Kitarat: kitarakamat ›

Strymon :D

Joo.. kun vanha kaarti kuukahtaa, niin harvassa ovat ne, joita kiinnostavat antiikkiset sähkökitarat. Nykyjengillä ei ole kitaraa soittavia idoleita.
 
Voi olla että keräily alkaa muutenkin olla out, kun kämpät pienenevät parin neliömetrin komeroiksi. Ei sinne huvita haalia mitään ylimääräistä. Pianojen kohdallahan tämä näkyy jo nyt. Niitä annetaan ilmaiseksi, jos joku vaan huolii.

Kefiiri: Joo.. kun vanha kaarti kuukahtaa, niin harvassa ovat ne, joita kiinnostavat antiikkiset sähkökitarat. Nykyjengillä ei ole kitaraa soittavia idoleita.
 
Voi olla että keräily alkaa muutenkin olla out, kun kämpät pienenevät parin neliömetrin komeroiksi. Ei sinne huvita haalia mitään ylimääräistä. Pianojen kohdallahan tämä näkyy jo nyt. Niitä annetaan ilmaiseksi, jos joku vaan huolii.
 
Mitä nyt bluesin juurilta on syntymässä joku viisi miljardia ihmistä lisää ja elintaso ja sivistys kokoaa koko ajan. Voi olla, että kaipuu lähteille tulee olemaan iso. Tai sitten ei.

Kefiiri: Voi olla että keräily alkaa muutenkin olla out, kun kämpät pienenevät parin neliömetrin komeroiksi. Ei sinne huvita haalia mitään ylimääräistä. Pianojen kohdallahan tämä näkyy jo nyt. Niitä annetaan ilmaiseksi, jos joku vaan huolii.
 
Taitaa suurin syy pianon myynnin romahtamiseen olla digitaaliset kosketinsoittimet? En tiedä mutta näin epäilen.

Kefiiri: Joo.. kun vanha kaarti kuukahtaa, niin harvassa ovat ne, joita kiinnostavat antiikkiset sähkökitarat. Nykyjengillä ei ole kitaraa soittavia idoleita.
 
Voi olla että keräily alkaa muutenkin olla out, kun kämpät pienenevät parin neliömetrin komeroiksi. Ei sinne huvita haalia mitään ylimääräistä. Pianojen kohdallahan tämä näkyy jo nyt. Niitä annetaan ilmaiseksi, jos joku vaan huolii.
 
Yhtälailla niitä idoleita on nykyäänkin, ja nuorempi porukka vain keräilee modernimpaa tavaraa kuin vintageksi luokiteltavat soittimet. Moni hankkii tai on hankkinut perinteisten putkivahvistimien tilalle tai rinnalle digitaalisia laitteita. Osaa ei vain kiinnosta perinteisempiin sähkökitaroihin ja vahvistimiin liittyvä esineen historian tai keräilyn arvo.

Kefiiri: Joo.. kun vanha kaarti kuukahtaa, niin harvassa ovat ne, joita kiinnostavat antiikkiset sähkökitarat. Nykyjengillä ei ole kitaraa soittavia idoleita.
 
Voi olla että keräily alkaa muutenkin olla out, kun kämpät pienenevät parin neliömetrin komeroiksi. Ei sinne huvita haalia mitään ylimääräistä. Pianojen kohdallahan tämä näkyy jo nyt. Niitä annetaan ilmaiseksi, jos joku vaan huolii.
 
Piano on iso ja äänekäs soitin. Käytännöllisyyden hyöty digitaalisuudesta on jo niin iso, että tatsin ero akustiseen annetaan anteeksi. Putkivahvistimissa laadukkaat keinokuormat pehmentää tätä eroa ja analogisetkin sähkösoittimet skaalautuvat isoa akustista pianoa paremmin eri kotiympäristöihin.
 
Aika näyttää onko sähkökitaran halajat tulevaisuudessa harvassa. Musiikki on niin olennainen osa ihmisenä olemista, että vaikea kuvitella ihmiskunnan luopuvan siitä pelkästään siksi, että siihen liittyy vaivaa. Minä en näe nuorta sukupolvea niin erilaisena, että se luopuisi musiikista istuisi pienessä komeron kokoisessa asunnossaan pelaamassa vaan pleikkaria.
 
Ne nuoret keitä itse olen nähnyt ja oppinut tuntemaan rakastavat, pelkäävät, kaipaavat, toivovat ja unelmoivat aivan kuten mekin aikanamme. Olen aivan varma, että osa heistä haluaa tehdä siitä lauluja ja toinen osa kuunnella niitä lauluja. Minusta ajatus, että nuoret luopuisivat musiikista on järjen vastainen. Jos nuoret eivät luovu musiikista (kuten itse oletan) he eivät luovu myöskään soittimista, koska soittimet ovat välttämättömiä elävän musiikin esittämiseen ja kitara on soitin..... jopa yksi käyttökelpoisimmista elävän musiikin esittämiseen.
 
E: pitää sen verran muuten pakittaa, että vaikka kitaralla näyttää olevan edelleen vahva asema popularistisessa musiikissa, niin kitarasankareiden aika on jollain tavalla jäämässä taakse. Se ehkä aiheuttaa joillekin sen tunteen, että koko kitara katoaa ja kitarismi katoaa, mutta eihän se mihinkään katoa. Se muuttaa vain muotoaan. Naismuusikoiden esiinmarssi biisintekijöinä ja itsenäisinä artisteina ja muusikoina muuttaa kenttää ja kun mimmit ottaa skitan haltuun, niin sen rooli ja käyttötavat muuttuvat. Ehkä se näin viiskymppisenä setäihmisenä tuntuu vähän pelottavaltakin, mutta en kuitenkaan olisi kitaran tulevaisuudesta huolissani.

ÄrGee: ..............Osaa ei vain kiinnosta perinteisempiin sähkökitaroihin ja vahvistimiin liittyvä esineen historian tai keräilyn arvo.
 
Ei ehkä keräilyarvo, mutta käyttöarvo kiinnostaa. Ja putkivahvistimet ja sähkökitarat ovat edelleen erittäin käyttökelpoisia välineitä.
 
E: niin tottakai digivahvistimet ja muukin digilaitteisto kulkee sujuvasti rinnalla kun ne on käteviä ja monipuolisia ja laajentavat sähkökitaran käytömahdollisuuksia potenssiin x. mutta en usko, että analogisita välineistä kategorisesti luovutaan jos jokin ulkoinen syy ei siihen pakota (itse ajattelen, että putkien valmistuskielto ympäristösyistä voisi olla sellainen syy).

Kontiak:
 
Most Rapper and Hip-Hop Whatevers, maybe all of them, cant play a single instrument, at least not at any level that could be considered professional. Most of them cant carry a tune, tune a guitar or know a single musical note from anything! Yet they reign supreme and their accomplishments and musical genius is lauded from The New York Times to Rollingstone Magazine, to Forbes to Wallstreet Journal,- just about every major periodical all the way to the Grammys themselves.

http://dougrappoport.com/rap/
 
:----D
 
Joku kalkkis tippunut kyydistä ja nyt katkerana tilittää vai mikä homma?
 
Ei varmaan osaa räpätä yhtään tuo tyyppi.

hallu:
Ne nuoret keitä itse olen nähnyt ja oppinut tuntemaan rakastavat, pelkäävät, kaipaavat, toivovat ja unelmoivat aivan kuten mekin aikanamme. Olen aivan varma, että osa heistä haluaa tehdä siitä lauluja ja toinen osa kuunnella niitä lauluja. Minusta ajatus, että nuoret luopuisivat musiikista on järjen vastainen.
 
Toki toivon itsekin olevani väärässä. Silti luulen, että sähkökitarasta tulee kontrabasson kaltainen marginaali-instrumentti, joka kaivetaan komerosta kun kaivataan epäkäytännöllisyyttä ja menneen maailman tuntua :D
 
Toki musaa jollain systeemillä tulevaisuudessakin tehdään.

Kefiiri: Toki toivon itsekin olevani väärässä. Silti luulen, että sähkökitarasta tulee kontrabasson kaltainen marginaali-instrumentti, joka kaivetaan komerosta kun kaivataan epäkäytännöllisyyttä ja menneen maailman tuntua :D
 
Toki musaa jollain systeemillä tulevaisuudessakin tehdään.
 
Musan tekeminen on tietty prosessi, joka elää ja muuttuu, mutta elävän musiikin esittäminen edellyttää soittimia. Jos ei ole elävää musiikkia, niin se on kuollutta ja sitä en saata uskoa mahdolliseksi tapahtua.
 
E: ennen kuolemaansa isäni puhui enenmmän ja enemmän maailman lopusta ja siitä miten kaikki tuhoutuu lopulta. Ihmettelin hänen synkkyyttään, mutta ymmräsin, hänen oma lähenevä loppunsa sai hänet kadottamaan perspektiivin tulevaisuuteen kokonaan. Ja lopulta hänen maailmansa sitten loppuikin, mutta meidän muiden maailma jatkui.
 
Ehkä joskus ymmärrys omasta rajallisuudesta on myös ymmärrystä siitä, että meidän tuntema maailma vaipuu mukanamme unholaan ja saa meidät arvailemaan mitkä kaikki osat siitä ovat tarpeettomia tuleville sukupolville. Synkkä on ajatus, että perintömme olisi vain pois heitettävä roska ettei sillä olisi lapsillemme mitään käyttöä.
 
Minä itse vaalin isäni perintöä ja haluan uskoa, että lapseni vaalii sitä minkä jälkeeni jätän (oma elämänsä ja kitarat). Minun on vaikea hyväksyä ajatusta, että meidän sukupolvi ei olisi vain yksi kivi pitkässä sukupolvien kiveämässä polussa ja etteikö kulttuuri olisi juuri se kaikkein arvokkain ihmiskunnan omaisuus ja isiemme perintö. Kitara on ollut olemassa sen rapiat neljäsataa vuotta, miksi se perintö juuri tällä kertaa heitettäisiin romukoppaan miksi tämä ketju juuri tähän katkeaisi ?

hallu: E: pitää sen verran muuten pakittaa, että vaikka kitaralla näyttää olevan edelleen vahva asema popularistisessa musiikissa, niin kitarasankareiden aika on jollain tavalla jäämässä taakse. Se ehkä aiheuttaa joillekin sen tunteen, että koko kitara katoaa ja kitarismi katoaa, mutta eihän se mihinkään katoa. Se muuttaa vain muotoaan. Naismuusikoiden esiinmarssi biisintekijöinä ja itsenäisinä artisteina ja muusikoina muuttaa kenttää ja kun mimmit ottaa skitan haltuun, niin sen rooli ja käyttötavat muuttuvat. Ehkä se näin viiskymppisenä setäihmisenä tuntuu vähän pelottavaltakin, mutta en kuitenkaan olisi kitaran tulevaisuudesta huolissani.
 
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uu … -on-seuraus-mahdollisuudesta-valita

Harva kaipaa mitään hurdy-gurdya, mandoliineja tai cembaloa joten en näkisi sähkökitaran katoamista valokeilassa minään ikävänä tai ihmeellisempää asiana.
 
Aika aikaansa kutakin. Wanhukset poraavat, koska ovat pudonneet kärryiltä ja uusien asioiden näkeminen/kokeminen vahvistaa hypoteesin vanhaksi tulemisesta.
 
E: Muutenkin se on hieman hassua olettaa että eliölaji, joka on soittanut fossiililöytöjen perusteella vähintään 32k vuotta (sen ikäinen luuhuilu on löytynyt aikanaan Saksasta) ja laulanut epäilemättä pidempään lopettaisi musiikin harjoittamisen, koska juuri kitaran rämpyttäminen ei satu nykypentuja kiinnostamaan. Melko kitaristia ajatella musikaalisuuden olevan yhtä kuin kitaran soittaminen. Ja hymiö.

hallu: E: ennen kuolemaansa isäni puhui enenmmän ja enemmän maailman lopusta ja siitä miten kaikki tuhoutuu lopulta. Ihmettelin hänen synkkyyttään, mutta ymmräsin, hänen oma lähenevä loppunsa sai hänet kadottamaan perspektiivin tulevaisuuteen kokonaan. Ja lopulta hänen maailmansa sitten loppuikin, mutta meidän muiden maailma jatkui.
 
Minä en näe tätä ollenkaan synkkänä vaan juuri päinvastoin. Kun todella ymmärtää sen että kaikki tuntemamme ja kokemamme tässä maailmankaikkeudessa tuhoutuu (tai muuttaa muotoaan) lopulta, on silloin vapaa elämään ja nauttimaan juuri tästä elämästä. Juuri tämä antaa minulle perspektiiviä elämään ja sen takia en pelkää kuolemaa tai ole enää yleisesti niin huolissani kaikesta. Erittäin hankala selittää, mutta näin se omalla kohdallani on.
 
Funkånaut: Harva kaipaa mitään hurdy-gurdya, mandoliineja tai cembaloa joten en näkisi sähkökitaran katoamista valokeilassa minään ikävänä tai ihmeellisempää asiana.
 
Aika aikaansa kutakin. Wanhukset poraavat, koska ovat pudonneet kärryiltä ja uusien asioiden näkeminen/kokeminen vahvistaa hypoteesin vanhaksi tulemisesta.
 
Juuri näin.

hallu: Piano on iso ja äänekäs soitin. Käytännöllisyyden hyöty digitaalisuudesta on jo niin iso, että tatsin ero akustiseen annetaan anteeksi. Putkivahvistimissa laadukkaat keinokuormat pehmentää tätä eroa ja analogisetkin sähkösoittimet skaalautuvat isoa akustista pianoa paremmin eri kotiympäristöihin.
 
Akustisen pianon ja digipianon ero on jopa ihan täysin satunnaiselle pianonsoittajalle kuten mulle niin iso, että voisi melkein puhua eri instrumenteista. Tatsieroa en myöskään anna anteeksi, hyvänkin digipianon soittotatsi on aivan hirvittävä verrattuna aitoon asiaan.

Juzpe: Akustisen pianon ja digipianon ero on jopa ihan täysin satunnaiselle pianonsoittajalle kuten mulle niin iso, että voisi melkein puhua eri instrumenteista. Tatsieroa en myöskään anna anteeksi, hyvänkin digipianon soittotatsi on aivan hirvittävä verrattuna aitoon asiaan.
 
Kai se on sama juttu kuin akustisen ja sähköisen kitaran välillä, periaatteessa sama soitin ja silti ihan eri soittaa.

Gary Enfield: Kai se on sama juttu kuin akustisen ja sähköisen kitaran välillä, periaatteessa sama soitin ja silti ihan eri soittaa
 
Niin... ja Hallun kirjoituksessa haisee vähän se, että sanontaa "Teoriassa teoria ja käytäntö on sama, mutta käytännössä EI TODELLAKAAN" ei oo oikeen sisäistetty. Toki... tekijät tekee, kirjailijat kirjottaa ja juttumiehet juttelee.

Gary Enfield: Kai se on sama juttu kuin akustisen ja sähköisen kitaran välillä, periaatteessa sama soitin ja silti ihan eri soittaa.
 
Rohkenisin olla eri mieltä vertauksestasi. Sähkö- ja akustisen kitaran ero on periaatteessa äänen vahvistamisessa. Sähköpianossa kyse on kuitenkin koko äänen tuottamisesta, ei pelkästä vahvistamisesta, joten ero kertaluokkaa radikaalimpi. Jos sähkökitarassa ei olisi soivia kieliä lainkaan, vaan plektralla näpäytettäisiin jotain rautalangan pätkää ja sitten sensorit yrittäisivät tulkita, miten sitä näpäytettiin, niin oltaisiin lähempänä vertausta pianoihin.
 
Akustisessa pianossa on mekaaninen vasarasysteemi, jota on varsin hankala kunnolla mallintaa sähköisesti. Kaikki normaalit tai halvat sähköpianot häviävät tatsissa varsin selkeästi, ihan kalleimmista en tiedä, kun en ole kokeillut.

Juzpe: ........... Toki... tekijät tekee, kirjailijat kirjottaa ja juttumiehet juttelee.
 
Mihin kategoriaan noista luet itsesi?

Laulava Kylätohtori: Rohkenisin olla eri mieltä vertauksestasi. Sähkö- ja akustisen kitaran ero on periaatteessa äänen vahvistamisessa. Sähköpianossa kyse on kuitenkin koko äänen tuottamisesta, ei pelkästä vahvistamisesta, joten ero kertaluokkaa radikaalimpi. Jos sähkökitarassa ei olisi soivia kieliä lainkaan, vaan plektralla näpäytettäisiin jotain rautalangan pätkää ja sitten sensorit yrittäisivät tulkita, miten sitä näpäytettiin, niin oltaisiin lähempänä vertausta pianoihin.
 
Akustisessa pianossa on mekaaninen vasarasysteemi, jota on varsin hankala kunnolla mallintaa sähköisesti. Kaikki normaalit tai halvat sähköpianot häviävät tatsissa varsin selkeästi, ihan kalleimmista en tiedä, kun en ole kokeillut.
 
Varmasti näin, mutta ovat siis soittotuntumaltaan hyvin erilaisia, jolloin myös soittotapa muotoutuu erilaiseksi. Ilmaisusta tulee erilaista siitä huolimatta, että näennäisesti tehdään samoja asioita. Pätenee myös rumpuihin versus sähkörumpuihin.

Juzpe: ... tekijät tekee, kirjailijat kirjottaa ja juttumiehet juttelee.
 
Paskat jätkät paskoo