Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Jossei nyt erinomaisista puhuta, mutta kuitenkin mulla on joku outo fiksaatio Marauderiin, se on vaan jokin niin käsittämätön sekasikiö että se on hieno hullulla tavallaan, eivätpähän olisi kovin hinnoissakaan jos haluis hankkia, liekkö noita kellään suomessa, tori hoi?
 
Missä 70-luvun vekkulien reissuet, Gibson?!
 
Mulla on Marauder, tämmöinen: https://www.google.fi/url?sa=i& … q2axhUOUdA&ust=1458747745552763
 
Myymässä en ole mutta kun kysyttiin omistajia niin ilmoittaudun. Jollakin summalla tietysti suostun myymään mutta se on hintahaitarin yläpäässä ;)
 
Reissueta tuskin tosiaan on tulossa ainakaan Gibson-brändin alla. Epiphone todennäköisemmin mutta tuskin kuitenkaan. Jos alkuperäiselle uskollista haluttaisiin tehdä niin mikit olisivat ongelma, ne pitäisi erikseen tehdä. Tosin olihan jokin Ripper reissue PJ-mikityksellä mutta mitään järkeä Les Paul Specialin lavan muuttamisessa ja nimeämisessä Marauderiksi ei mun mielestä olisi, HH se reissue kuitenkin olisi jos sellainen tulisi...

tuskiz: Noniin, siitä lähtisi Lespan hinnalla supersoitin. Nyt eikun tähtäimeksi tulla maailmankuuluksi Marauder-soittajaksi jollon Gibby nappaa signature-mallin valmistukseen, oujee.
 
Eipä huonompi haave.. =) Tosin voi olla melko hissua. Ei oo tosiaan Marauderista tullut Ron Wood-sigua, ei myöskään Paul Stanley-sigua.
Yhtä vähän ku L-6S :sästä Santana-signature modellia. Pikasella silmityksellä fleaBay-maailmaan vaikuttais siltä että melkein kaikki Marauderit on japsien hallussa, yks löyty Euroopista..
http://www.ebay.com/itm/Gibson-Mara … h=item2caa149dbf:g:ryAAAOSwG-1Wy1KU
 
komialla "vintage hardcasella", joka, juur tuon kaltasia caseja seitkytluvulla katelleena, on aika möö.

p130:
Reissueta tuskin tosiaan on tulossa ainakaan Gibson-brändin alla. Epiphone todennäköisemmin mutta tuskin kuitenkaan. Jos alkuperäiselle uskollista haluttaisiin tehdä niin mikit olisivat ongelma, ne pitäisi erikseen tehdä. Tosin olihan jokin Ripper reissue PJ-mikityksellä mutta mitään järkeä Les Paul Specialin lavan muuttamisessa ja nimeämisessä Marauderiksi ei mun mielestä olisi, HH se reissue kuitenkin olisi jos sellainen tulisi...
 
Juu, mikki-ongelman jo nostin ns. pöyvvälle. Kaula noissa oli "Gibson-traditioista" poiketen scarf-joint lavalla, että se sopis tuonne itäisten maitten puuverstaille. ;)
Monia muita reissueita ei myöskään tule, vai olisko Victory- tai Corvus-reissuen haluajia? =)

Kyllähän nuo mikit voisi vaihtaa vaikka vähän perinteisemään HS-ratkaisuun nimenomaan tuossa järjestyksessä, Gibsonin tuntien se singlecoili olisikin sitten P90 eli kitarasta vähän niinkuin menisi se idea, näyttää vielä pökkelöltä muttei myöskään kuullosta tai ole kytketty myös sillaitti.
 
Hitto, tollasenhan voisi perjaattessa rakentaa myös itse, harmi ettei T-kauppa myy enää V-mallin kittiä tai LP Junior kittiä...

tuskiz: Kyllähän nuo mikit voisi vaihtaa vaikka vähän perinteisemään HS-ratkaisuun nimenomaan tuossa järjestyksessä, Gibsonin tuntien se singlecoili olisikin sitten P90 eli kitarasta vähän niinkuin menisi se idea, näyttää vielä pökkelöltä muttei myöskään kuullosta tai ole kytketty myös sillaitti.
 
Hitto, tollasenhan voisi perjaattessa rakentaa myös itse, harmi ettei T-kauppa myy enää V-mallin kittiä tai LP Junior kittiä...
 
Tallamikki on omanlaisensa, kaulamikin asian ajaa kyllä melkein mikä tahansa ei-yltiökuuma humppari. Joku keraamisella magneetilla ja teräsnapapaloilla oleva telemikki voisi silti olla vähän sinnepäin tallaan. Paha sanoa kun telemikeistä on kokemusta vain telessä ja Marauder on kovin erilainen...

Vintakeevintakee..
 
Mä tykkään vanhoista soittimista, niinkuin vanhoista autoistakin. Tykkään myös käsintehdyistä asioista, liukuhihnatavara saa helposti etomaan, ainakin jos joutuu olemaan ensimmäinen henkilö joka sen kaupasta roudaa ulos.
 
En mä mieti ainakaan soittimissa mikä on vintagea kun sen ostan. Kylläkin herää VAU! -fiiliksiä siitä että, "hei tää on palvellut 40v ja edelleen rokkaa".
 
En silti pidä 70-Luvun Sound City 50 Plus vahvistinta sen "arvokkaampana" kun -98 vuoden Gibson SG:tä (herranjestas, sekin on kohta jo 20v vanha!). Molemmissa hirmuisesti fiilistä ja käyttöarvoa.
 
No onhan tuo Sound City silti enemmän vintagee. Alkuperäisyyttä pystyi sen verran uhraamaan että master volume modaus tehtiin siististi rokkipörinän tavoitteluksi.
 
Käytetyissä/vanhoissa romuissa on fiilistä ja se on tärkeä homma mulle soittohommissa.

Gabe: Totta! Vanhat Hiwattit on kyllä pirun siistejä sisältä. Mahdettiinko niissä 70-luvun koneissa muuten käyttää sitä halvatun pahvia komponenttien alustana vai oliko Hiwateissa käytössä jo joku fiksumpi ratkaisu? Kuitenkin, väitän että nykyään saa paremman DR mukaelman joltain hyvältä putiikkipajalta kuin mitä nuo 70-luvun ensimmäiset Hiwattin pajalta tulleet olivat. Nykyään kun on ihan eri vaatimukset sähkölaitteelle mitä tulee esimerkiksi sähköturvallisuuteen. Väitän myös että mitä tulee kytkennän suunnitteluun niin nykyään tiedetään siitäkin aiheesta vähän enemmän kuin 46 vuotta sitten.
 
Minä taas ottaisin mieluummin jonkun laadukkaan putiikkipajan version aiheesta kuin puoli vuosisataa wanhan yksilön, myös pelkästään teknillisistä syistä.
 
70-luvun Hiwattit on tehty samalla tavalla kuin nykyiset. Turret-boardille. Enkä usko että mikään putiikkipaja tekee sitä sen paremmin. Tuossa kuvia mun pelistä: https://picasaweb.google.com/104356696739262695107/Hiwatt#

hollstro: 70-luvun Hiwattit on tehty samalla tavalla kuin nykyiset. Turret-boardille. Enkä usko että mikään putiikkipaja tekee sitä sen paremmin. Tuossa kuvia mun pelistä: https://picasaweb.google.com/104356696739262695107/Hiwatt#
 
Kyllä Hiwatit tehtiin aikanaan aikamoisella pieteetillä. Toi on yksi niistä laitteista etten ikipäivänä harkitsisi minkään sortin kopiota saatika huutelisi julkisesti kopioiden paremmuudesta. Tein itse omaan hiwattiin konkkarempan. Konstruktion takia se oli helppoa kuin heinänteko. Putketkin vaihdatutin. Muuta sille ei ole tehty yli neljäänkymmeneen vuoteen, riittäiskö toi todisteeksi "riittävästä" laadusta? Uusilla putkilla puhdas teho tasan 100W.

Dr. Muff: Kyllä Hiwatit tehtiin aikanaan aikamoisella pieteetillä. Toi on yksi niistä laitteista etten ikipäivänä harkitsisi minkään sortin kopiota saatika huutelisi julkisesti kopioiden paremmuudesta. Tein itse omaan hiwattiin konkkarempan. Konstruktion takia se oli helppoa kuin heinänteko. Putketkin vaihdatutin. Muuta sille ei ole tehty yli neljäänkymmeneen vuoteen, riittäiskö toi todisteeksi "riittävästä" laadusta? Uusilla putkilla puhdas teho tasan 100W.
 
Mjoo, kyllä noi kyseiset Hiwattit on sen luokan millintarkkoja vehkeitä, että harva putiikkipaja tänäkään päivänä noin huolellista jälkeä.

Itellä homma lähti heti käsistä, kun ostin ensimmäisen vanhemman kepin eli Guildin S300A:n vuodelta 1977. Sitä ennen pidin wanhojen kamojen ihannointia ihan hölynpölynä. Mutta niinpä lähti kaikki 2000-luvun kepit yksitellen kiertoon ja tilalle lisää 70-, 80- ja 90-lukulaista Guildia. Huomasin että mulle on tärkeää että soittimella on jokin historia ja persoona ja uudet kitarat kiiltävine pintoineen lähinnä pelottaa nykyään :D Toki silläkin on vaikutusta, että löysin ko. merkin kitaroista sen mun jutun ja kaulaprofiilin joka sopii mun handuun täydellisesti. Myös matalatehoiset humpparit paljastivat nerokkuutensa näiden keppien myötä. Eihän nämä mitään kalliita keräilykappaleita ole mutta käyttöön nämä onkin ostettu. Ainoa huono puoli on huoltohommien vaikeus orkkisosien yms suhteen mutta se on pieni miinus.
 
Lopulta vahvaritkin vaihtu 70-luvun kamppeisiin. Tulin vissiin vanhaksi :P

jhakwe: Mjoo, kyllä noi kyseiset Hiwattit on sen luokan millintarkkoja vehkeitä, että harva putiikkipaja tänäkään päivänä noin huolellista jälkeä.
 
Hiwatti tekee hyvin edelleen, tässä mun suht tuore DR201:
https://goo.gl/photos/LSucEZH4tEG6PEPt6

hollstro: Hiwatti tekee hyvin edelleen, tässä mun suht tuore DR201:
https://goo.gl/photos/LSucEZH4tEG6PEPt6
 
Näyttää todella upealta nuo sisuskalut.

hollstro: 70-luvun Hiwattit on tehty samalla tavalla kuin nykyiset. Turret-boardille. Enkä usko että mikään putiikkipaja tekee sitä sen paremmin. Tuossa kuvia mun pelistä: https://picasaweb.google.com/104356696739262695107/Hiwatt#
 
Jostain syystä on melko väkevästi alkanut DR103 kiinnostamaan, toistaiseksi vielä jäänyt ihmettelyn asteelle, mutta ehkä joutuu taipumaan sopivan kapineen osuessa kohdalle. Aika terveen tuntuista soundia noista näyttäis lähtevän. Ja työnjälki on tosiaan hienoa.

Joskus tuli soiteltua eräällä Hiwatin nupilla ja 4x12 kaapilla. En ole kyllä koskaan soittanut millään vehkeellä, josta olisi lähtenyt noin älyttömästi tehoa. Vahvarin mallia en enää muista, mutta siitä sai todella puhdasta soundia pihalla ja tosiaan niin kovaa että korvissa napsui.
 
Se vahvistin ainakin toimi treeneissä ihan hyvin, mutta pienen särön otin kyllä pedaalista. Tuo tapahtui 90-luvun alussa ja jotenkin muistelisin, ettei se ollut ihan uusi vahvari. Olisiko ollut ehkä 70-luvun laitteita.
 
E: Vahvarista ei oikein saanut minkäänlaista säröä irti, mutta puhdasta ääntä kyllä sitäkin enemmän. Sitä tuli kyllä ruuvattua ja kokeiltua, vaikka mitenkä ja ei lähtenyt edes pienempiä säröjä järkevillä tehoilla. Minulla oli vielä silloin kitaratkin aika kuumilla mikeillä olevia...
Marshallin Jubilee oli tuolloin itsellä ja ei se Hiwatt kovinkaan erilainen ollut noiden säätimien kanssa. Soundillisesti kylläkin, vaikka en tuosta Jubileesta niin tykännytkään.
Hiwatt toimi jonkun Boss särön kanssa oikein hyvin, mutta varmastikkin tehty alkujaan hieman erilaiseen käyttöön :)

! Olet kirjoittamassa yli 274 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Nostan tämä ketjun, kun tuntuu olevan kiinnostusta aiheeseen muissa keskusteluissa.
 
Aloitan itse:
 
Ostin jokin aika sitten 1955 Gibson Les Paul Special:in, joka on muutettu Standardiksi. Kaula, otelauta ja body vuoden '55 Gibsonista ja kansi ym tehty uudelleen Stankun hengessä. Soiko 50-luvun Gibson Les Paulin puu jotenkin maagisesti? Kyllä ainakin tässä kitarassa. (Toi ylempi: http://www.mylespaul.com/forums/showthread.php?t=360163)

Mielenkiintoinen sekasikiö, ei edes vuoden 55 stankkua ilmeisesti yritä matkia kun on tuplabuckerit, onko tietoa koska konversio on tehty? Varmasti soi hienosti, mutta enpä tiedä olisinko maksanut 6 tonnia periaatteessa raiskatusta vintagekitarasta, voihan tuosta aina sanoa, että mulla on viiskytäluvun lespa joskin totuus on vähän erillainen, itseäni ainakin rupeaisi nyppimään jossain kohdassa ettei se vaan ole sama asia, mutta mä nyt olenkin mä.

tuskiz: Mielenkiintoinen sekasikiö, ei edes vuoden 55 stankkua ilmeisesti yritä matkia kun on tuplabuckerit, onko tietoa koska konversio on tehty? Varmasti soi hienosti, mutta enpä tiedä olisinko maksanut 6 tonnia periaatteessa raiskatusta vintagekitarasta, voihan tuosta aina sanoa, että mulla on viiskytäluvun lespa joskin totuus on vähän erillainen, itseäni ainakin rupeaisi nyppimään jossain kohdassa ettei se vaan ole sama asia, mutta mä nyt olenkin mä.
 
Jos se kitara on helvetin hyvä ja se on ostettu soittohommiin, niin miksi se vituttaisi? Jos taas tarkoitus on leveillä netin foorumien vintagepuristeille, niin sitten tietysti eri asia...

Joo ei vituta itseäni mikään :)
 
Mulla on ollut paljon Gibson Custom Shop Historic Reissueita: R6, R7, R8, kolme R9:ä ja kaksi Collector's Choicea. Samoin lukuisia Fender CS Relicejä. Niissä kaikissa tulee vahvasti se fiilis, että yrittävät olla jotain, mitä ne eivät ole. Nämä on kaikki myyty.
 
Mä otan itse mieluummin sen vintage pelin kuin reissuen oli se tehty kuinka hyvin tahansa.
 
Toi '55 konversio on helposti paras LP mitä mulla on ollut.

Ihan samoilla linjoilla Anssin kanssa olen minäkin. Vintagessa on se oma fiilis vaikka hyviä ovat nykyisetkin.
 
AngieRainbow: Joo ei vituta itseäni mikään :)
 
Mulla on ollut paljon Gibson Custom Shop Historic Reissueita: R6, R7, R8, kolme R9:ä ja kaksi Collector's Choicea. Samoin lukuisia Fender CS Relicejä. Niissä kaikissa tulee vahvasti se fiilis, että yrittävät olla jotain, mitä ne eivät ole. Nämä on kaikki myyty.
 
Mä otan itse mieluummin sen vintage pelin kuin reissuen oli se tehty kuinka hyvin tahansa.
 
Toi '55 konversio on helposti paras LP mitä mulla on ollut.

Laulava Kylätohtori: Jos se kitara on helvetin hyvä ja se on ostettu soittohommiin, niin miksi se vituttaisi? Jos taas tarkoitus on leveillä netin foorumien vintagepuristeille, niin sitten tietysti eri asia...
 
Kyllä jos joku tosiaan ostaa yhtään mitään, sillä ajatuksella, että se olisi kettuilua muille...niin eipä voisi vähempää kiinnostaa. Jotenkin jos toisille leveilläkseen ostaa muutenkin, olipa kyse soittimista tai jostain muustakin, niin en kyllä usko että soitin/tavara on mennyt kuitenkaan ihan oikeaaseen osoitteeseen.
Tänne kun pystyy kuka vain kirjoittamaan ihan mitä haluaa, niin ei ole edes minkäänlaisia takuita että kaikkien jutut olisivat täysin totta. Aika "köyhää" on elämä jos tänne tai jonnekkin muille palstoille kirjoittaa ja ostaa ihan oikeasti tavaraa...siis, että saisi leuhkia.
Sääliksi kyllä käy, jos näin on...
 
Ihan oikeaaseen tarpeeseen jos ostaa soittimia, niin sitten on asia jo ihan toinen.