteltävänä on niin laaja muuttujien kenttä, että yksittäisten olennaisten tekijöiden erottelu on hankalaa (jos kohta mahdotonta).
 
Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, se on yhtälö jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkien osuus on 100%. Paradoksi? Mielelle kenties, mutta mieltä muuttamalla muuttaa myös SEN soundin.

95% soudista lähtee soittajan sormista. kyllä hyvä soittaja kuulostaa hyvältä huonommillakin vehkeillä.

ReBeat:
Ja mun osalta tää vänkääminen loppuu tähän.
 
Jos jaksaisit vielä analysoida ton Eric Johnsonin soolosoundin. Tunnut ymmärtävän näiden vehkeiden päälle kuitenkin aika paljon... Käsittääkseni se laulava kitarasoundi tulee Marshallista ja Fenderin stratosta, mutta onko paljon lisähärpäkkeitä välissä? Itse en ainakaan saa mitenkään kyseistä ääntä vastaavista vehkeistä ilman efektejä. Enkä kyllä osaa vetääkään lähellekään samaan tyyliin mutta toi Ericin soundipolitiikka on mielenkiintoinen.

Tuollaisen löysin guitargeek.comista. Varsinainen piuhahelvetti, mutta aika simppeli värkkikasa kuitenkin.
 
http://guitargeek.com/rigview/588/

Tuollaisen löysin guitargeek.comista. Varsinainen piuhahelvetti, mutta aika simppeli värkkikasa kuitenkin.
 
http://guitargeek.com/rigview/588/
 
No ei ihme että ei ihan pelkällä piuhalla irtoo Eric Johnsonit ;o). Jossain livessä olin havaitsevani että puhtaat soundit pärähtää noista Fenkuista ja särömmät soolot Marshallista. Aikamoinen kontrasti niiden soundien välillä on.

No ei ihme että ei ihan pelkällä piuhalla irtoo Eric Johnsonit ;o). Jossain livessä olin havaitsevani että puhtaat soundit pärähtää noista Fenkuista ja särömmät soolot Marshallista. Aikamoinen kontrasti niiden soundien välillä on.
 
Tuossakin täytyy muistaa, että töpselien täytyy olla oikein päin, vahvarien pitää olla sopivassa kulmassa Maan magneettikentän voimavektorien kanssa ja ilman kosteuden pitää olla sopiva, tai elementit tekevät inhaa piikkiä 6 kHz alueella. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä, kuinka pedaalien ruuvit vähentävät sustainia huomattavasti -> kuminauhoilla kasaan.

No ei ihme että ei ihan pelkällä piuhalla irtoo Eric Johnsonit ;o).
 
Eric Johnsonin ollessa kyseessä, oikeanlaiset kaapelit oikein päin vedettyinä, oikeanmerkkiset patterit, juuri tietty vermeiden asemointi lavalle jne. merkkaavat (hänelle) myös paljon.
 
Plexi Palace:sta löytyy kuvia EJ:n vanhoista liveseteistä, joten tuossapa linkkiä:
 
http://vintageamps.com/PlexiPalaceU … i?ubb=get_topic;f=5;t=001531#000000
 
Pedaalilauta on paremmin pakattu kuin seuraavan linkin versiossa, liekö ollut asemointi vielä kesken:
http://vintageamps.com/PlexiPalaceU … i?ubb=get_topic;f=5;t=001266#000000
 
edit: Swan onkin jo tutustunut aiheeseen! ;)

Tuossakin täytyy muistaa, että töpselien täytyy olla oikein päin, vahvarien pitää olla sopivassa kulmassa Maan magneettikentän voimavektorien kanssa ja ilman kosteuden pitää olla sopiva, tai elementit tekevät inhaa piikkiä 6 kHz alueella. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä, kuinka pedaalien ruuvit vähentävät sustainia huomattavasti -> kuminauhoilla kasaan.
 
Jumaleissön, Erkkihän on vanha kunnon high-end hemmo. Itsekkin olin joskus edesmenneen Musiikin Ääni lehden järjestämässä kuuntelutestissä, jossa käänneltiin laitteiden töpseleitä ja analysoitiin äänellisiä eroja. Samoin vaiheenkääntötestiä taisi olla samassa sessiossa... Tämä oli joskus 80-90 luvun taitteessa.
 
EDIT: nyt hieman jo hymyillyttää moinen puuhastelu ;o)

Kaksi kokenutta kitaristia. Lähes samat kamat. Soittotapa liki identtinen. Soundi eri mantereilta. Mielestäni turha väittää, että soundin ratkaisevimmat tekijät olisivat vahvistimen merkki ja sen säädöt.
 
Mutta jos nuo äijät laitetaan soittamaan vaikka Smoke On The Wateria niin luultavasti kuullostavat aika samalta jos kummallakin samanlaiset kamat. Ja tässä tulee mukaan myös kitaran puut, säädöt, mikit, kielet yms...
 
Alleviivaan jälleen, että mielipiteeni mukaan SOUNDI on eri asia kuin äänen SÄVY. Soundi on kokonaisvaltaisempi kokonaisuus, johon vaikuttavat useammat tekijät, kuin tälle palstalle mahtuu...
 
Oikeastaanhan tässä keskustelussa kyse olikin kitaran äänen SÄVYstä eikä suuresta maailman koossa pitävästä kokonaisuudesta, SOUNDIsta. Äänen SÄVY taas on kevyesti suurin osa SOUNDIsta ja äänen SÄVYyn taas luetaan mukaan soittaja, vahvari, kitara ja tatsi jonka osuus kokonaisesta SOUNDIsta pienenee taas äänen SÄVYn hypätessä SOUNDI parametrien joukkoon.
 
Minun mielestä SOUNDI ja SÄVY ovat 95% sama asia. Ehkä tämä käsitys joskus muuttuu, mutta nyt tuntuu siltä.
 
Ja eihän sitä tiedä mitkä muuttujat tuohon SOUNDIin sitten lopulta vaikuttavat. Kuullostaahan kovalla soitettu kitaravahvarikin paremmalta jos menet seinän taakse soittamaan. Tai voihan kaikki muut muuttujat joita emme ajattele vaikuttaa soundiin sen 80% ja sitten nuo kamat, soittaja ja kitara vaan sen 20%. Äänihän tarvitsee ilmaa että voimme kuulla sen. Näin ollen normaalissa ilmanpaineessa soitettu biisi voisi periaatteessa kuullostaa paremmalta Alpeilla. Ja eivät ne ihmisten äänen kaapparit-(korvat-)kaan ihan samanlaista tekoa ole.

Vaikka oluessa onkin 95% vettä, niin ei sen maku muodostu 95% vedestä. Kyllä siinä ohra maistuu ja reseptilläkin on ollut väliä.
 
Tällä haluan vain sanoa, että vaikka soundin muodostamisessa ja muokkaamisessa kitaralla, efekteillä ja vahvistimilla onkin suuri merkitys, niin ei ne välttämättä ole suurin vaikuttaja lopputulokseen!

Haluan vain sanoa, että vaikka soundin muodostamisessa ja muokkaamisessa kitaralla, efekteillä ja vahvistimilla onkin suuri merkitys, niin ei ne välttämättä ole suurin vaikuttaja lopputulokseen!
 
Juuri niin, se soittajan oma tunnistettava soundi syntyy siitä, millainen visio hänellä on äänestä ja sävelistä, jotka hän haluaa tuottaa ja tuottaakin tämän visionsa pohjalta. Ei Steve Morse ajattele, että "tähänhän sopisi tällainen" ja käännä sekunnin kymmenesosaksi treble-potikan vitosesta kutoseen, vaikka efektiperverssi onkin. Nämä tunnistettavat kikkansa mies tuottaa aivoissaan ja valuttaa ne sormien kautta, läpi kitaranja piuhaviidakon, vahvistimeen, josta se leijailee korvaan... Morsen kohdalla satoihintuhansiin korviin... Jotka tunnistavat herran soiton lickeistä, eikä gain siitä treble-potikan asennosta ja erivärisistä palikoista lattialla...

Vaikka oluessa onkin 95% vettä, niin ei sen maku muodostu 95% vedestä. Kyllä siinä ohra maistuu ja reseptilläkin on ollut väliä.
 
Saattaa olla enemmänkin vettä. Mutta onhan taidemaalareidenkin maaleissa 99,99 prossaa sitä tahnaa ja loppu väriainetta.
 
Tällä haluan vain sanoa, että vaikka soundin muodostamisessa ja muokkaamisessa kitaralla, efekteillä ja vahvistimilla onkin suuri merkitys, niin ei ne välttämättä ole suurin vaikuttaja lopputulokseen!
 
Niillä on suurin merkitys. Akustinen kitara taas on eri asia. Siinä tatsilla voi vaikuttaa paljon enemmän kuin sähkiksellä.

Ei Steve Morse ajattele
 
totta...
 

 
(sori en voinut vastustaa)

Tuollaisen löysin guitargeek.comista. Varsinainen piuhahelvetti, mutta aika simppeli värkkikasa kuitenkin.
 
http://guitargeek.com/rigview/588/
 
Tuo on mun käsittääkseni melko tuore versio Johnsonin piuhahelvetistä (tinnituksen eli Venus Isle levyn jälkeen) verrattuna Ericin kultakauteen (Tones, Ah Via Musicom ja tuo Venus Isle), eli vahvistimet on muuttunut pienemmiksi (Lead vahvistin: Marshall 100W -> 50W, särökomppi: Dumble Steel String Singer 150 W -> Marshall 50W ja kliini: Twin Reverbit -> Vibroverbien kautta Deluxe Reverbeiksi). Myös efektiosasto on yksinkertaistunut ja varsinkin soolosoundien osalta laitteita on tippunut paljonkin. Vanhaan hyvään aikaan leadsoundisssa oli mukana BK Butlerin Tube Driverin (osittain eri laite kuin Suomeenkin tuotu Chandler) lisäksi Exhoplex, Fenderin erillinen jousikaiku sekä t.c.electronicin kompressori (Sustainer). Komppisärövahvistimen kautta tuli vielä Fuzz Facen lisäksi Tube Screamer. Ja tuo digitaalinen delay meni myös vahvistimeen suoraan noiden JBL:ien sijaan. Tuohon aikaan EJ:n soundi oli minun mielestä jotenkin 'lämpimämpi'. Kannattaa ostaa/lainata Eric Johnsonin ensimmäinen opetusvideo, siitä käy aika hyvin selväksi nuo erillaiset soolosoundit, Eric käyttää siinä yllättävän paljon Tube Screameriä Tube Driverin sijaan. Sen lisäksi Austin City Limits '89 videolla on tuo setup käytössä.
 
Tones-levyn aikaan mun muistikuvan mukaan ei Tube Driver vielä ollut käytössä vaan pääleadsoundi tuli Marshallista ja Tube Screamerista (Cliffs Of Doverin alkuperäisliveversio ensimmäisestä Austin City Limitsistä (1984) on tästä oiva näyte).
 
Noille EJ voodoojutuillehan on aina kiva nauraa, yhdessä tarinassa se vaihteli 4x12 kaapin ruuvien paikkaa jotta soundi paranisi, mutta mulle ainakin on aivan sama miten se saa *sen* soundin, se vaan on hieno!!

Tuo on mun käsittääkseni melko tuore versio Johnsonin piuhahelvetistä (tinnituksen eli Venus Isle levyn jälkeen) verrattuna Ericin kultakauteen (Tones, Ah Via Musicom ja tuo Venus Isle), eli vahvistimet on muuttunut pienemmiksi (Lead vahvistin: Marshall 100W -> 50W, särökomppi: Dumble Steel String Singer 150 W -> Marshall 50W ja kliini: Twin Reverbit -> Vibroverbien kautta Deluxe Reverbeiksi). Myös efektiosasto on yksinkertaistunut ja varsinkin soolosoundien osalta laitteita on tippunut paljonkin. Vanhaan hyvään aikaan leadsoundisssa oli mukana BK Butlerin Tube Driverin (osittain eri laite kuin Suomeenkin tuotu Chandler) lisäksi Exhoplex, Fenderin erillinen jousikaiku sekä t.c.electronicin kompressori (Sustainer). Komppisärövahvistimen kautta tuli vielä Fuzz Facen lisäksi Tube Screamer. Ja tuo digitaalinen delay meni myös vahvistimeen suoraan noiden JBL:ien sijaan. Tuohon aikaan EJ:n soundi oli minun mielestä jotenkin 'lämpimämpi'. Kannattaa ostaa/lainata Eric Johnsonin ensimmäinen opetusvideo, siitä käy aika hyvin selväksi nuo erillaiset soolosoundit, Eric käyttää siinä yllättävän paljon Tube Screameriä Tube Driverin sijaan. Sen lisäksi Austin City Limits '89 videolla on tuo setup käytössä.
 
Tones-levyn aikaan mun muistikuvan mukaan ei Tube Driver vielä ollut käytössä vaan pääleadsoundi tuli Marshallista ja Tube Screamerista (Cliffs Of Doverin alkuperäisliveversio ensimmäisestä Austin City Limitsistä (1984) on tästä oiva näyte).
 
Noille EJ voodoojutuillehan on aina kiva nauraa, yhdessä tarinassa se vaihteli 4x12 kaapin ruuvien paikkaa jotta soundi paranisi, mutta mulle ainakin on aivan sama miten se saa *sen* soundin, se vaan on hieno!!
 
Kannattaa muistaa, että mikit millä mikitetään elementit vaikuttavat myös suuresti asiaan. Sitten vielä kätetty mikkietunen ja äänityskalusto. Miksaus ja masterointikin vaikuttavat. Ja sitten se millä skobeilla ja vahvareilla himassa äänitettä kuunnellaan.

Deuce