Kitarat: kitarakamat ›

Olisi sangen kiva juttu, jos näihin paskoihin hankintoihin laitettaisiin jonkinlaiset perustelut, eli miksi kyseinen hankita oli mielestäsi paska. Ei mulla muuta ;)

Kefiiri: Onko sulla muitakin kuin sivukorvia?
 
Puurokorvat...

Paskoja hankintoja on tullut tehtyä, muttei niin paskoja etteikö olisi saanut paskan kiertämään myymällä eteenpäin. Paskaiset naurut saa itsekseen kun itselle paskan paskan myy toiselle paskaksi. Siinähän on paskaisen vehkeensä kanssa ja uusi omistaja voi tuumia että "paskan möivät".

Japan vintagessa joskus erehtynyt ostamaan Grecoja ja JV Squiereita hintaskaalan alapäästä. Halpis on halpis, ne oli pilattu heikoilla komponenteilla ja Greco Les Paul oli ontto sisältä. Eli tarkkana noiden kanssa. Ei kaikki JV-kama ole hyvää.

hollstro: Japan vintagessa joskus erehtynyt ostamaan Grecoja ja JV Squiereita hintaskaalan alapäästä. Halpis on halpis, ne oli pilattu heikoilla komponenteilla ja Greco Les Paul oli ontto sisältä. Eli tarkkana noiden kanssa. Ei kaikki JV-kama ole hyvää.
 
Tuo LP-tyylisen kitaran onttous tuntuu olevan asia, joka jakaa mielipiteitä. Pakkohan se on kammioida, mikäli puumateriaali on todella painavaa. Nykyään on ilmeisesti todella kallista ja hankalaa saada laadukasta ja kevyttä mahonkia. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jota ei rungon kammiointi haittaa. En ole omilla puurokorvilla huomannut soundissa eroja (mutta ei lähdetä nyt siihen keskusteluun :D ). Eli toiselle paska voi olla toiselle juuri se mitä etsii. Siksipä kai painavaa lespaulia myydään ilmoituksessa kuvailuilla kuinka se on juuri se hyvä ja oikea painava hyväsoundinen kampe. Vastaavasti kevyttä/kammioitua myydään kuvailemalla kuinka se on soundeiltaan yhtä hyvä kuin painavakin, mutta lisäksi vielä selkäystävällinen...

Ei se Greco ollut kammioitu, vaan rakennettu samaan tyyliin kuin Gretschin Jet-kitarat.

Itse olen tehnyt virheostoksen kerran. Olin soittanut ja omistanut ainoastaan umpirunkoisia, enimmäkseen stratoja sekä telejä (omistanut Yamaha Pacifican, soittanut muitakin), ja mieli alkoi tehdä puoliakustista.
Päädyin sitten Epiphone ES-335 -malliin joka oli kyllä muuten todella hyvä kitara, soundi, ulkonäkö ja erityisesti kaul ja otelauta olivat kaikki todella hyvin.
Mutta muutaman kuukauden kuluttua aloin huomata, että iso ja painava Epi (mallissahan on mahonkinen keskipalkki, joka vie pois äänenkiertoa mutta tekee soittimesta todella painavan) olikin aivan liian iso ja painava kaltaiselleni 13-vuotiaalle pojalle. Myyntiin meni.

Joku Digitechin sirinämoulinex n vuonna 1999, sellanen iso, sininen lauta...tais olla ekoja "kunnon" mallintavia, hirvee peli kuitenkin JOS vertaa tämän päivän vastaaviin.
Laitteen soundia kuvaa hyvin se että tuon jälkeen jopa POD 2.0 kuulosti hyvältä.
 
Joiltain osin paskoja hankintoja on ollut lähinnä kitaroissa, vasurina valinnanvara oli aikanaan mitä oli eli se ostettiin mikä sattui kaupan sienällä roikkumaan, mm pari Ibanezin Road Staria, toinen Kouvolasta keikkareissulla löydetty, toinen Treelta, molemmissa mulle passeli kaula ja soitettavuus mutta kun itse kitara ei vaan soinut, no hevikeppejä (kelluvat tallat ja lukkosatulat) nuo olivatkin joten hyvää clean-soundia ei oikeen löytynyt, melko kuolleita kitaroita, särösoundeilla kuitenkin suht ok.
 
Yks Japanin Strato oli kaulaltaan mulle sopimaton, tämä tuli selväksi kun vaihdoin nuo Ibat ja Japanin Straton Amerikan stankkuun, yks vasuri Aria löytyi Treelta aktiivimikeillä, siinä ei ollut oikeastaan mitään hyvää, taisin suunnitella siitä jotain sratomaista kitaraa Yamaha Sg:n rinnalle mutta ei se ollut sinnepäinkään.
 
Pienellä varauksella vasuri Gibson Sg vm n. 1976, muuten ok mutta vireeseen sitä ei oikeen saanut koko kaulan osalta, sinänsä vähän harmittaa moisen hukkaaminen, kai sen joku seppä olisi saanut tänä päivänä soittokuntoon, toki olihan Yamaha SG 2000 tuon jälkeen kaikilta osin ihan eri planeetalta eli sikäli ei menty metsään vaikka tuon Gibsonin myinkin.
Mikäli oikeen muistan niin Gibson maksoi uutena v 77 jotain 1700mk vasurilisineen, Yamaha vuonna 80 tasan 4000mk vasurilisineen, eli siinäkin mielessä eri sarjan kitaroista oli kyse.

hollstro: Japan vintagessa joskus erehtynyt ostamaan Grecoja ja JV Squiereita hintaskaalan alapäästä. Halpis on halpis, ne oli pilattu heikoilla komponenteilla
 
Jees, välillä näkee Squier JV sarjan SST-30 mallia eli keraamisilla mikeillä & halpispeltivirittimillä myynnissä melko kovilla pyynneillä.
*..niin mutku ku tää on sitä JV sarjaa..*
 
..ja Greco Les Paul oli ontto sisältä.. ..Ei se Greco ollut kammioitu, vaan rakennettu samaan tyyliin kuin Gretschin Jet-kitarat.
 
Kerros hej vähä lisää.. jos unohdetaan oikeaoppisuudet ja mojofäktörit niin millainen toi oli kitarana, oliko hyvä soitin ??

Jii-Gee: Jees, välillä näkee Squier JV sarjan SST-30 mallia eli keraamisilla mikeillä & halpispeltivirittimillä myynnissä melko kovilla pyynneillä.
*..niin mutku ku tää on sitä JV sarjaa..*
 

 
Kerros hej vähä lisää.. jos unohdetaan oikeaoppisuudet ja mojofäktörit niin millainen toi oli kitarana, oliko hyvä soitin ??
 
Mulla oli just tollanen halvin JV skuju. Puutyön ihan samaa kuin kalliimmissa, mutta muuten halvinta tavaraa.
 
Greco ei kuulostanut yhtään Les Paulilta. Outo soittaa kun ei tullut sitä saundia jota odotti. Lyhyt sustaini ja heikko E. Ei siis ollut minusta hyvä soitin.

En ole omistanut eli ostanut noita "halpoja" LP-kopioita, missä onttoa esim. kannen ja muun bodyn välissä, mutta monia sellaisia nähnyt ja kokeillut... Eivät ne tunnu edes oikeilta saati soundaa, ihan skeidaa ovat olleet mun mielestä. Silti niistäkin pyydetään muutamia satasia rahaa..
 
Olen silti nähnyt kun sellaiset ovat uuden omistajan löytäneet, ja tykänneet niistä, hyvä näin.

hollstro: Ei se Greco ollut kammioitu, vaan rakennettu samaan tyyliin kuin Gretschin Jet-kitarat.
 
Oisko tuo mahdollisesti sellainen keskipalkilla oleva? https://www.youtube.com/watch?v=DXvwHblEZhc
 
Kiltti GAS. Ole hyvä ja älä tule. Tai älä ainakaan nyt tule.

tumppusormi: Oisko tuo mahdollisesti sellainen keskipalkilla oleva? https://www.youtube.com/watch?v=DXvwHblEZhc
 
Kiltti GAS. Ole hyvä ja älä tule. Tai älä ainakaan nyt tule.
 
Siitä on aikaa kymmenisen vuotta niin en enää muista. Tämä linkin kitara on jo ihan eri peli.

hollstro: Siitä on aikaa kymmenisen vuotta niin en enää muista. Tämä linkin kitara on jo ihan eri peli.
 
Tiedän että tuo Grecon custom LP-kopio on eri peli, mutta olisiko ne myös mahdollisesti tuollaisia onttoja keskipalkki kitaroita? Juuri sellainen tuollaisella Custom lookilla nostaa GAS hikikarpalot pintaan.

tumppusormi: Tiedän että tuo Grecon custom LP-kopio on eri peli, mutta olisiko ne myös mahdollisesti tuollaisia onttoja keskipalkki kitaroita? Juuri sellainen tuollaisella Custom lookilla nostaa GAS hikikarpalot pintaan.
 
Sarjanumro viittaa arvokkaampaan kitraan. Mulla on ollut suht samalla numerolla Standard ja se oli umpipuuta. Ihan hyvä paino siellä 4 kilon paikkeilla. Ei ollut kuitenkaan mikään erityisen hyvä. Silloin oli JV-kuume ja mikä vaan vanha Japnin kopio oli "kuumaa kamaa". Enää ei ole yhtään kitaraa eikä bassoa, pois lukien hinnaston kallein JV Fender Jazz Bass, joita ei ole juuri missään myynnissä kymmenen vuodenseurannan perusteella.

tumppusormi: Tiedän että tuo Grecon custom LP-kopio on eri peli, mutta olisiko ne myös mahdollisesti tuollaisia onttoja keskipalkki kitaroita? Juuri sellainen tuollaisella Custom lookilla nostaa GAS hikikarpalot pintaan.
 
Ei ne ole sinällään mitään "keskipalkillisia".. Tuolla Japaninmaalla tehtiin vaan tuo LP-tyylinen kansi pikkuisen eri periaatteella. Niin Grecoissa kuin, sanotaan ny vaikka Ibanezin LP-kopioitten siinä eniten valmistettujen mallien osalta se valmistustekniikka meni sillee, että ensin tehtiin puusta (mahongista) tasakantinen LP-mallinen runko, jonka päälle sitten tuli muotoon prässätty kansi, sinne jäi tallan kohdille tietty sellainen ontto paikka. Ei sitä mitenkään kammioitu sen kummemmin. Pitkiä sarjoja on nopea tehdä tuolla periaatteella, ja paljon halvempi soitinpuun menekin kannalta, kun ei tarvitse puolen tuuman vaahterakannesta reunoilta n. puolta materiaalista jyrsiä ns. "hukkaan". Ja, koskapa soitinvaahtera oli Japanin tehtaille ulkoa tuotava silloinkin, ei sitä kannattanut haaskata. Mallisarjojen ne yläpään mallit saattoivat olla tietty "umpipuuta", mutta nepä sitten olivatkin toista hintaluokkaa ne. Ja huomattava myös, että valmistusmäärät oli verrattomasti pienempiä kuin noilla keskihintasilla ja alemman hintaluokan malleilla. Ibanezilla noitten kopioitten lisäksi tuollasta kansirakennetta on myös mm. Custom Agent-mallissa (vaikka sekään ei mikään "halpismalli" ollut..) ja viimeisimpänä Ibanezin Performer-malleissa. Se mallisarjan huippumalli tais olla kokopuukannella.
Kyllähän nuo on omanlaisiansa soundeiltaan nuo "keskeltä ontolla kannella" olevat, se tyhjä tilakin on sen verran vähäinen ettei siitä ole "sound chamberiksi" mutta totta kai se sitä sustainia pudottaa, koskapa kieltenpitimen ja tallan tolpat ei ole "massiivipuussa" kiinni, olkoonkin että se muotoon prässätty kansi on paksumpi kuin esmerkiks keskipalkillisen semiakustisen kansi. Jotka siis nekin on tuolla viilua muotoon puristamalla useimmiten tehty.

fox: Kyllähän nuo on omanlaisiansa soundeiltaan nuo "keskeltä ontolla kannella" olevat, se tyhjä tilakin on sen verran vähäinen ettei siitä ole "sound chamberiksi" mutta totta kai se sitä sustainia pudottaa, koskapa kieltenpitimen ja tallan tolpat ei ole "massiivipuussa" kiinni, olkoonkin että se muotoon prässätty kansi on paksumpi kuin esmerkiks keskipalkillisen semiakustisen kansi. Jotka siis nekin on tuolla viilua muotoon puristamalla useimmiten tehty.
 
Kiitoksia selityksestä. Eli nuo on pikemminkin kokopuisia lankkuja, joiden päälle on lätkäisty akustisen kitaran kaareva kansi. Soundi voisi olla aika mielenkiintoinen. Sustaini tietenkin heikompi. -> Nyt ei mee ostohousut jalkaan.

tumppusormi: Kiitoksia selityksestä. Eli nuo on pikemminkin kokopuisia lankkuja, joiden päälle on lätkäisty akustisen kitaran kaareva kansi. Soundi voisi olla aika mielenkiintoinen. Sustaini tietenkin heikompi. -> Nyt ei mee ostohousut jalkaan.
 
No, ne on aikakautensa tuotteita ne. Ja sen verran täytyy tuota edellistä kirjoitelmaa "tarkentaa", että kyllähän ne tolpat toki sinne alla olevaan lankkuunkin asti menee, ei siinä sentään niin suurta rakoa jää sen kaarevan kannen ja alla olevan tasakannen väliin. Omanlaisiansa soittimia. Oma "kannattajakuntansa" vaikka noilla Ibanezin Custom Agent-kitaroillakin on ja kyllähän niillä aikoinaan ihan "listakamaa" on soitettu, niin levyille kuin livenäkin. =)