Kitarat: kitarakamat ›

GiovanniDiRondo: Toisaalta voi hankkia Hendrix 10-38:t.
 
https://shop.fender.com/en-FI/acces … ar-strings/0730150609.html?rl=en_US
 
Mulla on Fender reverse lapa stratossa 10-38 setti, mutta 10-42 setti on siitä parempi, et on vähän tuhdimpi noilta paksummilta kieliltä. 10-42 settiä pitäis kyllä tehtaiden tehdä, mitä testasin niin on kyllä hyvä setti paksuuden sekä tatsin puolesta.

Mulla vakiona sähkökitaroissa Elixirin Optiweb sarjaa. Pinnoitettu ja normaalin tuntuiset, ennen käytin sitä Nanoweb sarjaa mutta tykästyin noihin Optiweb sarjan kieliin.
 
Stratoissa käytän 009-042 poikkeuksena tämä uusin 7-kielinen kitara, jossa on 010-059 setti.
 
AS200 laittelen kiinni sitten 010 setin jazz-kieliä (flatwound) kuhan posti vaan toisi sen lähetyksen kotiin.
 
Teräskielisessä akustisessa käytän Phosphor Bronzea pääasiassa tai Bronze ja vahvuus on 011 alkavaa settiä tai 012 alkavaa settiä Elixiriä yleensä.
 
Ai niin meinas unohtua, että nyt otan kokeiluun myös Ernie Ball 3123 Super_(pinnoitetut) kielet kuhan se p...keleen postin paketti nyt vaan saapuis ;D
 
Otin noita Ernia Ballin kieli kun jostain syystä Saksan liikkeestä ei löytyny 009-042 settiä Optiweb kielissä.
 
Mulla kielissä tärkeä pointti on, että ne on pinnoitetut ja nykyään niitä saa jo ihan kiitettävästi eri merkeissäkin, ennen oli vain Elixir ja sen jälkeen Cleartone ja sitten rupes muut tekemään pinnoitettuja kieliä.

Hieman houkuttelisi tilata Stringjoylta muutama setti testiin. Niin ovat kehuttuja maailmalla... tiedä sitten poikkeavatko juuri mitenkään valtabrändien tuotteista.
 
Saisi kuitenkin koostettua oman setin juuri niillä vahvuuksilla kuin haluaa.

Nyt taisi löyty kielisetti jota en tule enää koskaan tilaamaan ja se on Pyramid Gold Flatwound 010-0465.
 
Muut kielet saan viritettyäja intonaation säädettyä mutta 3th kieli ei vaan millään ota ja mene kuosiin, se soi jotenkin ihan oudosti ja on ns. myös ääneltään "tumppu".
 
Kelen killit tässä on ton takia hikoillu jo jonkin aikaa, ei vaan onnistu mitenkään.
 
Kaikki muut kielet saan intonaation kohdillee ja huiluääni 12 nauhalta ja alaspainettu kohdilleen mutta 3th kielen kohdalla on jokin v..ralleen, sen huiluääni tulee 11 nauhalta ja en sää millään tallanpalan siirrolla sitä intonaatiota säädettyä.
 
Voiko nyt kyseessä siis olla viallinen kieli tai vääräkieli uudesta paketista otettuna kun toi kitaran intonaatio on aina ollut kohdillaa jokaisen kielen osalta ja edellisillä kielillä ja nyt sitten ei vaan toi keleen 3 kieli asetu silleen, että tolla voisi soittaa sitten mitään.. ituttaa.

https://www.thomann.de/fi/maxima_2028rl_guitar_strings.htm
 
Näitä ollu joskus, eikä mitään ongelmaa, noin jos kultakieliä haluaa, ja on punomaton 017 G joka sopii 010 - 046 settiin, ei tosin ole flatwoundit, jos niitä kaipailee.

pappasfin: Voiko nyt kyseessä siis olla viallinen kieli tai vääräkieli uudesta paketista otettuna kun toi kitaran intonaatio on aina ollut kohdillaa jokaisen kielen osalta ja edellisillä kielillä ja nyt sitten ei vaan toi keleen 3 kieli asetu silleen, että tolla voisi soittaa sitten mitään.. ituttaa.
 
Kyllä voi, eikä ole mitenkään tavatontakaan. Joillain valmistajilla näitä "kuolleita kieliä" ja muita virheellisiä yksilöitä sattuu sekaan useammin kuin toisilla. Laadunvalvonta unohtunut tai seula ei ole yhtä tiheä kuin toisilla.
 
Yleisimmät ongelmat ovat juurikin mainitut vireongelmat, kun kieltä ei saa vireeseen (intonaatiovikaa) tai se soi huonosti jo heti uutena.
 
Tästä syystä itse luovuin reilu 10 vuotta sitten muutamista suosituista kielimerkeistä kokonaan. Oli liikaa sattumia muutoin hyvien kielien seassa. Sekä tietysti se ongelma, että esim. useampi 10-52 setti vaati kieltenvaihdon välillä lähes täydet säätöhommat. Setit eivät olleet siis tasalaatuisia ja toinen 10-52 setti oli jäykempi kuin toinen "samanlainen". Samaa ongelmaa ei ole esim. D'Addariolla, Dunlopilla tai Cleartonella ollut. Setit ovat tasalaatuisia järjestäin. Viimeisistä 20 D'Addarion setistä ongelmia ollut meikäläisellä pyöreät 0 kpl.
 
Kannattaa siis huomioida kielisetissä muutakin kuin vahvuus ja hinta. Tasalaatuisuus pidemmällä aikavälillä on pop.

McNulty: Tasalaatuisuus pidemmällä aikavälillä on pop.
 
Samaa mieltä, ja sen takia en enää osta muita kieliä kuin D'Addarioita.

Elixir optiweb 10.-setti Les Paulissa ja Stratossa 11.-setti.
 
Ennen näitä oli Ernie Ballia, daddariota, Dean Markleyn blue steeliä, mutta nyt on Elixirillä vuosi menty. Kyllä ne tuntuu pitävän soittotatsin ja soundin pidempään entä muut merkit.

Onpa Thomannilla toimintaa, yhden helvetin kielen takia piti oikein video tehdä tuosta 3th kielen ongelmasta, pistin viimeviikolla asiasta viestiä ja tänään sitten vastasivat siihen, että voisinko laitella ongelmasta videon vaikka olin jo asian perusteellisesti kirjoittamalla selvittänyt ongelmasta kun reklamoin.
 
Luuleeko Thomann, että joku huvikseen reklamoi yhdestä kielen ongelmasta ja yrittää saada tilalle uudenkielen muuten vaan.
 
Ei hyvää päivää, että oikein video piti todisteeksi laitella asiasta ;D
 
Jok tapauksessa oli ensimmäinen ja vika kerta kun ostin Pyramid Gold Flatwound 010-0465 (tuotenumero 171417)
 
Ton ongelman lisäksi noi kielet ei tunnu oikein soivat ja ovat jazz-kieliksi melkoisen tumput verrattuna muihin Flatwound kieliin.
 
Kokeilen vielä jos laittavat tilalle tulemaan sen yhden kielen niin katson toimiiko se, en varmaan pidempään noilla soittele vaan vaihdan joko D'addarion tai Thomastikit tilalle, niitä kieliä on aikaisemmin soiteltu ja ovat hyvät. No kokemus se oli tämäkin, aina ei voi voittaa ;D

Soittelen 9-42 setillä. Kaikissa kitaroissa on sama setti kiinni. Ennen soittelin 10-52 pari vuotta. En tiedä miksi, joku muotijuttu varmaan vai kuvittelinko, että oikeat miehet soittelee paksummilla? No nyt ohuemmilla ja on vähän kevyempi ja nopeampi soitella. Mukavampi!
 
Musiikkiliikkeessä pyydän aina halvinta kielisettiä, tai vaihtoehtoisesti hyvää ja halpaa. Yleensä se on joku daddario tai ernieball. Soundeissa en eroja huomaa, oli paksut, ohkaiset, kalliit tai halvat kielet. Joskus oli kiinni ihan 20 euron elixirit, vaan ei tuo sisältö niillä parantunut.
 
Minulle on sattunut hyviä kielisettejä. Tuollainen vähän vituttaa jos heti katkeilee taikka ei soi kunnolla.

Ennen käyttelin vähintään .010 settejä, merkillä ei väliä. Iän myötä kuitenkin kotisoitoissa helppous menee pienen soundiparannuksen edelle riffejä hakatessa, joten .009 - setit on nykyään pop. Nekin menee vielä eb-vireeseen. D-standardi-kitaroissa säilyi vielä 0.10-setit.

Olen käytännössä aina käyttänyt Daddarion exl-120 ysisettiä kaikissa kepeissä, satunnaisesti saman valmistajan kymppisettiä Eb vireessä joka on soittotuntumaltaan sitten sama standardivireisen ysin kanssa. Nyt olen viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa vaihdellut kaikkiin keppeihin näitä exl-120+ settejä, soittotuntuma pysyy samana, vähän napakampi soundi ja lujaa lyödessä tulee vähän vähemmän sitä bojoing efektiä, suosittelen kokeilemaan.

11-52 taitaa olla molemmissa, ja vireenä d ja dropped c, akustiset sitten e-vireessä ja 9-46 setillä
 
Nyt kun taas innostunut metallia soittelemaan

Mulla vaihtui Ernie Ball Hybrid Slinky 9-46 settiin. Aiemmin pikkaisen paksumpia, mutta noi tuntuu hyville.

Mho: Mulla vaihtui Ernie Ball Hybrid Slinky 9-46 settiin. Aiemmin pikkaisen paksumpia, mutta noi tuntuu hyville.
 
Nää on kyllä hyviä, pidän aina F-skaalaisissa jos E-standardissa soittelee. 10-46 sitten Eb.

Ernien Hybrid slinky 46-9. ehkä stratoihin/teleen 42-9. On vaa tuntunu parhailta ja se kai on riittävä syy.

Kaikki muut kielet saan intonaation kohdillee ja huiluääni 12 nauhalta ja alaspainettu kohdilleen mutta 3th kielen kohdalla on jokin v..ralleen, sen huiluääni tulee 11 nauhalta ja en sää millään tallanpalan siirrolla sitä intonaatiota säädettyä.
 
Minulle tuli vastaan vähän samanlainen tapaus joskus melkein 30 v. sitten. Tutulla oli nylonkieliakustinen, "jossa on jotain kummallista" ja "sitä on moni katsonut eikä ymmärrä" ja "onko se koko kitara nyt ihan pilalla"....
 
Joko B tai G kieli, en nyt enää muista kumpi, oli sellainen että vapaana kieli soi oikein mutta soinnut ja nauhoilta otetut sävelet oli epäviressä. Jossain jo 5 nauhan paikkeilla se oli puoli sävelaskelta pielessä ja oktaavin huiluääni lähti jostain epämääräisestä paikasta, joka ei ollut lähelläkään 12. nauhaa.
 
Vähän aikaa, kun katselin niin siitä näki jo silmälläkin, että kieli oli toisesta päästään puolitoista kertaa paksumpi kuin toisesta. Kitara oli ollut siinä ihmeteltävänä jo vissiin yli puoli vuotta, niin eipä siinä tietenkään voinut ihmettä mennä musaliikkeeseen esittelemään. Ostettiin uudet kielet ja sillä siisti. Kysyin kyllä liikkeessä, ovatko koskaan kuulleet tällaisesta mutta eivät ainakaan tunnustaneet. Enkä ole minäkään sitä ennen tai sen jälkeen.
 
Ketjun aiheeseen.:
- Sähkiksissä .010-.046 paitsi slidekitarassa ja yhdessä hieman ropelikaulaisessa .010-0.052. Ysistä kympiin vaihdoin joskus vähän päältä parikymppisenä, kun käsiin vaan tuli yhtäkkiä voimaa niin paljon että ysi kielet rupesi tekemään mitä sattuu.
 
Merkkinä on nykään Elixir, kun olen melko laiska vaihtamaan kieliä ja nuo eivät oikestaan muutu miksikään pitkälläkään vaihtovälillä. Vaihto lähestyy, kun joku kielistä alkaa yllättäen venyä. Sitten se pian katkeaa. Aiemmin käytin pitkään D'Addarioita (taitaa olla D'A setti tuossa ropelikitarassakin vielä), joihin aikoinaan päädyin sen takia, että "Gibson" ja "Fender" ym. seteissä oli monta vuotta riesana melkein jokaiseen settiin osunut tilastokappale, joka katkesi parien treenien jälkeen.
 
- Akkarissa on vielä paikoillaan D'Addarion .011-.052 pronssikielet. Fosforipronssissa oli ihan liian terävä ("chembalomainen", kuten ole sitä kuvaillut) soundi. DR:ät taas oli jotenkin pistävän kimakat, jne... On siihen jotain muutakin tullut kokeiltua. Nyt on vuoroaan odottamassa Elixirin saman paksuinen setti.
 
Ainiin:
- Vanhaan Landola V-62:seen, jolla aikoinaan opettelin soittamaan, laitoin viimeksi Aranjuezin Classic Silver setin, joka väittää olevansa "medium". Ihan mukavalta kuulosti. Jotenkin tuntui, että puontut kielet oli kevyemmät soittaa kuin edelliset, jotka siinä oli, mitkä sitten lienee olleetkaan. Varmaan oli jonkun muun laittamat. Edellisen kerran, kun itse olen siihen kitaraan laittanut kieliä, ei mun muistaakseni mitään "medium" taikka "high tension" merkintöjä nylonkielipaketeissa ollutkaan....

Dunlop ja GHS on hyvää ja halpaa bulkkitavaraa eli niitä on kaapit täynnä. Pysyvät mulla ihan hyvinä riittävän pitkään niin en oo nähnyt syytä siirtyä pinnoitettuihin.
 
E:ssä ja Eb:ssä skaalasta riippuen 10-46 tai 10-48, D:ssä 11-50 ja C:ssä 12-54.

Aloitin 9-setillä, koska olin oman elämäni Ynkkä, vaikka en edes tiedä, soittaako Ynkkä yseillä.
 
Yseistä siirryin 10-46 -settiin, koska setääntyminen vei voiton.
 
Kaksi vuotta sitten minusta tuli setämies, kun siirryin kahden setämiehen (That Pedal Show) kehotuksesta 11-49 -settiin, koska niissä on ylivoimainen saundi. Viimeisen lauseen kohdalla toivon lukijan sarkasmitutkan olevan kuosissa.
 
Muutama kuukausi sitten aloin tehdä Youtubeen videoita, joissa coveroin enemmän tai vähemmän onnistuneesti kitarasooloja. Ajauduin vaikeuksiin. Ensinnäkin jotkut penteleet pendaavat ylä-E -kielellä. Paksulla setillä tuo ei onnistu ainakaan ilman punttisalikuuria ja hormoneja. Toinen vähän yllättävämpi ongelma on, että koska joudun lahjattomana keskinkertaisuutena reenaamaan niitä sooloja, sormet eivät tahdo kestää enää paksuja kieliä. Palasin 10-46 -settiin.
 
Koko ikäni olen soittanut Daddarioilla, mutta nyt niitä ei enää saa Tampereella paikallisista kivijalkapuodeista. Siirryin johonkin toiseen merkkiin, mutta en ole vielä kokeillut, koska en vaihda kieliä aivan jokaisen piisin jälkeen.

Mä käytän baritonissa aika törkypaksuja kieliä (ainakin matalammassa päässä), 12-74 setti punotulla G:llä (tai siis C:llä tossa vireessä).
 
Se vaan on vähän ikävä, ettei miltään valmistajalta tunnu löytyvän tollasta settiä valmiina, vaan oon käyttäny Ernie Ballin irtokieliä. Onkos kukaan löytäny hyviä settejä todella paksuilla kielillä?
 
Joku 8-kielisen setti oli aika lähellä mun käyttämää, mutta vähän tympeetä heittää joka setistä 2 kieltä menemään, eikä ne varmaan oo edes sen halvempia.
 
Tosiaan 27 tuumasella skaalalla louhin menemään drop G -vireessä.