Kitarat: kitarakamat ›

Laama666: Käsityön määritelmäkin kiinnostaa, eikä se ole pysynyt aikojen saatossa muuttumattomana. Ennen kuin sähkötyökalut keksittiin, kaikki piti tehdä mekaanisesti käsin. Meillä oli koulussa vinteleitä eli porakoneita, joita veivattiin käsipelillä reikien poraamiseksi, epävakaata ja rasittavaa vatkausta. Hidasta myös.
 
Varmaan useimmissa soitinpajoissa kuitenkin käytetään jo sähköä. On ehkä hiomakoneita, sähköporia, höyläyskoneita ja kaikenlaista. Näitä käytetään surutta "käsitöissä" vaikka tosimies vatkaisi vintelillä.
 
Miksipä robottitekniikan käyttö olisi sen kummempaa. Ihmiselle enemmän suunnittelua, ohjelmointia, laadunvalvontaa, bisnesten managerointia.
 
Mutta kuten Juha sanoi, firmoilla täytyy olla joku keino erottua muista ja nimenomaan erottua jotenkin edukseen. Jos Ruokangas alkaisi käyttää robotteja, niin mitä sanoisi asiakaskunta? Onko heille oleellista, että joka vaiheen tekee joku käsin vai voiko teknisen kehityksen hyväksyä? Tulisiko uusia asiakkaita jos hinnat putoaisivat vaikka koneiden avulla? Hankalia kysymyksiä.
 
Juhalla on vastuu paitsi omasta leivästään, myös duunareiden. Hän vaikuttaa olevan analyyttinen, suunnitelmallinen ja rehellinen kaveri. Ei se ole helppoa päättää strategioista. En tietenkään lähde häntä neuvomaan mihinkään suuntaa, en tiedä vastauksia. Mutta näitä juttuja on hyvä pohtia.
 
Nostin tähän hiukan vanhemman Laama666:n postin koska mielestäni siinä on todella hyvää pohdintaa, vaikka tällä välin tuota automaation merkitystä tässä ehdittiin kelaillakin jo useammalta kantilta. CNC on siis vain työkalu muiden joukossa, ja joillekin se toimii, toisille ei välttämättä.
 
Naulan kantaan Laama666: näitä juttuja on hyvä pohtia. Mä olen omalla kohdallani pohdiskellut näitä pääni puhki jo pari vuosikymmentä, ja samoin on tehty joukolla useina vuosina peräjälkeen EGB:n (European Guitar Builders association) symposiumissa Saksanmaalla. Tähän yhdistykseen kuuluu siis noin 150 ammattisoitinrakentajaa ympäri Eurooppaa. Mä olen yks perustajajäsenistä ja yhdistyksen vice president, ja meidän toimenkuvaan kuuluu käsintehdyn kitaran profiilin nostaminen maailmalla yms. Lisätietoa täältä: http://europeanguitarbuilders.com
 
Nostan EGB:n tähän framille osoittaakseni että en suinkaan ole yksin asiani kanssa. Tää koko ns. "hand made guitar" tai "boutique guitar" liikehdintä (tuhansia pienvalmistajia ympäri maailmaa) tulisi nähdä jonain tyystin muuna kuin mitä teollisuus (=massatuotanto) edustaa. Kun ostaa made in USA kitaran vaikkapa Fender -merkkiseltä yritykseltä, tulee tukeneeksi multikansallista korporaatiota jonka tukijaloista yhdeksän kymmenestä nojaa ajatukseen, että "teetetään halvemmalla heikomman elintason maissa" - Meksiko, Kiina, Intia jne...
 
Haastankin teitä kelaamaan tätä: Mitäs jos "keskivertosähkökitaran" ei kuuluisi olla niin halpa kuin se on, kun tämä halpuus saavutetaan osittain konsernien sisäisesti harjoittaman "eksploitaatiobisneksen" avulla? Eikös se nyt ole teistä ollenkaan kyseenalaista että sama firma myy Stratocasteria 200e lasten tekemänä Kiinassa, 600e alipalkalla teetettynä Meksikossa ja 1200e USA:ssa valmistettuna?
 
Kitaran ostaminen pienvalmistajalta on siis myös arvovalinta. Kolikon toinen puoli on tietysti se, että jos joku pienpaja tekee kitaroita vaikkapa Saksassa (tai Suomessa, Englannissa, tms) 100 kpl vuodessa, niin hinta per kitara on väistämättä jotain IHAN muuta kuin mihin on totuttu vaikkapa Fender merkiltä, jonka Meksikon tehdas yksistään suoltaa ulos 700 kitaraa PÄIVÄSSÄ.
 
No ei se ihan näin yksinkertaista tietenkään ole - halpoja kitaroita tarvitaan jne - mutta toden totta, pohdittavaa kyllä riittää. Näihin provokatiivisiin mielikuviin ja tunnelmiin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua. ;-)

pappasfin: Ylempänä kommentoin sitä, että on hyvä, että joku tekee käsilläänkin töitä niiden robottien sijaan enkä ottanut kantaa mikä tapa tekee toistaan parempaa jälkeä.
 
EDIT: Niin ja olen sitä mieltä Ruokankaan kitaroista, että ne on laatua isolla L:llä ja helvatan hienoja soittimia :D
 
Tämä ymmärretty ja robottijuttukin on selvä.
 
Äsken kauppamatkalla tuli mieleen, että Ruokangas ja harryk voisi olla hyvä pari jossain mainoskampanjassa, jossa olisi ikäänkuin paketti: Ruokakankaan kitarat ja Bluetonen vahvistimet. Joku kotimainen kuuluisa kitaristi voisi olla mainoksessa esittelemässä suomalaista laatutyötä.

Hei mä tiedän erittäin buenon lopetuksen tähän ketjuun: Ruokankaan kitarat on hyviä ja hän saa pyytää niistä just niin paljon kuin haluaa ja ne ostaa ketkä ostaa, eiks jeh?

Juha Ruokangas: Haastankin teitä kelaamaan tätä: Mitäs jos "keskivertosähkökitaran" ei kuuluisi olla niin halpa kuin se on, kun tämä halpuus saavutetaan osittain konsernien sisäisesti harjoittaman "eksploitaatiobisneksen" avulla? Eikös se nyt ole teistä ollenkaan kyseenalaista että sama firma myy Stratocasteria 200e lasten tekemänä Kiinassa, 600e alipalkalla teetettynä Meksikossa ja 1200e USA:ssa valmistettuna?
 
Kyllä tuo eettinen puoli valmistusprosessissa on huomioitava ja mainitsinkin sen yhdessä postauksessani, että hikipajojen orjatyövoiman käyttöä en kyllä haluaisi kannattaa. Pätee toki mihin tahansa tavaran ostamiseen. Mieluummin ostaa reilun kaupan banaania kuin sitä "normaalia".
 
Minulla on kolme Gibsonia, kaikki käytettyjä ja onko Gibsonia ikinä muualla tehtykään kuin jenkeissä. Fenderin stratoja on jenkki ja meksikolainen. Meksikolaisen hintaa en muista, mutta uutena ostin F-musiikista. Ostaessani en ajatellut, että ketään riistettäisiin. Arvelin vaan, että Meksikossa elinkustannukset olisivat edullisemmat kuin jenkeissä ja siksi palkkakin voisi olla pienempi.

Laama666: Arvelin vaan, että Meksikossa elinkustannukset olisivat edullisemmat kuin jenkeissä ja siksi palkkakin voisi olla pienempi.
 
https://www.numbeo.com/cost-of-livi … 1=Mexico&country2=United+States
 
Osasin tehdä aika hyvän google-haun. Tuolta selviää, että ruoka ja asuminen on Meksikossa reilusti halvempaa kuin USA:ssa. Iloitsin jo, että tämä selittää halvemmat kitaratkin, mutta sivun lopussa on aika järkyttävä palkkatilasto:
 
Keskimääräinen nettopalkka on Meksikossa vain 557,70 USD kun jenkeissä se on 3118,57 USD. Eli palkoissa on tosi törkeät erot. Kyllä Juha taisi olla oikeilla jäljillä kun puhui alipalkkauksesta.

Laama666: Kyllä tuo eettinen puoli valmistusprosessissa on huomioitava ja mainitsinkin sen yhdessä postauksessani, että hikipajojen orjatyövoiman käyttöä en kyllä haluaisi kannattaa. Pätee toki mihin tahansa tavaran ostamiseen. Mieluummin ostaa reilun kaupan banaania kuin sitä "normaalia".
 
Minulla on kolme Gibsonia, kaikki käytettyjä ja onko Gibsonia ikinä muualla tehtykään kuin jenkeissä. Fenderin stratoja on jenkki ja meksikolainen. Meksikolaisen hintaa en muista, mutta uutena ostin F-musiikista. Ostaessani en ajatellut, että ketään riistettäisiin. Arvelin vaan, että Meksikossa elinkustannukset olisivat edullisemmat kuin jenkeissä ja siksi palkkakin voisi olla pienempi.
 
Sehän tässä on kiusallisinta että vaikka ostaa Gibsonin, niin rahat menee firmalle joka kumminkin teettää Epiphoneja Kiinassa, jne. Mikäli nyt joku haluaisi edes teoriassa tätä kuviota välttää, ja ostaa ainoastaan "reilun kaupan soitinlaitteita", tarvis tsekkailla mitkä firmat ei tätä eksploitaatiokuviota harrasta yhtikäs ollenkaan - ja sinne ei jää jäljelle valitettavasti paljoa muuta kuin pikkuruisia firmoja, ja tällöin hinnat sitten pompsahtaa...
 
Tää on niin kompleksi kuvio - ongelma on sama kuin niin monella muullakin elämänalueella. Ruoantuotanto vaikka, tai halvat huonekalut, vaatteet... Tarkoitukseni ei ollut heristellä sormea kuluttajille / soittajille tyyliin että "älä vaan soita Squierilla (tms)", vaan lähinnä vähän pöyhiä tätä aihepiiriä laajemmin. Itsekin olen samassa veneessä ja jatkuvasti ostan asioita joita ei ehkä pitäis ostaa. Maailma nyt vaan on tämmöinen. Halpuudelle on syynsä - ja on helppo olla moralisoimassa sitä tai tätä - samantekevää kenen puolella on. Eli joo - ei nää oo niin yksinkertaisia juttuja.

Yksi näkökulma tähän aihealueeseen on ns. kestävän kehityksen filosofia. Itse olen alusta lähtien yrittänyt tehdä vehkeitä, jotka kestävät isältä pojalle. Idea siihen tuli kun huolsi vanhoja, jopa 40-luvulla rakennettuja Fenderin vahvistimia, jotka sai taas soittokuntoon muutaman osan uusimisella. Teemme omat vahvistimet samalla filosofialla ja annamme kait ainoana vahvarivalmistajana niille 10 vuoden takuun. Maapallo ei pitkään kestä ns. halvalla tehtyä kierrätyskelvotonta roinaa ja uskon Juhan laadukkaiden kitaroiden olevan soittokuntoisia kymmeniä ja kymmeniä vuosia.

Tällaiset keskustelut ovat parhaita, jossa on mukana harrastajia ja ammattilaisia. Hyvää pohdintaa ja tiedon jakamista keskinäisen kunnioituksen hengessä. Mnettiä aivan parhaimmillaan. Jatketaan!

Juha Ruokangas: Sehän tässä on kiusallisinta että vaikka ostaa Gibsonin, niin rahat menee firmalle joka kumminkin teettää Epiphoneja Kiinassa, jne. Mikäli nyt joku haluaisi edes teoriassa tätä kuviota välttää, ja ostaa ainoastaan "reilun kaupan soitinlaitteita", tarvis tsekkailla mitkä firmat ei tätä eksploitaatiokuviota harrasta yhtikäs ollenkaan - ja sinne ei jää jäljelle valitettavasti paljoa muuta kuin pikkuruisia firmoja, ja tällöin hinnat sitten pompsahtaa...
 
Tää on niin kompleksi kuvio - ongelma on sama kuin niin monella muullakin elämänalueella. Ruoantuotanto vaikka, tai halvat huonekalut, vaatteet... Tarkoitukseni ei ollut heristellä sormea kuluttajille / soittajille tyyliin että "älä vaan soita Squierilla (tms)", vaan lähinnä vähän pöyhiä tätä aihepiiriä laajemmin. Itsekin olen samassa veneessä ja jatkuvasti ostan asioita joita ei ehkä pitäis ostaa. Maailma nyt vaan on tämmöinen. Halpuudelle on syynsä - ja on helppo olla moralisoimassa sitä tai tätä - samantekevää kenen puolella on. Eli joo - ei nää oo niin yksinkertaisia juttuja.
 
Jos katsellaan vaikka näitä "suuria nimiä" vaikka jenkkiläisten soitinrakentajien puolelta, sieltä ei taida olla enää muuta kuin Rickenbacker, jonka valmistusmäärät ei koskaan ole olleet mitenkään suuria. Kaikilla muilla on todellakin ollut jo tuolta 60-70 -lukujen vaihteesta joku tytäryhtiö joka operoi itäisillä mailla. C.F.Martinilla Sigma, Fenderillä Squier (nimi on Fenkun entisen kielitehtaan peruja) ja tosiaan, Gibson lopetti Epiphone-brändin jenkkilän tuotannon myös -69, valmistus siirrettin japseihin 1970.
Japanin soitinrakennuskuvioista vois taas kirjoittaa vaikka miten pitkän stoorin, mutta riittänee vaan seuraavanlainen fakta itämaan soitinrakennuksesta. Kaikkien tuntema Ibanez olkoon esimerkkinä.
Kyseisen merkin kitaroita ei valmisteta "Ibanezin tehtaassa", sellaista ei ole. Hoshino (Ibanez-brändin takana oleva yhtiö) valmistuttaa kitaransa eri tehtailla tietyn hintaraamin sisällä. Jos pitää tehdä joku RG-malli, sille asetetaan tehdashinnan raja ja katsotaan mikä soitintehdas siihen pystyy. 2000-luvulla Ibaneeseja tekee tietämykseni mukaan 5 tehdasta Kiinassa, Indonesiassa Cort PT Indonesia, ja Japanissa 1-2 tehdasta, että näin.
Ihan kylmä faktahan tuohon on se, että soitinrakennus, ihan suuressa volyymissäkin, vaatii sitä "käsityötä" ja niin muodoin sille rakentajalle pitää lukea "pennosia kouraan", lopputuotteen hintaan (siihen tehdashintaan..) tuo ilman muuta vaikuttaa. Silläpä noita mallisarjan halvempia tai keskihintaisia ei voi valmistaa kannattavasti muuten kuin siirtämällä valmistusta "halpamaihin".
Kärjistetysti näin, tästähän vois kirjoittaa vaikka miten pitkästi..

fox: .................
Kyseisen merkin kitaroita ei valmisteta "Ibanezin tehtaassa", sellaista ei ole. Hoshino (Ibanez-brändin takana oleva yhtiö) valmistuttaa kitaransa eri tehtailla tietyn hintaraamin sisällä. Jos pitää tehdä joku RG-malli, sille asetetaan tehdashinnan raja ja katsotaan mikä soitintehdas siihen pystyy. 2000-luvulla Ibaneeseja tekee tietämykseni mukaan 5 tehdasta Kiinassa, Indonesiassa Cort PT Indonesia, ja Japanissa 1-2 tehdasta, että näin.
Ihan kylmä faktahan tuohon on se, että soitinrakennus, ihan suuressa volyymissäkin, vaatii sitä "käsityötä" ja niin muodoin sille rakentajalle pitää lukea "pennosia kouraan", lopputuotteen hintaan (siihen tehdashintaan..) tuo ilman muuta vaikuttaa. Silläpä noita mallisarjan halvempia tai keskihintaisia ei voi valmistaa kannattavasti muuten kuin siirtämällä valmistusta "halpamaihin".
Kärjistetysti näin, tästähän vois kirjoittaa vaikka miten pitkästi..
 
Niin minä olin käsittänyt, että Ibanezilla ja Yamahalla ne hintahaitarin kalleimmat kepit tehdään japaniassa juurikin yhden soitinmestarin rakentamana käsityönä, mutta että Ibanezilla ei ole ollenkaan omaa tuotantoa, oli minulle yllätys. Olin kuvitellut, että Ibanezilla on japaniassa pieni paperiseinäinen paja, jossa vanhat yli satavuotiaat artesaanimestarit hierovat tuhatvuotista puuta samurain hartaudella...... ihan näin siis ei taida ollakaan :-). Mutta mutta ...kitaravalmistuksen eettisyys on kyllä hyvä pointti. Olen joskus pohtinutkin kitaran "oikeaa" hintaa ja olen taipuvainen ajattelemaan myös, että halvimmat myynnissä olevat kitarat ovat selkeästi liian halpoja ollakseen eettisesti kestäviä. Eettisyys on vähän muutakin kuin sitä onko rakentamiseen käytetty brasilian ruusupuuta tms., vaan ekologisuuden lisäksi eettisyyttä on, saako soittimen todellinen rakentaja palkkaa työstään. Isot kansainväliset myyntikanavat etäännyttävät tavallisen kuluttajan näiden kysymysten ääreltä, mutta kyllä minä kuluttajana olen myös vastuussa siitä etten niitä mieti (minulla on yksi Indonesiassa valmistettu Yamaha basso, josta tunnen nyt syyllisyyttä). Heti kun asioi suoraan sen soittimen rakentajan kanssa niin asia muuttuukin todelliseksi.
 
Toisaalta eettisyys vaatii vaurautta. Herää kysymys, ovatko rikkaat eettisempiä kuin köyhät..... vai onko eettisyys vain helpompaa vauraille ihmisille. Toisaalta, jos omistaisin vain yhden kitaran, niin se voisi ihan hyvin olla vaikkapa Ruokangas..... köyhyys tai vaurauden rajallisuus ei ehkä lopulta olekaan perustelu epäeettisyydelle, vaan meidän kulutustottumuksemme selittää halpuuden vaatimuksen.
 
No mene ja tiedä, nämä ovat kyllä mielenkiintoisia juttuja pohdittavaksi. Kiitokset sinulle ja Juhalle hyvistä näkökohdista.

hallu: .. mutta että Ibanezilla ei ole ollenkaan omaa tuotantoa, oli minulle yllätys. Olin kuvitellut, että Ibanezilla on japaniassa pieni paperiseinäinen paja, jossa vanhat yli satavuotiaat artesaanimestarit hierovat tuhatvuotista puuta samurain hartaudella...... ihan näin siis ei taida ollakaan :-)...
 
No, sanotaan nyt niin, että 1935 alkaen, noin 30 vuotta Hoshino/Ibanez teki kielisoittimia omassa tehtaassa, nimeltään Tama. Tuttu sittemmin rumpujen tekijänä. Tama-tehdas teki vain ja ainoastaan akustisia kitaroita sittemmin..taisi vasta 1980-luvulla ne lopettaa keskittyen pelkästään tuonne rumpupuolelle.
Eihän Hoshinolla ollut kotimaan (Japanin) sisämarkkinoita varten edes mitään myyntiorganisaatiota sitten vuoden 1955, ennenkuin perustivat 1981 Hoshino Gakki Hanbai-"toimiston" tai yhtiön uudelleen vuonna 1981. Vähän tuonkin takia nuo Ibaneesin "paremmat skebat" niinkuin nyt vaikka Artist-sarja, ottikin tuon tutun "hintapompsahduksen" kun japanilaiset ryhtyivät niitä takaisin maailmalta ostamaan.. Mutta Ruokankaaseenhan tuo vekkulien japsien systeemi ei liity mitenkään.. ;)
 
Jos tuolla periaatteella Harvialassakin toimittaisiin, siinä olisi yläorganisaationa brändin omistava yhtiö, joka sitten tekisi diilit valmistavan yhtiön Lammi Soitin Valmistajan (tyyliin Fuji Gen Gakki) kanssa, joka sitten voisi delegoida jotain hommia edelleen "alivalmistajille" eli gaichuu:lle jotka vois olla noita wanhoja arvostettuja mestari-samuraita jotka siellä pikku vajassa jotain kunnianarvoisia hommia tekisivät.

Juha Ruokankaalle pieni idean poikanen, joka voi olla ihan typerä, mutta heitän kuitenkin ilmoille.
 
Voisi Ruokankaalta saada jonkinlaista lap steel kitaraa jatkossa?
 
Ainakin 6-kielistä, mutta optioina voisi olla myös suuremmalla kielimäärällä olevia. Enkä tarkoita nyt pedal steel kitaroita taikka resonaattoreita. Vaan ihan tavallisia lap steel kitaroita, joita voisi muotonsa puolesta soittaa jopa sylissäkin.
Itse teetätin 8-kielisen lap steel kitaran C6-vireiseen soittoon J.Ala-Kuhalta noin 12 vuotta sitten. Mikin siihen joutui teettämään Mikki Housella, kun silloin ei ollut vielä 8-kielisiä sähkökitaroita ja ei niiden mörkösoundiset mikit tuollaiseen hawajivireiseen slidekitaraan olisi käyneetkään. Jenkeistä mikin tai koko soittimen tilaaminen olisi tullut aivan liian kalliiksi. Enkä itse osta mistään Ebaystä, vaikka myyjä olisi kuinka "luotettava". Ville Tyyster teki silloin jotain lap steel kitaraa, mutta nykyään taitaa olla keskittynyt enemmän niihin metallikoppaisiin omiin sähkökitaramalleihin. Tuolloin kuitenkin halusin konsolimallin, vaikka näin jälkikäteen olisin sen puolen valinnut toisin...
Silloin ei ollut Thomannillakaan vielä noita lap steel kitaroita sellaista valikoimaa kuin nykyään ja varsinkaan 8-kielistä ei saanut ollenkaan. Aikaisemmin olin ostanut aasiassa tehdyn Gretsch G5700 6-kielisen lap steelin ja siitä innostus sitten kasvoi tuohon 8-kieliseen.
Myöhemmin Thomannille tuli 8-kielisiä lap steel kitaroita, jotka olivat aika konsolimallin tyylisiä. Ongelma niissä oli kuitenkin tallassa. Kielet olivat aivan liian lähellä toisiaan ja sellaisella on vaikea soittaa. Nyt on nekin poistuneet valikoimasta.
Kuitenkin kun tuosta 8-kielisestä tehtiin ns. konsolimalli 22,5 skaalalla, niin se oli pöydällä tai telineessä ihan hyvä soittaa. Soitin oli yhdestä palasta vaahteraa ja halusin siitä 45 mm paksun kitaran. Ongelma oli kuitenkin muoto ja soittimen paino, jos sitä halusi soittaa istualtaan polvien päällä. Olisi varmaan pitänyt kuunnella ja uskoa enemmän soitinrakentajaa...
Tuollainen konsolimalli on jo muutenkin huono noin soittaa, koska siinä ei ole mitään muotoa.
Tämä kitara ei hintansa puolesta tullut minulle kalliiksi, mutta jotenkin en sitten vain osannut hahmottaa tuota 8-kielistä kun olin tottunut ihan normaaliin 6-kieliseen lap steeliin ja soitin myös resonaattoria ja sähkökitaroita avoimilla vireillä.
 
Tällä hetkellä on lap steel kitaroiden kohdalla sellainen tilanne, että niitä tehdään kiinassa noin 100-500 euroon. Sen jälkeen on merkkinä ehkä Duesenberg ja hinnat ovat yli 1500 euroa. Duesenbergin lap steel kitarat ovat vain skaalaltaan normaalin sähkökitaran 650mm ja ovat siten enemmän ehkä dobron soittajien kitaroita.
Jenkeissä on toki käytettynä paljon noita vanhoja lap steeliä ja joskus ihan järkihinnoillakin. Ne ovat vain siellä ja jos haluaa riskin ottaa, niin sellaisen mahdollisuus on aina kun kokeilematta jostain tilaa. Toki tiedän, että noihin jenkkihintoihin tulee vielä muitakin kuluja, ettei niitä dollarihintoja voi ihan suoraan euroksi muuttaa.
Jenkeistä saa toki monelta merkiltä ihan uusiakin ja hienoja lap steel kitaroita, mutta niiden hinta onkin sitten jo ihan muuta kuin nuo venhemmat käytetty taikka uudet aasian soittimet.
Mielestäni usean tuhannen euron soitinta ei ole järkeä sieltä tilata, kun kotimaassakin on paljon soitinrakentajia.
 
Voisiko tässä olla yksi sellainen idea, jota voisi kehittää?
Kotimainen laadukas lap steel kitara.
Tässä olisi myös sellaisiakin juttuja, että vaikka normaalien sähkökitaroiden menekki on varmasti suurempi, niin myös lap steel kitaroiden soittaminen on alkanut porukkaa kiinnostamaan enemmän kuin joskus aikaisemmin. Laadukas ja hyvä soitin voisi olla ihan oikeasti monia kiinnostava juttu.
Ja tiedän, että monelle riittää lap steel innostukseen se satasen halvin "lappäri" ja siihen se sitten jääkin. Nythän ei kuitenkaan puhuta tällaisista soittimista, mutta uskon kyllä että tuollaisen tekeminen saattaisi olla myös edullisempaa teille. Eli varmaan tuollaiselle ihan perus 6-kieliselle lap steellille jäisi hinta paljon pienemäksi kuin Mojo Classic on edullisemmillaan, veikkaan...
Kun katselin noita teidän hintoja, niin nuo edullisemmat Mojo Classic mallit näyttää lähtevän 3000 eurosta ja ei se minusta ole kovinkaan kohtuuton hinta hyvästä ja laadukkaasta soittimesta. Tokikaan custom kitaraa ei kannata teettää niin, että valitsee siihen kaikki sellaiset hommat jolla sen vain kaikista edullisemmin saa. Silmä kuitenkin tottuu/turtuu myös silmäkarkkeihin ja niiden suhteen ei aina ole myöskään järkevää ottaa kaikkia ulkonäöllisesti hintaa nostavia optioita. Toki tämä oli vain minun mielipide ja jokainen ostakoon sellaisen kuin itse haluaa ja ennenkaikkea tarvitsee.
Lap steel kitarasta kuitenkin...
David Gilmour soittaa livenä muutamiakin biisejä ja on tuo High Hopes soolo kyllä aika hieno, jos jotain esimerkkiä laittaa. Kotimainen Olli Haavisto on taas soittanut niin paljon eri muusikoiden kanssa slidellä, että jos on jonkinlaista musiikkia joskus kuunnellut, niin varmasti hänenkin lap steel soittoa on kuullut. Toki Haavisto soittaa muitakin soittimia kuin lap steeliä, mutta tämäkin vain esimerkkinä.
 
Vaikka mallistossanne on myös Floyd Rose kampea ja 24 nauhan mallia, niin ainakin ensisilmäyksellä kitaramallinne pohjautuvat varsin hyviksi havaittuihin ja käytettyihin perinteisiin sähkökitaramalleihin. Toki omalla tyylillä, mutta kuitenkin.
 
Useasti sähkökitaran soittaminen on myös jonkinlaista aikamatkustusta ja siinä yleensä jossain vaiheessa voi tulla vaihe, jolloin alkaa myös hieman vanhemman musiikin soittaminen ja historia kiinnostamaan. Ei tietenkään kaikilla, mutta aika usein näin se tahtoo mennä. Nykyään kyllä lap steelin soitto on kasvattanut aika paljonkin suosiota siitä mitä se oli vaikka muutamia kymmeniä vuosia sitten. Enkä tarkoita pelkästään jenkkien countrymusaa, taikka joitain vanhoja satunnaisia jääriä. Ihan nuoremmankin sukupolven soittajissa ja se on minusta hieno asia.
Tuohon maliston jatkeeksi ainakin minusta voisi käydä laadukas lap steel kitara, jota voisi itse tilata haluamillaan spekseillä.
 
Ideaa voi käyttää, mikäli se on jotenkin kehittämisen arvoinen :)
 
E: Korjasin muutaman kirjoitusvirheen. Lisäksi täytyy mainita, etten itse ainakaan juuri nyt tarvitse lap steel kitaraa taikka muutakaan uutta soitinta. Entisiä on jo ihan liikaa, joista pitäisi päästä eroon ennen uusien soittimien hommaamista. Tulevaisuudesta en tosin tiedä, vaikka kunnollinen 6-kielinen lap steel tulisikin hankintalistalle.
Kiitokset asiallisista vastauksista näille sivuille ja kaikkea hyvää koko Ruokankaan pajan porukalle :)

harryk: Yksi näkökulma tähän aihealueeseen on ns. kestävän kehityksen filosofia. Itse olen alusta lähtien yrittänyt tehdä vehkeitä, jotka kestävät isältä pojalle. Idea siihen tuli kun huolsi vanhoja, jopa 40-luvulla rakennettuja Fenderin vahvistimia, jotka sai taas soittokuntoon muutaman osan uusimisella. Teemme omat vahvistimet samalla filosofialla ja annamme kait ainoana vahvarivalmistajana niille 10 vuoden takuun. Maapallo ei pitkään kestä ns. halvalla tehtyä kierrätyskelvotonta roinaa ja uskon Juhan laadukkaiden kitaroiden olevan soittokuntoisia kymmeniä ja kymmeniä vuosia.
 
Tuo on kyllä loistava periaate, kestävyys. Itsekin lähden aina ostamaan kestäviä tuotteita, oli sitten kyse melkein mistä vaan tavarasta. Valitettavasti se halvin tavara ei aina kovin kestävää ole, onhan vanha sanonta "Köyhän ei kannata ostaa halpaa", koska se hajoaa yleensä pian ja sitten on taas ostettava uutta.
 
Esimerkiksi kodinelektroniikassa ei ostettu omaan kotiin muutettaessa ihan halvinta astianpesukonetta, jossa oli ihan rimpulalta tuntuva etukansi, vaan vähän kalliimpi
Bosch. Se ostettiin 13 vuotta sitten ja hyvin toimii edelleen, tosin siinä oli tyyppivika, joka aiheutti tulipalovaaran, joten kaikkiin noihin huolto kävi vaihtamassa yhden osan.
 
10 vuoden takuu vahvareissa on mukava lisä. Kertoo siitä, että laatuun panostetaan.

Juha Ruokangas: Sehän tässä on kiusallisinta että vaikka ostaa Gibsonin, niin rahat menee firmalle joka kumminkin teettää Epiphoneja Kiinassa, jne. Mikäli nyt joku haluaisi edes teoriassa tätä kuviota välttää, ja ostaa ainoastaan "reilun kaupan soitinlaitteita", tarvis tsekkailla mitkä firmat ei tätä eksploitaatiokuviota harrasta yhtikäs ollenkaan - ja sinne ei jää jäljelle valitettavasti paljoa muuta kuin pikkuruisia firmoja, ja tällöin hinnat sitten pompsahtaa...
 
Tää on niin kompleksi kuvio - ongelma on sama kuin niin monella muullakin elämänalueella. Ruoantuotanto vaikka, tai halvat huonekalut, vaatteet... Tarkoitukseni ei ollut heristellä sormea kuluttajille / soittajille tyyliin että "älä vaan soita Squierilla (tms)", vaan lähinnä vähän pöyhiä tätä aihepiiriä laajemmin. Itsekin olen samassa veneessä ja jatkuvasti ostan asioita joita ei ehkä pitäis ostaa. Maailma nyt vaan on tämmöinen. Halpuudelle on syynsä - ja on helppo olla moralisoimassa sitä tai tätä - samantekevää kenen puolella on. Eli joo - ei nää oo niin yksinkertaisia juttuja.
 
Tämä ylläoleva on niin totta ja kannatan minäkin tämän aihepiirin pöyhimistä. Kaikessa ostokäyttäytymisessä on eettinen puoli. Mutta ymmärrän myös että jollakin kukkaro ei anna myöten R-pajan tuotteille. Itselleni on päätynyt vuosien saatossa 4 Ruokangasta, nämä perinteiset mallit (Mojo, Unicorn ja 2 x VSOP, joista toisen voisin muuten myydä...) ja lisään tähän keskusteluun kokemukseni pohjalta sen että kun Ruokankaan kitaran ostaa, saa tuotetukea vaikka olisi käytetyn jostain torilta ostanut. Juha vastaa viesteihin asiallisesti ja perusteellisesti. Ja takuu toimii jos jotain takuun alaista korjattavaa/säädettävää on (parhaimmankin ammattilaisen tekemä tuote, puuta kun on, voi vähän elää alkutaipaleellaan). Siis nämäkin seikat puoltavat kotimaisen käsityön ostamista.

http://ruokangas.com/guitar/mojo-classic-2/
 
Olen joskus tulevaisuudessa ostamassa Telen. Tuo Ruokankaan Mojo on ilmeisesti lähellä sitä ja olisi valmiina ja ostettavissa. Miksi en näe tuolla sivuilla mitään hintaa tälle kitaralle?
 
Myöskään sivun päätason kautta en kykene löytämään mistä näkisin saatavilla olevat kitarat ja hinnat.

http://ruokangas.com/models/mojo-classic/
 
Mulla ainakin tuosta aukee builderi.

Laama666: http://ruokangas.com/guitar/mojo-classic-2/
 
Olen joskus tulevaisuudessa ostamassa Telen. Tuo Ruokankaan Mojo on ilmeisesti lähellä sitä ja olisi valmiina ja ostettavissa. Miksi en näe tuolla sivuilla mitään hintaa tälle kitaralle?
 
Myöskään sivun päätason kautta en kykene löytämään mistä näkisin saatavilla olevat kitarat ja hinnat.
 
Kiitosta. Päävalikossa on nappi 'in stock'. Ne on ne saatavilla olevat. Löysitkö? Se systeemi on sikäli vähän kesken että ei tosiaan näy speksit eikä hinnat. Tulee kyllä näkymään jahka tässä... :) Tuon kyseisen Mojo Classicin hinta on 3250€.

Juha Ruokangas: Kiitosta. Päävalikossa on nappi 'in stock'. Ne on ne saatavilla olevat. Löysitkö? Se systeemi on sikäli vähän kesken että ei tosiaan näy speksit eikä hinnat. Tulee kyllä näkymään jahka tässä... :) Tuon kyseisen Mojo Classicin hinta on 3250€.
 
Kiitos, juu, löysin ne myytävät In Stock osiosta, mutta ihmettelin kun niinkin oleellinen tieto kuin hinta puuttuu.

Laama666: Kiitos, juu, löysin ne myytävät In Stock osiosta, mutta ihmettelin kun niinkin oleellinen tieto kuin hinta puuttuu.
 
Kiitos. Se hinta ei oo ihan niin yksinkertainen asia kun vois luulla, koska me myydään kitaroita ympäri maailmaa. Suomessa hinta on jotain alv:n kanssa, USA:ssa dollareina ja tuontikuluineen jotain muuta, jne. Siihen on tulossa semmoinen "systeemi" mutta kesken vielä. Hyvä uutinen on että siitä artikkelista voi lähettää suoraan mulle postia ja kysyä mitä vaan mieleen juolahtaa. :)

Mojo kyllä kiinnostaisi mutta ei ehkä vielä tänä vuonna. Pienenä vinkkinä että mnetin torilla näkyy olevan myynnissä Unicorn jota katsellessa alkaa kuola valua suusta.