Kitarat: kitarakamat ›

Vuonna 1988 Epiphone By Gibson -hevikeppi (H-S-S -mikitys ja joku aneeminen lukkokampi), aluksi styrkkarina isän c-kasetti tai Sony ElCaset -mankka. Molemmista sai säröä kun runttasi mikkigainit kaakkoon! Sitten saapui eturauhanen: Boss Heavy Metal HM-2, joka löytyy pedaalikasasta vieläkin. Eka styrkkari oli Carlsbro Rebel 90 -combo. Siitä sai jo aikamoisen pierun Bossin kanssa. Lisäksi styrkkarin oma jousikaiku oli aika harvinaisen syvältä...

Ihan mielenkiintoinen ketju, pitikö tuo sitten paljastaa ihtensä..

Ensimmäiset vehkeet olivat

- Kitarana Jackson JS-30, serkkupojalta ostin, oli kyllä niin perus kepakko että oksat poekkeen.. Mutta ihan sopiva ensimmäiseksi, tuli koettua nuo floikan riemutkin ihan kantapään kautta, heeh.. Pidin kitarasta, sillä oli mukava soittaa ja ulkonäkökin miellytti silmää. Jouti kyllä lähtä kiertoon, eipä sillä muuta merkitystä ollut kun että se oli ensimmäiseni.

- Vahvistin Peavey Rage 158, pikkunen kätevä purkki, kaverilta ostin, saihan sillä pientä säröäkin aikaan. Aikani luukutin ja tilalle ostin hmm.. En muista, olisiko ollut Hughes & Kettner.

Siinäpä sitä onkin noviisille vehkeitä. Aikaa tapaturmasta taitaa olla vain 5-6 vuotta. Kitaralla taisin rimputella vuoden, ei se Peaveykään kovin kauemmin pysynyt.

jrom: Ihan eka oli isän 12-kielinen Eko. Ensimmäinen oma oli Gallanin akustinen. Sähköaika alkoi Ibanez RG340 + Peavey Bandit 65:lla.
 
Ekot ja Gallanit pyöri meidänkin ekassa bändissä muilla soittajilla. Toisella kitaristilla ja basistilla taisi olla yhteisenä joku Eko vahvistinkin. Laulukamat sen sijaan oli hienot Peaveyt (kaapitkin miehenkorkuiset ja peräti 4 kanavaa mikserissä).

Siskon landolalla ja hänen opastuksella tapailin eka sointuja ja bluesriffiä. Säröt sai kun pujotti isän kelanauhurin puhemikin kaikukoppaan, piuha kasettimankkaan ja rec päälle.
 
Sittemmin ilmestyi tyttökaveri Gallan SG:n kera ja paikallinen musakauppias tinasi kitarapiuhan jonka sai levysoittimeen kiinni. Landola päätti elämänsä lyöntivälineenä allekirjoittaneen jalkapohjiin. Elämä jatkoi suuntaansa ja harrastus hiipui..
 
Sitten tauon jälkeen tuli ensimmäinen oma kitara n.-97; japanilainen musta Ibanez Silver Series- strato 70-luvulta, helkatin kuluneine nauhoineen. Lavassakin oli rööki polttanut sinne kielten väliin reiän. Jos joku tunnistaa ottakoon yhteyttä.
Vahvistinkin tuli ostettua samalla, Fender Princeton 112+. Sittemmin nämäkin katosivat.
 
Uusi vuosituhat oli kulumassa hyvää vauhtia kun hommasin uudet harrastusvälineet.
 
Hassua kyllä, osaan kyllä nuo alun soinnut ja riffit edelleen, Mutta en oikeastaan mitään muuta.

Mutsin tutulta lainattu Landolan naikkari oli ensimmäinen kitara. Sittemmin ukko osti Kuopion Flangerista semmosen Jumpstart-akkaripaketin, jossa tuli kitara, viritysmittari, hihna, plekuja yms. Ekat sähkökamat oli Squierin Tele Deluxe ja Rath-Amp Retro 80. Jos joku tietää tuosta Rath-Ampista mitään, kertokoon minulle välittömästi. Mistään en oo löytänyt tietoa tuosta vehkeestä, ja kiinnostas vähän tietää että mikä se on vehkeitään.

Ensimmäinen kitara Kent - http://www.hagstrom-vintage-guitars … rom_kent_pb24g_fullfront_webb_2.jpg
ja vahvistimena Eko Herald 30W.
Jonka myin kaverille vähän myöhemmin ja halvalla, että akustiskitaristina lähti soittamaan bändiin toiseksi kitaristiksi. Tilalle ostin vanhan Philips-putkarin ja ruskeavihreän DIY-kaapin tunnetun rumpuveljesparin basisti-isältä. Soundi pehmeni kummasti, miellyttävän lämpimäksi pörinäksi :-)
 
Ed. typo.

Taisipa olla Cort stratocaster-clooni ja Landola. Se oli 80-luvun alkua. En muista millaiset ne oli oikeasti soittaa, silloin ainakin paskat kun eivät soineet oikein.

No tässä ollaan uudemman sukupolven kitaran rääkkääjiä, niin het on fiilis et on päässy aika törkyhelpolla musiikkiin mukaan kun lukee tätä ketjua.
 
Ekat kamat: Suvussa kiertänyt nylon Landola, löytyy edelleen tuosta vierestä ja kielet sitä totuttuun tapaan n. sen puoli senttiä otelaudasta.
Sormet ainaki voimistu tuolla F-barrea opetellessa.
 
No sähköset:
Esp ltd m-53; painaa kuin synti, vaalea kaula ja musta body. Se on skitta, mitä muuta sitä osasi vaatia?
 
HB:n 40w kitaravahvari, tuolla sai jo bänditoiminnan käyntiin. Jotain Bossin sirkkelisäröä tohon eteen koittettiin laittaa, mutta paremman äänen sai vetämällä gainin täysille. Oli muistaakseni ihan paska laitos silloin, nyt peräti diggaan tuosta cleanilla ja pienellä OD:lla. Hevimurinaa tuosta ei saa.
 
Vuosi oli 2007, ja kaikki kamppeet bossin säröä lukuunottamatta löytyy vieläkin.
Ja vieläpä käytössä aika tiuhaan, ei noita myydä eikä ne susipaskoja ole.

90-luvun alkupuolella sain Yamahan sähkiksen ja philipsonin 15w vahvarin.
 
Nyt alkoi kiinnostamaan mikä mahtoi olla malliltaan tuo kitara, metallihohto sininen, muistaakseni hsh mikityksellä, vintage tremolo, kaula oli takapuolelta musta, varmaan vois jostain kätköistä löytyä valokuvakin jos alkais etsimään.
 
e: kitara muistutti aika paljon nykyistä ibanezia joka näkyy kuvauksessani.

Elettiin -80 luvun alkupuolta ja ekat sähköiset olivat Hondo Les Paul kopio (ei pysynyt vireessä huonostikaan, 50 markkaa taisin maksaa) ja oranssi Roland cube-60 vahvari.

Jouluna -85 pukki kiikutti sunburstin Musima Leadstar -straton. Seuraavan kevään aikana jossain kohtaa käytiin hakemassa faijan kanssa käytetty Dynacord Twen II. Hianoja vehkeitä molemmat. Myin joskus nuorena ja vihaisena varhaisteininä molemmat pois. Nyt sapettaa. Tuollaisen Dynacordin ostaisin heti kun jossain vastaan tulisi.

Yamahan nylonkielisella aloitin, kun telkkarista tuli "Näe, kuule & soita" -kitarakurssi. Tämä tapahtui v. 1974.
Ensimmäinen sähkis vuotta myöhemmin, tein itse Tekniikan Maaliman ohjeiden mukaan: runko mäntyä, koivukaula "thru body". Ei tullut kovin hyvä.
Kitarasta piuha Nationalin kasettinauhuriin, äänitys päälle ja piuha edelleen TM:n ohjeiden mukaan rakentamaani tremoloon (tästä tuli makea särö, kun mankalla yliohjasi). Vahvarina kotioloissa Philips BX545-putkiradio, treeniksellä lainavehje WEM Westminister (1960-l. puolivälin malli).

Aria SG, VOX AC30TB, Dynacord Echocord Super.
Näillä aloitin 60-luvun lopulla
70-luvun alussa sitten ostin käytetyn Fender Stratocaster 1964 mallin.
Niillä menikin lähes koko 70-luku keikkaillessa.

Minäkin uudemman sukupolven kitarointialkaja.
 
Alkuun päästiin sedän vanhalla Squier stratolla, jota soittelin oman Ashdownin bassovahvistimen läpi. Myöhemmin ekoiksi omiksi kamoiksi tuli hankittua Jacksonin KE3 Kelly ja kaverilta ostin Peavey Bandit 112:sen, millä pääsi hyvin jo bändeihinkin mukaan.

Heh, ensimmäiset kitarakamat löytyy allekirjoittaneelta edelleen. Vuosi oli 08 ja Salosta tarttui matkaan Reno (nykyinen Reino) stratokopio, ja Marsun MGFX15 (hurjaa) hintaan 150€..

weza: 70-luvun alussa sitten ostin käytetyn Fender Stratocaster 1964 mallin.
 
Ihan hyvä sijoitus, jos vielä kotoa löytyy. :)

Jucciz: Ihan hyvä sijoitus, jos vielä kotoa löytyy. :)
 
Veikkaan, että kaveri on vaihtanut sen kultaisella 80-luvulla johonkin nykyisin täysin arvottomaan hevihirvitykseen ja kaatuu sitä päivää lopun ikänsä. Toivottavasti olen väärässä. :)

Terve
 
VIPMetal:
Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi?
Mitä mieltä olit niistä silloin?
Ja vuosi oli?
Kauanko ne pysyivät hallussasi?
 
-Ensimmäisenä oli joku Landolan nylon-akkari, jonka jälkeen jokin kammottava 335-kopio, jossa kielet olivat vajaan sentin korkeudella otelaudasta. Isän tekemien säätötoimenpiteiden jälkeen sillä pystyi kuitenkin jotenkin soittamaan. Vahvistimen virkaa toimitti vanha Philips-putkiradio (hieno, lämmin soundi). Vajaan vuoden päästä vaihdoin kitaran Scalextric autorataan (mikä muuten oli erinomainen vaihtokauppa :D ).
Seuraavaksi (80-luvun alku) tulikin sitten muistaakseni Arian CS-250 ja vahvistimeksi Polytone Minibrute II. Nämä olivatkin sitten jo vallan mainiot laitteet. Kitara on vaihtanut ajan saatossa omistajaa, mutta vahvistin on edelleen päivittäisessä käytössä ( ja vikahistoria puhdas nolla!).

Landolan pienikoppainen teräskielinen oli eka.
 
Ensimmäinen sähkökitara Stagg SG, ja vahvistimena taisi olla Piggy -niminen mikrokuution kokoinen. Jaloa transistorisäröä siitä sai, kun väänsi täysille.

Ihka ensimmäinen millä opettelin soittaan, oli joku merkitön nailonkielinen yli 40 vuotta vanha ukin kitara. Puolisen vuotta veivailin, kunnes sain joululahjaks oman akustisen teräskielisuzukin. Toiset puolisen vuotta ja ostin squierin straton ja 15W zoomin makuuhuonecombon.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/74903.jpg Ekat kitarat vasemmalla.