Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: Eiköhän tulla ainakin näkemään "pre-Avalanche" Suhreja myyntipalstoilla ja sillä yritetään saada parempaa rahaa. Vähän samanlaista hipsteröintiä on Jaskoissa "pre-Fender".
 
Heh, tämä nyt ainakin on varmaa. Samanlaistahan se on aina, kun omistaja/tehdas tms. on vaihtunut, kuten Fenderillä, Celestionilla, PRS:llä, ym...

Laulava Kylätohtori: Mutta skeptikkona tulee väkisinkin mieleen ajatus, että tässä on nyt aika klassiset asetelmat siitä, että kasvun ja lisärahan toivossa 'paha ja ahne' uusi omistaja on valmis tinkimään myös laadusta. Ihan mutuna kuvittelisin, että korkeimman laatuluokan putiikkikitaroiden valmistus voi tuskin koskaan olla parhaan luokan bisnestä.
 
Tämä mullakin tuli ensimmäisenä mieleen, mutta toivotaan että lisääntynyt tuotanto näkyy tällä kertaa laadun ja asiakaspalvelun parannuksena.
 
Mitä tässä olen viimeisen vuoden aikana jutellut näiden kotimaisten puuhaajien ja parin ulkomaisen pajankin kanssa niin kuulemma tämä on parhaimmillaankin kaukana jätti bisneksestä.
 
Ihan puhtaasti mielenkiinnosta kysyisin, että miten kotimaan ylpeys, Ruokangas, vertautuu em. valmistajiin. Onko samalla viivalla, vai jopa vieläkin parempi?
 
Onhan meillä täällä kotimaassa monta pajaa jotka ovat täysin verrattavissa muihin huippunimiin, Ruokangas, Lottonen ja Amfisound nyt esimerkiksi uskaltaa koska vain laittaa samalle viivalle muiden alan kärkinimien kanssa. Tämän hintaluokan kitaroita on vähän vaikea alkaa vertaamaan keskenään, hyviä ne on kaikki. Anderson ja Tyler oli mullakin harkinnassa, mutta Ruokankaan pajalla napattiin minun visiosta parhaiten kiinni ja vaikka lontookin taittuu niin yksityiskohtia oli helpoin hioa samalla kielellä. Enpä ole katunut.
 
Yhtä Anderson Drop Topia kokeilin kerran ja olisin ostanutkin jos hinnassa olisi ollut tinkivaraa, se oli ihan hemmetin hyvä kitara. Suhritkin ovat kyllä ihan CS Fenderin tasoisia, ehkä vähän matkaa vielä Tom Anderson/Tyler/Ruokangas tasolla kuitenkin..

Gabe: Suhritkin ovat kyllä ihan CS Fenderin tasoisia, ehkä vähän matkaa vielä Tom Anderson/Tyler/Ruokangas tasolla kuitenkin..
 
Nämä on niitä jokaisen henkilökohtaisia mielipiteitä. Vaikea näitä on mielestäni paremmuusjärjestykseen laittaa. Lähinnä ehkä vaivaa vertailumahdollisuuksien puute. Eipä näitä niin usein kävele vastaan että pääsis vertailemaan ja testaamaan. Omasta puolestani voin kyllä kehua suhrit taivaisiin asti, en oikein älyä miten näitä voi paremmin tehdä. Mutta tässäkin vertailuna on vain nuo kaksi omaa joten otanta on aika suppea.

jpaa: Nämä on niitä jokaisen henkilökohtaisia mielipiteitä. Vaikea näitä on mielestäni paremmuusjärjestykseen laittaa. Lähinnä ehkä vaivaa vertailumahdollisuuksien puute. Eipä näitä niin usein kävele vastaan että pääsis vertailemaan ja testaamaan. Omasta puolestani voin kyllä kehua suhrit taivaisiin asti, en oikein älyä miten näitä voi paremmin tehdä. Mutta tässäkin vertailuna on vain nuo kaksi omaa joten otanta on aika suppea.
 
Ehdottomasti, oma mielepide on muodostunut omien vähäisten kokeilujen perusteella edellämainittujen valmistajien tekeleistä. Ei Suhrit huonoja ole missään nimessä, ymmärrän miksi niistä tykätään. Itse en ole koskaan saanut ketään Suhrin asiakaspalvelusta vastaamaan sähköposteihini eikä heidän tyyli tehdä kitaroita ihan täysin minua puhuttele, joten jätän ne niille joille ne oikeasti uppoaa.

jpaa: Nämä on niitä jokaisen henkilökohtaisia mielipiteitä. Vaikea näitä on mielestäni paremmuusjärjestykseen laittaa. Lähinnä ehkä vaivaa vertailumahdollisuuksien puute. Eipä näitä niin usein kävele vastaan että pääsis vertailemaan ja testaamaan. Omasta puolestani voin kyllä kehua suhrit taivaisiin asti, en oikein älyä miten näitä voi paremmin tehdä. Mutta tässäkin vertailuna on vain nuo kaksi omaa joten otanta on aika suppea.
 
Levytukussa pääsee Tom Andersoneita kokeileen.

250768: Levytukussa pääsee Tom Andersoneita kokeileen.
 
Noista Levytukun kepeistä saa vähän käsitystä mistä kyse. Suurin ongelma Andersonoissa on kuitenkin se, että niitä on saatavilla kovin rajoitetusti. Eivät tee kuin 700-800 kitaraa vuodessa ja se on siinä. Eivätkä aio edes kasvattaa määrää. Ja jos hintalappu on 3500-4000 euroa, haluaisi sen spekseihin varmaan jo vaikuttaa. Odotusaika taitaa olla 10kk paikkeilla.

petrip: Noista Levytukun kepeistä saa vähän käsitystä mistä kyse. Suurin ongelma Andersonoissa on kuitenkin se, että niitä on saatavilla kovin rajoitetusti. Eivät tee kuin 700-800 kitaraa vuodessa ja se on siinä. Eivätkä aio edes kasvattaa määrää. Ja jos hintalappu on 3500-4000 euroa, haluaisi sen spekseihin varmaan jo vaikuttaa. Odotusaika taitaa olla 10kk paikkeilla.
 
Sehän noissa pikkupajoissa on, Ruokankaallakin valmistuu vain 120 kitaraa vuodessa. Ikävää tässä on se että omaa kitaraa joutuu odottelemaan sen kymmenen kuukautta.. mutta pienemmillä valmistusmäärillä on se plussa puolellaan että kun jokaiseen kitaraan panostetaan enemmän on se laatukin vähän jotain muuta kuin vaikkapa juuri Suhrilla ja CS Fenkuissa joita puskee aika kovalla tahdilla ulos. Ja jos tuotantomäärät ovat 100-700 kitaraa per vuosi niin sinne ei oikein edes kestä eksyä yhtään vähemmän kelvollista yksilöä joukkoon vaan kaikkien on oltava oikeasti parasta laatua.
 
Mutta käsittääkseni Suhr haluaakin pienestä boutique pajasta enemmän ison tuotannon laitoksen suuntaan edetä muutenkin, eli sikäli nämä nykyiset muutokset yrityksen myymisestä ja tuotantomäärien kasvattamista vielä nykyistäkin suuremmiksi. ovat hyvin linjassa yhtiön tähän astisen toiminnan kanssa. Tuleehan sieltä nykyisin kitaroiden lisäksi myös vahvistimia, efektipedaaleja ja vaikka mitä. Ehkä Suhr on tulevaisuudessa kohtalaisen laadukkaita hyvistä materiaaleista kasattuja liukuhihnakitaroita tahkoava yritys? Tämä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, lisää hyviä kitaroita myös piempään budjettiin. Palkakisivat vielä jonkun sinne asiakaspalveluun vastaamaan potentiaalisten asiakkaiden kysymyksiin. :)

petrip: Noista Levytukun kepeistä saa vähän käsitystä mistä kyse. Suurin ongelma Andersonoissa on kuitenkin se, että niitä on saatavilla kovin rajoitetusti. Eivät tee kuin 700-800 kitaraa vuodessa ja se on siinä. Eivätkä aio edes kasvattaa määrää. Ja jos hintalappu on 3500-4000 euroa, haluaisi sen spekseihin varmaan jo vaikuttaa. Odotusaika taitaa olla 10kk paikkeilla.
 
Bernie Marsden kertoo, paljonko kitarat joskus maksoivat
 
https://youtu.be/L6V8htfnkvc?t=12m2s

Tuo TA on kyllä hieno soitin, ite en tilaillu vaan ostin suoraan Levytukusta sen Classic S mallin 3:lla singlecoililla, en mä olisi tuohon mitään parannuksia keksinyt, se nyt vaan istui hyppysiin helvetin hyvin ja korviin soundaa hienolta ja specit on mitä on ja ne nyt sattu sopimaan mun käteen ja korvaan sopivasti.
 
http://www.levytukku.fi/tom_anderson_s_classic_light_baby_blue (tuossahan tuo ostamani kitara)
 
On tuolla vielä 3 kpl noita TA:ta, pari strato tyyliä eri viimeistelyllä ja mikeillä ja sitten lespa tyylinen.

Kontiak: Bernie Marsden kertoo, paljonko kitarat joskus maksoivat
 
https://youtu.be/L6V8htfnkvc?t=12m2s
 
Katsoin tuon videon pari päivää sitten. Oikein mainio!

Kontiak: Bernie Marsden kertoo, paljonko kitarat joskus maksoivat
 
https://youtu.be/L6V8htfnkvc?t=12m2s
 
70-luvun alussa siis 10-15 vuotta vanhoista Gibsoneista piti pulittaa 3x kuukauden palkka. Nykyäänhään käytetyt Gibbonit on paljon halvempia;)

petrip: Laadullisesti en ole huomannut eroja Suhrien, Tom Andersonien ja esim. James Tylereiden välillä. Kaikki ensiluokkaisia. Varsinaiset erot liittyy sitten pitkälti makuasioihin.
 
Olen samaa mieltä.
 
Karkeasti olen sitä mieltä, että stratosoundi menee perinteisestä moderniin akselilla fender - tyler - suhr - anderson. Saa olla eri mieltä, mutta tämä viiltävä analyysi on oman kokemukseni.
 
Suhrit ovat olleet erittäin tasalaatuisia, vaikka selkeitä soinnillisia eroja niissäkin on ollu.

Gabe: Ikävää tässä on se että omaa kitaraa joutuu odottelemaan sen kymmenen kuukautta.. mutta pienemmillä valmistusmäärillä on se plussa puolellaan että kun jokaiseen kitaraan panostetaan enemmän on se laatukin vähän jotain muuta kuin vaikkapa juuri Suhrilla ja CS Fenkuissa joita puskee aika kovalla tahdilla ulos. Ja jos tuotantomäärät ovat 100-700 kitaraa per vuosi niin sinne ei oikein edes kestä eksyä yhtään vähemmän kelvollista yksilöä joukkoon vaan kaikkien on oltava oikeasti parasta laatua.
 
Minusta pitkä odotusaika ei ole mikään itseisarvo ja normaalissa liiketoiminnassa se katsottaisiin riskiksi ja huonoksi asiakaspalveluksi. Soitinvalmistajien täytyy vaan tasapanoilla kysynnän ja tarjonnan suhteen. Yksi laadun tärkeimmistä kriteereistä on ehdottomasti tasalaatuisuus. Työn jälki ei saa olla siitä kiinni tuliko edellisenä iltana vedettyä valomerkkiin asti. Tuotannon (pieni) määrä ei myöskään takaa suoraan laatua tai en ymmärrä sellaista logiikkaa. Mitä enemmän työvaiheita tehdään käsin, sitä enemmän, ainakin teoriassa, tulee vaihteluita, jotka vaikuttavat välillisesti myös laatuun.

sebu: Olen samaa mieltä.
 
Karkeasti olen sitä mieltä, että stratosoundi menee perinteisestä moderniin akselilla fender - tyler - suhr - anderson. Saa olla eri mieltä, mutta tämä viiltävä analyysi on oman kokemukseni.
 
Suhrit ovat olleet erittäin tasalaatuisia, vaikka selkeitä soinnillisia eroja niissäkin on ollu.
 
Scott Hendersonin mukaan stratosoundin perinteisyyteen vaikuttaa talla: esim 6 vs 2- ruuvinen. Mulla oli Suhrin Henderson strato, jossa jostain syystä kuitenkin oli 2 ruuvinen talla. Erittäin hyvä perinne soundinen kitara, vaikka otelaudankin radius 16". CS Fenderiä tai noita muita en ole omistanut. Tylerin kyllä haluaisin, mutta ei riitä pelimerkit.

petrip: Tuotannon (pieni) määrä ei myöskään takaa suoraan laatua tai en ymmärrä sellaista logiikkaa. Mitä enemmän työvaiheita tehdään käsin, sitä enemmän, ainakin teoriassa, tulee vaihteluita, jotka vaikuttavat välillisesti myös laatuun.
 
No minulle kaveri rakentaa kitaraa. Oli vissiin kolmas otelauta josta oli tullut hänen kriteerinsä täyttävä. Tuohon kait se pienten erien ja käsityön tasalaatuisuus perustuu, että ei päästetä sutta läpi käsien missään vaiheessa.

Gabe: Palkakisivat vielä jonkun sinne asiakaspalveluun vastaamaan potentiaalisten asiakkaiden kysymyksiin. :)
 
Taitaa mennä sekin raha jonkun kansainvälisen Guthrie Hutchingsin palkkaamiseen. Seuraava askel on tunkea soittokamojen lisäksi se itse klinikoitsija myös sinne käsimatkatavaroihin. Näin säästettäisiin entisestään, kun käydään kitarakauppaa idän ihmeiden kanssa.

petrip: Minusta pitkä odotusaika ei ole mikään itseisarvo ja normaalissa liiketoiminnassa se katsottaisiin riskiksi ja huonoksi asiakaspalveluksi.
 
Eihän se itseisarvo ole, mutta siinä kohtaa kun laitetaan tuhansia kiinni yksilölliseen instrumenttiin niin muutaman kuukauden odottelun kyllä kestää. Ja kuten todettu niin taitaa se pienen boutique pajan pitäminen olla enemmän kutsumus kuin normaalia liiketoimintaa ja rahan tahkoamista. Huonoksi asiakaspalveluksi minä taas lasken tuon mitä esim jäsen Kunu sai kokea. Lupailtiin yhtä ja toista mutta homma kusi joka käänteessä. Olisivat ennemmin sanoneet että on jonoa, kestää 10kk, ja tehneet sitten kerralla kunnolla. Mutta kun halutaan kasvaa jatkuvasti ja saada rahaa niin ei siinä paljon yksi Kunu enää psina.
 
Tuotannon (pieni) määrä ei myöskään takaa suoraan laatua tai en ymmärrä sellaista logiikkaa. Mitä enemmän työvaiheita tehdään käsin, sitä enemmän, ainakin teoriassa, tulee vaihteluita, jotka vaikuttavat välillisesti myös laatuun.
 
Eiköhän se soittimen valmistuksessa mene kuitenkin niin että parasta laatua saadaan kun yksi soitinrakentaja vastaa yhden kitaran valmistuksesta alusta loppuun ja tekee sen kaikessa rauhassa. Ruokankaallakin ne esimerkiksi tekevät töitä ainoastaan kasista neljään ma-pe, ja kyllä se näkyy laadussa kun määrät on pieniä ja tekijät levänneitä.

18is9: No minulle kaveri rakentaa kitaraa. Oli vissiin kolmas otelauta josta oli tullut hänen kriteerinsä täyttävä. Tuohon kait se pienten erien ja käsityön tasalaatuisuus perustuu, että ei päästetä sutta läpi käsien missään vaiheessa.
 
Juurikin näin. Mullakin tehtiin Mojon pintakäsittely kahdesti ennen kun täytti pajan itselleen asettamat standardit.
 
Tarkoitukseni oli vain tuoda omia kokemuksia esille. Ihan hyviä kitaroita ne pääosin ovat vaikka muuten pajan touhu ei niin nappaa.

Gabe: Noh, mutta lienee paras jättää Suhr jengi kehumaan toisiaan ennen kuin menee turhaan palko nokkaan.
 
Toisin kuin Bluetone-jengi, joka ei suinkaan ole herkkähipiäistä arvostelulle. En ole yhtäkään Suhria omistanut mutta sun jutut, tai lähinnä asenne on aivan käsittämätöntä tuubaa. Sinulle taitaa olla jotain vielä hampaankolossa aiemmista ketjuista. Omia kamppeita kun joku tulee (täysin perustellusti, ne äänipätkät oli aivan hirveitä) arvostelemaan, niin se on riidan haastamista, mutta sä täällä rakentavasti tuot vain omaa kritiikkiäsi esille.

Gabe: Huonoksi asiakaspalveluksi minä taas lasken tuon mitä esim jäsen Kunu sai kokea. Lupailtiin yhtä ja toista mutta homma kusi joka käänteessä. Olisivat ennemmin sanoneet että on jonoa, kestää 10kk, ja tehneet sitten kerralla kunnolla. Mutta kun halutaan kasvaa jatkuvasti ja saada rahaa niin ei siinä paljon yksi Kunu enää psina.
 
Valitettava tapaus. Ulkopuolisen on kuitenkin vaikea tietää kaikkia yksityiskohtia, mitä tapaukseen liittyy, joten näissä kannattaa olla varoivainen ennen kuin alkaa yleistää.
 
Gabe: Eiköhän se soittimen valmistuksessa mene kuitenkin niin että parasta laatua saadaan kun yksi soitinrakentaja vastaa yhden kitaran valmistuksesta alusta loppuun ja tekee sen kaikessa rauhassa. Ruokankaallakin ne esimerkiksi tekevät töitä ainoastaan kasista neljään ma-pe, ja kyllä se näkyy laadussa kun määrät on pieniä ja tekijät levänneitä.
 
Voihan se noinkin olla, mutta yksi henkilö on harvoin erinomainen kaikissa yksityiskohdissa. Toiset on hyviä tekemään mikkejä, toiset taas jotain muuta.
 
Ja eiköhän se markkinatalous opeta elämän realismia Ruokankaallakin. Kaikki liiketoiminta perustuu viime kädessä tulokseen. Sen perusteella ne ihmiset siellä voivat olla töissä. Loputtomasti ei voi säätää yhtä kitaraa.