Kitarat: kitarakamat ›

Mä muistelin, että Martin oli ensimmäisenä tuonut kitaroihinsa kaularaudan... Olin väärässä.
 
Kaikkihan me, välillä.
 
Mä yritän tässä tehdä töitäkin, joten en vastaukset ovat aika hätäisiä. Kompensoitujen satuloiden puute koskee toki kaikkia valmistajia, joilla sitä ei ole. Erityisesti se koskee niitä valmistajia, jotka luovat kitaroillensa imagoa kompromissittomina huippusoittimina - mitä ne eivät ilman kompensoitua satulaa ole.
 
Eli kaikki 10000 euron klasarikitarat ovat ns. paskaa.. Eivät huippusoittimia lain. Stradivari tuolla toisella soitinperhe-puolella varmaan olisi kompensoidusta satulasta ollut mielissään..
 
Sama ajatus pätee PRS:n McCarthy-tallaan. Se sopii aloittelijalle, joka käyttää sitä tiettyä kielisettiä, eikä vaivaudu soitintaan säätämään tai ei sitä osaisi.
 
Johtopäätös: Olen aloittelija. Mites muuten, pitääkö Earvana 100% vireen, jos kielisetti tai viritys vaihtuu? Entä jos nauhojen sijoittelussa on pieni heitto, jota satulakompensaatio vielä korostaa?
 
Minä en ilman säätöjä pärjää, koska en viitsi paskasti säädetyllä soittimella soittaa, tai semmoista kitaraa kuunnella.
 
Mutta sua varten sitten on onneksi omiaan nuo tosi laadukkaat omatekemät kitarat. Laitapa kuvia joskus, niin päästään ihailemaan! Toki kukaan ei soita (toivottavasti) paskasti säädetyllä soittimella, ei Jimmy Page eikä Eric Clapton, Knopflerista puhumattakaan. Mutta ymmärtämättömiähän he ovat. Tuosta muuten vielä, jos et ole huomannu, Tune-o-matic ja johdannaiset ovat tosiaan myös korkeussuunnassa säädettäviä? Tosin eivät kielikohtaisesti.

Monesta noista en tiedä, mutta elektromagneettinen mikrofoni ei ole Fenderin tai Gibsonin tuotoksia, vaan George Beuachampin keksintö. Jotain rajaa. Humppari on sitten asia erikseen.
 
Ai että rajaa? Hih, mitään rajaa ei tunneta..Taisit närkästyä, kun näkyy kuitti viuhuvan.. 8)
George Appleton, Paul Bigsby, Lester Polfus? Ootko noista kuullut? Charlie Christian-mikki? Lähinnä halusin julkistaa, että Fenderin Leo Kaufmanin kera kehitteli sen yksikelamikin (juu, patentoitu, Staton patenttien mukana, "electromagnetic musical instrument microphone") jollaisena yleensä nykyään sen tunnemme. Rickyllä oli tuo hevonkenkämagneetti.. Ja takuuvarmasti niit muitakin oli...

Ja mitä kitaroihini nykyään tulee, kun se niin kovasti kiinnostaa, niin rakennan ne itse.
 
Arvatenkin näin. Juu pistä tosiaan kuvia, varmasti niissä kaikki herkut on, ja odotan jännityksellä, kuinka korkeatasoisia ovat... Kuinka tuo nollanauhalla kompensointi onnistuu? Monta lyhyttä pätkää otelaudan yläpäässä? Onko se 100% vireessä esim. 17. nauhalla? Onko sulla kunnon satulaa, vai vain hahlomallinen kieltenohjuri? Nollanauha oli kovasti muodissa tuossa 60-luvulla, et sitte mitään modernimpaa ratkaisua keksinyt?
 
ja talla, josta löytyy säätömahdollisuuksia enempään kuin eteen ja taakse.
 
Mulla on kanssa kaikissa korkeussäätö, t-o-m :ssa ja Gibraltarissa on sellaset korkeudensäätöpyörylät. Se nousee ja laskee ihan hienosti. 8)

http://www.stratcollector.com/newsdesk/archives/000103.html Siis tarkoitat G. Beauchampin nusnus=). Parasta vääntöä on tämä pitkään aikaan!! Jees!!
 
Sama mies. Tosin tuon Loarin jälkeläisillä on muistaakseni netissä sivustot, jossa he julistavat isoisä-Lloydin "moraaliseksi elektromagneettisen mikrofonin keksijäksi" vaikka hänellä ei patenttia olekaan. Ja Loarhan oli ainakin alunpitäen Gibsonin miehiä. Tosin lähti sieltä ennen kuin tuon mikkinsä kehitti.
 
Vaan mitäpä noista alkuajoista, jos on 50-vuotta sitten hypännyt kehityksen kelkasta pois. Ei Mersujakaan osteta siksi, että herroilla Daimler ja Benz oli merkittävä osuus auton kehityshistoriassa, vaan koska Mersut ovat yhä edelleen kehityksen kärkijoukoissa. Jos Mersu olisi jämähtänyt 50-luvulle ja tarjoaisi meille silloisia mallejaan, niin moniko niitä ostaisi?

Jos Mersu olisi jämähtänyt 50-luvulle ja tarjoaisi meille silloisia mallejaan, niin moniko niitä ostaisi?
 
Melko moni.
 
edit: testailin tässä vaan uutta allekirjoitustani. Jatkakaa...

'lucifer', saanko udella mitä musiikkia kuuntelet?
 
Saat. Edellinen biisi oli Håkan Hellströmin "Brännö serenad", tällä hetkellä soi "En midsommarnatts dröm" ja seuraavaksi Jose Gonzalezin "Heartbeats". Miten se liittyy mihinkään? Omaperäisiä argumetteja odotellessa...
 
Kaikkihan me, välillä.
 
Ja toiset yhtenään.
 
Eli kaikki 10000 euron klasarikitarat ovat ns. paskaa.. Eivät huippusoittimia lain. Stradivari tuolla toisella soitinperhe-puolella varmaan olisi kompensoidusta satulasta ollut mielissään..
 
Mä olen puhunut sähkökitaroista. En ole klassista kitaraa soittanut sen jälkeen kun olen enemmän alkanut näihin sähköisiin ja niiden rakentamiseen perehtyä, joten mun on vaikea arvioida niiden ongelmia.
 
Johtopäätös: Olen aloittelija. Mites muuten, pitääkö Earvana 100% vireen, jos kielisetti tai viritys vaihtuu? Entä jos nauhojen sijoittelussa on pieni heitto, jota satulakompensaatio vielä korostaa?
 
Mä en voi ottaa kantaa sun johtopäätökseen. Eikä Earvana tietysti ole täydellinen, mutta se on kehitysaskel tavallisesta satulasta. Ja kuka sitä nyt nauhoja väärin sijoittelisi? Tehtaissa homma tehdään koneilla ja riittävän tarkasti. Parin kympin heittoa ei normaali puurokorvalla kuule. Kolmekymppiä kun menee ura väärään kohtaan, niin ei auta muuta kuin täyttää ja sahata uusiks.
 
Mutta sua varten sitten on onneksi omiaan nuo tosi laadukkaat omatekemät kitarat. Laitapa kuvia joskus, niin päästään ihailemaan!
 
Oon luvannut Juzzulle noita kuvia jo joskus viime keväänä, mutta kun ei saa aikaan. Tällä hetkellä kitaroista yksikään ei ole edes kuvauskunnossa, kun pistän lakkauksen jokaiseen uusiksi. Uretaanilakkaa en suosittele kenellekään kitaran viimeistelyyn. Ilmoitan kyllä sitten vaikka ihan henkilökohtaisesti, kunhan mulla on kuvia noista karahkoista.
 
Toki kukaan ei soita (toivottavasti) paskasti säädetyllä soittimella, ei Jimmy Page eikä Eric Clapton, Knopflerista puhumattakaan. Mutta ymmärtämättömiähän he ovat. Tuosta muuten vielä, jos et ole huomannu, Tune-o-matic ja johdannaiset ovat tosiaan myös korkeussuunnassa säädettäviä? Tosin eivät kielikohtaisesti.
 
Eiköhän noilla staroilla ole sen verran hyvin homma hanskassa, että korvalla ja sormilla nuotit kohdilleen, jos ne kitarassa ovatkin perseellään. Tune-o-maticin säädettävyyttä korkeussuunnassa en muuten ollutkaan huomannut, mukavaa että kerroit.
 
Ai että rajaa? Hih, mitään rajaa ei tunneta..Taisit närkästyä, kun näkyy kuitti viuhuvan.. 8)
 
Sun pitäisi tietää millä asenteella täällä päässä ollaan. Mä olen kyllä vähän huolissani sun verenpaineesta.
 
George Appleton, Paul Bigsby, Lester Polfus? Ootko noista kuullut? Charlie Christian-mikki? Lähinnä halusin julkistaa, että Fenderin Leo Kaufmanin kera kehitteli sen yksikelamikin (juu, patentoitu, Staton patenttien mukana, "electromagnetic musical instrument microphone") jollaisena yleensä nykyään sen tunnemme. Rickyllä oli tuo hevonkenkämagneetti.. Ja takuuvarmasti niit muitakin oli...
 
Sovelluksesta on Leon tekeleessä kyse. Perustutkimus määrää, eikä ilman sitä oli Leolla ollut palikoita käsissään. Eli ilman eletromagneettista mikrofonia Leolla olisi ollut hätä kädessä.
 
Arvatenkin näin. Juu pistä tosiaan kuvia, varmasti niissä kaikki herkut on, ja odotan jännityksellä, kuinka korkeatasoisia ovat... Kuinka tuo nollanauhalla kompensointi onnistuu? Monta lyhyttä pätkää otelaudan yläpäässä? Onko se 100% vireessä esim. 17. nauhalla? Onko sulla kunnon satulaa, vai vain hahlomallinen kieltenohjuri? Nollanauha oli kovasti muodissa tuossa 60-luvulla, et sitte mitään modernimpaa ratkaisua keksinyt?
 
No tokkopa niistä kuvista kuitenkaan pystyy mitään suurempia arviointeja tekemään. Tai nyt puhun vain omasta puolestani.
 
Tuosta nollanauhasta, että kyllä se on ihan yhtä pätkää nauha, tosin vähän lähempänä tallaa kuin kuuluisi. Virityksellä loput. Ja aika hyvin on vireessä seisemänneltätoista nauhalta, en tosin prosenteissä osaa arvioida. Mutta noin suurinpiirtein sanoisin, että joku saattaa siitä välistä soitetut nuotit tunnistaa. Satula nollanauhan takana on ihan kunnollinen.
 
Oon aina pitänyt nollanauhallisista kitaroista ja kun Martin Koch vielä opuksessaan suosittelee kyseisen ratkaisun soveltamista itse tehtyihin kitaroihin, niin ei mun kauan tarvinnut asiaa enää miettiä. Kiistaton etuhan nollanauhassa on se, että avoimen kielen saundi on huomattavasti lähempänä painetun kielen saundia kuin mitä perinteisellä tallalla varustetuissa kitaroissa. Toisekseen satula on automaattisesti oikean korkuinen, eikä liian korkea, kuten monet normaalit satulat ovat. Tämä auttaa jo osaltaan ihan mukavasti tuon vireen kanssa.
 
Mulla on kanssa kaikissa korkeussäätö, t-o-m :ssa ja Gibraltarissa on sellaset korkeudensäätöpyörylät. Se nousee ja laskee ihan hienosti. 8)
 
Joo tosiaan kun noita omiakin tuossa tarkastelin, niin kyllä niissäkin sellaiset olivat. Pitää tässä illan mittaa testailla.

Minusta tämä 'lucifer'in pommittaminen saa jo loppua.
Henkilöhän haluaa keskustella keskustelun vuoksi - eipä siinä tietty mitään pahaa ole.

Minusta tämä 'lucifer'in pommittaminen saa jo loppua.
Henkilöhän haluaa keskustella keskustelun vuoksi - eipä siinä tietty mitään pahaa ole.
 
Kyllä tällaisia teräviä ja tarkkanäköisiä havointoja pitää kunnioittaa. Olen suoltanut tähän ketjuun paskaa viimeiset 18 tuntia, en tosin yhteen menoon, joten oli jo aikakin, että jollekin valkenee...
 
Eihän elukoita saisi kiusata, mutta eikö se ole jännää kuinka muurahaispesään tulee elämää, kun sitä sörkkii kepillä?

Eihän elukoita saisi kiusata, mutta eikö se ole jännää kuinka muurahaispesään tulee elämää, kun sitä sörkkii kepillä?
I know what you're thinking. "Did he fire six riffs or only five?" Well, to tell you the truth, in all this excitement I kind of lost track myself. But being as this is Gibson Les Paul Standard, the most powerful "handgun" in the world, and would "blow" your head clean off, you've got to ask yourself a question: Do I have any questions.
 
:D :D

Eipä lopeteta sörkkimistä vielä, sen verran paksua ja itseriittoista kamaa tuo herra lucifer suoltaa, että suosittelen kitaraverstaan pystytystä ja kaikkien tyhmien märkäkorvien kaappaamista talliin. Meitähän pöljiä täällä riittää ja helvetin isoja staroja kanssa.
 
BTW: Paljon tekemäsi kitara kustantaa ja voiko Gibson Les Paul Standardin + Fender SRV:n antaa välirahana vaihdossa? Eihän ne toki ole mistään kotoisin, mutta pääsisipä niistäkin paskoista eroon.

Les Fender:
Epäilen vahvasti että 10 vuoden päästäkin saa malleja myös "vintage" satulalla ym. Olipa se valtavirran satula ja muut rojut sit mikä tahansa.
 
Luulen samaa kans. Jostain syystä jotkut haluavat pysyä viallisessa. Tottumiskysymys kaiketi.
 
juki68:
Eihän mikään estä kuluttajaa asentamasta ko. satulaa omaan kitaraansa jos semmoisen haluaa. 30 eur kehiin niin homma on hoidossa.
 
Ei niin, mutta saman voisi tehdä jo kitaravalmistaja mikäli sitä vain kiinnostaisi. Jäädään seurailemaan että mitä valmistajia homma kiinnostaa.
 
fox:
Kaikki kunnia Earvanalle, mutta loppuviimeksi en sitä itse pidä kovinkaan merkittävänä.. jos vertaa vaikka johonkin Buzz Feitenin systeemiin, tai jopa kompensoituihin otenauhoihin (joka kaiketi hyvin tehtynä loppuviimeks olisi se kaikkein tarkin, jos kohta soiton kannalta hankalahko tasavireen ylläpitäjä) ei se nyt NIIN oleellinen juttu ole. Vai onko? Koska näemme lukkosatuloissa moisen? Jos se ei ole niin tarpeellinen niissä, ainoastaan F-G akselin kitaroissa? Onko Variaxissa Earvana?
 
Buzz Feiten on varmasti hyvä systeemi, mutta uskon että kompensoitujen satuloiden ilmestymiseen verrattuna on vielä epätodennäköisempää, että G/F kitaroissa nähdään Buzz Feiteniä. Eivät nuo dinosaurukset ala maksaa provikkaa. Tuskin Earvanallekaan... mutta jos nuo dinosaurukset voivat laillisesti kehittää omat kompensoidut satulansa, niin niitä voisi joskus vielä jopa tulla.
Kompensoituja lukkosatuloita haluaisin kanssa nähdä vielä joskus. Earvanalta piti jo tulla sellainen mutta ei ole kuitenkaan näkynyt. Valitettavaa. Samoin haluaisin nähdä miten myös Carvin ja kaikki muut mainiot kitaramerkit siirtyisivät käyttämään vakiovarusteena jotain vireenkompensointisysteemiä. Uskon, että näin tuleekin pikkuhiljaa käymään... mutta nämä kaksi jämähtänyttä dinosaurusta tekevät jotain vasta sitten kun kassavirrassa näkyy merkkejä jaloilla äänestämisestä ja markkinatutkimukset kertovat syitä.
 
juki68:
Oot sie Lucifer kyllä hurja kaveri. Tämän tykityksen jälkeen olen valmis ripottelemaan tuhkaa ylleni ja laittamaan rakkaat soittopelini kierrätykseen. 30 vuotta alan tutkiskelua on mennyt ihan hukkaan.
 
Keskusteltunaiheena olleisiin innovaatioihin liittyen tähän sopii yksi viisas letkautus:
"Uudella asialla on yleensä kolme vaihetta... Ensin se tehdään naurunalaiseksi, sitten sitä vastustetaan, kunnes siitä lopulta tulee itsestäänselvyys." -Emile Zola-
 
Epäilemättä joillekin melko raskas pala nieltäväksi. Sitkeissä tapauksissa tuohon voi mennä ehkä toiset 30 vuottakin, mutta pääasia on että uskaltaa kuunnella rakkaudella sydäntään niin kyllä se huojentava tosiasioiden hyväksyminen sieltä lopulta sitten löytyy...
 
fox:
Eli kaikki 10000 euron klasarikitarat ovat ns. paskaa.. Eivät huippusoittimia lain. Stradivari tuolla toisella soitinperhe-puolella varmaan olisi kompensoidusta satulasta ollut mielissään..
 
Tuon hintaisissa klasarikitaroissa materiaalikustannusten ynnäämisen jälkeen se lopullinen hinnanmuodostus lienee aika tunnepohjaista meininkiä. Kahvimainos ja ylipehmennetyt tunnelmakuvat. En tiedä hintoja niille kitaroille, joilla tehtyä klassista kitaramusaa olen levyiltä kuullut, mutta itse en ole kuullut yhtään kokonaisuudessaan kauniisti vireessä soivaa klassista kitaraa, levyltä tai livenä. En ole nähnyt missään klasarikitarassa kompensoitua satulaa, enkä suostu myöskään uskomaan että perinteisen mallisella satulalla varustettu klasarikitara voisi soida koskaan yhtä vireisesti kuin Earvanalla varustettu sähkökitara... vaikka klassinen kitara maksaisi kymppitonnin enemmän.
 
Toki kukaan ei soita (toivottavasti) paskasti säädetyllä soittimella, ei Jimmy Page eikä Eric Clapton, Knopflerista puhumattakaan. Mutta ymmärtämättömiähän he ovat.
 
Sen verran vanhojapieruja ovat, että vastustaisivat kompensoitua satulaa varmaankin vastustamisen vuoksi tai siksi, että olisivat perinteiseen satulaan niin tottuneita että soitto ei kulkisi maagisesti minkään muun kanssa. Ehkä heitä ei vaan kiinnosta ja ovat tottuneita, turtuneita ja tyytyväisiä.

Jos kompensoitu satula tekee jonkun onnelliseksi niin siitä vaan hommaamaan. Eihän se ole keltään pois. Minä olen niin puukorva ettei asia ole koskaan vaivannut. Niinkuin ei sekään että tasavireisen pianon viritys on keskimäärin pielessä. Pidän myös tuota täällä haukuttua PRS McCartyn kiinteää tallaa, jonka kaltainen on toki Gibsoninkin 50-luvulla käyttämä, mainiona tosimiesten tallana. Missään ei ole parempi sustaini ja atakki. Saundin eteen olen valmis uhraamaan enemmän kun absoluuttisen vireen. Ja se minun mielisaundi löytyy juuri Stratosta ja Les Paulista.

Jos kompensoitu satula tekee jonkun onnelliseksi niin siitä vaan hommaamaan. Eihän se ole keltään pois. Minä olen niin puukorva ettei asia ole koskaan vaivannut. Niinkuin ei sekään että tasavireisen pianon viritys on keskimäärin pielessä. Pidän myös tuota täällä haukuttua PRS McCartyn kiinteää tallaa, jonka kaltainen on toki Gibsoninkin 50-luvulla käyttämä, mainiona tosimiesten tallana. Missään ei ole parempi sustaini ja atakki. Saundin eteen olen valmis uhraamaan enemmän kun absoluuttisen vireen. Ja se minun mielisaundi löytyy juuri Stratosta ja Les Paulista.
 
Allekirjoitan edellisen.. Ja enhän toki sitä PRS:n combination tailpiecee muuten haukkunut, kuin että siinä on omat ongelmansa.. ;)
Joka ainoassa ratkaisussa on.. Itseäni tuon Earvanan maagiset vireominaisuudet eivät "old skool blues-äijänä" niin kovin vakuuttaneet, mutta ans kattoo..
Edelleen hieman "häirittee" noiden kahden melko dynaamisen ja innovatiivisen tehtaan leimaaminen "dinosauruksiksi" tietämättömyydestä, joka ilmeisesti juontaa juurensa jonkin asteisesta kateudesta, kummankin tehtaan suosikkimallien osittain yli ymmärryksen menevästä alkuperäisen konseptin toimivuudesta sekä myynnillisesti (huikea pointti) että myös musiikillisesti.
85-90 prosenttia koko maailman myydyistä kitaroista on jonkin asteisia kehitelmiä tai suorastaan häpeilemättömiä kopioita noista "Kolmesta Perusmallista".
Hämärään jäävät kaikki kehitystyö jota molemmat tehtaat tekevät, kuin myös ne oivalliset uudet mallit, joita R & D -osasto tekee. Ne ei vaan myy.. Missä on 1996 NAMM -messuilla palkittu Gibson Nighthawk? Missä on Fenderin Marauder "piilossa olevine" mikkeineen ja sustainerin esiaste-keloineen (Siis oikeammin 4-mikkinen Strato-Jaguar tutkielma) Niitä ei kovin kukaan soita tahi muista, kaikkein vähimmin olivat kaupallisia menestyksiä...
Silti noista "kehitelmistä" tulee jatkuvasti jotain uuttakin noihin "vanhoihin uskollisiin"..

Väität, että väitteeni ei pidä paikkaansa, ja sitten toteat, että se on mahdollinen?
 
No en mielestäni todennut sen olevan varsinaisesti mahdollinen. Se mitä tarkoitin kehityksen hidastumisella joissain tapauksissa, oli se, että jos tuotanto kalibroidaan jollekin tuotteelle, ei sitä yleensä muuteta kovin heppoisin perustein. Vaan soitinmaailman ja joidenkin muiden alojen (esim. paperiteollisuus) ulkopuolella tuotteet ja niiden tuotantoprosessit elävät muuttumattomina yleensä muutamia vuosia, ei viittäkymmentä vuotta. Koska sarjatuotanto sinällään ei ole pysäyttänyt minkään muun tietämäni tuotteen kehitystä, en näe varsinaista syy-yhteyttä tälläkään alalla. Ja sitäpaitsi soitintenkin teollisessa tuotannossa tuotantomenetelmät ja -prosessit ovat muuttuneet melkoisesti. Tämä olisi mahdollistanut tuotteen kehittämisen tuotannon rinnalla, vaan näin ei kuitenkaan tapahtunut.
 
Mutta on sun väitteessäs sellanen puoli, että muutaman suuren valmistajan aloittama teollinen sarjatuotanto vei kyllä kilpailumahdollisuuksia monilta pienemmiltä yrittäjiltä. Tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut alkuaikojen kehitykseen, muttei sen pitäisi vaikuttaa enää nykyään.
 
Suurin osa sähkökitaraan liittyvistä innovaatiosta syntyy nyrkkipajojen ja käsityöläisten toimesta, ei yritysten tuotekehitysosastoilla.
 
Totta. Ja näissä sähkökitaroissa on vielä hyvin paljon parannettavaa.
 
Tää menee sen verran saman toistamiseksi, etten jaksa enää.
 
Älä nyt lyö hanskoja tiskiin. Mä oon kuitenkin ehdottomasti kehityksen kannalla, niin soitinpuolella kuin muissakin asioissa. Ja kanssasi pitkälti samaa mieltä siinä, että on perin hölmöä notteivat tuollaiset kiistattomat parannukset löydä tietään käyttäjille. Varsinkin tuollaiset yksinkertaiset ja edulliset parannukset kitaran vireisyyteen sekä säädettävyyteen olisivat pelkästään plussaa. Ja esim. mainitsemasi lukkovirittimet olisivat tervetullut perusominaisuus, tosin noissa on sitten miinuksena kalliimpi hinta ja/tai suurempi paino. Hinta tietysti putoaisii mikäli useammat kitaravalmistajat ottaisivat ne käyttöön.
 
------------
 
Perinteisten ratkaisujen puolustajiakin silti ymmärrän. On se kuitenkin niin, että nuo vanhatkin vehkeet ovat ihan käyttökelpoisia pelejä ja, mikä tärkeintä, niistä saadaan oikeissa käsissä aivan mahtavaa musiikkia ulos.

Tähän sietämättömään tasavire-intonaatio-ongelmaanhan ei ole muuta kestävää ratkaisua kuin nauhaton kitara ja tarkka korva.

Ainoastaan pidän typerinä niitä ihmisiä, jotka väittävät Gibsonin ja Fenderin rakentavan parhaita kitaroita maailmassa, tai jotka väittävät, että Gibsonin ja Fenderin kitarat tarjoavat "ominaisuuksineen" vastinetta rahoille. Heitä on valitettavan paljon ja he mahdollistavat sen, että me keskustelemme täällä Gibsonista ja Fenderistä suosituimpina kitaranvalmistajina.-
 
No vintage-Strato-soundi on yksi "ominaisuus", jota ei oikein mistään Pacificasta lähde. Eikä lähde mistään muustakaan, ainoastaan vintage-Fender Stratosta tai American Reissuesta. Ja jos näihin vaihdat vaikka raskaat lukkovirittimet ja/tai leveät nauhat, niin se soundi meni saman tien. Ihan kaikkeen eivät parannukset tuo parannusta.

Tähän sietämättömään tasavire-intonaatio-ongelmaanhan ei ole muuta kestävää ratkaisua kuin nauhaton kitara ja tarkka korva.
 
Edelliseen komppia messinkisatulaisella akustisella..rämps rämps. ;)
Ehkä olen siis huono ja typerä (olenkin) mutta väitän, että aina kun olen ostanu Gibsonin, olen kokenut saavani rahoille vastinetta riittämiin. Hyvin oon saanut myydessäkin, toki. Silti en koskaan milloinkaan ole väittänyt, että ne nyt mitään "maailman parhaita" kitaroita olisivat, vaikkakin sarjatuotantokitaroitten terävintä kärkeä kumminkin. Earvanasta sitten lisempää, kunhan lukkosatuloihin tulee myös moinen.. kaiketi ne floikalliset kitaratkin yhtä lailla epävireisiä dinosaurija on? ;)

JOHTOPÄÄTÖSTEN KUNINGAS!
 
lucifer = Ed Roman!
 
Vastaavaa ränttäystä kummaltakin ja uskoisinkin että heistä tulisi oiva aviopari :)
 
PS. minäs vuonna floyd rose keksittiin? Ei taida sekään olla kovin "uusi" keksintö... uskaltaisin väittää että sieltä 25 vuoden takaa. Vintagea siis sekin jo.

No vintage-Strato-soundi on yksi "ominaisuus", jota ei oikein mistään Pacificasta lähde. Eikä lähde mistään muustakaan, ainoastaan vintage-Fender Stratosta tai American Reissuesta.
 
Tuohon oli livahtanut vähän taikauskoa mukaan. Jostain Fenderin vintage-stratosta lähtee toki vintage-stratosoundi paremmin kuin mistään muusta. Sama kuin että kopio ei voi olla koskaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen, jos pitää kuulostaa täsmälleen alkuperäiseltä. Selkeä mahdottomuus. Siksi myös American Reissue kuulostaa yhtä vähän vintage-stratolta kuin mikä tahansa muu samoilla spekseillä tehty hyvä strato. Ei se Fenderin logo lavassa tuo sen uudenkarhean helmen soundiin mitään maagista.

PS. minäs vuonna floyd rose keksittiin? Ei taida sekään olla kovin "uusi" keksintö... uskaltaisin väittää että sieltä 25 vuoden takaa. Vintagea siis sekin jo.
 
Emmää vaan tiiä, tarkasti, täytys katsoa.. 80-luvullahan noita oli jo huimia kampeloita.. Mulla on edelleen yks kitara jossa on FR single-locking system vuodelta -86 ja -84 laitoin näköjään yhteen kitaraan hirveesti FloydRosee..
Tosin jo tuolloin pidin verrattomasti parempana Kahleria... ;) Flyer oli ihuna vibravatkutin.

Tuohon oli livahtanut vähän taikauskoa mukaan. Ei se Fenderin logo lavassa tuo sen uudenkarhean helmen soundiin mitään maagista.
 
Juu, mutta siin on se kitarapuolen "psykoakustiikka"-aspekti. Itse olen noissa elektroniikkamodauksissa törmänny sellaiseen, että asiakas on halunnu mikit vaihdettavaksi, ja rehellisesti sanoen en oo mitään merkittävää eroa huomannut ennen/jälkeen projektin.. No, eihän mun tarvitsekaan jos asiakas huomaa, sillehän se tärkeää on..
PAF-kopioista ja reissueista sen verran, että mitä haetaan soundipoliittisesti: halutaanko PAF-soundi joka kyseisellä mikillä oli "nuoruuden voimissa" vaiko sitä, joka tulee vuosia demagnetoituneista mikeistä.. Tämä on kans sellainen ikuisuuskysymys mikkipuolella.. Itse olen noitten uusdempien kannalla, mutta vastakkaista näkökantaakin on, ja heillä on mielipiteeseensä täys oikeus...

DIT: je suis désolé.