Kitarat: kitarakamat ›

2randpo: Näin se kyllä on. Sama juttu jos on semmonen ohut vaahterakaula stratossa, soundi ja soitettavuus heti ihan persiöstä.
 
Tarkoitat varmaan otelautaa? Kaulahan on vaahteraa jokatapauksessa.
50-lukulaisissahan on vaahtera otelauta ja paksu kaula. Se on just hyvä.

73nd3r: Kahden ruuvin tremolo toimii. Kuuden ruuvin vintagetremoloa saa jatkuvasti olla ränkkäämässä.
:-D
 
Meikäläisen kuuden ruuvin vintage-tremolo pysyy kyllä mainosti vireessä ainakin kevyellä käytöllä.

Yallup: Sanokaas te tietäväiset, miksi Straton tallassa on joko kuusi tai kaksi ruuvia. Onko kahdesta ruuvista se etu, että meni 4 ruuvia vähemmän. Tosin se maksoi silti enemmän ;-)
 
Oiskohan niin, että kuuden ruuvin alkuperäinen synkronoitu tremolo edesauttaisi äänen soinnin pituutta välittäen värähtelyä paremmin rungon ja tallan välillä. Tässä järjestelmässä on miinuksena tosin se, että siellä on enemmän kitkapisteitä, jotka hankaavat vastaan, kun talla yrittää palata tasapainopisteeseensä. Kunnolla säädettynä nääkin systeemit tosin pitää vireen kampeillessakin, mutta yleensä hurjempaa käyttöä varten näihin vintagetallasysteemeihin on tehty omia virityksiä ja modauksia kitkapisteiden poistamiseksi.
 
Kahden ruuvin ns. kelluvassa systeemissä kitkapisteitä on vähemmän ja tää onkin sen vuoksi tarkoitettu enemmän juurikin siihen astetta ronskimpaan tallan käyttöön. Tällä lienee jonkinmoinen vaikutus sustainiin, mutta mielestäni floikkatyylin kahden pisteen viritelmien ja kuuden ruuvin vintagesysteemien välillä ei ole mitään ihan julmettua eroa sustainissa, joka on ainakin omasta mielestäni molemmissa tasaisen huono.
 
Korjatkaa jos olen väärässä tai miulla on huono mielipide / kokemus tuosta sustain -jutusta :D Enemmän tai vähemmän kitaroissakin on aina kyse yksilöistä, ainakin sarjatuotantomalleissa, joten eroavaisuuksia esiintyy.

blues guitar: Tarkoitat varmaan otelautaa? Kaulahan on vaahteraa jokatapauksessa.
50-lukulaisissahan on vaahtera otelauta ja paksu kaula. Se on just hyvä.
 
Kaulan paksuus ehti vaihdella jo 50-luvulla melkoisesti. Kokonaisesta tuumasta lähdettiin liikkeelle ja ihan lopussa oli enää 0.78-0.79 ja kaikkia siitä väliltä. Fenderin oman kertoman mukaan erilaisia kaulamuotoja (Neck Shape) on noin 54 kpl, että aika moneen lähtöön löytyy!
 
Selecting a Neck
https://www.youtube.com/watch?v=2wK_qjsnS0s

Tiiättäkö mitä, päätin uskoa teitä ja laittaa straton kitara-GAS-listan kärkeen. Nyt on vaan melkoinen opiskelu noiden miljuunan eri mallin kanssa. Tai sitten ostan semmosen mikä vaan on saatavilla. Tiedänkin kelle laittaa pikaviestiä asiasta, höhöö.

Stalkah: mielestäni floikkatyylin kahden pisteen viritelmien ja kuuden ruuvin vintagesysteemien välillä ei ole mitään ihan julmettua eroa sustainissa, joka on ainakin omasta mielestäni molemmissa tasaisen huono.
Jep, SRV ja Jimi Hendrix, onnettoman sustainin mallilapset.
 
Laitetaan taas tämä :-D
ja linkki http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_emoticons

73nd3r: Jep, SRV ja Jimi Hendrix, onnettoman sustainin mallilapset.
 
Tämän takia kirjoitinkin vielä, et "Enemmän tai vähemmän kitaroissakin on aina kyse yksilöistä, ainakin sarjatuotantomalleissa, joten eroavaisuuksia esiintyy.". Lisäksi oma (suhteellisen suppea) kokemukseni rajoittuu täysin noihin nykysoittimiin. Sustain ei ehkä muutenkaan nyt ollut tuossa kirjoituksessa se pääidea, vaan muutoin 6- ja 2- pisteisen vibratallan ideat.
 
Mutta joo :-)

blues guitar: Tarkoitat varmaan otelautaa? Kaulahan on vaahteraa jokatapauksessa.
50-lukulaisissahan on vaahtera otelauta ja paksu kaula. Se on just hyvä.
 
Tarkoitan ohutta otelaudatonta (vaahtera)kaulaa. Toki ruusupuisella otelaudalla varustettu, liian ohut kaulakin on aika haikeasoundinen.
 
Mun mielestä perinteinen straton (akustinen) soundi muodostuu juurikin kombinaatiosta paksu vaahterakaula, matalat nauhat, kelluva talla sekä matalatehoiset mikit.

73nd3r: Kahden ruuvin tremolo toimii. Kuuden ruuvin vintagetremoloa saa jatkuvasti olla ränkkäämässä.
:-D
 
Saattaa hyvin olla että toi kahen tolpan talla on helpompi saada pitämään vireen. Mutta kun se on silmään niin ruma. :) Kyllä kuuden ruuvin talla pitää vireen hyvin säädettynä, eikä sitä tartte ränkätä. Ei mun kitarasta ainakaan.
 
E: On varmasti sata kertaa ennenkin ollu juttua, mutta satulalla on älyttömän suuri merkitys siihen vireen pysymiseen. Vaik ois mikä talla, ja jos satula jumittaa ni se on siinä sitten...

73nd3r: Jep, SRV ja Jimi Hendrix, onnettoman sustainin mallilapset.
 
Sanoisin, että Stratojen sustain on keskimäärin riittävä, mutta parempiakin malleja on tossa mielessä. Feedbackillä voi tietty auttaa asiaa, kuten ylläolevat ukot.
 
E: pienitehoiset sinkkumikit on toinen syy, miksi se nuotti ei välttämättä yhtä pitkään soi. Ilman särön kompressiota käy näin. Mitäs haluavat dynamiikkaa strato-miehet.

Ziggy Bubba: Sanoisin, että Stratojen sustain on keskimäärin riittävä, mutta parempiakin malleja on tossa mielessä. Feedbackillä voi tietty auttaa asiaa, kuten ylläolevat ukot.
 
E: pienitehoiset humpparit on toinen syy, miksi se nuotti ei välttämättä yhtä pitkään soi. Ilman särön kompressiota käy näin. Mitäs haluavat dynamiikkaa strato-miehet.
 
Ei sovi sanat humppari ja stratocaster samaan keskusteluun... :D

mopar: Ei sovi sanat humppari ja stratocaster samaan keskusteluun... :D
+100
 
Noin yleisneuvona, jos tuntuu ettei sustain (pidätyskyky?) riitä niin vahvistin täysille ja volasäätö kitarasta.

73nd3r: Kahden ruuvin tremolo toimii. Kuuden ruuvin vintagetremoloa saa jatkuvasti olla ränkkäämässä.
:-D
 
Mulla on ollut molempia versioita tallasta. Ihan yhtä hyvin tai huonosti toimivat riippuen siitä onko säädöt kunnossa. Mun kokemuksen mukaan ei mitään eroa vireen pidossa tai muutenkaan. Perinteinen systeemi on paremman näköinen.

Rämppy: Mulla on ollut molempia versioita tallasta. Ihan yhtä hyvin tai huonosti toimivat riippuen siitä onko säädöt kunnossa. Mun kokemuksen mukaan ei mitään eroa vireen pidossa tai muutenkaan. Perinteinen systeemi on paremman näköinen.
 
Vintagetalla on vaikeampi säätää. Pitää tietää aika tarkkaan mitä tekee. 2-point on varsin huoleton.

Ziggy Bubba: Mitä noita Vintage Modified -malleja olen kaupoissa hypistellyt, niin on nekin oikein asiallista laatua. Squierin Standard-sarja (kuten vaikka oma Jagmaster) on sekin jo hyvin toimivaa kamaa.
 
Tietty, ne kannattanee kokeilla omissa käsissä.
 
No laitoin tilaukseen niin pääsee koittamaan.

Myrkky Nuoli: Vintagetalla on vaikeampi säätää. Pitää tietää aika tarkkaan mitä tekee. 2-point on varsin huoleton.
 
Mun mielestä ei tässäkään suhteessa ole mainittavaa eroa. Molempien mallien kanssa on samat ähellykset ollut ainakin mulla. Eipä tallan kellumista muutenkaan tarvitse usein säädellä, jos ei vaihtele kielisettien paksuuksia vähän väliä.

Rämppy: Mun mielestä ei tässäkään suhteessa ole mainittavaa eroa. Molempien mallien kanssa on samat ähellykset ollut ainakin mulla. Eipä tallan kellumista muutenkaan tarvitse usein säädellä, jos ei vaihtele kielisettien paksuuksia vähän väliä.
 
Ei tarvii juu! Mulla on 2-point asettunut aina kertaheitolla ja det var det. 6-pointin kanssa oon tapellut paljon - en toki samassa kitarassa. Ei tää minustakaan niin iso asia ole, etteikö vois vintagetallalla vedellä. Itse diggailen tota modernia, vaikka normaalisti oonkin konservatiivi tässä suhteessa.

mopar: Ei sovi sanat humppari ja stratocaster samaan keskusteluun... :D
 
Ajatusvirhe, korjataans. En toki humppareita meinannut :)

Kyllähän se on poijjaat niin, että vaahteraotelauta, 6 ruuvitalla, SSS ja sunburst valkoisella pleksillä. Siitä se on stratocaster tehty. ;-))

Yallup: Kyllähän se on poijjaat niin, että vaahteraotelauta, 6 ruuvitalla, SSS ja sunburst valkoisella pleksillä. Siitä se on stratocaster tehty. ;-))
 
Olen samaa mieltä :)
http://muusikoiden.net/dyn/users/123435.jpg