Kitarat: kitarakamat ›

pikkasen rupeaa olemaan aika säälittävää kinastelua/selittelyä. Kalliissa kitarassa ei saa olla yhtään virhettä.piste.
 
Gibsonissa niinkuin ei harrikassakaan ole hintalatusuhde kohdillaan sen tietää kaikki.
 
Kyse on enempi siitä fiiliksestä mitä tuote antaa ja jos siitä saa teltan pydeen niin silloinhan se on hintansa väärtti:)

Urat eivät saa olla liian leveät, liian kapeat, liian syvät tai liian matalat.
 
Niin joo, semmonen juttu tosta J&D:stä, että siinä pisti heti silmään satulan helvetin syvät urat. Tosin, jos ura muuten on hyvä, niin syvästä urasta ei oikeestaan oo haittaa.

Toki pitää lisätä tähän kommentti J&D (toki lc4 malli) ja Gibson Les Paul standardin omistajana. Kun alkuhuuma on hävinnyt J&D:stä ei se siltikään ole mikään huono, päinvastoin , hinta laatu todella kohdallaan. MUTTA kuinka moni Gibsonin omistaja olisi valmis vaihtamaan Gibsoninsa esim 10 kpl J&D kitaroita. Vaikkakaan niitä ei kymmentä tarvisi, niin silti. Minä pitäisin mieluummin Gibsonin. Kyllä G vaan on ja tuntuu niin paljon paremmalta.

Toki pitää lisätä tähän kommentti J&D (toki lc4 malli) ja Gibson Les Paul standardin omistajana. Kun alkuhuuma on hävinnyt J&D:stä ei se siltikään ole mikään huono, päinvastoin , hinta laatu todella kohdallaan. MUTTA kuinka moni Gibsonin omistaja olisi valmis vaihtamaan Gibsoninsa esim 10 kpl J&D kitaroita. Vaikkakaan niitä ei kymmentä tarvisi, niin silti. Minä pitäisin mieluummin Gibsonin. Kyllä G vaan on ja tuntuu niin paljon paremmalta.
 
Niinpä. Itselläni on tokai standard-kopio ja Gibson Les Paul Custom. Molemmat uskomattoman hyviä kitaroita. Tokain kaulan lakkaus ei tahmaannu kuten G:ssä, tokai painaa olkavartta vähemmän pidemmän päälle. Gibson on hienompi ja "soivampi" kapine. Molemmat ajaa asiansa siinä mihin ne on tarkoitettu. Mutta se mojo mikä G:stä heijastuu, merkkaa mulle itelle eniten, mieluummin sen G:n ottaa laukustaan soittoa varten kuin T:n vaikka T:ssä vähemmän vikaa onkin.

Kalliissa kitarassa ei saa olla yhtään virhettä.piste.
 
Ei saisi olla, mutta kyllä niitä virheitä tulee kalleimpiinkin vempaimiin. Kyseessä on kuitenkin ihmisten tekemiä soittimia ja koneita useassa tapauksessa ja silloin inhimillisyys tekee välillä tehtävänsä. Ei sen tartte olla kuin hieman väsynyt kaveri jyrsimen ääressä tai lopputarkastuksessa just perjantai-iltapäivän päätteeksi niin...
 
Gibsonissa niinkuin ei harrikassakaan ole hintalatusuhde kohdillaan sen tietää kaikki.
 
Huvittavaa sanon minä, kun ihan laadukkaita Gibsoneita saa alle 1000e uutena. Music123 myi just Faded-sarjan flygaria hintaan "alle 500 dollaria". Tavallinen Ibanezin rivi-RG on kalliimpi :) Sanotaanko näin että Gibson LP Standardin ja ylipäätään Les Paulin hinnassa on nostalgiaa. Tuskin sitä kieltää kukaan. Toisaalta, sen johdosta se kitara myös säilyy eräänlaisena standardina johon muita verrataan. Vähän sama kuin Rolls Royce. Jos sen hinta olisi sama mikä Toyota Yariksessa niin osa sitä brändiä kuolisi mukana, valitettavasti.
 
Kyse on enempi siitä fiiliksestä mitä tuote antaa ja jos siitä saa teltan pydeen niin silloinhan se on hintansa väärtti:)
 
En tiedä muista, mutta minulle se G-logo siellä lavassa edelleen edustaa sitä, että saan pitkäaikaisen työkalun erinäisiin rientoihin, tinkimättä soundista, kaulaprofiilista (soitettavuudesta) jne. Se vain tarjoaa yhdessä paketissa kaiken mistä minä pidän, eikä sen kummempaa. Uutena en ole ostanut ainuttakaan Gibsonia vielä toistaiseksi. Saas nähdä löytyykö jostain edukkaasti valkoinen Gibson Explorer vai joutuuko Kitarapajaa rasittamaan.

MUTTA kuinka moni Gibsonin omistaja olisi valmis vaihtamaan Gibsoninsa esim 10 kpl J&D kitaroita.
 
Minä esimerkiksi voisin vaihtaa. Jos saisi valkata suurin piirtein 10 eri mallista JD:tä niin voisin antaa Gibsonin vaihdossa, riippuu tietty mitä malleja jne olisi tarjolla.

Minä esimerkiksi voisin vaihtaa. Jos saisi valkata suurin piirtein 10 eri mallista JD:tä niin voisin antaa Gibsonin vaihdossa, riippuu tietty mitä malleja jne olisi tarjolla.
 
Pakko kysyä, että mikä Gibsoneistasi panisit vaihtoon ?

Pakko kysyä, että mikä Gibsoneistasi panisit vaihtoon ?
 
Standard Premium Plus?
 
EDIT: Eiku... mikään supreme ollutkaan

Ei saisi olla, mutta kyllä niitä virheitä tulee kalleimpiinkin vempaimiin. Kyseessä on kuitenkin ihmisten tekemiä soittimia ja koneita useassa tapauksessa ja silloin inhimillisyys tekee välillä tehtävänsä. Ei sen tartte olla kuin hieman väsynyt kaveri jyrsimen ääressä tai lopputarkastuksessa just perjantai-iltapäivän päätteeksi niin...
 

 
No sitä meinaan että kun maksat jostain enemmän niin silloin odotat että se on perfect
Eli ei päästetä maanantai malleja myyntiin.
 
Ostasikko uuden auton jossa lommo ja myyjä vaa selittää että tuleehan niitä kalliimpiikin joskus jotain ja sama hinta ku virheettömällä?
 
No joo heitin vähän ajattelematta tyhmiä laatusuhteesta ku jotenkin ei gibson (kallis lp) omistaja myöskin provosoituu helposti "kopioiden" dumaamisesta:)
 
eli harrikkaahan ei voi verrata moottoripyöränä japseihin.
 
ps.itellä 2 suzukia (1200bandit &1230cc gsx) mutta joku päivä hd:n viälä hommaan:) on vaan hd:t nii törkeen hintasia että ei mitään järkeä käyttöpyöräksi.. mutta on se hd vaan tyly:)

No sitä meinaan että kun maksat jostain enemmän niin silloin odotat että se on perfect
Eli ei päästetä maanantai malleja myyntiin.
 
Jep, tässä "myyntiinpääsemisessä" maahantuojalla ja myyjällä on suuri rooli. Heidän pitäisi reklamoida välittömästi, mutta ei niin ei. Ahneus ja rahanhimo ajaa asiakkaan toiveiden yli. Pakko tehdä miljoona voittoa ihan sama millä kustannuksella. Nykyinen kulutuskulttuuri ei tue millään tavalla "laatua" vaan volyymiä.
 
Eli viallisesta tuotteesta pitäisi reklamoida välittömästi, ja mielellään valmistajalle asti sarjanumeron kera, jotta siellä tiedetään missä on ollut häikkää ja homma voidaan korjata. Ilman reklamaatiota ketjussa virhe kertaantuu ja sehän ei ole ollenkaan hyvä juttu.
 
edit: Tämä siis täysin valmistajasta riippumatta. Maahantuojalla ja myyjällä suuri vastuu tuotteen kuin tuotteen kohdalla.
 
Ostasikko uuden auton jossa lommo ja myyjä vaa selittää että tuleehan niitä kalliimpiikin joskus jotain ja sama hinta ku virheettömällä?
 
En... neuvottelisin siitä alennusta. Eli jos ostaisin Gibson LP Standardin jossa olisi jokin vika, niin pyytäisin hinnanalennusta. Tässä asiakkaan pitää olla hereillä eikä vedettävänä narussa kuten kylän ainut pässi.
 
No joo heitin vähän ajattelematta tyhmiä laatusuhteesta ku jotenkin ei gibson (kallis lp) omistaja myöskin provosoituu helposti "kopioiden" dumaamisesta:)
 
No tuota... itse olen vähän jäävi kummassakin suhteessa, kun omistan LTD:n Deluxe-sarjasen sekä pari Gibsonia. Kaikki kolme loistavia kitaroita, mutta ei se LTD ole Les Paul. Ei sitten millään vaikka vaihtaisin millaisia mikkejä siihen jne. Hyviä kitaroita kuitenkin, eri käyttötarkoitukseen ja soundiin. Tosin, onpa miunkin LP Standardissa nykyään Lindy Fralinin mikit. Vaihdoin siksi kun halusin vielä vintagemman soundin mitä 4xx-sarjaset alnicot tarjosivat.

Pakko palata vähäksi aikaa taas...
 
Hei oikeesti.
 
Miten joku kiinanversiointi voikin kirvottaa tällaisen polemiikin Gibsonin omistajien taholta!
 
Kukaan EI ole edelleenkään väittänyt Jack&Dannya PAREMMAKSI kuin Gibson.
 
Eihän tässä edelleenkään kukaan teitä (ja mua itseäni) uhkaa millään lailla. Jos Kiinassa tehdään halvalla melko hyvä sähkökitara ei luulisi hyvien kitaroiden omistajien siitä ärsyyntyvän.
 
Auto- ja Harrikkavertaukset ovat aivan turhia, lähinnä tulee mieleen se, että monet keski-ikäiset ostavat sen nuoruuden unelmansa eli Harrikan, Fenderin tai Gibsonin sitten kun sitä paalua löytyy. Mutta mites on sen ajo- ja soittotaidon kanssa? Kornia.
 
Grow up and enjoy the ride.

Hei oikeesti.
 
Miten joku kiinanversiointi voikin kirvottaa tällaisen polemiikin Gibsonin omistajien taholta!
 
En tiedä... itse en koe, että kukaan Gibsonin omistaja olisi maistanut kakkaa.
 
Kukaan EI ole edelleenkään väittänyt Jack&Dannya PAREMMAKSI kuin Gibson.
 
Ei kyse nyt ollutkaan täysin tuosta. Tämä on ollut lähinnä ulkoisen silmäkarkin (joidenkin mielestä laadun) ympärillä pyörivää hippastelua. Toki ulkoasu on osa kokonaislaatua, mutta kovasti kuitenkin yritetään todistella miten 10x halvempi on "yhtä hyvä ellei parempi" kuin Gibson. Minusta sellainen on huvittavaa ja samalla täysin aiheetonta/tarpeetonta. Tästähän tässä threadissa on ollut pitkälti kyse... turhasta ja irrelevantista todistelusta.
 
Se, mistä joku pitää on täysin yksilöllistä. Toki aina voidaan spekuloida yksittäisillä esimerkeillä, muttei sekään pidemmän päälle ole kovin hedelmällistä. Enemmän tässä threadissa mielestäni "let's protect the pirate products"-jengi on astellut tulisilla hiilillä, kuin muutama hassu Gibsonin omistaja. Ei millään hyvällä! :)
 
Harvemmin täällä näen Gibsonin soittimia omistavia tahoja aloittamassa ketjuja, joiden tarkoitus on todistella Gibsonia paremmiksi kuin samaisesta tuotteesta tehtyjä plagiaatteja. Yleensä ne vastaväittämät tulevat eräänlaisina sivuhuomautuksina näissä vastakkaisissa threadeissa, joita on viimeisen 2kk aikana ollut taas useita. Milloin Tokai on parempi kuin Gibson, milloin joku muu. Onko siis kopioiden omistajilla joku erityinen tarve todistella itselleen kopion oikeellisuutta ja "paremmuutta"? Minusta alkaa hiljalleen tuntua, että on.
 
Eihän tässä edelleenkään kukaan teitä (ja mua itseäni) uhkaa millään lailla. Jos Kiinassa tehdään halvalla melko hyvä sähkökitara ei luulisi hyvien kitaroiden omistajien siitä ärsyyntyvän.
 
Ihan sama missä on tehty... se ei enää nykymaailmassa merkitse paljoakaan. Minua vain ihmetyttää tuo typerä tapa tehdä rinnastuksia, yleistyksiä ja vertailuja ja niiden perusteella sitten kuvitella asioita 100% oikeiksi ja vedenpitäviksi. Samoin minua kiinnostaa tietää, onko se 10x Gibson LP Standardia halvempi kopio-X pitkässä juoksussa hyvä sijoitus. Jos ei, niin sitten ei ole. Jos on niin sitten sitä voi suositella aloittelijoille tai henkilöille jotka haluavat vaikka Straton tahi Telen oheen LP-tyylistä soitinta humbuckereilla varustettuna.
 
Ainakaan Darrellin tekemien sample-pätkien perusteella J&D ei kuulosta yhtään LP:lta. Aivan liian ohut ja kapea soundi tehdasmikeissä. Mielestäni Epiphonen LP Customissa ja Tokain japsi LoveRockereissa ollaan lähempänä oikeaa. Mutta jos tuo J&D kestää kovassa käytössä parikin vuotta, voi sitä suosiolla ehdottaa Tokain korealaisten ja halvimpien Epiphonien vaihtoehtona.
 
Auto- ja Harrikkavertaukset ovat aivan turhia, lähinnä tulee mieleen se, että monet keski-ikäiset ostavat sen nuoruuden unelmansa eli Harrikan, Fenderin tai Gibsonin sitten kun sitä paalua löytyy. Mutta mites on sen ajo- ja soittotaidon kanssa? Kornia.
 
Ja siinä on sitten jotain väärää? Jos tienaa miljoonan viikossa niin kai se on ihan sama mihin sen sijoittaa. Tämä kun nyt on tasan säälittävää spekulointia. Ei edelleenkään millään hyvällä. Sehän kun ei sinulle tai minulle millään tavalla kuulu, vaikka joku ostaisi 569849684e Zemaitiksen kesämökille kanoottiin melaksi. Osasi soittaa soinnun tai ei.
 
Enpä taida sanoa tästä sen enempää. Jokainen tehköön analyysinsä itse. Kornia tai ei.

------------

Ei kyse nyt ollutkaan täysin tuosta. Tämä on ollut lähinnä ulkoisen silmäkarkin (joidenkin mielestä laadun) ympärillä pyörivää hippastelua. Toki ulkoasu on osa kokonaislaatua
 
Ulkonäöllä ei ole tässä mitään tekemistä. Kuten on todettu, silmäkarkki on enemmän Epin vahvuuksia. Ainoastaan se, että yllättäen saankin Lespatarpeeni tyydytettyä oletettua edullisemmin on mulle se juttu. En toudellakaan halua puolustella enempää enkä leimautua halpiskannattajaksi, mutta aivan vitun hyvähän tää J&D on! Taas menen veks. zau.

bonecrusherin yllä oleva kirjoitus saapi plussan. Loistava:)
 
Sitten muuten vain oma mielipiteeni ko kinastelusta. On aika turhaa, jotenkin mennyt maku lukea gibsonia koskevia threadejä koska ne repeää välittömästi käsistä.
 
Tuo bonecrusherin tuoma pointti, kopion omistajat puollustavat omiaan, näkyy välillä liian härskisti. Mulle se on ihan v...n sama onko tokai parempi kuin gibsoni.
Gibsoni vaan herättää mussa tiettyjä tunteita, ja laadukkaana brändinä uskallan luottaa sen valmistajan soittimien kestävyyteen.
 
Eikö se ole pääasia että olet itse tyytyväinen soittimeesi? Ja pidät siitä huolta?
Ja opit soittamaan paremmin?

Gibson Les Paulin omistajat kuolevat lopulta lähes poikkeuksetta katkerampina kuin Tokailla soittaneet. Tokain Love Rockin tai muun halvemman kopion kanssa soittaessa koetaan, että oma soittotaito ja ulosanti on soittimeen nähden (siis ainoastaan sen kopiosoittimen dissauksesta johtuen, ei laadusta) vähintään hyvällä tasolla. Se on kuin olisi eräänlainen lämmin bias-virta selkäytimessä. Varmuus siitä, että ei tässä pahaa olla tekemässä, vaan sillä mennään mikä pikkulusikalla on annettu. Ja hyvin mennäänkin. Gibsonilla soittaessa syttyy jossain vaiheessa, viimeistään kuolinvuoteella katkeruus siitä, että jäätiin sellaiseksi muiden arvostaman haave-esineen hankkineeksi rämpyttelijäksi. Mieltä kalvaa kun pohditaan oltiinko missään vaiheessa soitannollisesti sillä tasolla, että soittimesta olisi osattu ottaa irti se jalostunut hienous, joka niissä tarinan mukaan on. Väsyvä mieli kertaa siinä tilanteita ja puntaroi tuliko soittajana oltua vain halpa kopio jostain muusta, keikuttua vaihde vapaalla merkkituotteen kanssa hymyillen, vai tuliko tehtyä köyhemmillä eväillä loistoateria muiden ihasteltavaksi.

Voi Hele***ti mitää paskaa tämä topic on. Hävetkää. Noloa että yleiselle palstalle kirjotetaan näin ala arvosta läppää ja vielä siihen sortuu henkilöt joiden pitäis olla "ns Muusikkoja". Lopettaisitte tämä juupas eipäs kinastelu lapset ihan ittenne takia.

Voi Hele***ti mitää paskaa tämä topic on. Hävetkää. Noloa että yleiselle palstalle kirjotetaan näin ala arvosta läppää ja vielä siihen sortuu henkilöt joiden pitäis olla "ns Muusikkoja". Lopettaisitte tämä juupas eipäs kinastelu lapset ihan ittenne takia.
 
Minusta tämä on ala-arvoisin kommentti tässä threadissa toistaiseksi.

Gibson Les Paulin omistajat kuolevat lopulta lähes poikkeuksetta katkerampina kuin Tokailla soittaneet. Tokain Love Rockin tai muun halvemman kopion kanssa soittaessa koetaan, että oma soittotaito ja ulosanti on soittimeen nähden (siis ainoastaan sen kopiosoittimen dissauksesta johtuen, ei laadusta) vähintään hyvällä tasolla. Se on kuin olisi eräänlainen lämmin bias-virta selkäytimessä. Varmuus siitä, että ei tässä pahaa olla tekemässä, vaan sillä mennään mikä pikkulusikalla on annettu. Ja hyvin mennäänkin. Gibsonilla soittaessa syttyy jossain vaiheessa, viimeistään kuolinvuoteella katkeruus siitä, että jäätiin sellaiseksi muiden arvostaman haave-esineen hankkineeksi rämpyttelijäksi. Mieltä kalvaa kun pohditaan oltiinko missään vaiheessa soitannollisesti sillä tasolla, että soittimesta olisi osattu ottaa irti se jalostunut hienous, joka niissä tarinan mukaan on. Väsyvä mieli kertaa siinä tilanteita ja puntaroi tuliko soittajana oltua vain halpa kopio jostain muusta, keikuttua vaihde vapaalla merkkituotteen kanssa hymyillen, vai tuliko tehtyä köyhemmillä eväillä loistoateria muiden ihasteltavaksi.
 
Monestiko olet kuolinvuoteellasi tehnyt kyseisiä havaintoja? Kuulostaa siltä, kuin Gibson olisi joku jumalten soitin, joihin kellään tavallisella tallaajalla ei edes pitäisi olla varaa jos ei ole vähintään yksi kovimmista eturivin kepittäjistä. Ja kuka sanoo, että oma soittotaito pitäisi suhteuttaa jollain tapaa kitaran hintalappuun? Ehkä toisille se on ainoa tapa pitää joku logiikka siinä millaisen soittimen hankkii ja minkä ehdottomasti jättää hankkimatta.
 
Ja usko pois, ihan tavalliset ihmiset ostaa gibsoneita vaikka soittotaito olisi aivan surkealla tasolla. Ja mitä siitä? Ketä lopulta kiinnostaa kuka milläkin kitaralla soittaa...
 
Todettakoon tässä nyt vielä se, että mielenkiintoista on, että tämän tyyppisiä keskusteluita (Gibson vs. X) tulee yhtenään. Ja mikäköhän tämän aiheuttaa? Se että gibson vaan on niin paljon huonompi kuin muut, mutta pystyy tästäkin huolimatta todistamaan mukamas-paremmuutensa suurella rahasummalla kopioihin verrattuna?