Kitarat: kitarakamat ›

MadMatt: NOS viimeisteltykin käväisi talossa mutta ei vaan tehnyt vaikutusta vaikka mitään vikaa sinänsä ei kitarassa ollut.
 
Nuo Fenderin NOSsit relikoituu varsin kivasti ihan luonnonmenetelmällä. Mulla on vuoden 2007 NOS strato ja parissa vuodessa siitä tuli ihan normaalikäytössä closet classic tai mikälie kevytreliikki. Sellaista hienovaraista kulumaa ja pikkudingiä sekä metalliosien himmenemistä, mitä tulee kun kitaraa käytetään sen varsinaiseen tarkoitukseen. Pikkuhiljaa mennään sitten kohti reliikkikuosia :D Mitään heavy reliikkiä tuosta tuskin tulee meikäläisen soitoilla ilman tahallista kolhimista. Tai sitten pitää hommata soittotakki, jonka hihoissa on riittävästi rautavetoketjua, niittiä & kettinkiä.

https://i.ytimg.com/vi/23QzH9N638w/maxresdefault.jpg
 
Jos Ruokankaan tilaan, se tulee näyttämään kutakuinkin tältä - on porukka mieltä mitä tahansa. :)

Jukka Häikiö:
Uskottava, tää on muuten jänskä sana, onko joku uskottava, mitähän se tarkoittaa? Onko joku aito, sen ymmärtää jokainen, siinä kysytään selkeästi onko joku framilla oleva kohde totta. Onko joku uskottava, vastaa mun mielestä enemmän kysymykseen, onko nyt kusetettu niin hyvin, että menee niinkus läpi?
 
Kusetusta tai ei.
 
Soitin lähes 20 vuotta rumalla, myrkynvihreällä SJ-sarjan jammulla. Tykkäsin kovasti kitarasta mutta jonkinlainen kepistä johtuva uskottavuuteni tuntui olevan muutamalle gollegalle joskus pähkäilyn aihe. Vähän kuin kepin mukaan määriteltäisiin paarialuokka. Ongelma katosi yleensä heti kun kytkin kitaran vahvistimeen. Uskottavuus luodaan soittamalla, ei kamoilla ja itseasiassa halvoilla budjettiluokan vehkeillä vaikutuksen tekeminen voi olla jopa helpompaa jos soitto vain kulkee.
En ymmärrä miksi reliikkeihin kohdistuisi jokin erityinen uskottavuus askepti kiiltäviin verrattuna. Normi yleisöä ei todellakaan kiinnosta minkälaisella kitaralla joku soittaa. Omissa bändikuvioissa kukaan ei koskaan kysele mitään. Asia tuntuu kiinnostavan ainostaan joitakin samoihin valintoihin päätyneitä gollegoja ja täällä pauhaavia kamarunkkareita ;)

Bluesmies: https://i.ytimg.com/vi/23QzH9N638w/maxresdefault.jpg
 
Jos Ruokankaan tilaan, se tulee näyttämään kutakuinkin tältä - on porukka mieltä mitä tahansa. :)
 
Aika rupinen on :)
 
Mutta tosiaan jos itseä miellyttää niin mitä sitä enpiä miettimään...

En ainakaan eilen löytänyt tuosta Ruokankaan laskurista, millaista hintaa tuo relicointi tekee???
 
Minulle on ihan sama jos joku sellaisen haluaa ja on siitä valmis maksamaan, niin sellainen kai sitten on hommattava...
 
Jotenkin kyllä jo muutama muukin on tuonut esille sen, että tällainen merkki jota ei voi oikein vielä luonnostaa löytää Relic kuosissa on hieman erikoinen juttu. Varmaan on Fanoa ja monenlaisia merkkejä, jotka maailmalla tekee vaikka minkälaisia kitaroita ja niihin erilaisia pintakäsittelyjä.
Ruokankaan soittimet kun eivät ole muutenkaan sieltä halvemmasta päästä, niin mitähän tuollaiset käsittelyt sitten tuovat siihen päälle sitä lisää???
Toisaalta jos aikaisemmin porukka ei ole uskaltanut ottaa keikoille hienoa Ruokangas kitaraansa, kun on pelätty niitä kolhuja/naarmuja ja muuta elämää...Niin helpottuuko se sitten kun ostaa valmiiksi sellaisen ettei pienet jurmut enää niin tunnu. Ei nuo käsittelyt kyllä ainakaan helpota tuota oma rahallista tilannetta, koska ovat aika arvokkaita moniinkin soittimiin. Toki se voi joillekkin olla ihan hyväkin, ettei tule sitten ostettua jatkuvasti sellaista tavaraa jotka menee kuitenkin torille...

Fakta vain on, että relic-näköiset soittimet miellyttävät silmää niin mahdottomasti. Ja heille, jotka sanovat: "Mikset vain soita niin paljon, että siitä tulee vanhan näköinen." - soitan lähinnä omaksi huviksi omakotitalossani ja sitten teen satunnaisia keikkoja. Olen myös tarkka soittimistani, enkä niitä paisko ympäriinsä. Minun pitäisi elää 10 000 vuotiaaksi, jotta soittimeni alkaisi näyttää tuolta soittamisen myötä. Relicointi on siis ainoa vaihtoehto minulle.

Bluesmies: Fakta vain on, että relic-näköiset soittimet miellyttävät silmää niin mahdottomasti. Ja heille, jotka sanovat: "Mikset vain soita niin paljon, että siitä tulee vanhan näköinen." - soitan lähinnä omaksi huviksi omakotitalossani ja sitten teen satunnaisia keikkoja. Olen myös tarkka soittimistani, enkä niitä paisko ympäriinsä. Minun pitäisi elää 10 000 vuotiaaksi, jotta soittimeni alkaisi näyttää tuolta soittamisen myötä. Relicointi on siis ainoa vaihtoehto minulle.
 
Tokihan on hyvä, että noita monenkinlaisia mahdollisuuksia on. Jokainen voi valita mieleisensä :)
 
Onhan sellainenkin yksi ratkausu, ettei käytä lakkaa ollenkaan kaulassa eikä ehkä bodyssa. Tummeneva minusta ihan mukavan näköisiksi, eikä ole öljy tai vahakäsittely useasti edes kallis(halvempi kuin monet lakkaukset). Niin ja ei mene useita kymmeniä vuosia kun alkavat näyttää jo ajan patinoimilta. Toki vaatii tällaiset sitten silloin tällöin tuota kaulan ja bodyn käsittelyä uudestaan, mutta niinhän noita kaikkia kitaroita pitäisi joskus hieman putsailla ja huoltaa.
Tosin tällainen käsittely ei sovi ihan kaikenlaiselle puulle, ehkä ihan niin hyvin. Kaulassa ainakin vaahtera kuitenkin toimii vahattuna ja öljyversionakin. Mukavan liukkaita vielä soittaa :)

Bluesmies: https://i.ytimg.com/vi/23QzH9N638w/maxresdefault.jpg
 
Jos Ruokankaan tilaan, se tulee näyttämään kutakuinkin tältä - on porukka mieltä mitä tahansa. :)
 
Ymmärrän kyllä bodyn sekä kaulan takapuolen relikoinnin, mutta vaahterasta olevan otelaudan kulutus näyttää vaan huolimattomalta ja rumalta, otelauta on kuitenkin sellanen josta pitäis pitää huolta ja toisin kuin nuo muut relikoinnnit vaikuttaa myös soitettavuuteen.

Jukka Häikiö:...Onko relic mahdollisesti nätitetty sana, korvaamaan vaikka tätä:fake-old...
 
Jos tekniikka mahdollistaisi, olisin nakutellut plussaa kohdallasi kymmenkunta minuuttia ;D
 
Minua rassaa epäaitous ihan kaikessa. Relicien kanssa ajatusketju menee seuraavasti: Joku stara soittaa vanhalla --> autotallitähti haluaa olla stara --> relikointia koko rahalla.
 
Se on yksinkertaisesti paskaa koko touhu. Huijausta. Ihmiset huijaavat sekä itseään, että niitä jotka katsovat/kuuntelevat asianomaista relikkihermannia. Ja tehtaan väki nauraa koko matkan pankkiin. Kun se kitara nyt ei vaan oikeasti vanhene, vaikka sitä kuinka paskoisi. Myöskään ko esiintyjä ei ole yhtään sen kokeneempi tai millään muullakaan tavalla parempi paskotun laitteensa kanssa. Päinvastoin. Jos apua täytyy hakea ulkoisista seikoista, se kertoo vain konstien loppuneen varsinaisessa soittohommassa.
 
Mitä tulee paskotun soittimen mukavuuteen, ei liene olemassa luonnonlakia joka estäisi valmistajia tekemästä hiontatyöt loppuun asti uuteenkiin soittimeen. On totta että uuden kitaran otelaudalle saattaa joskus joutua tekemään kepposia hiontatyökalujen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että että kitaran olisi pakko sen jälkeen näyttää siltä kuin se olisi jäänyt junan alle. Homman voi hoitaa myös hyvin.
 
Se, mitä edellinen oikeasti tarkoittaa, on se että muutamat valmistajat säästävät viimeistelyssä ja lähettävät raakileet myytäväksi. Ja vasta custom shopista saa sen aikaisemman standardin mukaisen valmiin vehkeen.
 
Herätys ihmiset. Lakatkaa nyt herranen aika sentään uskomasta ihan kaikkiin hullutuksiin. Silmät auki!!

MadMatt: Pelkkä vetokoukku ei taida riittää...
 
Onneksenne eukkoni on innostunut puutarhahommista. Vain mitättömällä 29,90/kk voin kompostoida soitintasi.
 
*pientä pränttiä*
minimitilaus 2kk, minimilaskutus 4kk ja kulut johdotuksen relikoitumisen korjauksesta maksaa asiakas kotonaan
*end ohv pienj pränt*

BugBadWolf: Jos tekniikka mahdollistaisi, olisin nakutellut plussaa kohdallasi kymmenkunta minuuttia ;D
 
Minua rassaa epäaitous ihan kaikessa. Relicien kanssa ajatusketju menee seuraavasti: Joku stara soittaa vanhalla --> autotallitähti haluaa olla stara --> relikointia koko rahalla.
 
Se on yksinkertaisesti paskaa koko touhu. Huijausta. Ihmiset huijaavat sekä itseään, että niitä jotka katsovat/kuuntelevat asianomaista relikkihermannia. Ja tehtaan väki nauraa koko matkan pankkiin. Kun se kitara nyt ei vaan oikeasti vanhene, vaikka sitä kuinka paskoisi. Myöskään ko esiintyjä ei ole yhtään sen kokeneempi tai millään muullakaan tavalla parempi paskotun laitteensa kanssa. Päinvastoin. Jos apua täytyy hakea ulkoisista seikoista, se kertoo vain konstien loppuneen varsinaisessa soittohommassa.
 
Mitä tulee paskotun soittimen mukavuuteen, ei liene olemassa luonnonlakia joka estäisi valmistajia tekemästä hiontatyöt loppuun asti uuteenkiin soittimeen. On totta että uuden kitaran otelaudalle saattaa joskus joutua tekemään kepposia hiontatyökalujen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että että kitaran olisi pakko sen jälkeen näyttää siltä kuin se olisi jäänyt junan alle. Homman voi hoitaa myös hyvin.
 
Se, mitä edellinen oikeasti tarkoittaa, on se että muutamat valmistajat säästävät viimeistelyssä ja lähettävät raakileet myytäväksi. Ja vasta custom shopista saa sen aikaisemman standardin mukaisen valmiin vehkeen.
 
Herätys ihmiset. Lakatkaa nyt herranen aika sentään uskomasta ihan kaikkiin hullutuksiin. Silmät auki!!
 
Sä mietit ihan liikaa muiden ihmisten asioita.

Bluesmies:...Olen myös tarkka soittimistani, enkä niitä paisko ympäriinsä...
 
Miksi ihmeessä sitten haluat kulkea maailmalla sellaisen soittimen kanssa, joka suorastaan kirkuu viestiä "omistajallani on alkoholi-, vihanhallinta ja motoriikkaongelmia"?
 
Minun logiikkapiirini ei taivu ymmärtämään ko ajatusmallia.

antnis: Sä mietit ihan liikaa muiden ihmisten asioita.
 
Jos nyt ajatellaan sitä, mistä me kaksi täällä kirjoittelemme, niin kyllähän sinä ajattelet muiden ihmisten asioita enemmän. Aivan liian monen viestisi sisältö kun keskittyy onelineriin jostain toisesta kirjoittajasta. Varsin asiaanhan et sanonut nytkään mitään.
 
Mutta juu. Joskus yritän miettiä muiden ihmisten asioita. Varsinkin tilanteissa, joissa he itse eivät näytä merkkejä tapahtuneesta ajattelusta. Tällä tavalla - antti hyvä - maailmasta tehdään parempi paikka kaikille.

BugBadWolf: Minua rassaa epäaitous ihan kaikessa. Relicien kanssa ajatusketju menee seuraavasti: Joku stara soittaa vanhalla --> autotallitähti haluaa olla stara --> relikointia koko rahalla.
 
Mää muistelen jossain törmänneeni semmoiseen, että ensimmäiset relicit tilasi Keith Richards, joka halusi uuteen kitaraan vanhan kitaran näköä.
 
Se on yksinkertaisesti paskaa koko touhu. Huijausta. Herätys ihmiset. Lakatkaa nyt herranen aika sentään uskomasta ihan kaikkiin hullutuksiin. Silmät auki!!
 
Jaa-a. Toisille on oikeassa olemisen armolahjaa suotu muita enemmän.
 
Omasta puolestani voin sanoa, että mua ei millään lailla kosketa, jos joku hommaa relikoidun kitaran. Semmoinen on varmaan kiva sen mielestä, jolle se tulee. Ja koska on riittävästi väkeä, jotka diggaa relikoidusta, firmat tekevät niitä.

BugBadWolf: Miksi ihmeessä sitten haluat kulkea maailmalla sellaisen soittimen kanssa, joka suorastaan kirkuu viestiä "omistajallani on alkoholi-, vihanhallinta ja motoriikkaongelmia"?
 
Koska tykkään sen ulkonäöstä. Sen vuoksi. Sinulle taitaa olla ihan yksi lysti, minkä värinen tai muotoinen kitarasi on? Kunhan on vain hyvä soittaa. Soittotuntuma on minullekin nro. 1, mutta haluan myös, että soitin on ulkonäöllisesti sellainen, josta tykkään.

Esimerkkinä vielä:
 
Mielestäni tämä: http://www.makenmusic.com/media/cat … elic_tbmvp_nbl_mm5022_frontfull.jpg on miljoona kertaa hienompi aivan kaikin puolin, kuin vaikkapa tämä: http://www.espguitars.co.jp/artist/karyu/micawber.jpg Silti uskon, että n. 50% ihmisistä on kanssani täysin eri mieltä. Mielipiteitä kun on monia.

Haha, taas samaa paskaa eri ketjussa. Relikointi on siitä jännää et se pitäis aina järkeistää niille keiden mielestä se on turhaa, peräti huijausta. Se ei oo muuta kun yks pintakäsittelyn muoto ja täten täysin mielipidekysymys. Jotkut tykkää, jotkut ei.

erty: Haha, taas samaa paskaa eri ketjussa. Relikointi on siitä jännää et se pitäis aina järkeistää niille keiden mielestä se on turhaa, peräti huijausta. Se ei oo muuta kun yks pintakäsittelyn muoto ja täten täysin mielipidekysymys. Jotkut tykkää, jotkut ei.
 
Osimoilleen näin. Minun puolestani voidaan palata alkuperäiseen otsikon aiheeseen.

Numb: Mää muistelen jossain törmänneeni semmoiseen, että ensimmäiset relicit tilasi Keith Richards, joka halusi uuteen kitaraan vanhan kitaran näköä...
 
No, jos näin on, se kertoo ainoastaan sen että ruokavalion pääraaka-aine - viski - olisi pitänyt vaihtaa nuudeleihin ainakin 30 vuotta sitten.

Bluesmies:...Sinulle taitaa olla ihan yksi lysti, minkä värinen tai muotoinen kitarasi on? Kunhan on vain hyvä soittaa....
 
Kyllä ja ei. Tottakai kitara saa olla minkä värinen tahansa, kunhan on musta ;D Muoto taas liittyy varsin paljon siihen soittamisen mukavuuteen. Silti 335-mallit pyritään kesyttämään samalla tavalla kuin modernimmatkin tuotokset.
 
Kyse ei kuitenkaan ole tuosta. Kyse on siitä että yritän siivota epäoleellisen pois kuvioista ja keskittyä alkuperäiseen asiaan.
 
(minun vaatimattomilla lahjoillani on pakkokin keskittää vajavaiset resurssit oleelliseen, koska nutun napitusta pohtiessa kitarapuoli jäisi murheellisen vähille resursseille)
 
Musiikissa sen oleellisen pitäisi olla ulostuleva ääni. Ei vaatteet, eikä muukaan ulkonäkö. En esim pukeudu rock-mieheksi keikalle (vaikka satunnaisissa tanhukeikoissa kiskaisen tarpeen vaatiessa vanhan hautajaispuvun takin niskaani). Ja jos en kulje maailmalla hattu päässä, en kyllä liimaa sitä lanttuuni keikallekaan. Jne
 
Jos antaisin ulkoiseen liittyvien asioiden vaivata itseäni, joutuisin toteamaan että yritän tarjota muille valheellista mielikuvaa siitä, kuka oikeasti olen. Vähän niinkuin (autovertauksia niille, jotka niistä pillastuvat) maalaisin vanhaa koslaa myyntikuntoon purukumista tehdyn paikan päälle.