Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Jokseenkin näin nimenomaan sarjatyöhön opetetun käsillätekijän näkökulmasta on absurdia miten sataprosenttinen ja hidas käsityö voisi tässä maassa ja tänäpäivinä tuoda mitään järkevää menestystä missään isommassa mittakaavassa, toisaalta jos yritys menestyy juuri ja juuri siten että asiakkaita on sopivasti korreloimaan valmistustahtia, mihin varmasti vaikuttaa absurdi hintapolitiikka, niin tälläisellä mukavalla pintaliidolla suorituspaineitahan ei varmasti ole ja täten ei tarvetta muutokseen.
 
https://tinyurl.com/y8lnnjc5

Onpa täällä muutama kaveri hieman pihalla.
 
Yrittämisessä, jos haluaa menestyä, se keskeisin asia on löytää oma niche.
 
(Niche tarkoittaa erityisen sopivaa toiminta-aluetta, paikkaa tai lokeroa jollekin asialle, olennolle tai ihmiselle.)
 
Siinä kaikki.
 
Ruokangas on tässä onnistunut erityisen hyvin. Maximum respectus!

Laama666: Oletko muuten sitä mieltä, että robotti tekee huonoa työtä eli onko lopputulos sinusta parempi jos tiedät, että ihminen on sen käsipelillä tehnyt?
 
Monella alalla automatisaatio on muuttanut työn luonnetta. Esimerkiksi tällä tietokonealalla, jolla minä työskelen, oli ohjelmistokehityksen alkutaipaleella olemassa vain raakaa CPU:n läheistä konekieltä. Sitä kirjoitettiin käsin työn ja tuskan kautta. Siten keksittiin symbolinen assembler, jossa konekäskyt oli mm. korvattu vähän ihmiselle ymmärrettävimmillä symboleilla ja muitakin helpotuksia tuli ohjelmoijan työhön. Kuitenkin käsityötä tehtiin edelleen hyvin lähellä tietokoneen rautaa ja CPU:ta.
 
Mutta sitten keksittiin, että ihmisen on helpompi ajatella korkeamman tason kielillä ja syntyi Fortraninin kaltaisia abstraktimpia kieliä, jotka olivat ihmiselle helpompia käyttää, mutta kauempana koneesta. Nämä myös vähensivät merkittävästi käsityön tarvetta ja alkuun kääntäjäohjelmia saatettiin halveksia ja pidettiin parempana, että ihminen nysväisi edelleen assemblerilla vaan kaiken. Kuitenkin kehitys tuli siihen pisteeseen, että kääntäjäohjelmistoista kehittyi niin loistavia, että assembler-ohjelmoinnille on nykyään enää hyvin rajallisia käyttökohteita.
 
Nuo kääntäjäohjelmistot ovat minusta samalla viivalla robottiteknologian kanssa. Nykyään ihminen voi keskittyä ohjelmoimaan robotin tekemään mekaanisen työn. Ja lopputulos on siistiä.
 
Asuuko kukaan muuten puutalossa? Pitäisikö tukit ja lankutkin jonkun työpajassaan pokasahalla käsin sahata, jotta asuntoon voisi muuttaa? Vai riittääkö talon mojoon, että koneet hoitavat?
 
Miten sä saat syötyä suolakurkkuja kun pää ei mahu purkkiin?

Lifelover: Miten sä saat syötyä suolakurkkuja kun pää ei mahu purkkiin?
 
Voitko tarkentaa tätä kysymystäsi? En saanut siitä mitään rationaalista sisältöä irti vaikka onnistuitkin lainaamaan kirjoitukseni kokonaisuudessaan. Oliko sinulla joku oma ajatus, jonka osaisit selvästi ja loogisesti kirjoittaa auki?

Laama666: Voitko tarkentaa tätä kysymystäsi? En saanut siitä mitään rationaalista sisältöä irti vaikka onnistuitkin lainaamaan kirjoitukseni kokonaisuudessaan. Oliko sinulla joku oma ajatus, jonka osaisi selvästi ja loogisesti kirjoittaa auki?
 
Se olikin retorinen kysymys.

Pop Corn: Onpa täällä muutama kaveri hieman pihalla.
 
Yrittämisessä, jos haluaa menestyä, se keskeisin asia on löytää oma niche.
 
(Niche tarkoittaa erityisen sopivaa toiminta-aluetta, paikkaa tai lokeroa jollekin asialle, olennolle tai ihmiselle.)
 
Siinä kaikki.
 
Ruokangas on tässä onnistunut erityisen hyvin. Maximum respectus!
 
Tämä on olennaista. Kyse ei ole pelkästään soittimesta (tai mistään tahansa tuotteesta) vaan myös mielikuvista ja arvoista, joita siihen liitämme. Juha Ruokangas toteaa, että on olemassa riittävän suuri asiakaskunta, joka antaa lisäarvoa sille, että Ruokangas kitara on yhden soitinrakentajan rakentama. On oikeastaan turha väitellä siitä, johtaako eri valmistusmenetelmä (sarjatuotanto, CNC) eri lopputulemaan, koska kyse on siitä, mitä asioita potentiaalinen ostaja arvottaa. Yhtä lailla voidaan kysyä, mitä järkeä on ostaa F-firman kitara, kun vastaavanlaisen voi saada halvemmalla. Kitara on hintansa väärti, jos ostaja antaa lisäarvoa sille, mitä lavassa lukee ja haluaa kyseisen firman kitaran. On pelkästään hienoa, että yrittäjä pystyy menestymään tekemättä kompromisseja toimintafilosofiansa osalta.

Lifelover: Se olikin retorinen kysymys.
 
Oli mikä oli, aika kummalliselta se vaikuttaa.
 
Käsityön määritelmäkin kiinnostaa, eikä se ole pysynyt aikojen saatossa muuttumattomana. Ennen kuin sähkötyökalut keksittiin, kaikki piti tehdä mekaanisesti käsin. Meillä oli koulussa vinteleitä eli porakoneita, joita veivattiin käsipelillä reikien poraamiseksi, epävakaata ja rasittavaa vatkausta. Hidasta myös.
 
Varmaan useimmissa soitinpajoissa kuitenkin käytetään jo sähköä. On ehkä hiomakoneita, sähköporia, höyläyskoneita ja kaikenlaista. Näitä käytetään surutta "käsitöissä" vaikka tosimies vatkaisi vintelillä.
 
Miksipä robottitekniikan käyttö olisi sen kummempaa. Ihmiselle enemmän suunnittelua, ohjelmointia, laadunvalvontaa, bisnesten managerointia.
 
Mutta kuten Juha sanoi, firmoilla täytyy olla joku keino erottua muista ja nimenomaan erottua jotenkin edukseen. Jos Ruokangas alkaisi käyttää robotteja, niin mitä sanoisi asiakaskunta? Onko heille oleellista, että joka vaiheen tekee joku käsin vai voiko teknisen kehityksen hyväksyä? Tulisiko uusia asiakkaita jos hinnat putoaisivat vaikka koneiden avulla? Hankalia kysymyksiä.
 
Juhalla on vastuu paitsi omasta leivästään, myös duunareiden. Hän vaikuttaa olevan analyyttinen, suunnitelmallinen ja rehellinen kaveri. Ei se ole helppoa päättää strategioista. En tietenkään lähde häntä neuvomaan mihinkään suuntaa, en tiedä vastauksia. Mutta näitä juttuja on hyvä pohtia.

milahtee: Tämä on olennaista. Kyse ei ole pelkästään soittimesta (tai mistään tahansa tuotteesta) vaan myös mielikuvista ja arvoista, joita siihen liitämme. Juha Ruokangas toteaa, että on olemassa riittävän suuri asiakaskunta, joka antaa lisäarvoa sille, että Ruokangas kitara on yhden soitinrakentajan rakentama. On oikeastaan turha väitellä siitä, johtaako eri valmistusmenetelmä (sarjatuotanto, CNC) eri lopputulemaan, koska kyse on siitä, mitä asioita potentiaalinen ostaja arvottaa. Yhtä lailla voidaan kysyä, mitä järkeä on ostaa F-firman kitara, kun vastaavanlaisen voi saada halvemmalla. Kitara on hintansa väärti, jos ostaja antaa lisäarvoa sille, mitä lavassa lukee ja haluaa kyseisen firman kitaran. On pelkästään hienoa, että yrittäjä pystyy menestymään tekemättä kompromisseja toimintafilosofiansa osalta.
 
"On pelkästään hienoa, että yrittäjä pystyy menestymään tekemättä kompromisseja toimintafilosofiansa osalta"
 
Juuri näin. Rahat pois!

Mielenkiintoisempaa olisi kuulla kokemuksia Ruokankaan eri kitaramalleista. Myös niistä negatiivisista kokemuksista, jos sellaisia jollakin on.

milahtee: Tämä on olennaista. Kyse ei ole pelkästään soittimesta (tai mistään tahansa tuotteesta) vaan myös mielikuvista ja arvoista, joita siihen liitämme.
 
Aivan. Osaisinkohan jotenkin kiteyttää nämä kaksi vastakkaista näkökantaa, jolloin painopiste tässä ketjussa voisi siirtyä takaisin itse kitaroihin ja niistä puhumiseen kuten joku jo ehtii ehdottaakin. Onhan tämä filosofointikin kiinnostavaa, mutta monesti se ei oikein johda mihinkään.
 
Eli tuntuisi olevan kaksi ihmisryhmää:
 
1) Kaltaiseni ihmiset, joille oikeastaan vain lopputuotteen laatu on ratkaiseva tekijä. Romanttinen mielikuva käsitöitä tekevästä mestarirakentajasta ei anna lisäarvoa soittimelle. Itsestäni voisin sen lisätä, että valmistusprosessin eettisyys on toki tärkeää. Eli en halua tukea mitään orjuuttavia hikipajoja kaukoidässä jne. Mutta automaation käyttö täysin okei jos se laskee hintoja ja tuottaa hyvää laatua.
 
2) Käsityötä itseisarvona pitävät ihmiset. Heille on tärkeää, että tuote on tehty vanhalla metodilla ja sanomansa mukaan he saavat jopa kiksejä siitä jos pääsevät seuraamaan miten soitinta rakennetaan.
 
Näitä näkökantoja voinee molempia kunnioittaa vaikka niiden yhteensovittaminen taitaakin olla mahdotonta.

Laama666: Ymmärrän hyvin näkökantasi ja filosofianne, se oli selkeästi perusteltu ja sille on tilausta. Toivon bisneksillenne pitkää ikää ja menestystä.
 
Mutta oma henkilökohtainen näkemykseni on tältä osin vastakkainen eli en kitaran potentiaalisena ostajana haluaisi maksaa siitä, että joku mestarirakentaja on käsin vaikka sahaillut puuta. Minulle siis on ihan samantekevää onko puun sahannut tietokoneen ohjaama robotti vai ihminen kunhan se lopputulos on toivotunlainen. En silti sano, etteikö ihmisen panos olisi edelleen merkittävä.
 
Kiitoksia. Itse en näkisi että näkemyksemme ovat mitenkään vastakkaisia. Ehkä selostin asian epäselvästi, kun on itselleni olevinaan niin selkeä juttu. :)
 
Siis - me tehdään noin 100-120 kitaraa vuodessa tällä ryhmäkoolla. Jos hankkisimme CNC-koneen ja tekisimme edelleen saman määrän kitaroita, niin joutuisimme nostamaan hintoja, koska kulumme olisivat kasvaneet rajusti kalliin koneen vuoksi. Jotta taas voisimme laskea hintoja (tai pitää ne nykyisellä tasolla) CNC-koneen voimin, niin meidän tulisi samalla myös kasvattaa tuotantoa vaikkapa 200-300 kitaraan vuodessa, jotta kasvaneet kulut saadaan kompensoitua. Ongelma tässä on siinä, että CNC-kone tekee vain pienen osan kitaran työvaiheista. Puuosien muotoiluun kuluu alta 10% koko kitaran työprosessiin kuluvasta ajasta, olipa kyseessä CNC-koneella tehdyt puutyöt tai meidän tapauksessamme kopiojyrsimellä (pin router) tehdyt puutyöt. Eli nyt - jotta saisimme tehtyä 200-300 kitaraa uuden CNC-koneen voimin, minun täytyisi palkata myös lisää jengiä. Ja kun olisi lisää jengiä ja enemmän kitaroita, täytyisi satsata lisää markkinointiin että saadaan kaikki kitarat myytyä. Niin ja täytyisi ostaa tuplasti puuta ja muuta kamaa. Ehkä muuttaa isompiin tiloihinkin...
 
Tämä on se polku (=oravanpyörä) jolle emme halua astua. Emme halua tehdä enemmän kitaroita, koska se ei millään muotoa auttaisi meitä tekemään parempia kitaroita, vaan väistämättä aikaa myöden homma alkaisi maistua kirjaimellisesti puulta - ja kun näin kävisi, kitarat eivät enää olisi yhtä hyviä, koska emme olisi enää yhtä motivoituneita kuin nyt. Kun ei ole motivoitunut, ei kiinnosta hinkata satulaluusta ihan yhtä hyvää. Ja sitten kitaran vireessä pysyvyys ja soitettavuus kärsii - tämä yhtenä rautalangasta väännettynä esimerkkinä...
 
Käyttämämme jyrsinkoneen tyyppi (automaatti vai manuaali) ei siis ole mitenkään mustavalkoinen juttu, tyyliin että manuaalijyrsimellä tehdään kalliita kitaroita ja CNC-jyrsimellä tehdään halpoja kitaroita. Kitaran hinta muodostuu yhteenlaskettuna kaikista yritystoiminnan eri kuluista, joista yksi on itse kitaran valmistukseen kulunut työaika - josta siis jyrsintä näyttelee varsin pientä osaa. Muita kuukausittaisia kuluja ovat esim. kitaroiden materiaalit ja osat, firman toimitiloista aiheutuneet vuokrat (tai meidän tapauksessa pankkilaina), vakuutukset, koneiden ylläpito, terät, markkinointi yms yms yms yms... Eli loppumetreillä väittäisin että käytetyn jyrsinkonetyypin merkitys kitaran hinnanmuodostuksessa on jotain promilleluokkaa.
 
Selkeyttikö tämä?

Juha Ruokangas: Selkeyttikö tämä?
 
Eipä tuota selvemmin voi sanoa.
Tiivistettynä puntarissa on siis kulut vs lisäarvo.

Juha Ruokangas: Kiitoksia. Itse en näkisi että näkemyksemme ovat mitenkään vastakkaisia. Ehkä selostin asian epäselvästi, kun on itselleni olevinaan niin selkeä juttu. :)
 
---TÄSTÄ POISTETTU SELITYS---
 
Selkeyttikö tämä?
 
Kyllä, kiitos kovasti. Käsitykseni valmistusprosessista oli selvästi vääristynyt ja yliarvioin sen automaation vaikutuksen kustannuksiin. Selvästi tuota käsityötä vaaditaan väistämättä paljon enemmän kuin kuvittelinkaan.
 
Soittimienne laatuahan eli lopputulosta en ole koskaan kuullut kenenkään moittivan eli selvästi homma toimii. Hinnoista näyttää tulevan joskus sanomista, mutta kuten mainitsin aiemmin, myyjä voi vapaassa maassa pyytää mitä haluaa ja jos kitaroille riittää ostajia, on se mielestäni vahva osoitus siitä, että hinnoittelu on kohdallaan.
 
Jatkakaa vaan samaan malliin ja toivottavast mnetin tuleva ekskursio on kaikille osapuolille antoisa.

Katselin tuota mikä oli ebayssa myynnissä. Hienolaatuiset kuvat. Näkee sen viimeistelyn tason mikä on otelaudassa ja nauhoissakin. Ja eri puumateriaalit. Nämä niinkun selkeästi laitetaan viimeisen päälle eikä työn määrässä tingitä. Ja nuo inlayt, silkkaa taidetta. Itsellä on K. yairi akustinen ja niissä on vähän vastaavaa laatua. Käsityössä ei tingitä, monta puulaatua käytetään ja viimeistelyn laatu näkyy ja tuntuu. Vähän turhaakin luksusta, koska siitähän tykkää kaikki.
Nämä on aika uniikkeja soittimia ja halukkaat maksaa. Ja niin sen pitää ollakin.

Juha Ruokangas: Kiitoksia. Itse en näkisi että näkemyksemme ovat mitenkään vastakkaisia. Ehkä selostin asian epäselvästi, kun on itselleni olevinaan niin selkeä juttu. :)
 
Siis - me tehdään noin 100-120 kitaraa vuodessa tällä ryhmäkoolla. Jos hankkisimme CNC-koneen ja tekisimme edelleen saman määrän kitaroita, niin joutuisimme nostamaan hintoja, koska kulumme olisivat kasvaneet rajusti kalliin koneen vuoksi. Jotta taas voisimme laskea hintoja (tai pitää ne nykyisellä tasolla) CNC-koneen voimin, niin meidän tulisi samalla myös kasvattaa tuotantoa vaikkapa 200-300 kitaraan vuodessa, jotta kasvaneet kulut saadaan kompensoitua. Ongelma tässä on siinä, että CNC-kone tekee vain pienen osan kitaran työvaiheista. Puuosien muotoiluun kuluu alta 10% koko kitaran työprosessiin kuluvasta ajasta, olipa kyseessä CNC-koneella tehdyt puutyöt tai meidän tapauksessamme kopiojyrsimellä (pin router) tehdyt puutyöt. Eli nyt - jotta saisimme tehtyä 200-300 kitaraa uuden CNC-koneen voimin, minun täytyisi palkata myös lisää jengiä. Ja kun olisi lisää jengiä ja enemmän kitaroita, täytyisi satsata lisää markkinointiin että saadaan kaikki kitarat myytyä. Niin ja täytyisi ostaa tuplasti puuta ja muuta kamaa. Ehkä muuttaa isompiin tiloihinkin...
 
Tämä on se polku (=oravanpyörä) jolle emme halua astua. Emme halua tehdä enemmän kitaroita, koska se ei millään muotoa auttaisi meitä tekemään parempia kitaroita, vaan väistämättä aikaa myöden homma alkaisi maistua kirjaimellisesti puulta - ja kun näin kävisi, kitarat eivät enää olisi yhtä hyviä, koska emme olisi enää yhtä motivoituneita kuin nyt. Kun ei ole motivoitunut, ei kiinnosta hinkata satulaluusta ihan yhtä hyvää. Ja sitten kitaran vireessä pysyvyys ja soitettavuus kärsii - tämä yhtenä rautalangasta väännettynä esimerkkinä...
 
Käyttämämme jyrsinkoneen tyyppi (automaatti vai manuaali) ei siis ole mitenkään mustavalkoinen juttu, tyyliin että manuaalijyrsimellä tehdään kalliita kitaroita ja CNC-jyrsimellä tehdään halpoja kitaroita. Kitaran hinta muodostuu yhteenlaskettuna kaikista yritystoiminnan eri kuluista, joista yksi on itse kitaran valmistukseen kulunut työaika - josta siis jyrsintä näyttelee varsin pientä osaa. Muita kuukausittaisia kuluja ovat esim. kitaroiden materiaalit ja osat, firman toimitiloista aiheutuneet vuokrat (tai meidän tapauksessa pankkilaina), vakuutukset, koneiden ylläpito, terät, markkinointi yms yms yms yms... Eli loppumetreillä väittäisin että käytetyn jyrsinkonetyypin merkitys kitaran hinnanmuodostuksessa on jotain promilleluokkaa.
 
Selkeyttikö tämä?
 
Kiitos Juha sinulle, että avasit tätä ansaintalogiikka-asiaa ulkopuolisille. Analogia on aika sama kuin meidän jutussa, joten uskon, että ymmärrän missä mennään.

Laama666: Kyllä, kiitos kovasti. Käsitykseni valmistusprosessista oli selvästi vääristynyt ja yliarvioin sen automaation vaikutuksen kustannuksiin. Selvästi tuota käsityötä vaaditaan väistämättä paljon enemmän kuin kuvittelinkaan.
 
Soittimienne laatuahan eli lopputulosta en ole koskaan kuullut kenenkään moittivan eli selvästi homma toimii. Hinnoista näyttää tulevan joskus sanomista, mutta kuten mainitsin aiemmin, myyjä voi vapaassa maassa pyytää mitä haluaa ja jos kitaroille riittää ostajia, on se mielestäni vahva osoitus siitä, että hinnoittelu on kohdallaan.
 
Jatkakaa vaan samaan malliin ja toivottavast mnetin tuleva ekskursio on kaikille osapuolille antoisa.
 
Kiitos. Olisi hienoa jos pääsisit tuolle ekskursiolle mukaan. Tässähän olisi yksi oiva teema nimittäin pohtia yhdessä, että onko löydettävissä joku keino tehdä kitaroita Suomessa kasvattamatta volyymia, pudottamatta laatua, ylläpitämällä meidän näkyvyyttämme nykyisellä tasolla - mutta silti veloittaa kitaroista pienempää hintaa. Joudun harmikseni toteamaan että itse en ole moista keinoa löytänyt. Tätä alleviivaa sekin että nykyisellä hintatasollamme 22 vuotinen yrittäjän taival ei ole minua vaurastuttanut, vaan lähinnä tuottanut jokapäiväisen leivän niin minulle kuin muille tiimin jäsenille. Ehkäpä joku teistä keksisi konstit meille..! :)

Juha Ruokangas: Kiitos. Olisi hienoa jos pääsisit tuolle ekskursiolle mukaan. Tässähän olisi yksi oiva teema nimittäin pohtia yhdessä, että onko löydettävissä joku keino tehdä kitaroita Suomessa kasvattamatta volyymia, pudottamatta laatua, ylläpitämällä meidän näkyvyyttämme nykyisellä tasolla - mutta silti veloittaa kitaroista pienempää hintaa. Joudun harmikseni toteamaan että itse en ole moista keinoa löytänyt. Tätä alleviivaa sekin että nykyisellä hintatasollamme 22 vuotinen yrittäjän taival ei ole minua vaurastuttanut, vaan lähinnä tuottanut jokapäiväisen leivän niin minulle kuin muille tiimin jäsenille. Ehkäpä joku teistä keksisi konstit meille..! :)
 
Kiitos kutsusta, mutta olen melkoisen eristäytynyt erakkoluonne, joka nykyään viihtyy pääasiassa kotisohvallaan. Lähden harvoin kotoani minnekään. Lisäksi olen parempi ilmaisemaan asiat kirjallisesti kuin suullisesti.
 
Ja mitä tulee hinnoittelupolitiikkaanne, olen varma, että olette itse pohtineet asiat tarkkaan läpi ja hinnat on mitä on. Olen hinnoistanne sanonut tässä ketjussa vain sen, että esimerkiksi se mahdollinen tingattu hinta 5500€ siitä yhdestä Unicornista on liikaa meikäläiselle. En maksa mistään kitarasta niin paljon eli kyseessä ei ole kohdistettu kritiikki teidän tuotteitanne kohtaan, vaan kyse on periaatteellisesta kipurajasta.
 
Näistä "Rahat pois" huuteluista sinun ei kannata itseesi ottaa. Yrittäjän arki on kovaa, sen tiedän itsekin sillä vaimoni irtisanoutui vakiotyöstään ja alkoi freelancer ohjelmoijaksi ja muusikoksi. Kaikenlaisia kuluja on maksettavana ja työt ei ole aina varmoja. Varmasti näillä ahneudesta syyttäjillä on vain väärä käsitys, että bisneksenne tekisi teistä sikarikkaita.

Juha Ruokangas: Kiitos. Olisi hienoa jos pääsisit tuolle ekskursiolle mukaan. Tässähän olisi yksi oiva teema nimittäin pohtia yhdessä, että onko löydettävissä joku keino tehdä kitaroita Suomessa kasvattamatta volyymia, pudottamatta laatua, ylläpitämällä meidän näkyvyyttämme nykyisellä tasolla - mutta silti veloittaa kitaroista pienempää hintaa. Joudun harmikseni toteamaan että itse en ole moista keinoa löytänyt. Tätä alleviivaa sekin että nykyisellä hintatasollamme 22 vuotinen yrittäjän taival ei ole minua vaurastuttanut, vaan lähinnä tuottanut jokapäiväisen leivän niin minulle kuin muille tiimin jäsenille. Ehkäpä joku teistä keksisi konstit meille..! :)
 
Mutta onko se hinta edes mikään ongelma? kitarasi tekevät nähdäkseni hyvin kauppansa ja niitä näkee tuolla torillakin joskin käytettynä hinta jo sitten laskee, mutta niinhän se aina tekee eikä varmaan syö sun markkinoita? eikös pajaltanne löydy kuitenkin useampaan hintasegmenttiin kitaroita jos ei ota ihan viimeisen päälle näyttäviä kansipuita, niin jopa minulla saattaisi olla varaa semmoiseen. Toisaalta prenium kitaroita kaipaavalle maksukykisemmällekin väestön osalle löytyy sopivia.
 
Minä olen yhtä sun nimeä kantavaa kitaraa kokeillut, se oli semmoinen telekasterin näköinen (onko se se mojoblues mallinimi?) ja en minä siitä mitään moitittavaa löytänyt. En ole riittävän asiantuntija osatakseni arvioida onliko se parempi kuin vaikka Fenderin CS tele tai vintagesarjan tele, mutta ajattelin että kun hinta on aika lähelle samaa niin onhan se kuitenkin paljon ekologisempi vaihtoehto ostaa ktimainen kitara kuin tuottaa se valtameren takaa. Lisäksi olen pohtinut, että olisiko paikallisella pajalla tekijöillä myös ymmärrystä täkäläisiin sääolosuhteisiin. En ole kuullut yhdestäkään Ruokankaasta josta olisi kaula kuivunut ropelliksi.
 
Niin tai näin, en tiedä mahtaisinko joskus itsekin pajasi ovea kolkutella. Kunnioitan kuitenkin suuresti sinua ja muitakin suomalaisia soitinrakentajia ja pidän erityisenä suosionosoituksena, että viitsit osallistua näihin meidän keskusteluihin ja oikoa pahimpia väärinkäsityksiä.

hallu: pidän erityisenä suosionosoituksena, että viitsit osallistua näihin meidän keskusteluihin ja oikoa pahimpia väärinkäsityksiä.
 
Totta. Tämä CNC/automaatiojuttu lähti väärille raiteille virhetulkintojen takia. Ainakin nyt jäin siihen käsitykseen, että Ruokankaan pajalla ei olekaan mitään periaatteellista vastustusta automaationkin käyttöön, vaan syyt ovat ihan järjellisiä.

Laama666: Oletko muuten sitä mieltä, että robotti tekee huonoa työtä eli onko lopputulos sinusta parempi jos tiedät, että ihminen on sen käsipelillä tehnyt?
 
Ylempänä kommentoin sitä, että on hyvä, että joku tekee käsilläänkin töitä niiden robottien sijaan enkä ottanut kantaa mikä tapa tekee toistaan parempaa jälkeä.
 
EDIT: Niin ja olen sitä mieltä Ruokankaan kitaroista, että ne on laatua isolla L:llä ja helvatan hienoja soittimia :D