Kitarat: kitarakamat ›

The Jack:
Ottaen huomioon kuinka paljon Gibson on käyttänyt kohta julkaistavan Mustaine-sigun markkinointiin, niin on aika käsittämätöntä päästää videolla nähty raakile heti ensierässä ulos. Kuinka moni uskaltaa vielä tämän jälkeen kitaran sokkona tilata netin kautta?
 
No, jos yhden pohjalta koko satsin tuomitsee, niin kyllä löytyy muiltakin aivan jäätävää paskaa. Toki Gibsonin suolaajat on aivan oma lukunsa. Kyllä noita netistä löytyy vaikaa miten paljon "asiantuntijoita" joitten tutun tutulla on juurikin Gibsonista irronnut puolet osista. 8)

fox: Sulla ei taida olla laisinkaan omakohtasta kokemusta ko. merkin skeboista, luulen. Niinku ei muutamalla muullakaan kirjoittajalla. Mutta eipä mittää, hyvin vedätte. Jotain mystistä tyydytystä varmaan tuottaa, kun näihin ketjuihin saa pahhaa oloa purkaa. Tai jotain muuta. =)
 
Luulo ei ole tiedon väärti. Tuo luulo on vieläpä vähän hassukin. Gibsonit ovat kuitenkin niin yleisiä, että olisihan se aika erikoista, jos sellaisesta ei olisi kokemusta. Miten muuten perustelet itsellesi sen, että alat vittuilemaan heti, jos sinulle tuntematon henkilö julkeaa keskustella pyhän brändin laatuongelmista? Onko keskustelupalstoilla keskusteleminen väärin? Pyhää brändiä saa vain ylistää?

Mikko1978: Voisitko verrata tuota Gibsonia vaikka Marylandissa valmistettuihin PRS:n S2-malleihin? Nuo PRS:t ovat vielä halvempiakin, vaikka sielläkin varmaan maksetaan vähintäänkin yhtä hyvää palkkaa kuin Gibsonin linjalla. Tai käyvätkö Japanissa valmistetut saman hintaiset kitarat verrokiksi?
 
En voi, kun en ole itse noita edullisempia S2-sarjaisia testannut tai kokeillut. Kokemusta on siis ainoastaan PRS:n kalliimmista ja sitten halvemmasta SE-sarjasta. Mutta silloin kun PRS:n Mira ja Starla mallit tulivat markkinoille, niin eivät niistä ainakaan kaikki Suomeen päätyneet olleet "täydellisiä" vaikka PRS:n laatu tunnetusti onkin erinomainen. Käytännössä kalleimmat PRS SE-sarjaset olivat paremmin viimeisteltyjä kuin silloin "kymmenen vuotta sitten" halvimmat Mirat ja Starlat.
 
Japanilaisissa, saman hintaluokan soittimissa (esim. ESP ja Ibanez) yhtenä suurena etuna on meidän suomalainen maahantuoja. ESP:n kohdalla Musamaailma ja Ibanezin kohdalla Levytukku (joka muuten toi aikoinaan Gibsoniakin maahan). Molemmilla on erinomainen "in-house" kitarateknikko ja maahantuoja voi varmistaa että jokainen kalliimpi yksilö on varmasti hyvissä säädöissä, ne makuasiat sikseen. Näin ei ole esim. Gibsonin tai PRS:n maahantuonnin kohdalla. Niiden osalta ostaja on käytännössä tehdassäätöjen ja useiden logististen vaiheiden armoilla.
 
Täysin luokatonta Caparison Dellingeriäkin on ihmetelty. Siinä kun oli kaulatasku tehty väärin ja kaulaa piti "shimmata" jotta sen sai oikeasti säädettyä. Mutta ei tämä poikkeus varmastikaan koko merkkiä "tuhonnut". Se vain, että niitä valmistetaan vähemmän ja siksi tuollainen virhe ei ehkä toistu maailman foorumeilla yhtä usein kuin jonkin tuotteliaamman valmistajan/merkin/brändin tuotteissa.
 
Itse kyllä näen, että tuon hintaisen kitaran pitää olla säädöissä tehtaalta tullessaan. Henkilökohtaiset mieltymykset erikseen, mutta kai nyt Gibsonitkin tehtaalla jo säädetään soittokuntoon?
 
Todennäköisesti säädetään jollain tehtaan tai final assembly -linjaston asetuksella, mutta se ei lopulta kerro yhtään mitään. Soitin saattaa kulkea useamman käden ja välivaraston kautta myyjälle ja sieltä jonnekin päin maailmaa kuluttajalle. Kielet voivat olla siis yli 6kk vanhat, lämpövaihtelua, kosteusvaihtelua, erilaista pakettien käsittelyä, tärinää ja kolhuja... ei ole siis mikään kirkossa kuulutettu fakta, että edes 20000€ soitin olisi tehdassäädettynä täysin tiptop. Soitin vaatii AINA vähintään tsekkauksen, ennenkö se luovutetaan ostajalle. Sen pitäisi kuulua hintaan ja hyvään asiakaspalveluun.

Mikko1978: Luulo ei ole tiedon väärti. Tuo luulo on vieläpä vähän hassukin. Gibsonit ovat kuitenkin niin yleisiä, että olisihan se aika erikoista, jos sellaisesta ei olisi kokemusta. Miten muuten perustelet itsellesi sen, että alat vittuilemaan heti, jos sinulle tuntematon henkilö julkeaa keskustella pyhän brändin laatuongelmista? Onko keskustelupalstoilla keskusteleminen väärin? Pyhää brändiä saa vain ylistää?
 
Itse näkisin asian niin että kaikilla vähänkään isomman liukuhihnatuotannon brändillä on noita maanantaikappaleita. Eikä tuotteen tarvitse olla edes musakama. Gibson on juurikin niin "epäpyhä", että se maanantaikipale on aina jutun aihe.
 
Jos saisi jostain erheettömiä lukuja, kuinka monta prosenttia tietyn merkin kitaroista on palautuskamaa, niin sitten näistä voisi mielekkäästi keskustella.

Mikko1978: Gibsonit ovat kuitenkin niin yleisiä, että olisihan se aika erikoista, jos sellaisesta ei olisi kokemusta.
 
No, nyt kun otit tuollaisen kannan niin laitapa kuvaa jostain Gibsonista, joka sulla on ollut. Kun kerran otit asian puheeksi.
 
Miten muuten perustelet itsellesi sen, että alat vittuilemaan heti, jos sinulle tuntematon henkilö julkeaa keskustella pyhän brändin laatuongelmista?
 
No hei, top tykkänään. En ollenkaan "vittuillut", jos edes kunnolla edes hämmästelin, muutaman nimimerkin kummallista himoa ja suoranaista tarvetta tulla alituiseen l "avautumaan" Gibson-ketjuihin. Onko noissa mielipiteen tapaisissa se kaikki anti mitä pystyy tälle sivustolle tarjoamaan, tekee mieli kysyä. Ajatteles vähän omakohtaisestikin. Ei mun tarvitse mitenkään perustella.
Mutta totta hitossa, voihan sitä sitten oikein ryhtyä laukomaan, jos siitä on kiinni.
 
Onko keskustelupalstoilla keskusteleminen väärin?
 
Sitä sietää kysyä, luepa tuo yllä oleva. Keskustelu on ok, kaikkinainen turha ränttääminen ja vastaava ei ole keskustelua.
 
Pyhää brändiä saa vain ylistää?
 
Jaa se on sinulle pyhä? No sorry. Minulle ei. Tosin olen ko. brändin tuotteiden parissa jonkin verran asennus- ym. hommia tehnyt. Siksipä jotain kommentoin, koska omakohtaisesti niistä tiedän. Taatusti. Uudemmista en tosin niinkään..

samiko: Itse näkisin asian niin että kaikilla vähänkään isomman liukuhihnatuotannon brändillä on noita maanantaikappaleita. Eikä tuotteen tarvitse olla edes musakama. Gibson on juurikin niin "epäpyhä", että se maanantaikipale on aina jutun aihe.
 
Jos saisi jostain erheettömiä lukuja, kuinka monta prosenttia tietyn merkin kitaroista on palautuskamaa, niin sitten näistä voisi mielekkäästi keskustella.
 
Gibsonin ongelma on siis se, että lähettämöstä pääsee maailmalle soittimia, joissa on viimeistelyvirheitä. Esim. tuo Troglyn videolla nähtävä inlay-moka. Milloin bindauksessa, milloin otelaudan hionnassa jne.
 
Gibsonilla tehdään edelleen aika paljon käsityönä asioita, toki myös koneellisesti. Mä luulen, että tuossa Mustainen Flygarissa on käynyt vain niin, että inlayt on liimattu ja sitten otelauta on hiottu radiukseen. Tuossa yhteydessä osa siitä inlayn kärjestä on hioutunut pois ja se olisi pitänyt hylätä virheellisenä. Näin ei kuitenkaan tuotantolinjalla käynyt missään vaiheessa ja se olisi viimeistään kasausvaiheessa ja tsekkauksessa pitänyt huomata.
 
Toisaalta, jos saman päivän aikana on valmistunut 500 soitinta ja niistä vaikka 10 on vikaa, niin aika pieni prosentuaalinen osuushan tuo on.
 
Ennen vanhaan ostajahan ilmoitti myyjälle, että "hei, soittimessa on tällainen fiba" ja myyjä todennäköisesti reklamoi siitä maahantuojalle. Hyvä maahantuoja reklamoi valmistajalle ja tuotantolinjaa saatettiin tsekata ja tarvittaessa ripittää. Nykyään jengi tilaa kitaran sokkona ja jos jotain virheellistä havaitaan, siitä kirjoitetaan foorumille tai postataan video nettiin. Esim. tuossa Mustaine Flygarin tapauksessa Trogly olisi voinut ensin ottaa yhteyttä myyjään ja/tai valmistajaan ja kysyä, että "hei, mitäs tehdään?" Mutta eihän sen jälkeen olisi saatu klikkauksia ja keskustelua?
 
Jos sä ostat uuden moottoriveneen ja havaitset että pohjassa on vesivuoto, niin a) kirjoitatko siitä ensimmäisenä veneilijöiden.nettiin ja postaat videon Youtubeen, vai b) otat yhteyttä myyjään / valmistajaan? Tai jos sen moottori ei käy tasaisesti niin pyydätkö mahdollisesti myyjältä / valmistajalta hyvitystä, jotta se saadaan oikeisiin säätöihin (tai tarvittaessa vaihdettua)? No niinpä.
 
Koska Gibson on vanha ja perinteikäs valmistaja, se on helppo maalitaulu ja mittatikku. Kaikelle ja kaikille. Niin hyvässä kuin pahassa. Ne sadat ja tuhannet hyvät yksilöt on kuitattu sillä että nyt on tullut kaksi tai kolme ihan paskaa ja joku on niistä nostanut äläkän internetissä.
 
Pitää siis muistaa, että Gibson valmistaa yli 1000 soitinta päivässä. Montako esim. ESP valmistaa? Tuskin samaa määrää. Olisiko edes 1000 soitinta kuukaudessa? Isot ovat isoja ja siten myös hutikutien määrä on suurempi.
 
Ja onhan se myös myönnettävä, että kulttuurierot ovat suuret. Joissain tapauksissa se amerikkalainen "that'll do" meininki vs. japanilainen pilkuntarkka, loppuunsa asti leanattu valmistusprosessi.
 
Kyllä näistä sopii ihan hyvin keskustella. Mä tykkään hyvistä soittimista lavan logoon sen enempää tuijottamatta (vaikka avatarissani onkin LP Customin lapa).

fox: No, nyt kun otit tuollaisen kannan niin laitapa kuvaa jostain Gibsonista, joka sulla on ollut. Kun kerran otit asian puheeksi.
 

 
No hei, top tykkänään. En ollenkaan "vittuillut", jos edes kunnolla edes hämmästelin, muutaman nimimerkin kummallista himoa ja suoranaista tarvetta tulla alituiseen l "avautumaan" Gibson-ketjuihin. Onko noissa mielipiteen tapaisissa se kaikki anti mitä pystyy tälle sivustolle tarjoamaan, tekee mieli kysyä. Ajatteles vähän omakohtaisestikin. Ei mun tarvitse mitenkään perustella.
Mutta totta hitossa, voihan sitä sitten oikein ryhtyä laukomaan, jos siitä on kiinni.
 

 
Sitä sietää kysyä, luepa tuo yllä oleva. Keskustelu on ok, kaikkinainen turha ränttääminen ja vastaava ei ole keskustelua.
 

 
Jaa se on sinulle pyhä? No sorry. Minulle ei. Tosin olen ko. brändin tuotteiden parissa jonkin verran asennus- ym. hommia tehnyt. Siksipä jotain kommentoin, koska omakohtaisesti niistä tiedän. Taatusti. Uudemmista en tosin niinkään..
 
Kyllähän tuollainen leukojen louskutus pahan olon purkamisesta on pelkästään ihan perinteistä persoonaan kiinni käyvää suunsoittoa. Turha sitä on selitellä miksikään muuksi. Sun ei tarvise perustella mitenkään, mutta mun pitäisi toimittaa sulle kuvia todisteeksi. Jepjep.

Totanoin. Ihan tälleen maallikkona, joskin ihan ok es 335 G:n omaavana, sanoisin että tollaisen laadun käsien läpi päästäminen on pahanlaatuinen moka ton hintaluokan kepukassa.
Vai mitähän ihmiset olis mieltä jos esim tällaisessa saman hintaluokan akkarissa olisi reikiä otelaudassa?
https://www.kitarapaja.com/martin-000c12-16e-nylon-guitar
 
Isolla Geellä olisi kyllä laadunvalvontaan panostamista. Noi tuotantolukumäärät ei ole mitään verrattuna moneen muuhun massatuotantohyödykkeeseen jossa laadunvalvonta on kohdallaab.

Mikko1978: Kyllähän tuollainen leukojen louskutus pahan olon purkamisesta on pelkästään ihan perinteistä persoonaan kiinni käyvää suunsoittoa. Turha sitä on selitellä miksikään muuksi. Sun ei tarvise perustella mitenkään, mutta mun pitäisi toimittaa sulle kuvia todisteeksi. Jepjep.
 
No niin. Ulinaahan sitä tuli het ihan kympillä. Koita nyt tälle sivustolle jotain järkeenkäypää viestiäkin kirjotella.

Huhhuh, kylläpä menee taas tunteisiin.. Jos yhessä yksilössä on viimeistelyvirheitä niin totta kai niistä saa keskustella etenkin kun lukee ketjun aiheen. Ja kun kyseessä on erittäin rajoitettu erä isohkolla hintalapulla niin ei voi kuin ihmetellä laadunvalvonnan rajoja. Tohon hintaan pitäisi pystyä luottamaan ettei tämmösiä virheitä olisi vaikka ostaiskin testaamatta netistä. Se on sit eri asia miten keppi soi jne. mut sitä ei voi todeta kuin soittamalla ja sillon soittimen soisi olevan myös säädöissä. Mut tommosia viimeistelyvirheitä ei pitäisi ilmetä tän hintaluokan soittimissa missään tapauksessa. Esim. toi hopeinen maalipinta antaa ymmärtää jo heti ettei viimeistelystä vaan välitetä kun paikoittain pinta on tasanen, peilimäinen, mut sit toisaalla puun syyt paistaa läpi. Välinpitämätön välimallin ratkaisu. Helppohan tommosta on suoltaa ulos kun joka tapauksessa erä on harvinainen ja haluttu jolloin palauttamisen kynnys on isompi. Mut niin se vaan menee et brändi myy, artistit myy, jengi ostaa ja köyhät ulisee. Mut noita virheitä ei tossa hintaluokassa voi millään perustella.
 
Nimim. loistaviakin Gibsoneja soitellut.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki soittimet olisi järkevintä ostaa itse ja kokeilla ne ennen ostoa. Mikäli sokkona tilaa, niin joskus se maanantaikappale saattaa osua omalle kohdalle ja se voi olla merkiltään mikä vaan.
Gibson on tehnyt myös todella hyviä soittimia!

Lunnu: Isolla Geellä olisi kyllä laadunvalvontaan panostamista. Noi tuotantolukumäärät ei ole mitään verrattuna moneen muuhun massatuotantohyödykkeeseen jossa laadunvalvonta on kohdallaab.
 
Juu, siksi olisikin tärkeää että asiakkaat ja myyjät reklamoisivat valmistajaa suoraan. Muutoinhan valmistajalla ei välttämättä ole tietoa näistä maailmalle päässeistä ongelmista. Hyvä valmistaja reagoi ja selvittää missä vika tai miksi moka tapahtunut.
 
On ihan tunnettu fakta, että Gibsonin laatu on vaihdellut ja suorastaan heitellyt vuosien saatossa. Joskus tuossa 2000-luvulla Juszkiewiczin Henkan viimeisinä aikoina todella moni Suomeenkin saapunut soitin oli melko luokaton ja tilannetta ei yhtään parantanut se, että Inho-Luumanni kävi oikeutta milloin Musamaailmaa vastaan ja milloin muuten vaan katsoivat nenänvartta pitkin kun tilatusta soittimesta halusi reklamoida. Pitkin kynsin ja hampain niitä sitten vaihdeltiin. Mutta Curleigh'n aikakaudella on tapahtunut myös muutosta parempaan, ainakin Gibsonin tehtaan päässä. Valmistussarjoja ja malleja on virtaviivaistettu ja selkeytetty, se on varmasti myös helpompaa duunareille kun tietyt vakioidut mallit pysyvät eikä 3kk välein tule jotain muutoksia tai täysin uutta.
 
Parannettavaa edelleen on, sillä loppukäyttäjälle asti on päässyt soittimia, joissa on esim. selvät hiontajäljet otelaudassa. Tai tosiaan huonosti tehdyt nauhaurat. Näin ei saisi tosiaankaan olla. Mutta, sitä mä ihmettelen että miten nämä huonosti viimeistellyt soittimet eivät ole missään vaiheessa ketjua tulleet ilmi? Siis ennenkö soitin on päätynyt ostajan hyppysiin?
 
Silloin kun itse myin soittimia, niin joko tsekkasin soittimen itse tai sitten yhdessä asiakkaan kanssa avattiin case ja varmistettiin että se on OK. Asiakkaan ei tarvinnut ostaa virheellistä tai viallista. Huono yksilö jäi siis kiinni viimeistään ennen sitä hetkeä kun raha ja tuote ostajan ja myyjän välillä vaihtui.
 
Tämä nettikaupan aikakausi korostaa vaan entisestään sitä, kuinka tärkeä on valita se nettikauppa huolellisesti. Mä en Gibsonia välttämättä verkkokauppa.comista ostaisi, vaikka muutoin ehkä hyvä verkkokauppa onkin. Ehkä Thomannilta. SixtySixtySoundsilta tai ATB Guitarsilta varmasti. Jenkkilässähän Sweetwater on kovasti kehuttu, mutta... eipä heidänkään verkkokauppa ja toimitukset aina niin täydellisiä ole mitä muutamissa soitinryhmissä on tullut vastaan. Tosin, heillä se jälkihuolto kuitenkin pelaa.

McNulty:
 
Japanilaisissa, saman hintaluokan soittimissa (esim. ESP ja Ibanez) yhtenä suurena etuna on meidän suomalainen maahantuoja. ESP:n kohdalla Musamaailma ja Ibanezin kohdalla Levytukku (joka muuten toi aikoinaan Gibsoniakin maahan). Molemmilla on erinomainen "in-house" kitarateknikko ja maahantuoja voi varmistaa että jokainen kalliimpi yksilö on varmasti hyvissä säädöissä, ne makuasiat sikseen. Näin ei ole esim. Gibsonin tai PRS:n maahantuonnin kohdalla. Niiden osalta ostaja on käytännössä tehdassäätöjen ja useiden logististen vaiheiden armoilla.
 
Mitä itse olen katsellut muitakin Japanissa valmistettuja kitaroita, niin työn jälki on kyllä korkealuokkaista. Tuollaiset karkeasti työstetyt otelaudat, viimeistelemättömät nauhat ja sinnepäin tehdyt maalaukset ovat todella kaukainen ajatus noissa. Mieleeni ensimmäisenä tulevat FJG ja John Page Classic. John Pagelle pitää antaa erityismaininta siitä, että samassa kitarassa yhdistyvät toimiva design, laadukas valmistus ja huippuluokan asiakaspalvelu. No questions asked lifetime warranty tuntuu melkoiselta luksukselta. Tämä on sitä puolta Jenkkilästä, mitä soisi näkevän enemmän tuon mainostamisosaamisen ja vähän sinnepäin valmistamisen sijaan.

Mikko1978: Mitä itse olen katsellut muitakin Japanissa valmistettuja kitaroita, niin työn jälki on kyllä korkealuokkaista. Tuollaiset karkeasti työstetyt otelaudat, viimeistelemättömät nauhat ja sinnepäin tehdyt maalaukset ovat todella kaukainen ajatus noissa. Mieleeni ensimmäisenä tulevat FJG ja John Page Classic. John Pagelle pitää antaa erityismaininta siitä, että samassa kitarassa yhdistyvät toimiva design, laadukas valmistus ja huippuluokan asiakaspalvelu. No questions asked lifetime warranty tuntuu melkoiselta luksukselta. Tämä on sitä puolta Jenkkilästä, mitä soisi näkevän enemmän tuon mainostamisosaamisen ja vähän sinnepäin valmistamisen sijaan.
 
Olen samaa mieltä. Eihän yli 2500 dollarin soittimessa (ei edes 1000 dollarin soittimessa) saa olla otelauta 80:n santapaperin jäljiltä. Kyseessä on räikeä virhe, ihan sama kuka tehnyt ja missä vaiheessa.
 
Mulla on itselläni 4kpl Squierin Telecastereita (yksi on oikeasti CV Esquire), niin tuntuuhan se hullulta jos parin satasen kiinalaisessa tai indonesialaisessa on kaula ja otelauta viimeistelty paremmin kuin yli 10x kalliimmassa Made in USA soittimessa.
 
Edit: Mä tykkään myös kuinka mm. ESP:llä otelaudan ja nauhojen suojana on sellainen pieni muoviliuska. Niin yksinkertainen asia, mutta varmistaa ettei missään vaiheessa laukun päälle tuleva paino vahingossakaan jätä otenauhoihin dingiä. Tai että Ibanez laittaa sen multityökalun mukaan Prestige-sarjaisiin. Gibsonilla ei yhteen väliin saanut edes kaularaudan säätöavainta (piippumallia) mukaan :D

erty: Mut tommosia viimeistelyvirheitä ei pitäisi ilmetä tän hintaluokan soittimissa missään tapauksessa. Esim. toi hopeinen maalipinta antaa ymmärtää jo heti ettei viimeistelystä vaan välitetä kun paikoittain pinta on tasanen, peilimäinen, mut sit toisaalla puun syyt paistaa läpi. Välinpitämätön välimallin ratkaisu.
 
Lisäksi toikin, että otelaudan pään juuresta väriä puuttuu kokonaan, on yksi merkintä lisää samalle listalle. Joo jäähän se vissiin mikin kehyksen alle piiloon, mutta

Ei tuossa ole valmistajalla mitään selittelemistä. Sellaiset premiumkitarassa ilmenevät viat voi ymmärtää jotka ovat seurausta kuljetusvaurioista. Noin kalliissa kitaroissa ei voi mitenkään hyväksyä tuon tasoisia valmistusvirheitä. Ei enää nykymaailmassa. Vaikuttaa siltä että yksittäinen työntekijä on koittanut ihan tarkoituksella peitellä virheensä, eivätkä ketjun seuraavat lenkit ole myöskään tehneet työtään asiallisesti.
 
Jos koko laadunvalvonta pettää niin että tuollainen otelauta ei missään vaiheessa narahda kiinni ennen sitä hetkeä kun loppukäyttäjä saa sen haltuunsa, niin tehtaan on käytävä läpi tuotanto- ja toimitusketjunsa, ja puututtava asiaan ihan tosissaan.
 
Epiphonen "Custom Shopin" läpi päässeenä tuolla tavalla röpelletyn kitaran voisi käsittää vaikkei hyväksyä, mutta ei Gibsonin yhdysvaltalaisena tuotteena.
 
Toki tämä on vain yhden ihmisen mielipide..

Mikko1978: Lisäksi toikin, että otelaudan pään juuresta väriä puuttuu kokonaan, on yksi merkintä lisää samalle listalle. Joo jäähän se vissiin mikin kehyksen alle piiloon, mutta
 
Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tuo Troglyn testaama soitin on "pre-release run" eli todennäköisesti testisarjaa. Testattu osien sopivuus, varmistettu jigien ja muiden toimivuus yms. eli tuota ei ole tarkoitettukaan myyntiin ja loppukäyttäjille.
 
Kuten videon kuvauksessakin käy selväksi, varsinaiset tuotantomallit ja myytäväksi tulevat soittimet tulevat vasta parin kuukauden päästä helmikuussa 2022.

McNulty:
 
Edit: Mä tykkään myös kuinka mm. ESP:llä otelaudan ja nauhojen suojana on sellainen pieni muoviliuska. Niin yksinkertainen asia, mutta varmistaa ettei missään vaiheessa laukun päälle tuleva paino vahingossakaan jätä otenauhoihin dingiä. Tai että Ibanez laittaa sen multityökalun mukaan Prestige-sarjaisiin. Gibsonilla ei yhteen väliin saanut edes kaularaudan säätöavainta (piippumallia) mukaan :D
 
Pieniä asioita, jotka kertovat paljon asenteesta. Mulla oli ongelmia John Pagen kaularaudan säädön kanssa. Kysyin heidän asiakaspalvelusta, että minkähän kokoinen kuusiokoloavain pitää etsiä, niin vastasivat kysymällä osoitteeni ja lähttivät työkalusetin Suomeen. No, ikävä kyllä, se mutteri oli kaput ja kiikutan kitaran tiistaina diilerille, joka vaihtaa uuden kaulan kitaraani. Kuluja koko hommasta ei mulle aiheudu.

Kenen syynättäväksi tuollainen esituotantosoitin on ihan tarkkaan ottaen tarkoitettu? Onko kuitenkin annettu tehtaan ulkopuolelle?

McNulty: Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tuo Troglyn testaama soitin on "pre-release run" eli todennäköisesti testisarjaa. Testattu osien sopivuus, varmistettu jigien ja muiden toimivuus yms. eli tuota ei ole tarkoitettukaan myyntiin ja loppukäyttäjille.
 
Kuten videon kuvauksessakin käy selväksi, varsinaiset tuotantomallit ja myytäväksi tulevat soittimet tulevat vasta parin kuukauden päästä helmikuussa 2022.
 
Tuo on rajoitettu erikoissarja, jolla homma on aloitettu. Ei siis ymmärtääkseni mikään testisarja, vaan ihan viimeisen päälle virallinen tuotantomalli. Erikoissarjan soisi olevan erikoisen hyväkin. Joku virallinen markkinahumulla täytetty julkaisupäivä ja volyymin puskeminen markkinoille seuraavat pian. Vähän sama kuin toisinaan uusista automalleista tarjotaan ensimmäisille erilaisia First editioneja.
 
https://www.gibson.com/en-US/page/D … =12.14.21%3A+Dave+Mustaine+Flying+V