Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Minä en varsinaisesti pelkää tietokoneita (tätäkin viestiä kirjoitan tietokoneella), mutta kun en keksi yhtäkään syytä, miksi loisin kitaravahvistimeeni minkäänlaista tietokoneriippuvuutta. Ja en tarkoita ettenkö voisi toimia tietokoneen kanssa, mutta se vain ei saa olla ainoa tapa toimia.
 
En puhuisi riippuvuudesta vaan mahdollisuudesta. Kyllähän niitä soundeja voi napeillakin väsätä, mutta tietokone tekee hommasta kätevämpää.

Mikko1978: En puhuisi riippuvuudesta vaan mahdollisuudesta. Kyllähän niitä soundeja voi napeillakin väsätä, mutta tietokone tekee hommasta kätevämpää.
 
Sun pitää lukea viestini paremmin, minä sanoin AINOA mahdollisuus. Kyllä minä uskon, että noissa paremmissa laitteissa on mahdollisuus tietokoneriippumattomuuteen, mutta halvemmissa se ei ole mikään itsestään selvyys. Ja minua ei voi tässä asiassa puhua ympäri kun sanon, että se on minulle tärkeä yksityiskohta johon väistämättä tulen kiinnittämään huomiota ihan missä tahansa laitteessa jossa USB portti vain löytyy.

Tulipa mieleeni kokeilla vielä paria juttua tuolla tietokoneella eli kokeilin laittaa Mainstagen eteen tavallisen säröpedaalin ( kitara -> overdrive -> tietokoneen inputti (instrumenttiasetuksella tottakai)). Sehän todella toimi aivan kuten oikeankin vahvistimen edessä :-) . Sain kimmokkeen tähän kun treeniksellä kokeiltiin focusoida Blackstarin kurittomuutta Boss SD-1 pedaalilla ja tulos oli sangen rohkaiseva.
 
No lisäksi löysin äänikortista yhden säädön mitä en ollut huomannut eli äänikortin latenssia sai pienennettyä entisestään, niin se katosi käytännössä kuulumattomiin. Sanoisin, että kuin mainstagessa kytkee presetistä ne kaikki ylimääräset (noisegatet, eq:t ja kompressorit) pois päältä ja säätää sitä virtuaalivahvistinta ihan kuten oikeaakin vahvistinta, niin se alkoi tuntua varsin autenttiselta. Kun tuon säröspedun heitti siihen eteen, niin tuntui suorastaan kuin soittelisi analogisella vahvarilla ja sitä pystyi jopa yliohjaamaan kliiniboostilla siihen saakka kunnes äänikortin inputti klippasi, mutta siis ihan uskottavasti.
 
Soundeista en silleen osaa sanoa kun noissa malleissa ei ole markV:tä eikä edes mark IV:tä niin voxia fenderiä ja marshallia vaan ajoin, niin onhan tuo mun vahvistin erisoundinen, mutta mitään erityistä luonnottomuutta en noissa malleissa havainnut. Paitsi kitaran volaa pakittaessa ei tullut sitä häiriöhurinaa, mikä tuossa analogisessa vahvistimessa tulee ja lisäksi äänen paine tuntui tippuvan voimakkaammin kuin analogisessa vahvistimessa. Mutta se nyt on sinällään pikkujuttu kun en paljoa käytä kitaran volapotikoita (tonea käytän enemmän). Mulle on olennaista säätää soundi sellaiselle särön rajalle, jossa vahvistin reagoi kaikkein voimakkaimmin plektran painon muutoksiin eli lyömällä kieliä kovaa särö lisääntyy ja pikkaamalla varovaisemmin soundi puhdistuu ihan melkein kliiniksi. Ihan tätä en vielä mallista löytänyt, mutta lähestulkoon ja uskon, että se voi olla vain säätöasia.
 
No en minä analogisista vahvistimista luovu enkä säntää axekauppaan (kun tämä mainstagekin tuntuu olevan ihan hyvä), mutta voihan tätä käyttää soittamiseen ja tällähän voi kokeilla erilaisia efektejä, mutta ennenkaikkea tällä voi kokeilla miten eri vahvistimet "syö speduja" kun esimerkiksi Voxin malli käyttäyty säröpedaalin kanssa ihan eri tavalla kuin Fenderin twinreverb tai tweed. Joo ihan hauskaahan tämä on ymmärtää uutta :-). Mutta analoginen on aina analoginen :-D

hallu: Vai molemmat? olen pannut merkille, että digilaitteiden laatu lienee jo ihan ultimaattinen ja digikamppeiden suosio on myös vahvassa nousukiidossa sekä ammattilaisilla että harrastelijoilla. Samalla näyttää siltä, että digitaalinen ja analoginen signaaliketju sulautuu yhteen eli efekteissä on paljon digidaalisuutta ja toisaalta vahvistimissa alkaa paikoitellen (ainakin trankkukoneissa) kertakaikkiaan raja digin ja anologisuuden välillä hämärtymään. Tuntuisi että rehdisti analogisia laitteita on enää yksinkertaisemmat putkivahvistimet, mutta toisaalta meitä ujutetaan kohti digitaalisuutta kun monien asioiden toteuttaminen käy vain niin paljon helpommin ja halvemmalla digitaalisesti.
 
Eli ajattelin, että pieni galluppi tähän väliin. Digitaalinen, analooginen vai ehkä molemmat ? saa perustella jos tykkää.
 
Itse istun edelleen tiukasti analogisessa maailmassa, siksi vain että viihdyn paremmin analogisten laitteiden kanssa, mutta kummempia "järkiperusteita" minulla ei ole. Vain tunnesyyt.
 
Mulla on aina ollut, ja tulee olemaan Mesa studiopreamp, ja loopissa Alesis quadraverb ja bbe maxie. Siinä molempia. Särö analoginen, erilaisia kaikuja oon kokeillu. Blackmore soitti täällä oulussa aiwa kelanauhurin läpi. Siinä varmaan olis kiva lelu. Jaksaisko pelleillä nauhojen kanssa, en tiiä. Hyvä häntähän nauhakaiusta tulee.

Pelimonni: Blackmore soitti täällä oulussa aiwa kelanauhurin läpi. Siinä varmaan olis kiva lelu. Jaksaisko pelleillä nauhojen kanssa, en tiiä. Hyvä häntähän nauhakaiusta tulee.
 
Ritchie käytti kelanauhuria myös boosterina.

Tuli mieleeni tuosta hintakehityksestä yksi juttu jos analogia ja digiä vertaa. Nimittäin analogisesta laitteesta voi tulla klassikko, tai joskus se uusin ei olekaan paran. Mutta digitaalisessa ei niin käy, vaan digissä uusin on aina paras ja se eilinen ei kiinnosta oikein ketään. Se näkyy aika rajuna hinnan pudotuksena. Mä vähän itsekin sokeuduin kun noin fraktaaleja ja kemperitä olen pällistellyt, mutta aloin huvikseni vertaamaan. Vuonna 2010 Eleven Rack joka oli sen päivän huippulippulaivadigivempain, siis vähän niinkuin Axe tänä päivänä. No R11 maksoi jotain tonnin pintaan (hinta varmaan vaihteli vähän paikoittain, mutta muistan itsekin että mulle sellaista tyrkytettiin niihin aikoihin jollain 800euron pyynnillä ja myyjä vakuutti ettei sitä parempaa laitosta olekaan). No vertailun vuoksi 2010 mesaboogien recording preamp maksoi varmaan yli tonnin (löysin jostain netin syövereistä sellaisen hinnan kuin 1200 euroa, mutta pirustako tuon ihan varmaksi enää tietää). Noita kahta laitetta kun vertaa, niin recosrding preampista huudellaan torilla semmoista 800 euroa tänäpänä ja R11 pyörii kai jossain 200-300 pyynneissä (jos menee kaupaksi ollenkaan). Siitä päätellen digikamppeessa kun ilmaantuu joku uudempi ja tehokkaampi, niin vanha kokee äkillisen inflaation.

hallu: Tuli mieleeni tuosta hintakehityksestä yksi juttu jos analogia ja digiä vertaa.
 
No vertailun vuoksi 2010 mesaboogien recording preamp maksoi varmaan yli tonnin (löysin jostain netin syövereistä sellaisen hinnan kuin 1200 euroa, mutta pirustako tuon ihan varmaksi enää tietää). Noita kahta laitetta kun vertaa, niin recosrding preampista huudellaan torilla semmoista 800 euroa tänäpänä ja R11 pyörii kai jossain 200-300 pyynneissä (jos menee kaupaksi ollenkaan). Siitä päätellen digikamppeessa kun ilmaantuu joku uudempi ja tehokkaampi, niin vanha kokee äkillisen inflaation.
 
Recto Prestä maksoin 800€ 2009 ja myin 2014 samaan hintaan. Digillä tätä ylellisyyttä ei ole, vaan se on kuin tietokoneen ostaisi. Kohta tulee uusi ja kauniimpi. =D

VIPMetal: Recto Prestä maksoin 800€ 2009 ja myin 2014 samaan hintaan. Digillä tätä ylellisyyttä ei ole, vaan se on kuin tietokoneen ostaisi. Kohta tulee uusi ja kauniimpi. =D
 
Niinpä, mutta luulisi että digimarkkinakin jossakin vaiheessa alkaa rauhoittua ja laitteiden elinkaaret ja sitä kautta niiden arvostus alkaa nousta. Ehkä myös joskus nähdään sellainen kehitys että ohjelmat ei enää ole laitekohtaisia, vaan niitä samoja softia mitkä pyörii Kemperin ja Axen sisällä, voi pyörittää tavallisessa PC:sä jolloin ikäänkuin siitä ohjelmasta maksetaan erikseen ja alusta voi sitten olla mikä vain pleikkarista PC:hen. Nythän Torpedolla kai on sellainen systeemi, että ne tsydeemit joita pyöritellään Torpedo Livellä, voidaan pyrittää myös PC:lä. Sehän tarkoittaa, että voi itse valita keinokuorman (vaikka sitten sen Torpedon oman) ja ajaa ne Liven impulssit PC:lä siihen perään. Mietin, että eikö tämmöinen olisi mahdollista myös noiden Axe ja Kempereidenkin kanssa? silloinhan kehitys voisi viedä siihen, että Axen voisi vaikka kymmenen vuoden päästä ostaa iPuhelimeen tai mihin vaan.

hallu: Niinpä, mutta luulisi että digimarkkinakin jossakin vaiheessa alkaa rauhoittua ja laitteiden elinkaaret ja sitä kautta niiden arvostus alkaa nousta. Ehkä myös joskus nähdään sellainen kehitys että ohjelmat ei enää ole laitekohtaisia, vaan niitä samoja softia mitkä pyörii Kemperin ja Axen sisällä, voi pyörittää tavallisessa PC:sä jolloin ikäänkuin siitä ohjelmasta maksetaan erikseen ja alusta voi sitten olla mikä vain pleikkarista PC:hen. Nythän Torpedolla kai on sellainen systeemi, että ne tsydeemit joita pyöritellään Torpedo Livellä, voidaan pyrittää myös PC:lä. Sehän tarkoittaa, että voi itse valita keinokuorman (vaikka sitten sen Torpedon oman) ja ajaa ne Liven impulssit PC:lä siihen perään. Mietin, että eikö tämmöinen olisi mahdollista myös noiden Axe ja Kempereidenkin kanssa? silloinhan kehitys voisi viedä siihen, että Axen voisi vaikka kymmenen vuoden päästä ostaa iPuhelimeen tai mihin vaan.
 
Line6 Helix Native on jo samaa softaa plugarina kuin itse laitteessa. Lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin audio interfacen laatu ja tämä on rautavehkeissä yleensä paremmin yhteensopiva softan kanssa. Tietty siihen vielä perään millä kuunnellaan. En itse pidä ihan hirveästi siitä, että on tietokoneeseen sidottuna, sitä tulee näprättyä töiden puolesta jo ihan tarpeeksi.

hallu: Siitä päätellen digikamppeessa kun ilmaantuu joku uudempi ja tehokkaampi, niin vanha kokee äkillisen inflaation.
 
Tää pätee kyllä myös uudempiin malleihin putkivahvistimista, mikäli niissä on jotain olennaista eroa. Esim. tälläkin hetkellä taitaa parikin kappaletta Bognerin Goldfingereita olla Torilla varsin edullisesti ja tuosta on tullut viime vuonna paranneltu Superlead malli jonka itse omistan.
 
Samaten vanhempi rauta, jolla ei ole samanlaista brändiarvoa kuin Fendereilla ja Marshalleilla, on monesti varsin edullisesti myynnissä. Esim. 90-luvun ja 2000-luvun alun Laneyt, Cratet, Carvinit yms. Pedaaleissakin on aina niitä trendipolkusimia, jotka ovat haluttuja ja kaikki vanhempi pölyttyy myymättä jos ei ole kovinkin alhainen hinta.

LaXu: Tää pätee kyllä myös uudempiin malleihin putkivahvistimista, mikäli niissä on jotain olennaista eroa. Esim. tälläkin hetkellä taitaa parikin kappaletta Bognerin Goldfingereita olla Torilla varsin edullisesti ja tuosta on tullut viime vuonna paranneltu Superlead malli jonka itse omistan.
 
Samaten vanhempi rauta, jolla ei ole samanlaista brändiarvoa kuin Fendereilla ja Marshalleilla, on monesti varsin edullisesti myynnissä. Esim. 90-luvun ja 2000-luvun alun Laneyt, Cratet, Carvinit yms. Pedaaleissakin on aina niitä trendipolkusimia, jotka ovat haluttuja ja kaikki vanhempi pölyttyy myymättä jos ei ole kovinkin alhainen hinta.
 
No joo toi on pitkälti totta. Mutta toisaalta analogisissa jollain vanhalla on aina mahdollisuus tulla uudelleen "muotiin" ja vaikka niitä "klassikkoja" on rajallisesti, niin niitä kuitenkin on aika monella merkillä (Marshall, Fender, Vox, Mesa, ..... mitä niitä nyt onkaan). Nuo butiikkivahvarit on tietenkin vähän kysymysmerkki. Nyt todella paljon tarjolla käsin tehtyä huippukallista rakkinetta (Tone King, Carr, Mad Professor, Bluetone, ...... mitä niitä onkaan). Ei oikein osaa vielä arvioida mitkä noista nousee klassikoiksi.... vai nouseeko mikään. Pienen sarjan kamppeet saattaa painua myös unholaan kun tekijästä aika jättää.
 
Olen samaa mieltä, että historian hämäriin ihan aliarvostetuiksi huipputuotteiksi on painunut lukematon määrä hienoja laitteita. Siinä on toisaalta pienellä budjetilla operoivalle harrastajalle, joka haluaa vähän paremmin perehtyä aiheeseen, oivallisia tilaisuuksia tehdä todella hyviä löytöjä ihan karkkirahalla. Asiantunevalle harrastajalle siksi, että muutamat noista on jääneet unholaan ihan syystä aikansa tuotteina joille ei oikein tähän maailman aikaan ole enää kysyntää. Mieti esim. sitä seitkytluvun loppupuolen sirisevää näkkileipä sähkiksen soundia :-D ..... voi olla, että menee hetki ennen kuin se soundi-ihanne tulee taas muotiin.

hallu: No joo toi on pitkälti totta. Mutta toisaalta analogisissa jollain vanhalla on aina mahdollisuus tulla uudelleen "muotiin" ja vaikka niitä "klassikkoja" on rajallisesti, niin niitä kuitenkin on aika monella merkillä (Marshall, Fender, Vox, Mesa, ..... mitä niitä nyt onkaan). Nuo butiikkivahvarit on tietenkin vähän kysymysmerkki. Nyt todella paljon tarjolla käsin tehtyä huippukallista rakkinetta (Tone King, Carr, Mad Professor, Bluetone, ...... mitä niitä onkaan). Ei oikein osaa vielä arvioida mitkä noista nousee klassikoiksi.... vai nouseeko mikään. Pienen sarjan kamppeet saattaa painua myös unholaan kun tekijästä aika jättää.
 
Olen samaa mieltä, että historian hämäriin ihan aliarvostetuiksi huipputuotteiksi on painunut lukematon määrä hienoja laitteita. Siinä on toisaalta pienellä budjetilla operoivalle harrastajalle, joka haluaa vähän paremmin perehtyä aiheeseen, oivallisia tilaisuuksia tehdä todella hyviä löytöjä ihan karkkirahalla. Asiantunevalle harrastajalle siksi, että muutamat noista on jääneet unholaan ihan syystä aikansa tuotteina joille ei oikein tähän maailman aikaan ole enää kysyntää. Mieti esim. sitä seitkytluvun loppupuolen sirisevää näkkileipä sähkiksen soundia :-D ..... voi olla, että menee hetki ennen kuin se soundi-ihanne tulee taas muotiin.
Pahoin pelkään, että ei näistä nykyisistä kitarakamoista koskaan tule samaan tyyliin keräilykohteita kuin mitä ennen on nähty. Aikaisemmin homma eli symbioosissa kitarasankareiden kanssa. Isot tähdet loivat auran laitteille, mutta nykyisin nuo starat alkavat olla jo eläkeikäisiä ukkoja, jotka eivät vetoa nuorisoon. Tosi moni on myös siirtynyt mallintaviin. Laitepuolen tarjonta sen sijaan on laajaa ja sekin laskee tavallaan yksittäisen laitteen arvoa, koska markkinoilla on pilvin pimein vastaavia tuotteita. Mitä näistä nyt sitten pitäisi fanittaa... Onko ylipäätään JCM800:n ja Mark IIC+:n jälkeen tullut tässä suhteessa mitään mainitsemisen arvoista?
 
Putiikkivahvareilla on tässä suhteessa melko heikko historia. Dumble nyt on omassa luokassaan, mutta sen lisäksi ei nyt heti tule mieleen oikein mitään. Marshallin ja Fenderin mallit sen sijaan jylläävät markkinoilla. Ehkä yksi syy on sekin, ettei sitten Fenderin ja Marshalin klassikkojen jälkeen ole tullut uusia tuoreita iseoita kuin ehkä juuri nuo Dumble ja Mesa. Erittäin hyviä vanhoja ideoita eteenpäin kehitteleviä laitteita on kyllä tarjolla, mutta se ei oikein taida riittää. Sillä saralla ne tulevat laitteet ovat vieläkin edistyneempiä.

VIPMetal: Recto Prestä maksoin 800€ 2009 ja myin 2014 samaan hintaan. Digillä tätä ylellisyyttä ei ole, vaan se on kuin tietokoneen ostaisi. Kohta tulee uusi ja kauniimpi. =D
 
Kyllä tuolla digipuolellakin on mahdollista saavuttaa keräilystatus. Esimerkikis 80-luvun Machintoshien ja Nintentojen tämän vuosituhannen hintakehitys taitaa hakata melkein kaikki kitaravahvistimet samalta ajalta.

Mikko1978: Kyllä tuolla digipuolellakin on mahdollista saavuttaa keräilystatus. Esimerkikis 80-luvun Machintoshien ja Nintentojen tämän vuosituhannen hintakehitys taitaa hakata melkein kaikki kitaravahvistimet samalta ajalta.
 
No se on kyllä totta. Mnet 2035: Osta aitoa vintage mallinnusta: Axe III. Paremmalla chipillä kuin uudemmat.

Mikko1978: Kyllä tuolla digipuolellakin on mahdollista saavuttaa keräilystatus. Esimerkikis 80-luvun Machintoshien ja Nintentojen tämän vuosituhannen hintakehitys taitaa hakata melkein kaikki kitaravahvistimet samalta ajalta.
 
Mutta eikös digilaitteiden keräilyssä ole se idea, että ne pitää olla alkuperäisessa avaamattomassa tehtaan paketissa ollakseen arvokkaita. Muista kun veljenpoikani harrasti puhelimien keräilyä, niin se nimenomaan osti aina kaksi samanlaista laitetta joista toisen se jätti komeroon avaamattomassa pakkausessa keräilyarvoa kasvattamaan ja toisen se otti käyttöön. Mutta niissäkin keräylyarvo kasautuu niille joillekin klassikoille joita tosiaan on se macin kottaraisenpönttö tai joku Nokian kommunikaattori tms. niin no macin melkein kaikki mallit ovat olleet niin huippudesigniä että taitavat olla jokaikinen aikamoisia klassikoita ja olihan ne myös edelläkäviöitä joita nyt koko muu maailma Google ja Samsung etunenässä jäljittelee.

Tone Talkissa vieraana Rabea Massaad. Kohdasta 1:27:15 Rabea aloittaa keskustelun putkivahvistimien ja mallintavien eroista. Friedmanilta(kin) tulee melkoisen tanakkaa tekstiä.
 
https://youtu.be/1M238GwOuH0?t=5235

Kontiak: Tone Talkissa vieraana Rabea Massaad. Kohdasta 1:27:15 Rabea aloittaa keskustelun putkivahvistimien ja mallintavien eroista. Friedmanilta(kin) tulee melkoisen tanakkaa tekstiä.
 
https://youtu.be/1M238GwOuH0?t=5235
 
Kiitos, mä ymmärrän englantia vähän rajallistesti. Sanoiko se, että digitaalinen vahvistin voi kuulostaa ihan samalta tai lähestulkoon, mutta että se ei tunnu samalta ja että digitaalisen laitteen soittotuntuma olisi kaksiulotteisempi ja että se vastaisi soittotatsiin veltommin? että se intensiteetti missä ihan mikroskooppisen pienilläkin jutuilla on merkitystä, saa ainoastaa laadukkaasta putkivahvistimesta? saatoin tietenkin ymmärtää ihan päin prinkkalaa, mutta auta vähän, olenko edes jäljillä?
 
Jos ymmärsin tuon oikein, niin veltto soittotuntumahan löytyy myös pikkuisen huonommista putkikoneistakin, ei siihen digitaalisuutta tarvitse..... näin niinkuin sivuhuomiona.

Kontiak: Tone Talkissa vieraana Rabea Massaad. Kohdasta 1:27:15 Rabea aloittaa keskustelun putkivahvistimien ja mallintavien eroista. Friedmanilta(kin) tulee melkoisen tanakkaa tekstiä.
 
https://youtu.be/1M238GwOuH0?t=5235
 
Aika BS:ää tulee kyllä Friedmanin suusta mallintavien dynamiikasta. Kierrosta ja fiiliksestä olen kyllä samaa mieltä, mutta aika harva pääsee soittamaan isoa styrkkaria kovalla. Silloin tuokin ero vähän menee olemattomaksi. Sen muutaman kerran kun olen oikeasti ollut isolla lavalla veivaamassa, en sielläkään ole pystynyt edes 50W styrkkaria ajamaan isolla. PA on ollut äänen paineen tuottamista varten.

Haeroe: Aika BS:ää tulee kyllä Friedmanin suusta mallintavien dynamiikasta. Kierrosta ja fiiliksestä olen kyllä samaa mieltä, mutta aika harva pääsee soittamaan isoa styrkkaria kovalla. Silloin tuokin ero vähän menee olemattomaksi. Sen muutaman kerran kun olen oikeasti ollut isolla lavalla veivaamassa, en sielläkään ole pystynyt edes 50W styrkkaria ajamaan isolla. PA on ollut äänen paineen tuottamista varten.
 
Ei kai Friedman missään vaiheessa väittänytkään, että pääte auki soittaminen olisi kaikkien hupia. Itse olen kyllä samaa mieltä. Paras soundi on putkivahvistin isolla. Itsellä ei vain ole siihen koskaan tilaisuutta.

Onnea on putkivahvistin isolla treenikämpällä. =D