Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Nyt mennään ihan puol mututuntumalta, mutta eikös Fender routtaa noita perusstratojaan HSS setille vaikka olisi tehtaalta lähtösin vaan SSS?
 
Valmistusmaa taitaa vaikuttaa routtauksiin. Mehicolaisissa on käsittääkseni (mutua, sillä yhtään en ole omistanut) HSS, mutta jenkeissä SSS. Stankusta en ole varma, mutta avrista olen...

Laulava Kylätohtori: Valmistusmaa taitaa vaikuttaa routtauksiin. Mehicolaisissa on käsittääkseni (mutua, sillä yhtään en ole omistanut) HSS, mutta jenkeissä SSS. Stankusta en ole varma, mutta avrista olen...
 
Luulisi jenkki stankussa olevan myös hss, kun kerran kehuvat olevan samat puut molemmissa.

JaaGeRMaisTeR: Luulisi jenkki stankussa olevan myös hss, kun kerran kehuvat olevan samat puut molemmissa.
 
Ok, eipä ole itsellä ollut, niin oli pelkkää mutuilua. Avrissa tosiaan on SSS-routtaus, sellaisia on pari ollut...

JaaGeRMaisTeR: Luulisi jenkki stankussa olevan myös hss, kun kerran kehuvat olevan samat puut molemmissa.
 
American standardissa on HSH:
https://stratosphereparts.com/fende … are-usa-stratocaster-olympic-white/
 
Meksikolaisissa HSS:
https://stratosphereparts.com/fende … rdware-stratocaster-brown-sunburst/

Laulava Kylätohtori: Ok, eipä ole itsellä ollut, niin oli pelkkää mutuilua. Avrissa tosiaan on SSS-routtaus, sellaisia on pari ollut...
 
Sama. Itellä ollut kuin mehikaani. No onneksi joku fiksumpi käytti Googlea ja vastasi kahdella linkillä.

JaaGeRMaisTeR: Luulisi jenkki stankussa olevan myös hss, kun kerran kehuvat olevan samat puut molemmissa.
 
Riippuu vähän vissiin vuodesta ja mallistakin, on siellä ollut ihan kunnon uima altaitakin.
 
Ja hemmetin hieno strato pekkasella, onko tuossa siis saarni kansi leppärungossa?

Gabe: Riippuu vähän vissiin vuodesta ja mallistakin, on siellä ollut ihan kunnon uima altaitakin.
 
Ja hemmetin hieno strato pekkasella, onko tuossa siis saarni kansi leppärungossa?
 
Näin olisin itsekkin noista jenkki Fenderin routtauksista arvellut. Luulisin, että nykyään on enemmän noita HSS ja HSH routtauksia kuin vaikka 80 ja 90-luvun kitaroissa. Varmaan malleistakin kiinni, koska onhan Fenderillä jo jenkeissä valmistettuja stratoja aivan toisenlainen määrä tuotannossa nykyään kuin vaikka 30 vuotta sitten.
 
Kiitoksia, Gabe. Tuossa on tosiaan aika paksu saarni kansi ja sen saumaa en ainakaan itse ole huomannut. Takaosa on sitten leppää ja sekin on tuollaisella Burst värityksellä, tosin kun on leppää ei ole tuollaista kuviota. Olisiko jonkinlainen pannukakku parempi kun tuo kansi on tosiaan aika paksu. Ei näy kannessa noissa käden pyöristyksissä ainakaan leppä, eli koko kansi on saarnea. En sitten tiedä kuinka paksu kansi on vielä kansi ja voiko kansi olla vaikka pohjaa paksumpi tai yhtä paksu?
Tällä ei nyt kyllä ole mitään väliä, kunhan vain itsekseni ihmettelen :)
Noista rakentajan omista kuvista ei oikein tuota tallaa näy kunnolla, mutta nykyään on siis toisenlainen ja muutoinkin säädöissä.
 
Painoa on hieman enemmän kuin monissa stratoissa, mutta ei kuitenkaan 70-luvun Fendereiden verran tai aivan älyttömästi. Kaula on kyllä todella mukava ja ainakin itse tykkään. Se on normaalia Fenderin C profiilia jämäkämpi ja se käy varsin hyvin.
Vaikka tallamikki on Duncan ja nuo kaksi muuta jotain Wilkinsonin mikkejä. On noissa Wilkinsoneissakin ihan hyvä sellainen perinteinen stratosoundi. Ei kauhean ruudikas, mutta ihan hyvä. Tallassa on sitten enemmän potkua, mutta ei sekään mikään higain mikki.
 
Itse olen suunnitellut tuohon jotain muutoksia sähköjen ja ehkäpä mikkienkin suhteen, koska en tarvitse kauheasti soundivalikoimaa ja sellainen on oikeastaan ahdistava.
Toisaalta mikkejä ei kyllä soundin puolesta tarvitsisi uusia, mutta tuosta keskimikistä en niin ole koskaan stratoissa välittänyt. Se tuntuu olevan vain tiellä.
Voihan sen tietysti ruuvata hieman alemmaksi ja niin se on nytkin. Yksi ratkaisu voisi olla, Blackmore tyylinen jossa laittaisi vain jonkun mustan tyhjän kuoren keskelle ja sitten olisi vain talla ja kaulamikki. Silloin voisi muuttaa tuon kytkemen 3-asetoiseksi. Muutoin kitarassa on kyllä ihan laadukkaat potikat ja kytkin, ettei niitä sen takia tarvise ainakaan vaihtaa.
Kitarassa on nyt vielä niin hyvät kielet, että jää tuo kytkentöjen mahdollinen vaihtaminen hieman myöhemmäksi.
Tämä tuli vaihdettua joku vuosi sitten kassilliseen uusia Gotoh virityskoneistoja, Gotoh hardtail talloja, telen control plateja, Dimarzio kytkimiä, CTS potikoita jne. + maksoin vielä hieman väliä.
 
Kyllähän näitä soittimia alkaa jo olemaan ja aina niitä on jostain syystä helpompi hankkia kuin myydä :)
Vaikka en nyt niitä niin keräilekkään ja samantyylisistä ja muutoinkin ylimääräisistä voisi kyllä luopua. Toisaalta tuota myyntiä vaikeuttaa sekin, ettei suoralla rahalla ja järkeviin hintoihin kama juurikaan liiku. Vaihdossakaan ei tunnu menevän ja ihan kaikenlaisia palapelejä en jaksaisi harmiksi ottaa.
 
Jospa nuo itselle ylimääräiset aikanaan liikkuisi. Tämän vuoden alussa sain pari Korean B.C. Rich kitaraa menemään noin 200 euron hinnalla, ettei ne ainakaan olleet ostajan kannalta kovinkaan kalliita :)
Hieman kyllä ihmetyttää kun saman merkkisiä soittimia on torilla ja myöskin Korealaisia ja niissä saattaa tuo hintapyyntö olla tuplaten tai jopa enemmänkin. Nämä molemmat mitä möin oli sellaisia, ettei niitä tehty kuin yhden vuoden aikana(toista vain yhden kuukauden aikana) ja hyvin pieniä määriä. Siltikin saamani hinta oli tuollainen, vaikka yritin niitä kaupitella varmaan parikin vuotta ja soittimet olivat vielä todella hyvässä kunnossakin. Ainakin toisen B.C. Rich kitaran ostaja oli varsin tyytyväinen kitaraan ja mukava niin, koska mukavan oloinen kaveri tuntui olevan muutenkin. Toinen meni paikallisesta kivijalkaliikkeestä, jossa oli siis siellä myyntitilissä ja ostajaa en siis tavannut.
 
Minulla on yksi Harley benton stratocaster ja vaikka ei uskoisi, niin se on yllättävän hyvä soitin. Virityskoneistot toimii hyvin, mutta mikit ja muu elektroniikka on sen kitaran heikoimmat jutut.
Vaikka se soi ihan joka nauhalta normaalisoitossa, on se ollut minulla slidekitarana. Kampeahan en käytä ja sellaiseen ei varmaan tämä ole muutoinkaan kovin ihmeellinen.
Siihen hieman kiinnostaisi tehdä sellainen kytkentä, että laittaisi joka mikille oman volumen ja muuttaisi tuon 5-asetoisen kytkimen sellaiseksi varitonen tyyliseksi tai niinkuin esquiressa on. Ei ehkä ihan perinteisen esquiren tummempia soundeja, mutta kuitenkin.
Yhdessä asennossa olisi kill Switch ja toisessa kaikki mikit ilman mitään tone konkkia ja sitten kolme muuta asentoa olisi sellaisia jotka vaikuttaa kaikkiin mikkeihin, olipa sitten niiden volumet mitä hyvänsä. Muutama ylimääräinen sinkku mikki on kertynyt laatikon pohjalle ja vaikka ne kaikki ei ole mitään arvokkaita boutique mikkejä on niissä varmaan monessa HB:n omia parempi soundi. Ja jos ei ole, niin vaihtaa sitten takaisin...
Jos tässä tuo mikkien vaihtaminen toimisi, niin voisihan tähänkin vaihtaa paremmat tallapalat. Sellaiset kun löytyisi jo valmiiksi. Toisaalta parinkympin kitaraan aika huvittavaa laittaa osia joiden hinta on jo montaa kertaa kalliimpi, mutta sama kai se on. Varsinkin kun nuo osat jo löytyy itseltä, ainakin suurin osa. Kyllä tämä on jo tallaisenaan ilman sähköjä soitettuna sellainen, ettei sokkotestissä uskoisi, että on HB:n kitara...
 
En sitten tiedä, mistä tuollaisen kytkennän löytäisi ja osaisinko sellaisen itse tehdä. Olisi hieman Gibson Switchmaster tyylinen + sitten tuo 5-asentoinen varitone/esquire & kill switch siihen päälle. Voisi olla ihan vinkeä kokeilu :)
 
E: Juuri soittelin tällä custom stratolla ja ei tuo ihan pannukakku ole rakenteelta. En osaa sanoa saarnikannen tarkkaa paksuutta, mutta kyllä tuo useamman millin paksuinen kuitenkin on. Paino on ehkä 4 kilon tuntumassa, voi olla ehkä kevyempikin. Ei ole nyt mitään vaakaa, joten tämä tieto ei nyt ratkennut.
Ei ole kuitenkaan liian painava ja muutoin tuolla ei minulle niin välia sitten olekkaan.
Hihnan kanssa monesti liian kevyt kitara on vaikea soittaa, mutta tämä on ainakin siihen hommaan juuri hyvä. Istualtaan ei tule myöskään jalkoihin mustelmia :)

Meneekö pahastikin sivuraiteille, jos liitän aiheeseen hetkeksi myös japanilaisen Grecon valmistamat stratot, kun vähän sivusilmällä tullut tiirailtua asiallisia hinta/ laatu stratoaja toisinaan...
 
Mikä näissä grecoissa on se ns. "kultakausi" tarkalleen, kun niitä niin korostetaan toisinaan?
Entäpä ne mallit eli onko niissä jokin paremmuus tai laatuluokitus järjestys, kun on SE 380, 450, 600 ja 800 sarjaa ainakin tietääkseni?
 
Sitten jos samalle viivalle lyödään vielä näitä japanin fender stratoja vs. kultakauden Grecot, niin kummassa vastinetta enempi käytettynä hankittuna esim. 500 - 650 € haarukassa?
Minähän en siis tiedä näistä mitään, kunhan tässä oppipoikana "huuli pyöreänä" kyselen ;)

Stone: Meneekö pahastikin sivuraiteille, jos liitän aiheeseen hetkeksi myös japanilaisen Grecon valmistamat stratot, kun vähän sivusilmällä tullut tiirailtua asiallisia hinta/ laatu stratoaja toisinaan...
 
Mikä näissä grecoissa on se ns. "kultakausi" tarkalleen, kun niitä niin korostetaan toisinaan?
Entäpä ne mallit eli onko niissä jokin paremmuus tai laatuluokitus järjestys, kun on SE 380, 450, 600 ja 800 sarjaa ainakin tietääkseni?
 
Sitten jos samalle viivalle lyödään vielä näitä japanin fender stratoja vs. kultakauden Grecot, niin kummassa vastinetta enempi käytettynä hankittuna esim. 500 - 650 € haarukassa?
Minähän en siis tiedä näistä mitään, kunhan tässä oppipoikana "huuli pyöreänä" kyselen ;)
 
Jonkinlaisen "kultakauden" voisi sanoa olevan 1977-82. Tällöin tuotannon laatu oli noussut ja kitarat olivat tarkempia kopiota esikuvistaan. Myös vamistaja vaihtui Matsumokusta FujiGeniin. Grecolla ja muilla japanilaisilla mallinumero kertoo kitaran kataloogihinnan. SE-380 oli 38 000 jeniä, SE-800 80 000 jeniä jne. Yleensä kalliimmissa malleissa oli paremmat mikit, sähköt, virittimet ja kenties paremmat puut tai halvemmat koostuivat useammasta palasesta. Tallat oli aika pitkälti samat. Esim 1980-82 SE-700 ja SE-450 omasi samanlaisen tallan.
 
Grecolla oli rinnakkain 50's/60's ja 70's mallisto. Pieni ja iso lapaset. Pieni lapasten mallisarja menee SE-1200 asti. Iso lapasilla SE-700 oli arvokkain malli. Mallisarjojen välillä on pieniä eroja osien suhteen. Jonkin verran tietoa löytyy vanhoista kataloogeista joita löytyy googlaamalla. Valitettavasti ovat japaniksi.
 
Edit. Vuosilukuvirhe korjattu. Greco tuotanto loppui helmikuussa(?) 1982 ja FujiGen alkoi tekemään kitaroita Fender nimellä.

wiili: Jonkinlaisen "kultakauden" voisi sanoa olevan 1978-82. Tällöin tuotannon laatu oli noussut ja kitarat olivat tarkempia kopiota esikuvistaan. Myös vamistaja vaihtui Matsumokusta FujiGeniin. Grecolla ja muilla japanilaisilla mallinumero kertoo kitaran kataloogihinnan. SE-380 oli 38 000 jeniä, SE-800 80 000 jeniä jne. Yleensä kalliimmissa malleissa oli paremmat mikit, sähköt, virittimet ja kenties paremmat puut tai halvemmat koostuivat useammasta palasesta. Tallat oli aika pitkälti samat. Esim 1981 ja 82 SE-700 ja SE-450 omasi samanlaisen tallan.
 
Grecolla oli rinnakkain 50's/60's ja 70's mallisto. Pieni ja iso lapaset. Pieni lapasten mallisarja menee SE-1200 asti. Iso lapasilla SE-700 oli arvokkain malli. Mallisarjojen välillä on pieniä eroja osien suhteen. Jonkin verran tietoa löytyy vanhoista kataloogeista joita löytyy googlaamalla. Valitettavasti ovat japaniksi.
 
Kiitokset, tämä avasi jo huomattavasti uutta tietoa grecoista!

Stone:
 
Sitten jos samalle viivalle lyödään vielä näitä japanin fender stratoja vs. kultakauden Grecot, niin kummassa vastinetta enempi käytettynä hankittuna esim. 500 - 650 € haarukassa?
Minähän en siis tiedä näistä mitään, kunhan tässä oppipoikana "huuli pyöreänä" kyselen ;)
 
Japanissa oli 70/80-lukujen vaihteessa hurja kopiokitarabuumi jossa kilpailtiin tosissaan siitä kuka tekee parhaat ja tarkimmat kopiot Fenderin ja Gibsonin vintage-kitaroista. Termi Japan Vintage viittaa juurikin tuon aikakauden kitaroihin. Laatu oli sen hetken parasta ja siksi Fender perusti Fender japan Incin, eli suojellakseen brändiään. Samalla se veti ilmat pois monelta jotka tekivät kopioita, koska kuitenkin Fenderin logo oli halutumpi.
 
Made in Japan ja JV Fenderit tehtiin samalla Fujigen Gakki-tehtaalla kuin 80-luvun alun Grecot. Parhaat Japanissa tehdyt ovat mun mielestä JV Fender (ei siis Squier) Sratot vuosilta 1982-1984. Mutta noista saakin maksaa vähintään tuplasti parhaisiin Grecoihin nähden, jos yleensä saa mistään. Tässä yksi diileri: http://www.japanguitars.co.uk/page%207%20Other%20Brands.html
 
Historiaa ja tietoa saa lisää esim. tuolta: http://www.music-trade.co.jp/JVGuitarHome.html

Onkos nuo Classic Playerit mistään kotoisin? Mehikon ihmeet kitaroivalle maailmalle?
 
Ja ennen kaikkea 50's mallit vaahterakaulalla...

Laulava Kylätohtori: Onkos nuo Classic Playerit mistään kotoisin? Mehikon ihmeet kitaroivalle maailmalle?
 
Ja ennen kaikkea 50's mallit vaahterakaulalla...
 
Mulla oli joitain vuosia sitten Fenderin Classic Player 60s ruusupuuotelaudalla ja olihan se hintaisekseen hyväsoundinen ja laadukas sähkökitara. Piti vireensä ja oli muutenkin homma kohdillaan ja ainoa mikä häiritsi siinä oli kaularaudan säädön paikka eli oli siellä bodyn puoleisessä kaulan päässä.
 
Ainakin tuon omistamani perusteella sekä mitä noita käpistelly niin ihan kelpo vehkeitä. Nyt en muista miten on tuon kaulan säädön paikka noissa muissa.

Laulava Kylätohtori: Onkos nuo Classic Playerit mistään kotoisin? Mehikon ihmeet kitaroivalle maailmalle?
 
Ja ennen kaikkea 50's mallit vaahterakaulalla...
 
Sama asia kuin Classic Series stratot, mutta nykyaikaseilla radiuksella ja jenkkimikeillä. Varmasti yhtä hyviä ovat kuin em. Classicit.

Laulava Kylätohtori: Onkos nuo Classic Playerit mistään kotoisin? Mehikon ihmeet kitaroivalle maailmalle?
 
Ja ennen kaikkea 50's mallit vaahterakaulalla...
 
Minulla on nimenomainen 50's vaahterakaulalla. Hyvä juttu tuossa on 2-point talla ja lukkovirittimet eli vähän modernimpaa tekniikkaa. Hyvä soitin, ei ole ollut mitään valittamisen aihetta. Kaula on paksu, mutta V-muoto vähentää hieman sen ankeutta eli ei tunnu ihan niin paksulta.

Kiitän vastauksista - kaikkia yhdessä ja erikseen.
 
Eli hyvä peli kyseessä. Olisikos tämä laadultaan siellä samalla orrella japanilaisen Tokain kanssa?

Laulava Kylätohtori: Kiitän vastauksista - kaikkia yhdessä ja erikseen.
 
Eli hyvä peli kyseessä. Olisikos tämä laadultaan siellä samalla orrella japanilaisen Tokain kanssa?
 
Ehkä oon puolueellinen Tokain suhteen, mutta mun mielestä yleisesti ne on edelleen laadukkaammin tehtyjä soittimia kuin mehikolaiset Fenderit vaikken juurikaan mitään pahaa noista kalliimmista ole kuullutkaan, mukaanlukein Classicit ja Classic Playerit. Kuitenkin ne ei ihan vertaannu keskenään kun Tokain kaupasta saatavat Stratot on nk. perusmalleja kun taas noi Classicit on vähän niinkuin vintits reissueita ennenvanhaan-ominaisuuksilla, että se on lähinnä mitä kitaraltaan haluaa.

Fenderiltäkin tuli näköjään tuommoinen -suunnittele itse- ohjelma.
https://www.youtube.com/watch?v=e1QOpl2s4aQ

Huomasin, että minulla on volumepotikan lisäksi tapana rullata hitaasti alinta tone-nappia pienemmälle (kun kouraisee kammen alhaalta niin sormet osuu siihen). Pitäisi oikeasti modata kitara niin, että olisi vain keskimmäinen potikka (volume).

Mites tuo Fenderin straton talla periaatteessa säädetään jos käyttää kelluvana? Tuskin varmaan pidetään suorassa kannen mukaan kuten floikka vaan hieman irti kannesta luulen jos haluaa kammella heiluttaa? Aika selväähän se on että kannesta irti jonkin verran varmaan, kunhan kysyn varmistaakseni ja miten muut on tehneet.