Kitarat: kitarakamat ›

markkuilari:
Ja voihan Karvamammutin klipeistä sanoa missä ne laadukkaimmat puut on, koska laadukkaat puut kuulee kuuntelemalla omilla korvilla, eikä käppyröistä katselemalla.
 
Puukorva taitaakin olla ihmisen perusominaisuus..
 
Totuus on, että jos tähänkin triidiin linkitetyistä akryyli-, saarni-, mitäliekitararunkojen mikkinauhoitteita lähtisi sokkona vertaamaan ei jengi osaisi sanoa rungosta mitään. Ainoa minkä ehkä erottaa on ilmakitara. Aika huono tulos porukalta jonka empiiriset kokemukset ovat heidän tietonsa alkuperä ja koko totuus..

FensonGibder: Joo, mä olenkin pitänyt sun kirjoituksia hyvinä, mutta en tajunnut, että tarkoitit vain muutosta sähköiseen signaaliin tällä.
 

 
Osaatko alan opiskelijana sanoa, miksei rungossa liiku p-aaltoja? Maaperässä niitä kuitenkin näyttäisi välittyvän.
 
Hehe, opiskelija ajat sitten. Mutta tuo riippuu ihan alkuperäisen lähteen luonteesta eli kielen värähtelystä. Saat toki p-aallon kulkemaan kitaran rungossa kun lyöt sitä vaikkapa rystysillä tai vasaralla.
 
Täytyypä tehdä vielä tuollainen testi mitä ehdotat eli ottaa pimeästä ja kytketystä kitarasta yhtäaikaa äänet. Ja ehkä vielä niin, että laittaa soimaan ensin kytketyn kitaran ja siihen päälle pimeän kitaran aiheuttama signaali.

Tuolla BigPapan lainaamassa tekstissä kiinnitti huomiota lause, jossa puhutaan, että tietyt äänet aiheuttavat rungossa enemmän värinää kuin toiset. Saman on varmaan huomannut jokainen joka on kitaraa soittanut. Mun kitaroissa esim. vapaa a-kieli aiheuttaa selvästi eniten värinää.
 
Tuli ehkä turhan kategorisesti suljettua pois rungon ominaistaajuuden mahdollinen vaikutus. Voisi kuvitella, että sellaiset taajuudet tuossa s-aallossa, jotka ovat rungon ominaistaajuuden suuruisia tai sen monikertoja, korostuvat suhteessa muihin. Mutta lähtökohta tuossa ajattelussa oli satunnainen taajuus.

stratomaster: Tuolla BigPapan lainaamassa tekstissä kiinnitti huomiota lause, jossa puhutaan, että tietyt äänet aiheuttavat rungossa enemmän värinää kuin toiset. Saman on varmaan huomannut jokainen joka on kitaraa soittanut. Mun kitaroissa esim. vapaa a-kieli aiheuttaa selvästi eniten värinää.
 
Tuli ehkä turhan kategorisesti suljettua pois rungon ominaistaajuuden mahdollinen vaikutus. Voisi kuvitella, että sellaiset taajuudet tuossa s-aallossa, jotka ovat rungon ominaistaajuuden suuruisia tai sen monikertoja, korostuvat suhteessa muihin. Mutta lähtökohta tuossa ajattelussa oli satunnainen taajuus.
 
Tämä on selvää ja yhdessä edellä olevassa tutkimuksessa tätä juuri selvitettiin.
 
Kun tuossa edellä osoitettiin, miten puun vaikuttaa tiettyjen harmonisten kerrannaisten korostumiseen, ei pidä nyt kuitenkaan lähteä spektrometrin kanssa tutkimaan, että vastaako sähköinen värähtely kielen mikrofonin positiossa rekisteröimän initiaali-signaalin ja puun taajusspektrin summaa.
 
Resonanssin vaikutus nimittäin ei toimi näin. Jos yhtä harmonista kerrannaisia korostetaan, niin kielen ominaisuuksien perusteella myös kerrannaisen *yläpuolella* olevat kerrannaiset korostuvat. Kielen soinnin sisään syttyy ikäänkuin toinen kieli.
 
Tämän vuoksi äänen jälkisoinnisssa kuuluu kerrannaisissa ylöspäin pulppuilevia solinoita, jotka ovat musikaalisesti kiinnostavia.

stratomaster: Tuolla BigPapan lainaamassa tekstissä kiinnitti huomiota lause, jossa puhutaan, että tietyt äänet aiheuttavat rungossa enemmän värinää kuin toiset. Saman on varmaan huomannut jokainen joka on kitaraa soittanut. Mun kitaroissa esim. vapaa a-kieli aiheuttaa selvästi eniten värinää.
 
Tuli ehkä turhan kategorisesti suljettua pois rungon ominaistaajuuden mahdollinen vaikutus. Voisi kuvitella, että sellaiset taajuudet tuossa s-aallossa, jotka ovat rungon ominaistaajuuden suuruisia tai sen monikertoja, korostuvat suhteessa muihin. Mutta lähtökohta tuossa ajattelussa oli satunnainen taajuus.
 
Ennen kuin on mahdollista jatkaa tätä keskustelua pitäisi löytää pari, ratkaisevaa tietoa, joihin riittää kertaluokkainen vastaus:
 
1.tallan ja satulan kieleltä saaman energian suhdeluku kieleen jäävään heijastumaan.
2.Mikä on tallan ja satulan kielelle antama palautusprosenttiluokka siitä energiasta, joka on kiertänyt ja heijastunut bodissa.
3.akustisesti ja lämpönä järjestelmästä hukattu energian kertaluokkainen suhdeluku
 
Ykkösen suhdeluku on helppo arvioida siitä, että kieli värähtelee hyvässä sähkistallassa pitkään. Tallan imemä energia on jo tässä vaiheessa pieni kielen värähtelyenergiaan nähden - vaikka rungossa olisi maahisia muokkaamassa jäljelle jääväästä energiasta..
 
Kohtiin 2.ja3. täällä lienee harvalla empiirisiä kokemuksia, vaan tarvittaisiin niitä väheksyttyjä yliopistotason yhtälöitä ja/tai mittausta.

stratomaster: Tuolla BigPapan lainaamassa tekstissä kiinnitti huomiota lause, jossa puhutaan, että tietyt äänet aiheuttavat rungossa enemmän värinää kuin toiset. Saman on varmaan huomannut jokainen joka on kitaraa soittanut. Mun kitaroissa esim. vapaa a-kieli aiheuttaa selvästi eniten värinää.
 
Tuli ehkä turhan kategorisesti suljettua pois rungon ominaistaajuuden mahdollinen vaikutus. Voisi kuvitella, että sellaiset taajuudet tuossa s-aallossa, jotka ovat rungon ominaistaajuuden suuruisia tai sen monikertoja, korostuvat suhteessa muihin. Mutta lähtökohta tuossa ajattelussa oli satunnainen taajuus.
 
Niinpä. Teoreetikot tässä ketjussa pyrkivät väittämään juuri tätä, että rungon ominaistaajuus ei vaikuta kielen sointiin koska esim. talla "ei voi" johtaa merkittävää määrää resonanssia takaisin kieleen jotta sen harmonisten ylä-äänien suhteet muuttuisivat verattuna tilanteeseen jossa minkäänlaista rungon värähtelyä ei esiinny. Teoreettisissa tarkasteluissa tämä ajatttelu on välttämätöntä koska muunlainen mallintaminen tai fysikaalisen kaavan johtaiminen menee liian hankalaksi. Tosielämä kuitenkin on hankalaa ja kitara on systeemi jossa värähteleviä komponentteja on lukematon määrä.
 
Edelleenkään ei ole teoreetikkojen toimesta pystytty selittämään mksi jotkut äänet kitarassa sammuvat nopemammin kuin toiset. Teoreettisen värähtelymallin mukaisesti näin ei tapahtusi, koska mikään ulkoinen voima ei ole riittävän suuri aiheutaakseen värhätelyyn muutosta.
 
Samoin se on osoittamata miksi tämän teorian vastaisesti kaksi toisiinsa kytkettyä kitaraa toimii niin, että se jonka kieliä ei soiteta, alkaa soimaan. Tässä voi esittää kysymksen miksi esim. Stratocasterin jouset luuluvat sähköisessä saundissa? Miksi erilaiset tallakontsruktiot samassa kitarassa saundaavat erilaisilta. Jokainen 70-luvun valutallan perinteisempään vaihtanut on tämän ilmiön havainnut.
 
Ajatusmalli jossa kitaran akustinen sointi ei välity kieliin ja ei siksi kuulu mikkisignaalisa on todellisuuden vastainen. Teoreetikot voi väittää mitä tahansa. Oikeassa olemisen pakko johtaa älyttömiin väitteisiin.

Mä en edelleenkään tiedä puut ei vaikuta/vaikuttaa-aiheesta juuri omaa kuulohavaintoa ja -kokemusta enempää. Moni tuntuu tietävän. Aihe on vaikea ja puurot ja vellit vaikuttavat menevän helposti sekaisin.
 
Seuraavat kommentit perustuvat siis tietämättömyyteen ja ne saa halutessaan ampua alas. No niin. Esim. keskusteluun linkitettyjä mittauksia tulkittaessa kaiketi olisi syytä pyrkiä määrittelemään, onko tarkoitus analysoida äänen fysikaalista koostumusta/rakennetta vaiko (oletettua) kuulijan ääänihavaintoa. Nythän on tyydytty viittailemaan graafisiin kuvaajiin sellaisenaan plus todettu: Kuulostavat aika samoilta, eikö? Kun eivät ole kuulostaneet, on vihjattu, että näytteet eivät ole aitoja.
 
Soittajan/kuulijan oletettu äänihavainto on kuitenkin aiheen kannalta hyvin oleellinen tekijä. Ja tästä syystä kuulopsykologisia tekijöitä ei voi sivuuttaa. Mitä tästä seuraa spektrien käsittelyn ja tulkinnan kannalta?
 
Itse otsikon aiheen kannalta on tärkeätä huomata, että virheettömin ääni syntyy yleensä kalliimmista soittimista. Virheellinen ääni sisältää usein poikkeavia sointivärejä, jotka ovat mun kokemuksen mukaan yleisempiä Mex-valmisteissa kuin Jenkki-valmisteisissa kitaroissa. Soinnin virheet näkyvät myös graafisessa kuvauksessa. Vaikka soinnin virheet johtuisivat (myös) muista tekijöistä kuin kitaran runko- kaulapuista, ei CS/AVRI-stratoa ole silti saatavissa kovin monesta palasta kasattuna.

No nyhän on selvinnyt, että täällä on kuin onkin osaamista aiheesta. Eihän tässä menny ku joku 70 sivua, että yks jakaa ja muut vuotaa sappea. Mutta en mä viitti enää itte pohtia kun tässä on ny paree tiimi joka ilmeisesti on oikeesti lukenu lukiossa fysiikkaa. Kuuntelen vaan.

hollstro: Niinpä. Teoreetikot tässä ketjussa pyrkivät väittämään juuri tätä, että rungon ominaistaajuus ei vaikuta kielen sointiin koska esim. talla "ei voi" johtaa merkittävää määrää resonanssia takaisin kieleen jotta sen harmonisten ylä-äänien suhteet muuttuisivat verattuna tilanteeseen jossa minkäänlaista rungon värähtelyä ei esiinny. Teoreettisissa tarkasteluissa tämä ajatttelu on välttämätöntä koska muunlainen mallintaminen tai fysikaalisen kaavan johtaiminen menee liian hankalaksi. Tosielämä kuitenkin on hankalaa ja kitara on systeemi jossa värähteleviä komponentteja on lukematon määrä.
 
Edelleenkään ei ole teoreetikkojen toimesta pystytty selittämään mksi jotkut äänet kitarassa sammuvat nopemammin kuin toiset. Teoreettisen värähtelymallin mukaisesti näin ei tapahtusi, koska mikään ulkoinen voima ei ole riittävän suuri aiheutaakseen värhätelyyn muutosta.
 
Samoin se on osoittamata miksi tämän teorian vastaisesti kaksi toisiinsa kytkettyä kitaraa toimii niin, että se jonka kieliä ei soiteta, alkaa soimaan. Tässä voi esittää kysymksen miksi esim. Stratocasterin jouset luuluvat sähköisessä saundissa? Miksi erilaiset tallakontsruktiot samassa kitarassa saundaavat erilaisilta. Jokainen 70-luvun valutallan perinteisempään vaihtanut on tämän ilmiön havainnut.
 
Ajatusmalli jossa kitaran akustinen sointi ei välity kieliin ja ei siksi kuulu mikkisignaalisa on todellisuuden vastainen. Teoreetikot voi väittää mitä tahansa. Oikeassa olemisen pakko johtaa älyttömiin väitteisiin.
 
Sepä se, kun monimutkaiset matemaattiset mallit yksinkertaistetaan kotifyysikoiden toimesta yksinkertaiseksi perusfysiikaksi. Ja sitten ihmetellään, kun sen oman yksinkertaistetun ajatusmallin tulokset eivät vastaa todellisuutta. Ja vieläpä siinä kohtaa ei ymmärretä hakea vikaa omasta yliyksinkertaistetusta ajatusmallista, vaan aletaan syyttelemään psykoakustikoiksi ym.
 
Toki hommat voi yksinkertaistaa, jos oma älyllinen kompetenssi ja kapasiteetti ei riitä käsittelemään muuta, mutta silloin pitäisi ymmärtää, ettei niiden kotikutoisten teorioiden tulokset vastaa todellisuutta...

2randpo:
 
Itse otsikon aiheen kannalta on tärkeätä huomata, että virheettömin ääni syntyy yleensä kalliimmista soittimista. Virheellinen ääni sisältää usein poikkeavia sointivärejä, jotka ovat mun kokemuksen mukaan yleisempiä Mex-valmisteissa kuin Jenkki-valmisteisissa kitaroissa. Soinnin virheet näkyvät myös graafisessa kuvauksessa. Vaikka soinnin virheet johtuisivat (myös) muista tekijöistä kuin kitaran runko- kaulapuista, ei CS/AVRI-stratoa ole silti saatavissa kovin monesta palasta kasattuna.
 
Muun muassa Novax Guitars'in perustaja Ralph Novak on tutkinut eri virityksessä olevien kielten taajusspektriä, ja päätynyt seuraavaa johtopäätökseen: kitaran virheellinen sointi johtuu sen perus-designista, koska vire/pituus - suhde e- ja g- kielten osalta asettuu suositus-alueen äärirajalle.
 
Tätä virheellisyyttä voidaan hänen käsityksensä mukaan korjata tekemästä kitarasta muuntuvamensuurinen, mutta se mitä edellä on puhuttu hyvin soiva puun kyvystä korostaa yläsäveliä, kitaran designista johtuvia "heikkouksia" voidaan kompensoida tekemällä soitin laadukkaasta soitinpuusta.

markkuilari: Ja voihan Karvamammutin klipeistä sanoa missä ne laadukkaimmat puut on, koska laadukkaat puut kuulee kuuntelemalla omilla korvilla, eikä käppyröistä katselemalla.
 
Puulaatujen hyvyydestä tai huonoudesta ei ymmärtääkseni ole keskusteltu, eikä näiden eri materiaaleista valmistettujen soittimien hyvyydestä tai huonoudesta. Akryylistäkin tehty kitara voi olla hyvä tai pellistä tehty ja niiillä voi aivan hyvin soittaa, niin keikoilla kuin studio olosuhteissa, ainakin mun mielestä. Kyse on ollut siitä, että nämä eri materiaaleista valmistetut sähkökitarat soundaavat erilaisilta, niin akustisesti kuin sähköisestikin ja sen eron kuulee.
 
Mitä sitten tulee sokkotesteihin niin tämä on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka erot havaitsee kokenut ja kitarat hyvin tunteva ammattimies.
 
http://www.rytmi.com/telecaster-loytyi-sokkonakin-608/
 
Tässä testin voittajakitarasta sanottua.
 
"Näissä soundi on musikaalisempi, eikä siinä ole niin paljoa yläpäätä. Koko konstruktio on oikea. Kaulassa on tavaraa, muttei bodyssä, joten kitara on kevyt. Tuntuu siltä kuin soittaisi akustista kitaraa. Tästä huomaa myös, että sähkökitarakin on kuin akustinen soitin. Tämän kitaran bodyn soundi resonoi. Sustainiakin löytyy, noista aiemmistahan monien ääni kuoli luonnollisen kuoleman jo parissa sekunnissa, mutta täältä riittää.

hollstro:
Ajatusmalli jossa kitaran akustinen sointi ei välity kieliin ja ei siksi kuulu mikkisignaalisa on todellisuuden vastainen. Teoreetikot voi väittää mitä tahansa. Oikeassa olemisen pakko johtaa älyttömiin väitteisiin.
 
Lopeta sinäkin se toisten sanomisten vääristely:
se s-aalto välittyy, mutta niin hiljaisena, ettei se kuulu äänen värissä, vain sustainissa (eli decayssä). Tätä tallan osuutta olen sanonut alusta lähtien.
 
Mitään fysiikanlakeja ei siis rikota vaikka niin väität (toisin kuin vastaleirissä yhtenään). Väitteeni ei siis voi olla älytön, se on vaan erilainen ja paremmin perusteltu esitetyillä tutkimuksilla ja niissä olevilla mittaustuloksilla, kuin teidän.
 
Juuri kukaan tämän triidin alussa ei kriittisesti ajatellut mistä ne erot johtuvat. Oli vain 'vahva empiirinen kokemus' (jota kutsuttiin myös tiedoksi) siitä, että nimenomaa runko tekee sen eron. Tallan tai satulan osuudesta kukaan ei puhunut mitään. Julistettiin vaan röpöwoodin selkeitä, korvinkuultavia eroja jotka 'puukorvakin' erottaa. Myöhemmin tämä puukorvaisuus on muttunut tarttuvaksi taudiksi, koska selkeisiin testeihin ei halutakaan osallistua - syykin on selvä - niitä eroja ei kuule.
 
Ilman tutkimuksia, ilman todisteita tai (toimivia) perusteluja, ilman fysiikallisesti pätevää teoriaa mesotaan sitten 70 sivua.
 
Päinvastaista osoittava tiede, tutkimus ja mittaukset todettu yhdessä vääräksi - ja niitä tulkinnut hemmo luki väärästä taulukosta väärän tuloksen jota muut apinanlailla sitten toisteli 40 sivua, ennenkuin tarkistin lähdekriittisesti tuon apinoinnin vääräksi..
 
Lisää kökköjä virheitä löytyi 'äänitystodisteista', jonka vuoksi kelpuutan nykyään mielummin ne jonkun tarkastamat laitokset kuin DIY-pseudotestit. Ainakin otan tähän vahvan jäsenkohtaisen varauksen..

BigPapa:Tästä huomaa myös, että sähkökitarakin on kuin akustinen soitin. Tämän kitaran bodyn soundi resonoi. Sustainiakin löytyy, noista aiemmistahan monien ääni kuoli luonnollisen kuoleman jo parissa sekunnissa, mutta täältä riittää.
 
Resonoihan se jos oikealla taajudella sitä aktivoi, ihan niinkuin mummon vanha pakastin tai olutpullo.
 
Energian kannalta tässä on sellainen ristiriita, että mitä enemmän on sustainia, (eli decayta) niin sitä vähemmän ne talla+body saavat kieleltä absorboitua energiaa. Jos sitä on vähän niin sitä palaa kieleen vielä vähemmän.
 
Jos sustainia on vähän, niin rungossa piipahtavaa energiaa on enempi (kuten akustisissa kitaroissa).
 
Siis molemmat ominaisuudet, sustain ja rungon vaikutus takaisin kieleen, ei voi olla tosi hyvät..
 
Kaveri ilmeisesti tarkoittikin saundilla lähinnä tuota akustista särinää mikä lähtee sähkökitarasta ilman vaffariakin.

FensonGibder: Lopeta sinäkin se toisten sanomisten vääristely:
se s-aalto välittyy, mutta niin hiljaisena, ettei se kuulu äänen värissä, vain sustainissa (eli decayssä). Tätä tallan osuutta olen sanonut alusta lähtien.
 
Mitään fysiikanlakeja ei siis rikota vaikka niin väität (toisin kuin vastaleirissä yhtenään). Väitteeni ei siis voi olla älytön, se on vaan erilainen ja paremmin perusteltu esitetyillä tutkimuksilla ja niissä olevilla mittaustuloksilla, kuin teidän.
 
Juuri kukaan tämän triidin alussa ei kriittisesti ajatellut mistä ne erot johtuvat. Oli vain 'vahva empiirinen kokemus' (jota kutsuttiin myös tiedoksi) siitä, että nimenomaa runko tekee sen eron. Tallan tai satulan osuudesta kukaan ei puhunut mitään. Julistettiin vaan röpöwoodin selkeitä, korvinkuultavia eroja jotka 'puukorvakin' erottaa. Myöhemmin tämä puukorvaisuus on muttunut tarttuvaksi taudiksi, koska selkeisiin testeihin ei halutakaan osallistua - syykin on selvä - niitä eroja ei kuule.
 
Ilman tutkimuksia, ilman todisteita tai (toimivia) perusteluja, ilman fysiikallisesti pätevää teoriaa mesotaan sitten 70 sivua.
 
Päinvastaista osoittava tiede, tutkimus ja mittaukset todettu yhdessä vääräksi - ja niitä tulkinnut hemmo luki väärästä taulukosta väärän tuloksen jota muut apinanlailla sitten toisteli 40 sivua, ennenkuin tarkistin lähdekriittisesti tuon apinoinnin vääräksi..
 
Lisää kökköjä virheitä löytyi 'äänitystodisteista', jonka vuoksi kelpuutan nykyään mielummin ne jonkun tarkastamat laitokset kuin DIY-pseudotestit. Ainakin otan tähän vahvan jäsenkohtaisen varauksen..
 
Bassopuolella testattiin kolme saman soitinrakentajan identtistä bassoa eri runkopuilla ja jokainen kuuli eron. Osa pystyi nimeämään puutkin oikein. Mitäs tähän pitää tieteen nimissä todeta?

FensonGibder: Kaveri ilmeisesti tarkoittikin saundilla lähinnä tuota akustista särinää mikä lähtee sähkökitarasta ilman vaffariakin.
 
Testikokonaisuuteen sisältyi sähköinen sointi.

FensonGibder: Lopeta sinäkin se toisten sanomisten vääristely:
se s-aalto välittyy, mutta niin hiljaisena, ettei se kuulu äänen värissä, vain sustainissa (eli decayssä). Tätä tallan osuutta olen sanonut alusta lähtien.
 
Mitään fysiikanlakeja ei siis rikota vaikka niin väität (toisin kuin vastaleirissä yhtenään). Väitteeni ei siis voi olla älytön, se on vaan erilainen ja paremmin perusteltu esitetyillä tutkimuksilla ja niissä olevilla mittaustuloksilla, kuin teidän.
 
Juuri kukaan tämän triidin alussa ei kriittisesti ajatellut mistä ne erot johtuvat. Oli vain 'vahva empiirinen kokemus' (jota kutsuttiin myös tiedoksi) siitä, että nimenomaa runko tekee sen eron. Tallan tai satulan osuudesta kukaan ei puhunut mitään. Julistettiin vaan röpöwoodin selkeitä, korvinkuultavia eroja jotka 'puukorvakin' erottaa. Myöhemmin tämä puukorvaisuus on muttunut tarttuvaksi taudiksi, koska selkeisiin testeihin ei halutakaan osallistua - syykin on selvä - niitä eroja ei kuule.
 
Ilman tutkimuksia, ilman todisteita tai (toimivia) perusteluja, ilman fysiikallisesti pätevää teoriaa mesotaan sitten 70 sivua.
 
Päinvastaista osoittava tiede, tutkimus ja mittaukset todettu yhdessä vääräksi - ja niitä tulkinnut hemmo luki väärästä taulukosta väärän tuloksen jota muut apinanlailla sitten toisteli 40 sivua, ennenkuin tarkistin lähdekriittisesti tuon apinoinnin vääräksi..
 
Lisää kökköjä virheitä löytyi 'äänitystodisteista', jonka vuoksi kelpuutan nykyään mielummin ne jonkun tarkastamat laitokset kuin DIY-pseudotestit. Ainakin otan tähän vahvan jäsenkohtaisen varauksen..
 
Nyt on varmaan hyvä huomata sellainenkin seikka, että tässä ketjussa ei ole kyse tieteestä pelkästään, vaan ihmisten maailmankuvasta ja sen horjuttamisesta. Se mitä me pidämme totena tai epätotena ei perustu pelkästään tieteellisesti osoitettuihin faktoihin. Mukana on aina arkihavainnot ja niiden sovittaminen arvoihin lisäksi poliittiset tai taloudelliset intressit. Lisäksi mukaan tulee sosiaaliset ulottuvuudet kuten kunnia, häpeä, valta, arvostus, etc. Pointtini on, että et voi vaatia ihmisiä perääntymään näkemyksissään pelkästään tieteellisiin faktoihin vetoamalla. Samalla pitää mahdollistaa se, että hän voi muuttaa kantaansa menettämättä kasvojaan.
 
Taloudellisilla intresseillä tarkoitan sitä, että jos ihminen on esimerkiksi investoinut merkittävästi vaikkapa äänipuuhun, niin hän on myös vähintään yhtä merkittävästi sitoutunut ajatukseen, että puulla on vaikutusta ääneen. Tähän liittyy sekä sosiaalisen häpeän mahdollisuus (onko minua kusetettu) maailma on puolillaan esimerkkejä siitä miten selvän petoksenkaan uhrit eivät halua ilmoittaa rikoksesta pelkästään uhriksi joutumisen häpeän vuoksi. Lisäksi on taloudellinen intressi eli oman sijoituksen jälleenmyyntiarvo on sidoksissa siihen että myös muut uskovat siihen laajemminkin.
 
Jos ihminen sitoutuu vaikkapa noinkin vahvasti kuin kuvasin, johonkin ajatukseen. Niin tieteellisellä tutkimuksella ei ole mahdollista kääntää hänen päätään. Tiedehän ei lähtökohtaisesti ota kovin helposti kantaa oikein mihinkään muuhun kuin siihen, voidaanko jokin asia mitata vai ei. Sen vuoksi aika helposti voidaan vahvimmatkin tieteelliset näytöt kuitata tutkimusmenetelmiä kyseenalaistamalla. Oikeataan tässä maailmassa mikään asia ei ole edennyt pelkästään tieteellisen näytön voimalla. Hyvä esimerkki on vaikkapa tämä paljon puhuttu imastonmuutos joka jäi pienen huolestuneen tutkijapiirin horinaksi niin pitkäksi aikaa, kunnes siitä löydettiin riittävän vahva taloudellinen intressi joka siivitti sen ennen näkemättömään lentoon. Nykyään ilmastonmuutosbusineksessa pyörii isot rahat ja sen kokonaisbusineksen arvoksi lasketaan vissiin jo tuhansia miljardeja ja nämä ilmastonmuutostutkijat ajelee ferrarilla marmoripalatsiinsa leetimaan ennusteita tietäen, että saavat sitä enemmän rahoitusta mitä synkempiä ennusteita onnistuvat luomaan.
 
Toinen esimerkki liittyy moraaliin, etiikkaan ja uskontoon. Kristinusko perusti koko oppinsa Aristoteleen maailmankuvan varaan. Kun havaintoihin perustuva kokeellinen tiede alkoi yleistyä 1600 luvulla ensimmäisenä juurikin fysiikan alalla, niin katolinen kirkko keskittyi polttamaan tieteentekijöitä roviolla ja kiistämään koko homman (onko heliosentristä maailmankuvaa vieläkään hyväksytty vatikaanissa?). Se osaltaan johti kirkon jakautumiseen eli protestantit ajattelivat, että uskonnonkin pitää perustua tai ainakin sopeutua havainnoin vahvistettuun todellisuuteen ja syntyi uskontotiede ja uskonto luopui kokonaisvaltaisesta maailmanselityksestä ja lähti hakemaan yhteiskunnassa uudenlaista eettismoraalista roolia.
 
Tuo edellä mainittu löpinä on tietenkin tähän ketjuun aikamoista offtopikkia, mutta myös muistutus siitä minkälaisten voimien kanssa kamppailemme. Ja meidän kaikkien on pidettävä hyvän väittelyn periaatteet kristallinkirkkaina mielessä. Eli päämäärä on oltava totuuden löytäminen eikä vastapuolen nujertaminen tai taivutteleminen omalle kannalle. Siksi kaikki haukkuminen ilkkuminen ja muu matalaotsaisuus ei ole mistään kotoisin (enkä väitä että sinä olisit siihen erityisesti syyllistynyt enempää kuin muutkaan). Tämä ketju on vain paikoitellen mennyt ihan mauttomuuksiinkin.

BigPapa: Mitä sitten tulee sokkotesteihin niin tämä on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka erot havaitsee kokenut ja kitarat hyvin tunteva ammattimies.
 
http://www.rytmi.com/telecaster-loytyi-sokkonakin-608/
 
Kun nyt tämäkin piti napata mukaan keskusteluun, nii lainattaisko jutusta otsikon mukaista matskua kans:
"Jakoilan suosikki oli odotetusti Fender Relic, se oli paras. Kakkospallille nousi helvetin hyvä Meksikon Tele"
 
Taakse jäi mm. Fender American Telecaster, jossa oli paremmat puut joiden resonanssi välittyi kieliin, toisin kuin tuossa MIMissä. Eiku...

hollstro: Bassopuolella testattiin kolme saman soitinrakentajan identtistä bassoa eri runkopuilla ja jokainen kuuli eron. Osa pystyi nimeämään puutkin oikein. Mitäs tähän pitää tieteen nimissä todeta?
 
Ei kuullut. Minä kuuntelin sen samaisen testin klipit enkä kuullut niissä mainittavaa eroa. Minä en tosin oleta että eroa ei olisi ollut vaan oletan olevani puukorva ja te muut olette kultakorvia.

73nd3r: Fender American Telecaster, jossa oli paremmat puut joiden resonanssi välittyi kieliin, toisin kuin tuossa MIMissä. Eiku...
 
Missä tässä noin sanotaan?
 
12. Fender American Telecaster
 
Tämä toimii. Ei ehkä ole ihan oikea Telecasterin soundi, kuulostaa vain kirkkaalta. Tässä ei kuitenkaan ole sitä kauheata yläpään kirskahdusta, mikä muutamassa aiemmassa oli. Soundi on pyöreä ja siinä on potkuakin. Eri mikkiasentojen välinen balanssi on aika hyvä, mieleen tulee taas oma vanha, 60-luvun ruusupuu Telecaster. Ei ollenkaan huono, kun vähän aikaa on soittanut! Kaulamikissä on hyvä soundi, todella käyttökelpoinen. Vähän kuin jazzkitara, muttei kuitenkaan tumppu. Tässä on sitä 60-luvun klangia. Muutetaan vähän styrkkarin säätöjä. Joo, tämä on sellainen ruusupuinen perusTele. Tässä on ihan sama soundi kuin Mike Bloomfieldillä sen soittaessa Paul Butterfield Bandissa. Bloomfieldillä oli silloin kermanvärinen ruusupuuTele. Tällainen kitara ja Twin tai Super Reverb, siinä on se soundi. Tästähän irtoaa teksasosastonkin, Jimmy Vaughanin ja niiden poikien klangi, vaikka ei 50-luvun kamaa olekaan. Fyysisesti erittäin miellyttävä, tatsi on mieletön, tämä on niin kuin oikea fenkku. Painokin on sopiva ja kaula on nasta, litteä mutta tuntuu silti leveältä, siellä on tilaa.

FensonGibder: Mä olen koittanut rajata useamman kerran tämän sustainin pois soundista kahdesta syystä:
1. Sustain niin kuin täällä käsitetään, on äänen voimakkuuden vaimentumista. Siinä ei siis tapahdu mitään taajuusspektrin muutoksia, vain amplitudin vähenemistä.
2. Olen jo kertonut, että rungolla, tallalla ja satulalla ja kaulalla on paljon merkitystä tässä.
 
Laitan tämän vielä uudestaan. Tämän lainasit minulta.
 
"mpekkanen: Soundihan tarkoittaa myös sitäkin kuinka kauan se kieli soi sähköisesti vahvistettuna. Sustainista puhutaan kun tästä asiasta yleensä on kysymys.

Omien kokemusten mukaan kitaran puumateriaali vaikuttaa sustainiin. Myös silloinkin kun kaikki muut osat ovat täysin samat, paitsi puuosat.

Mikäli tässä jotkut kuitenkin erottelevat kitaran soundista sustainin pois niin ei se kitara silloin soi samoin. Vai onko se sama asia soiko kieli 5 vai 15 sekunttia?
Minusta ei ole."
 
Kysyn vielä uudestaan.
 
Miten voi erottaa sähkökitaran vahvistetusta soundista puhuttaessa pois kitaran sustainin?
Vastaist kuitenkin näin:
"Olen jo kertonut, että rungolla, tallalla ja satulalla ja kaulalla on paljon merkitystä tässä."
Siis r u n g o l l a ja k a u l a l l a k i n.
 
Onko sinulle sama soiko kitaran yksittäinen ääni tai sointu muutaman sekunnin vai 15 sekunttia?
Vaikka se ääni olisi mitattuna kummassakin tapauksessa sama(näin ei kuitenkaan koskaan ole tieteessäkään), niin onko sinulle molemmat kitarat todella samansoundisia?
Nyt puhun ihan käytännästä, en siis mistään teoriasta jossa se mitattu tulos on hyvinkin samankaltainen mutta toisessa vain kesto on 15 sekunttia ja toisessa useita kertoja vähemmän.
 
Jos vastaat rehellisesti, niin valitsetko itse kaupasta kitaran niin ettei sustainilla ole mitään väliä?
 
Tässä oli aiheena: Mexico vs. USA Fenderit.
 
Ei näitä kitaroita voi verrata keskenään, jos kitaran sustainin jättää kokonaan pois kun soittimia kokeilee ja vertaa.