Kitarat: kitarakamat ›

naavanka_: Nauhanpäiden hiominen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jos kitaraan käytettyjä puita ei ole Suomessa kuivattu (ja vaikka olisikin niin usein joutuu ekan talven jälkeen hiomaan päät) niin elämistä tapahtuu aivan varmasti.
Jopa niille Gibsoneissa käytetyille, tuhatvuotiaille neitsyiden kastelemille taikapuille.
 
Ei ole Gibsonin taikuudessa kyse puista, vaan Gibsoneissa on nauhanpääkanttaus ("fred edge binding" niille jotka ei osaa enää suomea), jonkatakia niitä Gibsonin nauhanpäitä ei tarvitse ihan pienistä törötyksistä lähteä hiomaan.

naavanka_: Jos kitaraan käytettyjä puita ei ole Suomessa kuivattu (ja vaikka olisikin niin usein joutuu ekan talven jälkeen hiomaan päät) niin elämistä tapahtuu aivan varmasti.
 
Ei aina. Eniten olen ihmetellyt indonesiassa tehtyä JA-teleä, mutta ehkä ne puut on sitten paremmin kuivattu kun vähän laadukkaampi soitin (vain vähän).

hallu: Ei ole Gibsonin taikuudessa kyse puista, vaan Gibsoneissa on nauhanpääkanttaus ("fred edge binding" niille jotka ei osaa enää suomea), jonkatakia niitä Gibsonin nauhanpäitä ei tarvitse ihan pienistä törötyksistä lähteä hiomaan.
 
Noilla on nimikin, "nibble", mutta hyvää suomennosta en ole nähnyt.
 
Ei tarvi eikä voi hioa. Jos kaula kutistuu kuivuuden vaikutuksesta liikaa, niin joko nauhat työntää nibblen kohdalle pullistuman tai pahimmillaan korkkaa nibblet irti reunalistasta.

darrell: Ei tarvi eikä voi hioa. Jos kaula kutistuu kuivuuden vaikutuksesta liikaa, niin joko nauhat työntää nibblen kohdalle pullistuman tai pahimmillaan korkkaa nibblet irti reunalistasta.
 
Eikös se yksi näistä Gn viimeisistä suurista esitellyistä innovaatioista ollut reunakoristeiden poistaminen, minkä seurauksena havaittiin nauhan käyttökelpoisen nettopinta-alan lisääntyneen?

LaMotta: Eikös se yksi näistä Gn viimeisistä suurista esitellyistä innovaatioista ollut reunakoristeiden poistaminen, minkä seurauksena havaittiin nauhan käyttökelpoisen nettopinta-alan lisääntyneen?
 
En osaa sanoa, kun en seuraa aikaani. :-)
 
Vanhoissa nauharempan läpikäyneissä kitaroissa on usein vedetty nibblet tasaiseksi, koska muuten nauhojen vaihto on oleellisesti hitaampaa ja vaivalloisempaa (=lue kalliimpaa).
 
Stew-Macilla on tuossa aihetta sivuava juttu:
http://www.stewmac.com/tsarchive/ts0131.html
 
Jos haluaa pitää nibblet, niin voi olla suoraviimaisempaa nauharempan yhteydessä vaihtaa myös reunalistat.

Dean mustaine vmnt. On kyllä laadukas soitin hintaisekseen, niitä saa käytettynä nyt ihan puoli ilmatteeksi. Parhaat aktiivimikit perinteisempään mutta kuitenkin särmäheviin mitä eteen on sattunut.

Tosi paljon oon kokeillu halpoja kitaroita, jotka hyvissä säädöissä on todella hyvän tuntusia. Tuntuu että näissä halpiksissa on kyse enemmän siitä kuinka kauan ne osat kestävät.

freakingenius: Tosi paljon oon kokeillu halpoja kitaroita, jotka hyvissä säädöissä on todella hyvän tuntusia. Tuntuu että näissä halpiksissa on kyse enemmän siitä kuinka kauan ne osat kestävät.
 
Toinen on luumut. Eikun siis saundi :) Halvoissa on huonommat materiaalit (liittyy saundin lisäksi tuohon kestämiseen) ja huonompi laadunvalvonta. Halpa voi toki olla joskus myös hyvä, vaikka sitä ei kukaan usko.

hallu: Ei ole Gibsonin taikuudessa kyse puista, vaan Gibsoneissa on nauhanpääkanttaus ("fred edge binding" niille jotka ei osaa enää suomea), jonkatakia niitä Gibsonin nauhanpäitä ei tarvitse ihan pienistä törötyksistä lähteä hiomaan.
 
Näinhän se on.
Harmillisesti vaan tuppaa ostasta noistakin reunalistat halkeemaan ajan myötä kun nauhanpäitä ei voi hioa.
 
Näitäkin on nähty ja korjattu.

Krice: Ei aina. Eniten olen ihmetellyt indonesiassa tehtyä JA-teleä, mutta ehkä ne puut on sitten paremmin kuivattu kun vähän laadukkaampi soitin (vain vähän).
 
No voi herra sentään, ei tietenkään aina.
Mitään ei voi sanoa varmaksi tässäkään maailmassa.
 
Menipä nyt taas offariksi.
 
Aiheeseen:
 
Squierin Bass VI on hyvä mutta sitäkin joutui seuraavanlaisesti modaamaan heti:
 
-Reunalistojen viimeistely, tämä ei kaikkia haittaa mutta pakko oli nysvätä
-Uskomattoman korkeat satulaurat
-Satulassa ylä-e ja b-kielen väli liian suuri
-Nauhojen kiillotus
 
Helvetin hyvät mikit ja mahtava soitin kaikin puolin kyllä, suosittelen.

Minun Squier bass VI on muuten ihan siistiä työtä,mutta yläsatulan "ämpärimuovi" on varmaankin tulevaisuudessa vaihdettava,niin pehmeältä tuntui,kun vaihdoin paksumman ala-E kielen,jolla hioin satulauran sopivaksi.
 
Toinen on se kampimekanismi joka nitisee voitelusta huolimatta,mahtaakohan löytyä amerikanmallia varaosana
suomalaisten kauppojen hyllystä ?
 
Mutta näistä huolimatta hinta-laatu suhde ja sointi kohdallaan :)

Iban RG321. Tallaan vaihdettu Evolution niin kyllähän tuosta tuli vallan loistelias peli. Kyllähän siihen vielä voisi kaulamikinkin uusia.

Tokai.
Parempaa kolmen sadan stratoa ei voi olla. Säätöjen jälkeen siis.

Line6 DT25, erinomainen laite hintaluokassaan, itselläni nuppi/kaappi yhdistelmä. Paljon on tullut laitteita vahvistinosastolla kierrätettyä, mutta pakko todeta, että tämän on hyvä.

Confidentum: Höfnerin Colorama, ei ollenkaan pöllömpi halpis http://www.thomann.de/fi/hoefner_colorama_ii_hctc2p90mr.htm
Tilasinpa kokeeksi
 
Mulla on (ilmeisesti) tuollainen, tarkalleen ottaen Colorama II, mutta olen käsittänyt Coloraman ja Colorama II:n olevan yksi ja sama luuttu. (Edit. no niinhän siellä se "II" näkyikin olevan) Tilasin Gear4musicilta, joten säätöjä ei ollut tehty lainkaan. Säätöjen jälkeen helkkarin hyvä soitin, viimeistelyssä ei mitään sanomista, pitää vireen kuin mikä tahansa muukin kitara ja hyväsoundiset mikit.
 
Olenkin vähän miettinyt, että miten se "halpuus" tulee näkymään tulevaisuudessa, vai tuleeko se? Meneekö halvemmissa kitaroissa kaula mutkalle ajan saatossa vai onko nauhat normaalia pehmeämpää matskua? Itse olen vähän kuin erikoistunut edullisiin kepukoihin ja joka kerta uuden hankkiessani tiennyt mitä olen tekemässä, toisin sanoen hankkinut hinta-laatusuhteeltaan priimaa tavaraa. Esim. Epiphonen G400 oli omaan hanskaan täydellinen soitin suoraan paketista, eikä mitään, edes kaularaudan pikkuriikkistä säätöä ole tarvinnut tehdä reilun vuoden aikana.
 
Satasen ritsat hieman epäilyttävät ja on vaikea uskoa että soundit olisivat omia korvia miellyttävät ilman lisäinvestointeja, mutta muuten haluaisin kyllä uskoa että ne ovat kitaroita siinä missä tonninkin vastaavat ja kestävät vastaavasti käyttöä. Säädöthän sen soittotuntuman lopulta tekevät jos kaulaprofiili vain miellyttää ja nauhat ovat tasaiset. En muuten ole vielä ikinä törmännyt huonoihin virittimiin, ennen aikojaan huonoksi meneviin metalliosiin tai mykkiin potikoihin.
 
Itse asiassa 90-luvun puolenvälin Squierin stratossakin volume-potikka alkoi rahista ensi kertaa vasta 16 vuoden käytön jälkeen ja suihkaus puhdistusainetta fiksasi senkin uutta vastaavaksi. Samaan hengenvetoon todettakoon, että ko. kepistä meni kaula liian takakenoon, niin ettei kaularaudassa tuntunut riittävän säätövara. Syytän siitä kylläkin enemmän säilytysmetodeja, joihin ei kuulunut sen enempää telinettä kuin laukkuakaan, kuin kitaran edullisuutta. Tosin, ehkäpä aidon Fenderin kaula olisi kestänyt moista vaikka toiset 16 vuotta, mistä sitä tietää.

Itsellä kiertänyt kaikkea kitarakamaa turhankin takia ja kaksi hyvää halpista on löytynyt omaat tassuun (ehkä mikkien vaihto vaaditaan). Ibanezin RG321 ja seiskaserkku RG7321. Käytettynä liikkuu melko huokeaan hintaan ja ovat soitettavuudeltaan aivan loistavia. Tuon seiskan hommaan joku päivä itselleni takaisin vielä. Ja käytettynä jacksonin js sarjalaiset alkavat olla melko halpoja, eli tuosta minkä tahansa kiinteätallaisen, jos löytää alle 150e niin on kyllä hintansa arvoinen.

Halpiksessa ja halpiksessakin on eroa. Kaupasta alle 300 hintainen uusi kitara on halpa eikä siltä kauheasti voi odottaa. Itse kiinnitän eniten huomiota puutyön ja pintaviimeistelyn tasoon. Muun jalostamisen joutuukin sitten tekemään itse jos siitä puutavarasta haluaa muokata laadukkaamman. Käytettynä ostettuna alle 300 hintaisissa löytyykin jo valtavasti mahdollisuuksia. Vanha ja toimiva halpis on loistava pohja itse tehtävälle jalostamiselle ja sellaisista saa erittäin hyviä soittimia kun jaksaa hieman väkertää/tuunata.
 
Esimerkiksi tuo itselläni oleva, alkujaan pikkurahalla ostettu 90-luvun Washburn MG-700 on nykyisellään parempisoundinen kuin moninverroin kalliimpi Carvin edelleen alkuperäisillä spekseillään. Kesällä olis tarkoitus hioa WB kaula ohuemmaksi ja lähemmäksi Carvinin mittoja. Carvinissa on enemmän lakkaa ja blingiä, mutta muuta oleellista eroa ei merkittävästi ole. Teen lopullisen laatuvertailun näiden välillä sitten myöhemmin.
Huom. Laatuvertailu halpiksen ja yleisesti tunnustetun laatumerkin välillä on täysin mahdollista. Saas näkee palaako WB jälleen ykköskitaraksi ja mitä Carvinille tapahtuu?
... sarja jää nyt tauolle mutta jatkuu seuraavassa jaksossa ....

darrell: Noilla on nimikin, "nibble", mutta hyvää suomennosta en ole nähnyt.
 
Ei tarvi eikä voi hioa. Jos kaula kutistuu kuivuuden vaikutuksesta liikaa, niin joko nauhat työntää nibblen kohdalle pullistuman tai pahimmillaan korkkaa nibblet irti reunalistasta.
 
No sillä pullistumallahan ei ole väliä koska se ei tunnu kämmenessä samalla tavalla kuin töröttävä nauhanpää, mutta toki jos se törkkää koko listan irti, niin se on korjattava. Itse en pidä noita niblejä koristeina, vaan nimenomaan innovaationa, jonka ansiosta esimerkiksi omasta kitarastani ei ole tarvinnut nauhanpäitä trimmata.

Burns Marquee - sähkökitara
 
Näitä liikkuu halvalla, erityisesti ennen 2002 vuosimallisia Point Classic vibratallalla olevia, sillä tämä sinänsä hienon tallan eräs osa on noissa kitaroissa materiaalityyppivikainen ja petettyään tekee kitarasta karmean. Kitaroita liikkuu halvimmillaan talla epäkuntoisena 200-300 hintaluokassa. Hienon soittimen saa kuntoon suht iisillä operaatiolla, nimittäin lähettämällä postia tallan valmistajalle, jolta tulee korjaussarja (yksi ruuvattava vastapalikka bodyyn) postissa ohjeineen, jonka jälkeen talla on oikein hieno, ja kitara hintansa väärti.
 
Mallin erottaa ainakin siitä, että kaularaudan säätö ei ole lavassa, kuten tuoreemmissa.

hallu: No sillä pullistumallahan ei ole väliä koska se ei tunnu kämmenessä samalla tavalla kuin töröttävä nauhanpää, mutta toki jos se törkkää koko listan irti, niin se on korjattava. Itse en pidä noita niblejä koristeina, vaan nimenomaan innovaationa, jonka ansiosta esimerkiksi omasta kitarastani ei ole tarvinnut nauhanpäitä trimmata.
 
Gibsoneissa tuo puiden (ja epäilemättä tehtaankin) kosteus pidetään hallinnassa, niin ettei hillitöntä kutistumista tapahdu jälkikäteen. Jos kaula kutistuisi kuten joissain halpiksissa, lista varmaan oikeasti raottuisi irti otelaudasta nauhanpäiden vierestä.