Kitarat: kitarakamat ›

Tässä kuussa alkaa Saksasta saamaan näitäkin:
 
http://www.taranaki-guitars.de/cnt/asp/list.asp?cat_id=146

Tässä kuussa alkaa Saksasta saamaan näitäkin:
 
http://www.taranaki-guitars.de/cnt/asp/list.asp?cat_id=146
 
kyllähän tuo airline on ainakin nähty useampaan otteeseen.

Tässä kuussa alkaa Saksasta saamaan näitäkin:
 
http://www.taranaki-guitars.de/cnt/asp/list.asp?cat_id=146
 
Näitähän tässä on hehkutettukin jo kyseisiä keppejä käsittelevässä threadissa, eikä voi olla taas kehumatta ko. kaupan asiakaspalvelua.

Kirjoitetaan vanhaan, kun ei viitsi uuttakaan tämän takia avata. Eli tänään osui tuollainen omasta kuvastani löytyvä Bill Lawrence käteen ja lähti vielä mukaan.
 
Mikit vaihtuneet Seymour Duncaniin ja DiMarzioon, mutta muuten tuntuu olevan alkuperäis kuosissa. Koneistot ja talla Gotoh.
 
Osaako kukaan kertoa tästä mallista enempää? Milloin ja missä näitä on tehty ja mikä malli?
 
Suht painavan oloinen ja soundiltaan hyvin mahonkimainen, liekkö mahonkia?

Nyt kun tämäkin on nostettu, voisin kysäistä onko kukaan päässyt soittamaan Travis Beania tai alumiinikaulaista Krameria? Kiinnostaisi näistä tietää, jostain olen tosin lukenut haukkuja noiden Kramerien vireenpidosta, TB:t taas ovat varsin kovin hinnoissaan nykyisin...

Gretsch... äsh... Tamperelaisittain kirjoitettuna Retseistä kysyisin, kun renkaitakin kävin potkimassa... Rautalankamiesten mielipidettä Retsien soveltuvuudesta ko. tyyliin soitteletteko r-lankamiehet niillä?

Itseltäni löytyy myöskin Bill Lawrence, Swampkaster S Malli. Todella hankala on löytää mitään infoa näistä. Laitoin joku aika sitten Bill Lawrencen sivuilta mailia menemään herralle mutta aika hiljaista ollut vastauksen suhteen..
 
Ja keppi löytyy torilta! ;)

Mulla on tuollainen arviolta vm. 84/85 ESP:n 400-Series sunburst strato. Leppärunko, normaali straton headstock, Vintage-talla teräsblokilla, klusonit joissa lukee ESP. Neckplatessa lukee ESP, JAF BOX 2125, NEW YORK, NY, 10116 Enpä ole missään nähnyt vastaavaa. Hiton hyvä MIJ strato.
 
Kitarassa on originaalina kermanväriset muoviosat jotka on tietysti tallessa.
 
http://www.andromedia.fi/koponen/ESP.jpg
 
Sitten täytyy tietysti mainita Ibanez PS10 Paul Stanley Signature
 
Molemmat ollut mulla pitkääääään.

Nyt kun tämäkin on nostettu, voisin kysäistä onko kukaan päässyt soittamaan Travis Beania tai alumiinikaulaista Krameria? Kiinnostaisi näistä tietää, jostain olen tosin lukenut haukkuja noiden Kramerien vireenpidosta, TB:t taas ovat varsin kovin hinnoissaan nykyisin...
 
Kramereita oon soittanu ja laittanu, sekä kitaraa että bassoa. Oikeeta Travis Beania oon yhen nähny Lontoossa, en tyypittänyt. Kramerin kaulahan on varustettu puuviiluilla "molemmissa poskissa" ettei kärsi käsi kylmästä koneistetusta duralista. Travis Beaneissa taas ainakin osassa oli myös jonkun sortin "päällyste" kaulassa. Kramereita tuotiin Suomeen ainakin jonkin verran, sekä bassoversiota että kitaraa, joten sellaseen voi täällä törmätä. Helppoja erottaa jopa matkan päästä, Kramerin "lapa" on sellanen V-kirjaimen muotoinen, kun taas Travis Beanin lapa on päältä ummessa, eli siinä on T-kirjaimen muotoinen aukko. Travis Bean teki määrällisesti verraten vähän soittimia, joten hinta-aspekti selittynee tuolla. Mitä tulee Kramerin vireenpitoon, niin uskallan hivenen epäillä noita "ongelmapuheita", kaula on erittäin stabiili johtuen siitä, että se on siis koneistettu duralumiinista, ja ainakin niissä joita olen laittanut, oli todella hyvät virittimet, Schallerin M6 muistaakseni. Mutta toki, intternet on täynnään kaikenlaisia tarinoita, ja tämä lie yksi niistä.

Tuntemuksiani Maverickin käsityönä tehdystä kitarasta voi lueskella täältä: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1196 Ja varmasti on harvinainen. ;)

Mitä tulee Kramerin vireenpitoon, niin uskallan hivenen epäillä noita "ongelmapuheita"...
 
Mutta eikös itse Lester Polsfuss joskus kertoillut kokeilleensa alumiinikaulaista kitaraa? Lämpölaajeneminen oli aiheuttanut virepulmaa stagella valonheittimien hohkatessa.
Saattoi se olla joku muukin, mutta metallin laajenemisesta niitä ongelmia tuli. (Vai olikohan tässä tapauksessa koko kitara jotain kevytmetallia?)

Tuntemuksiani Maverickin käsityönä tehdystä kitarasta voi lueskella täältä: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1196 Ja varmasti on harvinainen. ;)
 
Tuo ei siis ole niitä Korealaisia malleja joita ovat vieläkin kaikki musiikkiliikkeiden poistolaarit väärällään?

Mutta eikös itse Lester Polsfuss joskus kertoillut kokeilleensa alumiinikaulaista kitaraa? Lämpölaajeneminen oli aiheuttanut virepulmaa stagella valonheittimien hohkatessa.
Saattoi se olla joku muukin, mutta metallin laajenemisesta niitä ongelmia tuli. (Vai olikohan tässä tapauksessa koko kitara jotain kevytmetallia?)
 
Lämpölaajeneminen on ongelma, toki (johtuen tuosta materiaalista) mutta kysäsempä vaan, että lähemmin ajatellen, onko se NIIN suuri? Ei se nyt ihan puolettomasti turpoa tai kutistu.. Lesterillä oli kaiketi se yks täys-alumiininen kitara, jonka virikoneet oli siellä rungon takana. Monessa kuvassakin näkynyt. (Ja Polfus on hän.. ;)... )
 
Vireen pysymiseen ja lämpölaajenemiseenhan jokainen törmää täällä Suomessa ihan tavanomasillakin kitaroilla, eikö? =)
Kaiketi tuon kyseisen merkin suurin ongelma oli valmistuksen hinnakkuus verrattuna perinteisiin kitaroihin, ja tuo kaulan omintakeinen tatsi. On ihan jokaisen oma asia tehdä johtopäätös tuosta vireongelmasta, mutta ei minun mielestä noissa mitään kovin tavanomaisesta poikkeavaa ollut silloin muinoin tuossa suhteessa.

Lämpölaajeneminen on ongelma, toki (johtuen tuosta materiaalista) mutta kysäsempä vaan, että lähemmin ajatellen, onko se NIIN suuri?
 
Juu... voisi olettaa että tavallisen kitaran metallikieletkin venähtäisivät alavireeseen, jos lamppujen tuottama lämpölaajeneminen oikeasti olisi pulma.
 
Hitsi kun tuon sukunimen olin tarkistavinani Googlella ennen kuin kirjoitin... Wikipedia näyttäisi sentään suluissa tarjoavan "Polsfussia"... mutta olkoon Polfus sitten!

Juu... voisi olettaa että tavallisen kitaran metallikieletkin venähtäisivät alavireeseen, jos lamppujen tuottama lämpölaajeneminen oikeasti olisi pulma.
 
Hitsi kun tuon sukunimen olin tarkistavinani Googlella ennen kuin kirjoitin... Wikipedia näyttäisi sentään suluissa tarjoavan "Polsfussia"... mutta olkoon Polfus sitten!
 
Lester Polefuzz, strippaustanko- sekä fuzzpoljinteknologian pioneeri.

Tuo ei siis ole niitä Korealaisia malleja joita ovat vieläkin kaikki musiikkiliikkeiden poistolaarit väärällään?
 
Siihenpä tulokseen olen päätynyt.

Kramereita oon soittanu ja laittanu, sekä kitaraa että bassoa. Oikeeta Travis Beania oon yhen nähny Lontoossa, en tyypittänyt. Kramerin kaulahan on varustettu puuviiluilla "molemmissa poskissa" ettei kärsi käsi kylmästä koneistetusta duralista. Travis Beaneissa taas ainakin osassa oli myös jonkun sortin "päällyste" kaulassa. Kramereita tuotiin Suomeen ainakin jonkin verran, sekä bassoversiota että kitaraa, joten sellaseen voi täällä törmätä. Helppoja erottaa jopa matkan päästä, Kramerin "lapa" on sellanen V-kirjaimen muotoinen, kun taas Travis Beanin lapa on päältä ummessa, eli siinä on T-kirjaimen muotoinen aukko. Travis Bean teki määrällisesti verraten vähän soittimia, joten hinta-aspekti selittynee tuolla. Mitä tulee Kramerin vireenpitoon, niin uskallan hivenen epäillä noita "ongelmapuheita", kaula on erittäin stabiili johtuen siitä, että se on siis koneistettu duralumiinista, ja ainakin niissä joita olen laittanut, oli todella hyvät virittimet, Schallerin M6 muistaakseni. Mutta toki, intternet on täynnään kaikenlaisia tarinoita, ja tämä lie yksi niistä.
 
Jes, kiitos infosta.
 
Tuo vireenpitojuttu lienee tosiaan peruja siitä alumiinin lämpölaajenemisesta, itsekin tosin epäilin juttunsa paikkaansa pitävyyttä ihan siksikin, että kyllähän se puukin elää lämpötilan ja varsinkin kosteuden mukaan. Toisekseen alumiinia on kehuttu ominaisuuksiltaan puutakin paremmaksi kitaramateriaaliksi joissain lähteissä.
 
Jep, lavat ovat mielenkiintoisen näköisiä molemmissa. Täytyypi pitää silmät auki noiden Kramereiden varalta.
 
Nykyään Electrical Guitar Company väsää varsin TB-henkisiä kitaroita Chicagossa, mutta halvimmillaankin kolmannelle tonnille kipuava taalahinta ei herätä halua tilata kokeilematta.

Juu... voisi olettaa että tavallisen kitaran metallikieletkin venähtäisivät alavireeseen, jos lamppujen tuottama lämpölaajeneminen oikeasti olisi pulma.
 
Ja niinhän niiden kanssa käykin. Jos siis todella on kuumat lamput tai jostain muusta syystä oikein kuuma lava. Ja sit lavan vieressä oleva ulko-ovi aukaistaan loppuillasta ja settitauon jälkeen ollaankin huuli pyöreenä kun vireet on todellakin jossain ihan muualla.
 
Kielen lämpölaajeneminen riittää tekemään ongelman, vaikea sanoa onko ongelma metallikitaralla pahempi.

Jooh, no en tiiä miten harvinainen on, mutta ei oo toista samanlaista tullu vastaan.
Eli löytyy Austinin lespaul 70-luvun alusta. (Gibson Les Paul Customin lawsuit-kopio).
Mallista tai mistään muustakaan ei ole tietoa muutakö että merkki on Austin.
Kuvaa löytyy nimimerkin takaa.

Jep, lavat ovat mielenkiintoisen näköisiä molemmissa. Täytyypi pitää silmät auki noiden Kramereiden varalta.

 
Torilla on edelleen myynnissä mun alukaulainen Vaccaro jos kiinnostaa. Henry Vaccaro, joka noita Vaccaroita yritti saada lentoon omalla nimellään joskus vuosituhannen vaihteessa oli rahoittajana alkuperäisessa Kramer yrityksessä.
 

 
"By 1995, Henry Vaccaro owned the Kramer Brand; in addition, he was the only one of the original partners interested in continuing in the guitar business. He tried one last time to produce Kramer guitars from surplus parts, in the Neptune plant, but only a few hundred were made. Henry Vaccaro started making aluminum-necked guitars under the name Vaccaro Guitars, but that, too, was short-lived."
 
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Kramer_Guitars
 
Toi mun on Vaccaron on koreassa tehtyä V2 mallistoa, joka menestyi ilmeisesti yhtä hyvin kuin kaikki edellisetkin yritelmät aiheesta ja päätellen sarjanumerosta joka on muistaakseni jotain V2000172 montaa sataa noita koreassakaa ei tehty. Kaula siinä on kauttaaltaa puulla päällystetty, eli käsien paleltumisvaaraa ei ole, ja lapa klassinen Kramerin "äänirauta".