Kitarat: kitarakamat ›

Joskus myöhäisellä keskiajalla kokeilin kaikki kitarakauppojen hyllyiltä löytyneet kielet läpi löytämättä mitään erityisen edukseen erottuvaa. Joskus vain päätin, että valitsen sellaisen peruskymppisetin, jota löytyy hyvin ympäri maailmaa ja valitsin EB Regular Slinkyt.
 
Viime vuonna ostin sitte torilta yhden kitaran, jonka kielten soundista pidin tosi paljon. Soundi oli kaikin puolin mainio, mutta pianomainen atakki oli se tekijä, joka sai kysymään kitaran minulle myyneeltä kielisetti, joka oli Daddarion NYXL 10-46. Tuon kitaran 25 tuuman skaalalla se tuntui juuri oikealta paksuudelta, mutta 25,5-tuumaisikn kitaroihini valitsin 9,5-44 setin. Tuossa setissä koen yhdistyvän jämäkän soundin ja keveän soitettavuuden.
 
Yksi jännä juttu tässä soittovuisien aikana on tapahtunut. Nykyisin en katkaise kieliä käytännössä ollenkaan, vaikka käytän varsin paljon yhtä settiä. Aloitellessa kieliä katkeili silloin tällöin - joskus jopa uutta kielisarjaa vireeseen kiristellessä. En ole varma, onko tämä kehittyneemmän soittotatsin, paremmin säädettyjen kitaroiden vai parantuneiden kielien ansiota.

Yksi jännä juttu tässä soittovuisien aikana on tapahtunut. Nykyisin en katkaise kieliä käytännössä ollenkaan, vaikka käytän varsin paljon yhtä settiä. Aloitellessa kieliä katkeili silloin tällöin - joskus jopa uutta kielisarjaa vireeseen kiristellessä. En ole varma, onko tämä kehittyneemmän soittotatsin, paremmin säädettyjen kitaroiden vai parantuneiden kielien ansiota.
 
Mä olen saanut soittaessa poikki lähinnä:
 
a) klassisen kitaran d-kieliä. Ihan normaalin kuluman johdosta, koska käytän kielet yleensä ''tappiin asti''.
 
b) sähkökitaran I.-kieliä bendatessa. Sen takia en bendailekaan kyseisellä kielellä mielelläni lainkaan. Tämä ei sikäli ole ongelma, että soitan vain omaa musaa. Tosin, en ole nähnyt missään muidenkaan tekemisissä biiseissä I.-kieltä bendattavan. Yleensähän bendit tehdään käyttäen 2. ja 3. kieliä. Ainakin Black Sabbathilla.

Toissa vuonna kokeilin Elixirin Optiweb 10-52 ja sen jälkeen en oo ees miettiny muita kieliä. Pitkään oli perus D'addariot käytössä kun NYXLien hinnalla sai kaks settiä ja kestivät näin pitempään. Elixirit kestää 10 kertaa kauemmin ja tohon pieneen liukkauteen kun on tottunut ni keväällä hankitussa seiskakielisessä mukana tullu Ernie Ball setti tuntui omituiselta

Mulla loppui elixirien käyttö, koska niiden pinnoite alkaa irrota ohuina karvoina yllättävän nopeasti. Nykyään käytän NYXL:ää, ovat kestävät ja hyvät. Elixir Nanowebin liukkaudesta kyllä pidin. Daddario XS:ää en ole kokeillut, kestäisikö niiden pinnoite paremmin kuin Elixireissä.

Rämppy: Mulla loppui elixirien käyttö, koska niiden pinnoite alkaa irrota ohuina karvoina yllättävän nopeasti. Nykyään käytän NYXL:ää, ovat kestävät ja hyvät. Elixir Nanowebin liukkaudesta kyllä pidin. Daddario XS:ää en ole kokeillut, kestäisikö niiden pinnoite paremmin kuin Elixireissä.
 
En oo huomannut irtoamista näissä optiwebeissä. Nanowebit oli joskus bassosa ja niistä kyllä alkoi kuoriutumaan. Noita XSiä pitää kyllä kokeilla jossain välissä kun tulee sopivasti vastaan

Rämppy: Mulla loppui elixirien käyttö, koska niiden pinnoite alkaa irrota ohuina karvoina yllättävän nopeasti. Nykyään käytän NYXL:ää, ovat kestävät ja hyvät. Elixir Nanowebin liukkaudesta kyllä pidin. Daddario XS:ää en ole kokeillut, kestäisikö niiden pinnoite paremmin kuin Elixireissä.
 
Munkin käytössä tuo punos alkaa rispaantumaan suhteellisen nopeasti. En kyllä vamaan muutenkaan niitä käyttäisi, kun en saa sotkettua noita peruskieliäkään.

Sabbathologist: Tosin, en ole nähnyt missään muidenkaan tekemisissä biiseissä I.-kieltä bendattavan. Yleensähän bendit tehdään käyttäen 2. ja 3. kieliä. Ainakin Black Sabbathilla.
 
Niin no, mitä nyt niiden tunnetuimmallakin biisillä bendaillaan soolossa ylintä kieltä niin että lähtee.

Niin, ja SRV venyttikin sitten kolmea ylintä kieltä yhtä aikaa jollain kolmentoista setillä, vaikka puolikkaan alavireessä olikin... no joo, mutta yli-ihmiset erikseen.
 
Mutta kyllähän ylä-E: n vennaus kympeillä onnistuu standardivireessä (ainakin joillain) perusteleilläkin vielä sen kokosävelaskeleen verran ihan hienosti. Venytysvibraatot eivät sitten enää niinkään, varsinkin jos haluaa niistä musikaalisen kuuloisia eikä mitään rähmätassua. Vaan eipä tuota nyt kovin usein tule venyteltyä vaikkei mulla mitään fyysistä estettä sille ole, paitsi yhdellä mun Telecastereista joka on kympeillä jo niin karmea jäykkis että siihen oli pakko laittaa 09-42:t.

msalama: Niin, ja SRV venyttikin sitten kolmea ylintä kieltä yhtä aikaa jollain kolmentoista setillä, vaikka puolikkaan alavireessä olikin... no joo, mutta yli-ihmiset erikseen.
 
Sen setti oli siis kokonaisuudessaan .013 .015 .019 .028 .038 .058, jossa laitimmaiset E:t on toki vaijeria, mutta välikielet verrattavissa tavalliseen 11-settiin. Miksi näin, paha sanoa, mutta bendattavuus on kuitenkin loppujen lopuksi Eb-vireessä ihan inhimillisyyden rajoissa.

Swan: Sen setti oli siis kokonaisuudessaan .013 .015 .019 .028 .038 .058, jossa laitimmaiset E:t on toki vaijeria, mutta välikielet verrattavissa tavalliseen 11-settiin. Miksi näin, paha sanoa, mutta bendattavuus on kuitenkin loppujen lopuksi Eb-vireessä ihan inhimillisyyden rajoissa.
 
Ne paksut e-kielet antavat ylös-alas iskuilla selkeän, iskevän äänen, jota ei ohkaisilla e-kielillä tule.

https://srvarchive.com/guitar-strings
 
Stevie's Finger Repairs
 
Due to the intensity of Stevie's playing, together with the thickness of his strings, he quite often wore holes in his finger tips and caused them to bleed. These holes could be 1/4 inch deep and so he developed his own way of fixing them.
 
Firstly he'd fill the holes with baking powder. Then he'd put a layer of super glue over the top of the hole.
 
Finally, he'd press the finger onto either the palm of his hand, or a finger from the other hand until it stuck. Then he'd pull the finger away and he'd have a new layer of skin over the repair.
 
He would then use a nail file to file down any rough areas, so they did not catch on the strings.
 
René Martinez advised Stevie that if he continued doing this, eventually he wouldn't be able to play any more, due to too much damage to his finger tips.
 
He therefore got some custom strings from GHS in the gauges of .011 - .015 - .019 - .028 - .038 - .058 and Stevie started to use these.

Swan: .013 .015 .019 .028 .038 .058
 
No niinpä näyttää olevan sisältä yhtätoista, mutta Stevie kai kanssa vaihteli noita paksuuksia vähän fiiliksen ja sormien kondiksen mukaan, ja loppupeleissä taisi vaihtaa jopa ysiin kun näpit rupesivat ottamaan isommin osumaa. No niin tai näin, niin hurja soittaja oli kuitenkin ja rauha muistolleen. EDIT: Jep, ja Papa laittoikin asiaan liittyvän lainauksen framille, kiitoksia.

Tuohon aikaan, 80 - luvun puolivälissä, soittelin mm. ES 335 Dot 1982 re-issuella.
Kielisetti oli GHS Boomers koottu sekasetti 013 - 017 - 021 punomaton - 036 - 046 - 056 normivireessä.
 
https://youtu.be/nrl3-nRKVQQ?feature=shared
 
Tätä nykyä on kaikissa 010- 046, GHS, Ernie Ball tai D'Addario ja normivire.

Mä vedin kasarilla -69 Stratolla Eb:ssä ja siinä oli muistaakseni 12-56 punomattomalla G:llä. Mutta ysärille tultaessa ymmärsin, että normivire ja 10/46-setti se munkin juttu on, ja niillä on menty siitä asti.

Itellä toi pakollinen SRV vaihe jäi aika lyhyeksi kokeiluksi siellä 80/90-lukujen vaihteessa ja vähin äänin palasin perinteiselle .010 - .046 linjalle aika pian. Tuli siinä samalla tuhottua yks straton kaula kun piti kokeilla miten onnistuu jumbonauhojen asennus omin päin. Ei onnistunut. Eilen vedettiin 2,5 tunnin blueskeikka ja pikkasen olis jo loppupuolella kaivannut teleen jopa .009 settiä, kun alko oleen jerkut sormista jo aika finaalissa.

PIM: olis jo loppupuolella kaivannut teleen jopa .009 settiä
 
Mä olen tässä kelaillut, että pitäisikö mun uudelleenkielittää tuo mun käyttömeksikaani-Teleni nimen omaan yseillä, kun saattaa noita bändihommiakin taas kohta siunaantua. Ja siis ihan juurikin rasitusta välttääkseni, koska pidemmillä keikoilla sitä haluaisi tehdä homman itselleen niin ergonomiseksi kuin mahdollista. Mutta joo, täytyy nyt vielä miettiä, kun mä olen toisaalta kymppeihin niin mieltynyt ja tottunut lähes pelkästään niillä vuosikausia jo soitettuani.

Akustisessani on tällä hetkellä kiinni D'Addarion 12-53 XT Phosphor Bronzet. Ne tuntuvat kestävän pienen ikuisuuden, mutta kunhan aika tekee lopulta tehtävänsä vaihdan tilalle saman koon 80/20-pronssikielet, jotka menevät kyllä aika nopeasti tukkoon mutta toimiessaan ne soivat todella kauniisti.
 
Telecasterissani on Ernie Ballin 10-46 Regular Slinkyt. Totesin, että niitä saa läheiseltä Clas Ohlsonilta ja huoltovarmuus voitti. Joskus haluan kyllä testata D'Addarioita Teleenkin.

Puavali: Ne paksut e-kielet antavat ylös-alas iskuilla selkeän, iskevän äänen, jota ei ohkaisilla e-kielillä tule.
 
PIM: Itellä toi pakollinen SRV vaihe jäi aika lyhyeksi kokeiluksi siellä 80/90-lukujen vaihteessa ja vähin äänin palasin perinteiselle .010 - .046 linjalle aika pian.
 
Nuorena ajattelin, että se SRV:n paksuimman kielen bang olisi paksujen kielien ansiota. Kielisettiä tuli paksunnettua pykälä kerrallaa - huonoin tuloksin. Nykyisin olen sitä mieltä, että monet asiat ovat tuossa tärkeämpiä: soittotyyli, vahvistin, mikit, kielten tyyppi, kitaran kaula... Philip Sayce paukuttelee varsin jämäkästi perusysisetillä.

Aikaisemmin käytin D'Addarion kieliä, mutta noin 20 vuotta sitten vaihdoin kaikkien kitaroiden kielet Ernie Balliin enkä ole sen jälkeen muita käyttänyt. Nyt ostin Papa Het kielet Iron Cross kitaraan. Yleensä soitan kympeillä, mutta jos nyt "rytmikitaraan" kokeilisi vähän paksumpia.

marumuju: Akustisessani on tällä hetkellä kiinni D'Addarion 12-53 XT Phosphor Bronzet. Ne tuntuvat kestävän pienen ikuisuuden, mutta kunhan aika tekee lopulta tehtävänsä vaihdan tilalle saman koon 80/20-pronssikielet, jotka menevät kyllä aika nopeasti tukkoon mutta toimiessaan ne soivat todella kauniisti.
 
Telecasterissani on Ernie Ballin 10-46 Regular Slinkyt. Totesin, että niitä saa läheiseltä Clas Ohlsonilta ja huoltovarmuus voitti. Joskus haluan kyllä testata D'Addarioita Teleenkin.
 
Kokeile D'Addarion XS-sarjan 80/20 akkarin kieliä. Tuttu kirkkaampi soundi, mutta ohuen punoslangan pinnoitteen ansiosta kestää pidempään kuin normisetti.
https://www.daddario.com/products/g … -20-bronze-acoustic-guitar-strings/