Kitarat: kitarakamat ›

Eikun soundi tulee korviin. Tulkinta tapahtuu sitten aivoissa. Ja jätkät joilla ei ole mitään makua tulkitsee paskan konvehdiksi, kuten ne jotka kuuntelee bändiä nimeltä...
 
Just :) Mutta on tässä keskustelussa mielestäni ihan asiallisiakin kommentteja ollut. On näitä minusta välillä ihan hyvä miettiä. Itsekin soitan ensi viikolla uudella putkietusella, silloin soundaa(n) paremmalta ;)

Kirjotinpa muuten artikkelin noista omista soundinaiheuttajista: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=484 Tommosta pintapuolista jutustelua lähinnä.

kuten ne jotka kuuntelee bändiä nimeltä...
 
"Scooped Midle".
 
Kohtalainen artikkeli Reddie!

Saundi tulee tosiaankin soittajasta!
 
Loput 10% on niitä kamoja yms.

"Scooped Midle".
 
Vaan kyllä hyvin soivia kokonaisuuksia tuostakin maailmasta löytyy. Kitara yksistään saa olla middlevoittoinen mutta silloin se samalla vie paljon tilaa äänispektristä joten usein heviä miksutellessa tulee leikeltyä etenkin ylempiä middlejä jotta saadaan laululle tilaa.
 
Asia siis on eri yksin soittaessa, livenä, ja levyllä. Lisäksi havaittuun ääneen vaikuttaa äänen voimakkuus. Ihmisen korva ei aisti eri amplitudin omaavia värähtelyjä täysin lineaarisesti. Tulipas hyvää sanahelinää, mutta anyhow, hyvän soundin tekeminen eri olosuhteissa vaatii kuuntelutaitoa. Turhan usein tulee katsottua niiden namiskoiden asentoa tyyliin "ei tää voi toimia jos bassohana on pakkasen puolella" mutta antaa korvien olla tuomarit soundille eikä silmät. Sama pätee middlehanikkaan. Joskus se soundi vaan toimii jos middlet leikellään pois, ja siihen vaikuttaa kyllä suuresti jo kitaran vire, vahvistimen ja kaiuttimen ominais-toistotaajuudet, akustiikka, tyyli jnejnejnejn....
 
Mutta kyllä taitava kitaristi kuulostaa aina paremmalta huonoilla kamoilla kuin huono kitaristi pro-vermeillä.

Pistetään nyt itekin prosentit kun muillakin on:
 
24% Geenit
36% Enkelipöly
13% Pyhä henki
4% Satunnaistekijät
19% Vuorovesi
3% Laitteisto
1% Ruokavalio

Tuli vaan mieleen näitä kama-arsenaalikirjoituksia lukiessa, että joku aloittelija oikeasti vielä luulee että SEN soundin löytämiseen tarvitaan varmaan hirvittävästi roinaa. Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin. Näillä SE soundi löytyy jos on löytyäkseen. Loppu on vaikka sitä enkelipölyä. Efektointi on sitten asia erikseen, sillä voi halutessaan maustaa tai pilata soundin, tyylitaju ratkaisee.

30% soittotyyli
40% kitara
40% Line6 POD XT Live
 
vahvarikin toki vaikuttaa mutta periaatteessa saan oman saundini mistä tahansa vahvarista...

Tuli vaan mieleen näitä kama-arsenaalikirjoituksia lukiessa, että joku aloittelija oikeasti vielä luulee että SEN soundin löytämiseen tarvitaan varmaan hirvittävästi roinaa. Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin. Näillä SE soundi löytyy jos on löytyäkseen. Loppu on vaikka sitä enkelipölyä. Efektointi on sitten asia erikseen, sillä voi halutessaan maustaa tai pilata soundin, tyylitaju ratkaisee.
 
Näin asia pitkälti lienee. Ja jos vielä vähän katsoo, että hommaa edes hiukan sen kaltaiset kamat kuin niillä esikuvilla on, niin varmasti suunta on hyvä. Ettei siis hommata vuosikerta Les Paulia, jos on tarkoitus soittaa pelkästään kanannyppimiskantria.

Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin.
 
Tosiasiassa paras soundi lähtee signaaliketjusta: itse tehty kitara, piuha, PODxt.
 
Näillä SE soundi löytyy jos on löytyäkseen.
 
Yllämainitulla ketjulla on löytynyt on jo useita NIITÄ soundeja. :)

Tosiasiassa paras soundi lähtee signaaliketjusta: itse tehty kitara, piuha, PODxt.
 
Hyvät saundit PODillakin saa, mutta keikalla tarvitsee kunnon monitoroinnin, mikä ei aina ole mahdollista. Itselläni jää PODxt kotihäröilyvälineeksi jahka saan kerättyä tarpeeksi rahaa ranggaan putkinuppiin. Hyvällä tuurilla olen jo nyt tarpeeksi rikas (ja kohta taas köyhä). :)

Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin. Näillä SE soundi löytyy jos on löytyäkseen.
 
juki have joined to the dark side

No Hei! Tein hopeasta straton... (Ks. omakuva) Ajattelin että SE saundi löytyisi sillä paremmin. Miten niin oftopikkia??? Mitäs vahvistinta suosittelisitte tuolle?

Hyvä soundi lähtee ainoastaan putkivahvistimesta, trankkupelit ei ole ikinä hyvänkuuloisia. Myös kitaran pitää olla kallis.

Tuli vaan mieleen näitä kama-arsenaalikirjoituksia lukiessa, että joku aloittelija oikeasti vielä luulee että SEN soundin löytämiseen tarvitaan varmaan hirvittävästi roinaa. Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin. Näillä SE soundi löytyy jos on löytyäkseen. Loppu on vaikka sitä enkelipölyä. Efektointi on sitten asia erikseen, sillä voi halutessaan maustaa tai pilata soundin, tyylitaju ratkaisee.
 
Niinpä. Kitara, piuha, vahvari. Jos yksi puuttuu ei lähde mitään soundia. Mä voisin löytää hyvät soundit vaikkapa ENGL Fireballista, Monsterikaapelista ja Ibanezin SZ:sta. Tai jos ei miellytä niin vaihdetaan vahvistinta, sormia ei voi vaihtaa. Paitsi Darth Vader.

30% soittotyyli
40% kitara
40% Line6 POD XT Live
 
PODilla tärähtää siis 110%:set soundit. Aika legendaarista ;o)

Ei suinkaan kaikilla loistavillakaan kitaristeilla se tatsi ole tärkein osa soundia, useimmilla osaavilla kitaristeilla on sellainen ns. hyvä perustatsi joka vaikuttaa soundiin mutta jota ei välttämättä pahemmin muista erota.
 
Erittäin hyvin sanottu.
 
Dimebag Darrell
 
Tämän legendan kohdalla puhuttiin mielestäni hienosta soittotekniikasta ja taidosta, mutta ei hänen tatsissaan mitään erikoista tarvinnut olla. Hän osasi soittaa tiukkoja riffejä ja hienoja melodioita tarkasti ja tarvittaessa suurella nopeudella. Se on syy miksi porukka arvostaa häntä. Sama soundi olisi voinut olla jollain muullakin, mutta vastaavaa taitoa todennäköisesti ei. Dimebagilla nimenomaan laitteiden säädöillä oli iso osa soundiin. Jos gainia oli niin paljon, että avustaja sääteli keikalla noisegatea löysemmälle sooloihin, jotta ne ylipäätään kuuluivat niinkuin piti, niin kyllä laitteillakin aika paljon sananvaltaa asiassa oli. Hi-gain jos mikä.
 
Steve Vai
Sama homma tällä kitaristilla. Uskon, että melko saman perussoundin saisi moni aikaiseksi hänen kamoillaan, mutta siihen se loppuisikin. Soittotaidon takia häntä pidetään guruna. Soittotaito tarkoittaa Vai:n kohdalla sitä, että muut eivät pystyisi soittamaan samalla nopeudella niitä melodioita joita hän soittaa, käyttäen samaa soittotatsia joka kohdassa kuin hän käyttää. Yksi kohta (yksi ääni) kerrallaan joku voisi pystyäkin samaan tatsiin, mutta ei jatkumona seuraten.
 
Pat Metheny
Metheny on ihailtavan taitava soittaja ja hänellä on monipuolinen tatsi. Kuitenkin valtava osa hänen soundistaan tulee jatsikopasta ja laajasta stereokaikuisesta puhtaasta vahvistinsoundista... tai toisella hetkellä lankkusähkiksestä ja Rolandin kitarasyntikasta. Jälkimmäisillä hetkillä tatsilla näyttää näkemieni livepätkien perusteella olevan todella vähän merkitystä. Se on ihan sama miten Metheny silloin näppää plektralla kieliä, samalta valaantorvelta kuulostaa. Ainoa vaan, että hänen täytyy soittaa silloin aavistuksen etukäteen muuhun taustaan nähden, koska vanhassa Rolandissa näyttää olevan pieni viive. Hänen melodiantajunsa ja soittotekniikkansa on silloinkin mahtava ja siksi minä diggaan hänen soitostaan paljon. Itseasiassa hänen jatsikoppasoundikin tuntuu olevan toisinaan melkoisesti kompressoitu. Eniten hänen tatsinsa pääsee esille akustisen kanssa.
 
Muita nimettyjä kitaristeja en analysoi kun en ole heidän tuotantoaan tarpeeksi kuullut.
 
Laitteiden - soundi - ei - lähde - sormista - vaan - laitteista.
Sormilla - ei - voi - luoda - soundia - jota - laitteet - eivät - mahdollista.
 
Jormaz kiteytti timantin. Kuvitellaan vaikka fuzz-pedaaleita. Laitetaan niitä kolme peräkkäin ja säädetään soundi, joka meinaa lähteä kiertämään ah' niin ihanasti jostain tietystä kohtaa otelautaa soitettaessa. En tiedä oliko aiemmin mainitussa Elliott Randallin soittamassa biisissä siis jotain tekemistä fuzzien kanssa, mutta laitetaan Elliott nyt säveltämään itselleen noiden kolmen fuzzin kanssa joku melodia ihan vapaasti niinkuin se haluaa. No, se säveltää jonkun, jossa se käyttää sitä ihanaa kiertoa hyödyksi. Sitten tehdäänkin ilkeästi ja vaihdetaan keskimmäinen fuzz johonkin erilaiseen. Elliott säätää ja säätää, mutta ei saa enää samaa ääntä kiertämään. Hän soittaa melodian sitten hiukan apaattisena ja aina välillä joku ääni kiertää mutta ei se oikea. Olisko kamoilla merkitystä... vai onko Elliott kingi ja soittaa miten haluaa, millä vaan?
 
Ja mun osalta tää vänkääminen loppuu tähän.

Hyvä soundi lähtee ainoastaan putkivahvistimesta, trankkupelit ei ole ikinä hyvänkuuloisia. Myös kitaran pitää olla kallis.
 
Piuhassa pitää olla kultaiset päät ja piuha saa olla korkeintaan 3 metriä pitkä. Erillaiset säröttimet myös vain parantaa soundia. Alle
sadan euron säröttimet ovat yleensä huonoja.

juki have joined to the dark side
 
...but he isn't a jedi yet

Tosiasiassa paras soundi lähtee mahdollisimman yksinkertaisesta signaaliketjusta: laadukas kitara, piuha + hyvä putkivahvistin.
 
tässä olen samaa mieltä