Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf: Kaiva se Jucciz esiin ja näyttämään, kun siellä kerran majailet. Koko mies on yhtä perkeleen twangia. ;D
 
Youtubessa on muutamia miljoonia videoita. Kun aikasi mokomia katselet, huomaat että kitarat soivat toinen toistaan kummallisemmissa asennoissa. Sanahelinää toki tämäkin.
 
----
 
Maailmankaikkeudelle noin yleisesti: Minkähän takia minun piti tähän sotkeentua? Luulinko että ihmiset oikeasti haluavat oppia asioita?
 
No jos rauhoitutaan hieman molemmat...
 
Minä haluan oppia asioita. Kitaroita soitetaan monenlaisissa eri asennoissa. Oman kokemukseni mukaan jotkin jutut on hankalampia toisessa asennossa. Samoin oman opettajani mielestä, tai siis hänen sanojensa mukaan jos on helpompaa opetella ensin klassinen asento ja vasta sen jälkeen kaula sivulle asento kuin toisinpäin.
 
Mä en edelleenkään kiellä harjoittelemisen tarvetta. Olen eri mieltä siitä että treenamisen jälkeen toi asia olisi mulle yhtä helppoa riippumatta kitaran asennosta. Ihan vaan siitä syystä että kieltä vaihtamalla joutuu käsi tekemään monimutkaisempaa liikettä jos haluaa soittaa esimerkiksi kaulamikin kohdalta. Tämä liike on helpompi jos kaula osoittaa sivulle. Jos noilla liikkeen eroilla ei ole mitään merkitystä kun on treenannut tarpeeksi niin sitten hyvä niin. Nyt vain en usko sitä että näin on kun joku niin kommentoi. Ei se tarkoita etteikö sellaista tarvitse treenata. Esimerkiksi pikkauskäden tappinkiin liike on oltava hallussa, ja siihen en usko, että tollasella nurinkurisella multiskaala kitaralla olisi millään tavoin helpottavaa vaikutusta.
 
Jos ihan vakavissasi kirjoittelit, niin lue kirjoitukseni ihan ajatuksen kanssa kokonaan. Kiitos.

tumppusormi:...Jos ihan vakavissasi kirjoittelit, niin lue kirjoitukseni ihan ajatuksen kanssa kokonaan. Kiitos.
 
Halua olla avuksi on ihan aitoa. Joskus pääsee kuitenkin käymään niin, että kuolemanvakavuus jää viesteistäni puuttumaan.
 
Jos ja kun sinulla on se opettaja, niin pyydäpä häntä kiinnittämään huomio siihen plektratekniikkaan seuraavalla kerralla.
 
Sen optimaalisen asennon hakeminen on oikeastaan turhaa vaivannäköä ja epäoleelliseen keskittymistä. Saatat saada jollain tietyllä asennolla hetkellisesti kehitykseltä näyttävän asian tapahtumaan. Siinä käy kuitenkin yleensä niin, että trikki ei toimikaan muiden asioiden kanssa. Mieluummin kannattaa opetella kääntelemään sitä soitinta asennosta toiseen tarpeen mukaan.
 
Kuten aiemmin sanoin, varmuus (rutiini, harjoituksen tuoma osaaminen tms) poistaa tarpeet pohdiskella asentoja. Jos katselet vaikka SRV:n soittoa, huomat että käpälä heiluu kuin basistilauma baaritappelussa ja silti soundi lähtee pääasiassa oikean käden sormista.
 
Ei siis kannata yrittääkään lukita kitaraansa/käsivarsiaan johonkin tiettyyn asentoon, vaan kehittää varmuutta ja osumatarkkuutta siihen plektrakäteen. Tässä tilanteessa se on se ainoa tapa.

Jucciz: Mitä mää nyt oon tehny?
 
Tekisit kauniisti, jos opettaisit jäsen Tumppusormelle vähän plektratekniikkaa.
 
Lausumani twangista kohdallasi ei ollut missään nimessä tarkoitettu moitteeksi.

Jucciz: ...Lisäksi ylenkatsomasi humppamuusikot ovat todennäköisesti huomattavasti kovempia muusikoita kuin sinä itse - ja ainakin keskimääräistä rokkikitaristia huomattavasti monipuolisempia ja tyylitajuisempia.
 
Et kai sinä nyt minulle tätä saarnaa pitänyt?

BugBadWolf: Et kai sinä nyt minulle tätä saarnaa pitänyt?
 
En kun Aristospedeelle, joka selvästikin pitää humppaa helppona ja humppamuusikoita turhina. Muutin vähän sanamuotoja, koska hänelle kirjoitukseni osoitin, vaikka siinä sun kommentti olikin viimeisimpänä. Olipa epäselvästi toimittu, mistä pahoittelut.
 
Ittekään en välitä kuunnella humppaa enkä lue itseäni humppamuusikoksi, mutta sen tiedän, että oikeaoppinen humpan soitto - siitä on leikki kaukana. Siinä mennään eikä meinata.
 
Twangin otin ilman muuta kehuna.

Jucciz:..oikeaoppinen humpan soitto - siitä on leikki kaukana. Siinä mennään eikä meinata...
 
Katselin muuten joskus, kuinka tuubakuskilla meinasi loppua henki kertakaikkiaan, kun vetivät jazz-porukalla rämäkän humpan. Naama oli (ihan yhtään ei tule nyt lapinlisää) sinisenpuoleinen ;D
 
Ei se silti ole ihme että iskelmäpuolta välillä mollataan. Kyllähän sekin on myönnettävä, että paljon on huonosti ja halvalla tehtyä musiikkia. Se, että sitä on melkein samalla mitalla rokkipuolellakin, tahtoo joskus unohtua.

Tanssimusassa pitää opiskella ihan uudet sointukulut, temmot ja taimit. On sitäkin tullut aikoinaa elannoksi tehtyä. Kun siihen menee itse mukaan, alkaa ymmärtämään ja pitämään monista kappaleista joille ei aiemmin korvaansa lotkauttanut.

BugBadWolf: Katselin muuten joskus, kuinka tuubakuskilla meinasi loppua henki kertakaikkiaan, kun vetivät jazz-porukalla rämäkän humpan. Naama oli (ihan yhtään ei tule nyt lapinlisää) sinisenpuoleinen ;D
 
Ei se silti ole ihme että iskelmäpuolta välillä mollataan. Kyllähän sekin on myönnettävä, että paljon on huonosti ja halvalla tehtyä musiikkia. Se, että sitä on melkein samalla mitalla rokkipuolellakin, tahtoo joskus unohtua.
 
Itse asiassa humppakin on helvetin hyvää musiikkia ihan minkä tahansa radio suomipopin esittämän paskan rinnalla...
 
Ei mulla sinänsä ole Kaija Kootakaan vastaan mitään, mutta väkisin herää kysymys, että onko ne käsittämättömän naurettavat soundit tehty ihan tosissaan, vai what the fuck? Ei Kaija silti ole lähellekään huonointa, mitä sieltä tulee...

hollstro: Tanssimusassa pitää opiskella ihan uudet sointukulut, temmot ja taimit. On sitäkin tullut aikoinaa elannoksi tehtyä. Kun siihen menee itse mukaan, alkaa ymmärtämään ja pitämään monista kappaleista joille ei aiemmin korvaansa lotkauttanut.
 
Joo, ja sitten on vielä sekin juttu, että on paljon semmoisia biisejä, joita on tosi hauska soittaa hyvällä ryhmällä, vaikka vapaa-ajalla ei niitä kuuntelekaan. Nää on jänniä juttuja, jotka hiffaa yleensä vasta sitten kun ne osuu kohdalle. Kaiken kaikkiaan bänditouhu avaa kyllä monella tapaa silmiä ja korvia, jos se on riittävän säännöllistä ja ammattimaista.

BugBadWolf: Katselin muuten joskus, kuinka tuubakuskilla meinasi loppua henki kertakaikkiaan, kun vetivät jazz-porukalla rämäkän humpan. Naama oli (ihan yhtään ei tule nyt lapinlisää) sinisenpuoleinen ;D
 
Ei se silti ole ihme että iskelmäpuolta välillä mollataan. Kyllähän sekin on myönnettävä, että paljon on huonosti ja halvalla tehtyä musiikkia. Se, että sitä on melkein samalla mitalla rokkipuolellakin, tahtoo joskus unohtua.
 
Juu, ja siis tuossa vanhassa tanssimusassa sitä meininkiä oli monesti paljon enemmän kuin tässä uuvuttavan tylsässä muovisessa nykypäivän radiopop-iskelmässä, jossa tosissaan mennään paria vakiintunutta sointukiertoa, suoraa kasibassoa ja Coldplay-komppia ("piirakka-piirakka-pulla") tai sitten lippukomppia.
 
Oon välillä yrittänyt tehdä tosissani töitä (ilmeisen turhaan) alleviivatakseni sitä, että (varsinkin nyky)iskelmämusiikki on ihan eri asia kuin vanha tanssimusiikki. Nykyiskelmää on vaikkapa Yö, Kaija Koo, Juha Tapio, Neljänsuora, Taikakuu, hyvänen aika joidenkin mielestä myös Happoradio ja Popeda. Vanha tanssimusiikki on jotain ihan muuta: siellä haitari jyrisee, läskibasso ja isot jousi-/pillisektiot tuuttaavat ja meno on kaikin puolin orgaanisempi, ja ennen kaikkea: biiseissä oli vielä aika hienoja ja mahtipontisiakin sovituksia.
 
E: ollaan jo aika kaukana otsikosta :D

Jucciz: Joo, ja sitten on vielä sekin juttu, että on paljon semmoisia biisejä, joita on tosi hauska soittaa hyvällä ryhmällä, vaikka vapaa-ajalla ei niitä kuuntelekaan. Nää on jänniä juttuja, jotka hiffaa yleensä vasta sitten kun ne osuu kohdalle. Kaiken kaikkiaan bänditouhu avaa kyllä monella tapaa silmiä ja korvia, jos se on riittävän säännöllistä ja ammattimaista.
 
Vaikka ei liity aiheeseen ja muutenkin vastasit ihan toiselle henkilölle, niin olen kyllä samaa mieltä.
En ehkä niin humpan soitosta, mutta monesta muusta musatyylistä. Itse en soita humppaa, niin en siitä oikein tiedä.
Kuitenkin soitan paljon kansanmusaa ja erilaisia lattarirytmejä ihan yksin ja se on mukavaa. En niin paljoa sellaista kuuntele, mutta jostain syystä noita on esim. mukava soittaa. Löytyisi kyllä muitakin esimerkkejä, mutta mitäpä sitä. Tietysti bändissä soittaminen on aina erilaista kuin yksin soittaminen, mutta kyllä itse tykkään kansanmusan soitosta ihan bändinkin kanssa.
Taas jotain Slayeria jne. voi olla joskus mukava kuunnella ja fiilistellä, mutta niiden soittamista en pidä kovinkaan mukavana. En kyllä kauhean hyvin moniakaan sellaisia biisejä edes osaa. Ei kyllä hidasta soittoa, eikä kuuntelua mitenkään :)

Jucciz: Joo, ja sitten on vielä sekin juttu, että on paljon semmoisia biisejä, joita on tosi hauska soittaa hyvällä ryhmällä, vaikka vapaa-ajalla ei niitä kuuntelekaan. Nää on jänniä juttuja, jotka hiffaa yleensä vasta sitten kun ne osuu kohdalle. Kaiken kaikkiaan bänditouhu avaa kyllä monella tapaa silmiä ja korvia, jos se on riittävän säännöllistä ja ammattimaista.
 
Joo, ainakin itsellä soitettava ja kuunneltava musiikki ovat erikseen. Harvoin niitä biisejä, joita soittaa, jaksaa enää muuten kuunnella. Ja toisaalta, kun on riittävän hyvä bändi, joka osaa asiansa, sitä kuuntelee mielellään, soittipa se melkein mitä tahansa...

BugBadWolf: Halua olla avuksi on ihan aitoa. Joskus pääsee kuitenkin käymään niin, että kuolemanvakavuus jää viesteistäni puuttumaan.
 
Jos ja kun sinulla on se opettaja, niin pyydäpä häntä kiinnittämään huomio siihen plektratekniikkaan seuraavalla kerralla.
 
Sen optimaalisen asennon hakeminen on oikeastaan turhaa vaivannäköä ja epäoleelliseen keskittymistä. Saatat saada jollain tietyllä asennolla hetkellisesti kehitykseltä näyttävän asian tapahtumaan. Siinä käy kuitenkin yleensä niin, että trikki ei toimikaan muiden asioiden kanssa. Mieluummin kannattaa opetella kääntelemään sitä soitinta asennosta toiseen tarpeen mukaan.
 
Kuten aiemmin sanoin, varmuus (rutiini, harjoituksen tuoma osaaminen tms) poistaa tarpeet pohdiskella asentoja. Jos katselet vaikka SRV:n soittoa, huomat että käpälä heiluu kuin basistilauma baaritappelussa ja silti soundi lähtee pääasiassa oikean käden sormista.
 
Ei siis kannata yrittääkään lukita kitaraansa/käsivarsiaan johonkin tiettyyn asentoon, vaan kehittää varmuutta ja osumatarkkuutta siihen plektrakäteen. Tässä tilanteessa se on se ainoa tapa.
 
Tarkennetaan, että oli opettaja. Jäin pois viimesyksyn kursseilta. Oli keskityttävä muihin juttuihin.
 
Plektratekniikkaan en ole viitsinyt kiinnittää paljoakaan huomiota, koska otelautakädessä on tällä hetkellä ihan tarpeeksi tekemistä. Noiden videoiden kohdalta ei kannata vetää johtopäätöstä, että jännitys johtuu plektrakäden vaikeudesta. Kyseessä on eka biisi, jonka olen ajatellut oppivani soittamaan, ja kun siirryin siihen kaula enemmän ylös asentoon, tuli huomattua että plektra osuu eri kielillä eri kohtiin. Siitä seurasi idea miksei voisi tehdä sellaista erilaista multiskaala kitaraa. Eli kun joillakin oli vaikeuksia hahmottaa ideaa tekstistä tein ne videot.
 
Idean esitin alunperin väärin. Parempi oli siis se Bonamassan video, jossa hän esittelee, miten stratosta tulee erilainen ääni soittamalla eri etäisyydellä tallasta. Siinä voi unohtaa twangit ja kyynärpäät.
 
Ja mitä kitaran asentojen vaihteluun tulee, niin jos vain haluaa soittaa siinä tietyssä asennossa? Silläkin seurauksella että se tekisi joistakin asioista vaikeampia?

Laulava Kylätohtori: Joo, ainakin itsellä soitettava ja kuunneltava musiikki ovat erikseen...
 
Sama vika, mutta vähän toisesta lähtökohdasta.
 
Joitakin juttuja haluaa kuunnella ilman sitä karvalakkipelimannin filtteriä. Eli pohtimatta kuinka se pitäisi soittaa ja mistä oikoa omaan käsialaan sopivaksi. Ikäänkuin tavallisena kuuntelijana eikä pelimannina, joka miettii että "soittaako ne nyt perkele minua paremmin".
 
CS kitaran tilauksessa muuten kannattaa ottaa huomioon omat mitat ja muodot. Olen sitä mieltä että kitaran ergonomiaan kiinnitetään edelleen liian vähän huomiota. Sillä, kuinka luontevasti soitin asettuu käsiteltäväksi, on lopputuloksen kannalta suuri merkitys. Ellei olisi peräti suurin yksittäinen tekijä.
 
Monesti soittimen malli valitaan idoleiden käyttämien laitteiden perusteella. Entäpä jos parimetrinen roikale valitsee puolitoistametrisen idolinsa käyttämän mallin? Suhde on tuomittu epäonnistumaan alusta alkaen.
 
Kommentoetavvoo em aiheesta?

tumppusormi:..Silläkin seurauksella että se tekisi joistakin asioista vaikeampia?
 
No saahan sitä toki tehdä kaikenlaista, mutta miksi käyttäsi resurssejaan tarpeettoman vaivan näkemiseen?

BugBadWolf: No saahan sitä toki tehdä kaikenlaista, mutta miksi käyttäsi resurssejaan tarpeettoman vaivan näkemiseen?
 
Ihmisiä on kaikenlaisia. Toiset soittaa kitaraa niskan takana vaikka olisi helpompaa toisin. Toisen halut tuskin on kellekään ongelma paitsi jos tietenkin minä haluaisin vaimoasi, niin sitten voi olla eri juttu. Ainakin omalle vaimolle se olisi ongelma.

Testasin asiaa uudestaan ja huomasin, että ainakin itsellä normaalisti soittaessa on sama "ongelma" kuin Tumppusormella klassisessa asennossa. Eli normaalisti soittaen, käsi ei liiku yhdensuuntaisesti tallan kanssa, vaan on yhtälailla lähempänä treblepuolta kuin bassopuolta (tallassa).
 
Toisaalta taas se soitto onnistuu, vaikka kyynärpää olisi paikallaan, kunhan vaan tekee ranteella sellaisen "ojennusliikkeen". Mä en osaa selittää, mutta ranteessa on se salaisuus. Sieltä löytyy oikea tyyli asentoon kuin asentoon.
 
Mä olen aina ajatellut, että kun soittaa vaan ajattelematta asentoja, ym, niin se oikea, paras ja helpoin asento löytyy luonnostaan. :) Sama kuin itse soitossa, mitä enemmän ajattelet miten se biisi menee, sen varmemmin menee väärin. :D

tumppusormi:...paitsi jos tietenkin minä haluaisin vaimoasi, niin sitten voi olla eri juttu...
 
Mikä ihme tuo nyt olisi? Minäkin haluan sitä.
 
Tuostapa tulikin mieleeni...

BugBadWolf: Mikä ihme tuo nyt olisi? Minäkin haluan sitä.
 
Tuostapa tulinkin Mieleeni...
 
Hiton perverssi. Vaimo odottaa ja sä vaan leikit Mielen kanssa...

Laulava Kylätohtori: nM
 
Hiton perverssi. Vaimo odottaa ja sä vaan leikit Mielen kanssa...
 
No nyt se vaimo on pantu nukkumaan.