Kitarat: kitarakamat ›

73nd3r: Vaikeeta, jos aihe itsessään on tällainen.
 
Aloitus ja aihe on hyvä. Loppu riippuu keskustelijoista.

Ehkä tässä menee helposti sekaisin soundi ja sointi. Tai sitten eri ihmiset ymmärtää ne eri tavalla.
 
Havainnollistus:
 
Jos vaihdan mikit. Säädän soundia.
Jos vaihdan samasta puusta tehdyn ohuen kaulan paksumpaan. Lisään sointia. Ehkä vähän soundiakin, mutta pääasiassa soivuutta.
 
Kokonaisuudessa nämä eri tekijät tietenkin menee limittäin ja lomittain sekä ristiin ja rastiin.

hallu: ...Olen päätellyt tästä, että soittaja kompensoi soundillisia eroja soittotatsillaan (toiset varmaan enemmän ja toiset vähemmän) ja se selittäisi sen, että minusta kitaroiden soittotuntumassa on suuriakin eroja. ...
 
...Toinen näkökohta on, että huonoja kitaroita ei ole olemassakaan, vaan riippuu soittajan kyvykkyydestä löytääkö hän soittimen potentiaalin. Ja jossakin määrin soitin ohjaa tuntumallaan soittoa tiettyyn suuntaan ja sitäkautta kokonaisilmaisu muodostuu soittajan pyrkimyksen ja välineen vastuksen yhteisvaikutuksesta.
 
1. asia, ihan samaa mieltä
2. jokseenkin eri mieltä, on niitä niin helkkarin huonojakin vastaan tullut ja sellaisia joista ei vaan saa haluamaansa irti

hollstro: ......
2. jokseenkin eri mieltä, on niitä niin helkkarin huonojakin vastaan tullut ja sellaisia joista ei vaan saa haluamaansa irti
 
No joo, oli kyllä aika kärjistetysti tokaistu minulta:-). Totta kai on huonojakinkitaroita, mutta halusin vain painottaa sitä seikkaa, että mielestäni kitaran ilmaisullisia mahdollisuuksia voi ja pitäisi etsiä riippumatta siitä missä ne ovat. Ennen vanhaan oli todella huonojakin kitaroita, mutta nykyisin tuntuvat halvatkin kitarat olevan varsin hyviä.

nykyisin tuntuvat halvatkin kitarat olevan varsin hyviä.
 
-joo, aika usein pienellä modifioinnilla monista halvoista stratoista voi saada ihan hyvän. jotenkin niinkin hyvän etten itse jää oikein enää kaipaamaan mitään ja tuntuu siltä että lopputulokseen vaikuttaa enimmäkseen vain se miten osaa soittaa. oon sitten joskus kokeillut ohimennen jotain kalliita (tai myös vanhoja ja kalliita) kitaroita enkä mä niissä nyt mitään niin ihmeellistä ole huomannut. toki parempia mutta soittotaito vaikuttaa lopputulokseen jotenkin niin moninkertaisesti enemmän että oon päätellyt että lienee paljon merkityksellisempää yrittää kehittää sitä. joku muu varmaan näkee tämän toisin ja jollekin pienikin kitaran soundiero vaikuttaa ehkä suuresti soittomotivaatioon. mulla ei vaikuta. jos vaikuttaa niin sellaisessa tapauksessa lienee paras hankkia itselleen sopivin ja vaikka kallis soitin.
 
-entisaikoina nuo "huonot" kitarat taisivat usein olla aivan aidostikin soittokelvottomia, esim. olematon sustain, nauhoja väärissä paikoissa, eriskummalliset puuyhdistelmät (tai ties mikä lastulevy), yms. nykyinen koneistus ym. lienee auttanut näissä laatuasioissa (laadukkaampaa halvemmalla) ja kaiketi esim. noi halvat squierit on ihan käyttökelpoisia jos vain sattuu käsiin ok yksilö (joka soi eikä ole muutenkaan maanantaikappale.. ja ehkä noihin pitää tehdä jotain modifiointeja). en nyt ole mikään kummoinen asiantuntija mutta mitä nyt noita olen joskus kokeillut niin ei mulle välttämättä noihin verrattuna mikään superkallis kitara toisi juuri mitään lisäarvoa. ja hyvä soittaja soittaa taatusti paremmin tuollaisella kuin huono soittaja superkalliilla kitaralla. toki joillakin sitten vaikka harjoittelumotivaatio voi kärsiä jos on hyvin herkkä reagoimaan soittimensa laatuun (tai hintaan jos kyse on psykosomatiikasta).
 
-itselleni mielummin monta halpaa/ok-laatuista ja nimenomaan ERILAISTA kitaraa kuin yksi tai kaksi kallista huippukitaraa.

Nykyisin kitaroiden työnlaatu on jo kohtuuhintaisissa kitaroissa hyvä. Ihan sitä parasta viimeistelyä ei tietenkään saa. Materiaalisäästöt näkyvät kyllä kaikessa, mutta ero jossain VM Squierissa ja USA Standard-stratossa työn laadun osalta on pieni. Custom Shopin soittimissa on kaikki vielä vähän paremmin. Materiaalit(puut, mikit, potikat raudat...) paranevat hinnan nousetessa, mutta jo toi VM-Squju riittää pitkälle. HiFistely on osa harrastusta ja mullahan se on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten.

HiFistely on osa harrastusta ja mullahan se on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten.
 
Tietääkseni esim. jotkut pianonsoiton aloittavat lapset saattavat reagoida soittimeen vahvastikin. Eli vaikkapa sähköpianon käyttö harjoitussoittimena saattaa joillakin aiheuttaa haluttomuutta soittamiseen. Toisia tämä ei taas haittaa vähääkään. Tässä tapauksessa kyse ei ole elitismistä vaan aidosta "hifistelyn" vaikutuksesta motivaatioon. En ole itse kummoinen soittaja ja mulla ei ole niin väliä millä kitaralla soitan kunhan se on "toimiva" ja mulle sopiva malli, esim. strato. En kuitenkaan tietty väitä että asia kaikilla menee näin vaan "hifistelyn" vaikutus motivaatioon saattaa olla aito ja kaiketi hyvinkin suuri. Esim. jos on vaikka hyvin tarkka korva soundin suhteen niin eihän "hifistely" välttämättä tarkoita sitä että homma on mitenkään lähtenyt lapasesta.

jpjanhun:-itselleni mielummin monta halpaa... kuin yksi tai kaksi kallista huippukitaraa.
 
Minulla se menee taas ihan toisinpäin. :) Ennemmin yksi tai kaksi kallista ja laadukasta kuin kymmenen halpista. Olen huomannut omalla kohdallani että liika tavaranpaljous alkaa pidemmän päälle ahdistaa joten satsaan mieluummin laatuun kuin määrään. Eihän se motivaatio soittaa tietenkään katoa vaikka joutuisi halvallakin kitaralla rämpyttelemään (näinkin on joskus ollut), mutta nautin kyllä siitä että tiedän soittimeni olevan täysin luotettava joka tilanteessa. Olen omistanut kitaroita ihan hintahaitarin joka kohdasta ja kerta toisensa jälkeen todennut niiden hintavampien vain yksinkertaisesti olevan parempia joka alueella vaikka asiaa miten päin katsoisi tai muuta toivoisi. Keskihintaisista löytyy kyllä hyviä yksilöitä ja ne edullisetkin on nykyään laadukkaampia kuin ennen, totta. Mutta kyllä sen hintaeron tiettyyn pisteeseen asti huomaa kuitenkin erittäin selvästi.
 
Jokainen toki ostaa juuri sellaisen ja sen hintaisen soittimen kuin itse haluaa ja lompakko antaa myöden, mutta ainakin itseäni jaksaa hieman kummastuttaa se että kalliimpiin soittimiin liitetään usein tällaisia ehkä hieman provosoiviakin sanoja kuten hifistely/hifistelyn vaikutus motivaatioon/psykosomatiikka/soittotaito ym. Siitä tulee vähän sellainen todistelun maku, jos ne halvat kerran on niin ylivoimaisia niin miksi sitä sitten pitää niin voimakkaasti ja aggressiivisesti alleviivata? Tämä ei ole pelkästään sinuun suunnattu vaan tätä näkee ja kuulee usein.
 
Teksti näyttää nyt vähän kärkkäämmältä kuin tarkoitin, siksi totean että en vetänyt hernettä nenään tai pahoittanut muutenkaan mieltäni kirjoituksistasi. Itselleni on aivan herttaisen yhdentekevää minkä hintaisilla kitaroilla kukin soittaa tai miksi, halusin vain tuoda toisenkinlaisen näkökulman keskusteluun.

joo, siis ei siinä mitään, ja kullakin on omat preferenssit. tuota, ajoin vain tuolla monella halvalla kitaralla takaa sitä että jos ne ovat kaikki erilaisia niin sitten on monta soundia joista valita (erilaiset mikit, erilaiset kytkennät, erilaiset osat, metalliosat ja nauhat jne.). tietysti, voi olla myös monta kallista kitaraa, mutta sitten toki tulee paljon kalliimmaksi. mutta tosiaan, toiset tykkäävät soittaa aina vaikka vain yhdellä kitaralla, eihän siinä mitään. en tarkoita että mikään tapa välttämättä olisi parempi, enkä nyt ole toki muutenkaan mikään aiheen suuri asiantuntija.
 
eniten ajan takaa ehkä sitä että jos vaikka tekee jotain äänityksiä ja tarvitsee vaikka les paulin, straton, rickenbackerin ja telecasterin soundia, niin tulee aika kalliiksi ostaa nuo kaikki huippulaadukkaina kitaroina. sensijaan halpiksilla voi kaiketi päästä melko hyvään lopputulokseen aika pienellä rahalla ja lopputuloksesta voi tapauksesta riippuen olla vaikea kuulla kitaran hintaa. en tosin väitä etteikö joku voisi sitäkin kuulla (tapauksesta riippuen) ja etteikö olisi niin että joitakin voi kitaran laatu auttaa paljonkin parempaan soittosuoritukseen. mutta tää oli tällainen näkemys, ja kuka nyt preferoi mitäkin.
 
joo, siitä psykosomatiikasta siis että joidenkin kohdalla on kyse psykosomatiikasta, toisten kohdalla aidosti ei ole. eli esim. sokkotesti voi antaa eri tuloksia. toiset huomaavat aidosti eroja, toisille vain kallis hinta ratkaisee. toisista vain on pianonvirittäjiksi, toisista ei ole jne. aika samankaltainen homma lienee kyseessä.

Hifistely mulle tarkoitta sitä että pyrkii kaikessa parhaaseen tai ainakin parempaan.

Itsekin olen viehättynyt siihen, että mieluummin pari loistavaa kuin kymmenen huonompaa. Onpa mennyt vielä siihen suuntaan, että modaaminen ja parantelu ovat tulleet mukaan. En tietenkäön lähtisi mitään vintagea pilaamaan, mutta esim. nuo omat 2008 Stankku LP:t, joita todella pidän erinomaisina kitaroina, paranevat entisestään kun niitä vähän muokkaa. Pikkujuttuja, uutta luusatulaa, Bigsbyä, mikkien testaamista jne. Ei niiden arvo siitä putoa, mutta soittoarvo nousee hurjasti.
 
Vahvareiden osalta Bluetone täyttää tarpeet ja hifiaspektin. Pitkään janottu plexisoundi tosin vielä antaa odottaa parempaa likviditeettitilannetta, mutta se tuleekin Bluetonen kaveriksi, ei korvaajaksi. Ja luultavasti Bluetonelta sitten sekin, kun aika on kypsä.

jpjanhun:
eniten ajan takaa ehkä sitä että jos vaikka tekee jotain äänityksiä ja tarvitsee vaikka les paulin, straton, rickenbackerin ja telecasterin soundia, niin tulee aika kalliiksi ostaa nuo kaikki huippulaadukkaina kitaroina. sensijaan halpiksilla voi kaiketi päästä melko hyvään lopputulokseen aika pienellä rahalla ja lopputuloksesta voi tapauksesta riippuen olla vaikea kuulla kitaran hintaa. en tosin väitä etteikö joku voisi sitäkin kuulla (tapauksesta riippuen) ja etteikö olisi niin että joitakin voi kitaran laatu auttaa paljonkin parempaan soittosuoritukseen. mutta tää oli tällainen näkemys, ja kuka nyt preferoi mitäkin.

Minä ymmärrän tämän erittäin hyvin. Olen harrastelijana lähtenyt siitä, että haluan kokemusta monista erityylisistä kitaroista, miten ne soi ja millaista niillä on soittaa. Ja samalla tietty etsii niitä omia juttuja, niin soittamisessa kuin soittimissakin. Eli näin siis on tullut hankittua useampi "keskihintainen" kitara sen sijaan että hankkisi yhden tai kaksi oikein hintavaa. Aivan halpiksia en ole hankkinut ja siten kaikki kitarani ovat kelpo soittimia. (löytyy halpiksistakin tietty sellaisia)

sustain65: Minä ymmärrän tämän erittäin hyvin. Olen harrastelijana lähtenyt siitä, että haluan kokemusta monista erityylisistä kitaroista, miten ne soi ja millaista niillä on soittaa. Ja samalla tietty etsii niitä omia juttuja, niin soittamisessa kuin soittimissakin. Eli näin siis on tullut hankittua useampi "keskihintainen" kitara sen sijaan että hankkisi yhden tai kaksi oikein hintavaa. Aivan halpiksia en ole hankkinut ja siten kaikki kitarani ovat kelpo soittimia. (löytyy halpiksistakin tietty sellaisia)
 
-joo, hyvä pointti. toi voi kyllä olla ihan viisasta että hankkii niitä keskihintaisia kitaroita jos ei halua ottaa riskejä eikä korjailla mitään itse. itse oon ostellut todella halpoja kitaroita sokkona ja osa on sitten päätynyt osiksi purettuna kaappiin lojumaan. soittelen sitten enimmäkseen todella halvalla kitaralla johon olen tyytyväinen vaihdettuani siihen nauhat, satulan, mikrofonit, elektroniikan ja tallan.. heh.. eli ihan pikku modifiointia vain :) nojoo, totta puhuen, toi oli kyllä pääasiassa kustomointia.. halusin nauhat jotka eivät kulu ollenkaan ettei tarvitsisi koskaan hioa niitä jne. loput kitaroista pölyttyy sitten telineessä odottamassa satunnaista käyttöä. näen omiin tarpeisiini nähden kalliiden kitaroiden pitämisen aika turhana. ammattisoittajilla yms. pianonvirittäjän korvan omaavilla on sitten tietty toisenlaiset tarpeet.

jpjanhun:loput kitaroista pölyttyy sitten telineessä odottamassa satunnaista käyttöä. näen omiin tarpeisiini nähden kalliiden kitaroiden pitämisen aika turhana. ammattisoittajilla yms. pianonvirittäjän korvan omaavilla on sitten tietty toisenlaiset tarpeet.
 
No, ei tässä nyt kyse mistään ammattilaisista tai pianonvirittäjistä ole. Itse koen täysin turhaksi pitää 10 kitaraa pölyttymässä, jos en soita niillä ikinä. En tarvitse muuta kuin stratosoundia, joten miksi ostaisin halpistelejä, -lespoja, -tilukeihäitä ym. nurkkiin. Ja stratossa tartun aina siihen parhaaseen, koska en näe syytä soittaa huonolla, jos parempikin on tarjolla. Tämä johtaa siihen, että en todellisuudessa tarvitse kuin yhden kunnon straton. Ja miksi en ostaisi kunnollista, jos se on mahdollista. En ymmärrä, miksi pitäisi ostaa satasen ritsa, korjata sitä useilla sadoilla ja soitella sillä. Ostaa kerralla kunnollisen, niin ei tarvitse murehtia. Helposti tuollaisen tuunauksen hinnalla saisi jo suoraan kunnollisen. Itseä ainakaan tuunaus ei kiinnosta, joten tuntuisi älyttömältä ostaa halpis, vaihtaa (vaihdattaa) siihen kaikki osat (paitsi puut) ja todeta, ettei se enää ole mikään halpis.
 
"Pianonvirittäjä" ym. vaan särähti sen verran korvaan, että oli pakko avautua. Ei se paremman kitaran osto ole mitään hifistelyä, snobismia tai vaadi, että soittanut kymmenellä kultalevyllä kitaraa. Joskus se vaan on omien tarpeiden kannalta paras ja viisain ratkaisu. Ja hymiö perään, ettei tätä tavitse niin vakavsti ottaa... :)

Laulava Kylätohtori: No, ei tässä nyt kyse mistään ammattilaisista tai pianonvirittäjistä ole. Itse koen täysin turhaksi pitää 10 kitaraa pölyttymässä, jos en soita niillä ikinä. En tarvitse muuta kuin stratosoundia, joten miksi ostaisin halpistelejä, -lespoja, -tilukeihäitä ym. nurkkiin. Ja stratossa tartun aina siihen parhaaseen, koska en näe syytä soittaa huonolla, jos parempikin on tarjolla. Tämä johtaa siihen, että en todellisuudessa tarvitse kuin yhden kunnon straton. Ja miksi en ostaisi kunnollista, jos se on mahdollista. En ymmärrä, miksi pitäisi ostaa satasen ritsa, korjata sitä useilla sadoilla ja soitella sillä. Ostaa kerralla kunnollisen, niin ei tarvitse murehtia. Helposti tuollaisen tuunauksen hinnalla saisi jo suoraan kunnollisen. Itseä ainakaan tuunaus ei kiinnosta, joten tuntuisi älyttömältä ostaa halpis, vaihtaa (vaihdattaa) siihen kaikki osat (paitsi puut) ja todeta, ettei se enää ole mikään halpis.
 
"Pianonvirittäjä" ym. vaan särähti sen verran korvaan, että oli pakko avautua. Ei se paremman kitaran osto ole mitään hifistelyä, snobismia tai vaadi, että soittanut kymmenellä kultalevyllä kitaraa. Joskus se vaan on omien tarpeiden kannalta paras ja viisain ratkaisu. Ja hymiö perään, ettei tätä tavitse niin vakavsti ottaa... :)
 
Enpäs olisi tätä voinut paremmin sanoa, joten kompataan taas tohtoria.

Laulava Kylätohtori: jpjanhun:
 
No, ei tässä nyt kyse mistään ammattilaisista tai pianonvirittäjistä ole. Itse koen täysin turhaksi pitää 10 kitaraa pölyttymässä, jos en soita niillä ikinä. En tarvitse muuta kuin stratosoundia, joten miksi ostaisin halpistelejä, -lespoja, -tilukeihäitä ym. nurkkiin. Ja stratossa tartun aina siihen parhaaseen, koska en näe syytä soittaa huonolla, jos parempikin on tarjolla. Tämä johtaa siihen, että en todellisuudessa tarvitse kuin yhden kunnon straton. Ja miksi en ostaisi kunnollista, jos se on mahdollista. En ymmärrä, miksi pitäisi ostaa satasen ritsa, korjata sitä useilla sadoilla ja soitella sillä. Ostaa kerralla kunnollisen, niin ei tarvitse murehtia. Helposti tuollaisen tuunauksen hinnalla saisi jo suoraan kunnollisen. Itseä ainakaan tuunaus ei kiinnosta, joten tuntuisi älyttömältä ostaa halpis, vaihtaa (vaihdattaa) siihen kaikki osat (paitsi puut) ja todeta, ettei se enää ole mikään halpis.
 
"Pianonvirittäjä" ym. vaan särähti sen verran korvaan, että oli pakko avautua. Ei se paremman kitaran osto ole mitään hifistelyä, snobismia tai vaadi, että soittanut kymmenellä kultalevyllä kitaraa. Joskus se vaan on omien tarpeiden kannalta paras ja viisain ratkaisu. Ja hymiö perään, ettei tätä tavitse niin vakavsti ottaa... :)
 
-jees, no tää on sun pointti ja ihan hyvä näkemys ja miksipä et tekisi näin. mutta 1) mä tarvitsen muitakin kitaroita kuin straton vaikkakin tarvitsen niitä suht harvoin. 2) en ole stratoa korjaillut satasilla vaan pikemminkin reilulla satasella (en käytä kitaroita koskaan huollossa vaan teen kaiken itse nauhanvaihtoa myöten), ihan niinkuin itsekin käytät rahaa mikkivaihtoihin jo valmiiksi kalliiseen kitaraan. 3) mielestäni kyseinen kitara ei ole "ritsa" vaikka onkin halpa enkä tosiaan näe itselleni juuri mitään etua todella kalliissa kitarassa koska en huomaa sellaisessa merkittävää eroa omaan halpaan kitaraani nähden (saattaisin preferoida omaa kitaraani esim. sun kalliimpaan ja parempaan kitaraan nähden, vaikkakaan en välttämättä). Joku toinen aidosti aidosti näkee ja kuulee tällaisia eroja tai haluaa jostain syystä soittaa kalliilla kitaralla, ja he tehkööt näin. Missään nimessä en väitä etteikö jokin asia kitarassa vaikuttaisi soundiin, väitän nimenomaan että ihan kaikki vaikuttaa soundiin, fysikaalisestihan asian on nimenomaan pakko olla näin. nauhanvaihto, satulanvaihto, tallanvaihto, puulajit, virittimienvaihto, magneetinvaihto tai mikä tahansa, kaikki vaikuttaa (ja olen itsekin mielestäni käytännössä huomannut näiden kaikkien vaikuttavan soundiin. ja vaikka olisinkin kuullut harhoja niiden on silti fysikaalisesti pakko vaikuttaa soundiin, eli ne vaikuttavat varmasti). Tästä huolimatta, en ole tietoinen kalliista kitarasta jota pitäisin muuta kuin marginaalisesti parempana itselleni nykyiseen halpaan stratoon nähden. Mutta tämä siis vain mun preferointi, sinulla on erilainen näkemys asiasta mikä on aivan hyvä juttu ja tekee mielestäni keskustelun kiinnostavammaksi ja vauhdikkaammaksi kun esille tuodaan erilaisia näkemyksiä.
 
-Niin, mä muuten rehellisesti uskon että tällä palstalla on ihmisiä joiden korva _soundin suhteen_ on ikäänkuin "pianonvirittäjän korvan" tasolla. En itse ole tällainen eivätkä nekään soundierot joita huomaan useinkaan vaikuta suuresti motivaatioon, mutta varmaan monilla muilla asia on aidosti näin. En mä mitenkään väitä ettetkö esimerkiksi sinä voisi kuulla soundieroja vaikkapa hyvinkin tarkasti ja etteikö niillä voisi olla hyvin suuri vaikutus motivaatioon.

jpjanhun:
-Niin, mä muuten rehellisesti uskon että tällä palstalla on ihmisiä joiden korva _soundin suhteen_ on ikäänkuin "pianonvirittäjän korvan" tasolla. En itse ole tällainen eivätkä nekään soundierot joita huomaan useinkaan vaikuta suuresti motivaatioon, mutta varmaan monilla muilla asia on aidosti näin. En mä mitenkään väitä ettetkö esimerkiksi sinä voisi kuulla soundieroja vaikkapa hyvinkin tarkasti ja etteikö niillä voisi olla hyvin suuri vaikutus motivaatioon.
 
Kun mennään loppuun asti soundin arvioinnissa, niin kuuntelijan tuntemus kitaroista ja vahvistimista vaikuttaa asiaan. Jos ei ole päässyt kuuntelemaan ja itse soittamaan laajaa kirjoa kitaroita ja vahvistimia, niin paha siinä on osien vaikutusta lähteä arvioimaan. Äänitetty ja audiona toistettu kitarasoundi on sitten erikseen.
 
Toisekseen soittimen kalleidesta voidaan kiistellä, mutta olipa monta keskihintaista soitinta tai muutama kalliimpi, niin soittimen täytyy inspiroida. Jos ei löydy mojo, niin väitän, että soundikin kärsii, ainakin taiteellisessa mielessä.
 
Tämä hauska "pianonvirittäjän korva" särähtää korvaan, kun tunnen yhden juopon "pianon virittäjän" joka viinarahoja saadakseen käy jollain halvalla mittarilla virittämässä ihmisten pianoja ilman minkäänlaista koulutusta yms. osaamista. Yrittäminen ei ole kiellettyä, mutta mistä sen tietää, ehkä hänellä on pianonvirityksessä tarpeellinen ja tärkeä suhteellinen korva.

jpjanhun: Mutta tämä siis vain mun preferointi, sinulla on erilainen näkemys asiasta mikä on aivan hyvä juttu ja tekee mielestäni keskustelun kiinnostavammaksi ja vauhdikkaammaksi kun esille tuodaan erilaisia näkemyksiä..
 
Jep, näin on. Oma tapani on hyvä minulle, sinun tapasi sinulle. Molemmat yhtä oikein. Pointti oli lähinnä, että (ainakaan itsellä) ei ole siinä kalliimmassa (ei kalliissa) kyse siitä, että huippukorvani kuulisivat jotain merkittäviä eroja verrattuna halvempiin. Puurokorvana ja tunnustautuneena psykoakustikkona kuitenkin se paremman kitaran mojo on myös tärkeä juttu. Ja se, ettei kitaralle tarvitse tehdä mitään. Fenderistä en vielä pysty mitään sanomaan, mutta Tokait ovat verrattomia pelejä, koska pitävät säätönsä ja ovat muutenkin hyviä ja huolettomia. Eihän omat japanilaiset Tokait tai Fenderin AVRI strato mitään kalliita ole, mutta riittäviä itselle. Custom Shopit ovat varmasti parempia, mutta tässä tulee sama tilanne kuin sinulla, eli en koe, että se parannus olisi enää sen välirahan arvoinen. Toki jossain kohdissa silti unelmissa siintää vielä ehta ja aito mojokas Custom Shop strato.. :)

Tämä hauska "pianonvirittäjän korva" särähtää korvaan, kun tunnen yhden juopon "pianon virittäjän" joka viinarahoja saadakseen käy jollain halvalla mittarilla virittämässä ihmisten pianoja ilman minkäänlaista koulutusta yms. osaamista. Yrittäminen ei ole kiellettyä, mutta mistä sen tietää, ehkä hänellä on pianonvirityksessä tarpeellinen ja tärkeä suhteellinen korva.
 
-heheh :) kieltämättä hauska tarina :) mutta joo, siis vakavasti ottaen, hyvä pianonvirittäjä saa kummasti pianon soimaan ja pianonvirittäjissä on eroja.
 
Laulava Kylätohtori: Jep, näin on. Oma tapani on hyvä minulle, sinun tapasi sinulle. Molemmat yhtä oikein. Pointti oli lähinnä, että (ainakaan itsellä) ei ole siinä kalliimmassa (ei kalliissa) kyse siitä, että huippukorvani kuulisivat jotain merkittäviä eroja verrattuna halvempiin. Puurokorvana ja tunnustautuneena psykoakustikkona kuitenkin se paremman kitaran mojo on myös tärkeä juttu. Ja se, ettei kitaralle tarvitse tehdä mitään. Fenderistä en vielä pysty mitään sanomaan, mutta Tokait ovat verrattomia pelejä, koska pitävät säätönsä ja ovat muutenkin hyviä ja huolettomia. Eihän omat japanilaiset Tokait tai Fenderin AVRI strato mitään kalliita ole, mutta riittäviä itselle. Custom Shopit ovat varmasti parempia, mutta tässä tulee sama tilanne kuin sinulla, eli en koe, että se parannus olisi enää sen välirahan arvoinen. Toki jossain kohdissa silti unelmissa siintää vielä ehta ja aito mojokas Custom Shop strato.. :)
 
-jep, harrastuksissa (tai miksei ammattitoiminnassakin) kukin tekee mitä haluaa. ja kyllähän siis psykoakustiikka tai "mojo" on tärkeä mutta tosiaan itselleni sillä ei ole väliä.. tai onkohan niin että halvoissa kitaroissa onkin mulle sitä mojoa.. jaa, jospa se onkin niin? onhan halpa kitara vähän niinkuin "punk". toi sun kommentti tokaista on muuten hauska.. mulla on kasaritokai kasarin alkupuolelta joka on sillälailla aidosti "hyvä kitara" mutta nurkassa se pölyttyy ja sitten joskus soitan sillä jotain. tää on just tätä :) että kuka preferoi mitäkin :)
 
kaiketi myös soittimen epätäydellisyys voi motivoida joitakin vähän niinkuin jotkut pitävät vähän räpellettyjä rock-sooloja täydellisiä parempina (robben ford muuten on sanonut jättäneensä tekniikkansa joiltakin osin vähän hiomatta koska hänen mielestään pieni söhellys joihinkin kuvioihin tuo lisää sisältöä, tai jotenkin näin se muistaakseni meni). lisäksi oon lukenut väitteitä pianomallinnuksista ja siitä miten jotkut ovat sitä mieltä että mallinnukset eivät saa olla liian täydellisiä (eli oikean soittimen "virheitä" ei saa korjata liikaa). samalla ajatuksella joku saattaisi sitten nähdä esim. kitaran kaulan lievästi kuolleet kohdat "motivoivina" ja soittimen persoonana ja jonkin "täydellisesti soivan" soittimen epämotivoivana. mutta mikä motivoi ketäkin, jne.

jpjanhun: -jep, harrastuksissa (tai miksei ammattitoiminnassakin) kukin tekee mitä haluaa. ja kyllähän siis psykoakustiikka tai "mojo" on tärkeä mutta tosiaan itselleni sillä ei ole väliä.. tai onkohan niin että halvoissa kitaroissa on mulle sitä mojoa.. jaa, jospa se onkin niin? onhan halpa kitara vähän niinkuin "punk". toi sun kommentti tokaista on muuten hauska.. mulla on kasaritokai kasarin alkupuolelta joka on sillälailla aidosti "hyvä kitara" mutta nurkassa se pölyttyy ja sitten joskus soitan sillä jotain. tää on just tätä :) että kuka preferoi mitäkin :)
 
Mun kaks mojokkainta kitaraa on mun kitaroiden keskihinnan alapuolelta. Nää osuu haarukkaan käytettynä ~300-500 €, eli ei mitään halvinta halpaa, mutta ei mitään jenkkiosastoakaan. Jos olisin miljonääri, soittaisin varmaan silti noilla. On niissä puutteensakin toki.
 
Meikä on kans sellanen, että mieluummin useampi erilainen, vaikka vähän halvempi. Ihan vaan vaihtelun vuoksi. Soittelen käytännössä päivittäin eri kitaroilla, eikä ykköskeppiä tällä hetkellä edes ole. Eikä sellasta kitaraa ole olemassakaan, johon tyytyisin. Ennen tilanne oli päin vastoin, eli yksi kallis kitara, mutta sitten koin sen riittämättömäksi :D