Joskus myöhäisellä keskiajalla kokeilin kaikki kitarakauppojen hyllyiltä löytyneet kielet läpi löytämättä mitään erityisen edukseen erottuvaa. Joskus vain päätin, että valitsen sellaisen peruskymppisetin, jota löytyy hyvin ympäri maailmaa ja valitsin EB Regular Slinkyt.
Viime vuonna ostin sitte torilta yhden kitaran, jonka kielten soundista pidin tosi paljon. Soundi oli kaikin puolin mainio, mutta pianomainen atakki oli se tekijä, joka sai kysymään kitaran minulle myyneeltä kielisetti, joka oli Daddarion NYXL 10-46. Tuon kitaran 25 tuuman skaalalla se tuntui juuri oikealta paksuudelta, mutta 25,5-tuumaisikn kitaroihini valitsin 9,5-44 setin. Tuossa setissä koen yhdistyvän jämäkän soundin ja keveän soitettavyyden.
Yksi jännä juttu tässä soittovuisien aikana on tapahtunut. Nykyisin en katkaise kieliä käytännössä ollenkaan, vaikka käytän varsin paljon yhtä settiä. Aloitellessa kieliä katkeili silloin tällöin - joskus jopa uutta kielisarjaa vireeseen kiristellessä. En ole varma, onko tämä kehittyneemmän soittotatsin, paremmin säädettyjen kitaroiden vai parantuneiden kielien ansiota. |
