Kitarat: kitarakamat ›

samiko: Tosiaan vielä tosta HBn Telestä. Thomannilla on 888 arvostelua kyseisestä kitarasta. Tähtiarvosteluita yli tuhat.
 
Näin varmasti onkin...
Olisipa ne kaikki suameksi. No kyllä mä lontoostakin sanan sieltä ja sanan täältä ymmärtänen, vaan kohta kun se peli on täällä, niin sittenhän se varsinainen absoluuttinen totuus paljastuu ja yksilöitähän soittimet toki muutenkin.

Stone: Olisipa ne kaikki suameksi. No kyllä mä lontoostakin sanan sieltä ja sanan täältä ymmärtänen, vaan kohta kun se peli on täällä, niin sittenhän se varsinainen absoluuttinen totuus paljastuu. Tiedä vaikka omassa vertailussa pesee avri 52 telenkin?? :D
 
Aika hyvin näyttää käännös suomeksi toimia, ainakin selvän saa.
 
Yllättävän hyvä hintalaatusuhde. vähän nauhanpäitä hioo ja vaihtaa kuumemmat mikit ni eiköhän avri lähde kiertoon :D.

samiko: Aika hyvin näyttää käännös suomeksi toimia, ainakin selvän saa.
 
Yllättävän hyvä hintalaatusuhde. vähän nauhanpäitä hioo ja vaihtaa kuumemmat mikit ni eiköhän avri lähde kiertoon :D.
 
Se olisikin kunnon tempaus vaan ei mahdoton, jos akuutti talousvaje jollekin iskee :D

EDIT: No joo, se siitä tosiaan. Pois. Helvettiäkö se minäkin täällä päätä auon...

Stone: Siinäpä se just onkin :D
 
Nimittäin moni jännittää, että onko kyseessä laadullisesti ko. hintaa paljon parempii soitin kyseessä, josta jotenkin kustannustehokkaasti saatu hinta puristettua noinkin alas ja luulenpa, että takavuosien mustamaalaukset kummittelee monen mielessä ko. brändin tuotteita kohtaan.
 
Eipä silti, kyllä minäkin arvon, että sijoitanko nyt tuohon te-52 kitaraan vai oman fender tele customin wide range mikin päivitykseen tuohon samaan hintaan.
 
Mulla oli sellainen PRS Custom kopio. Olihan se hintaisekseen yllättävän hyvä peli. Mikitkin olivat yllättävän hyvät ja sointi akustisesti.
 
Mutta mutta. Kyllähän sillä saa rahaan nähden kovasti kitaraa, mutta ei se kyllä mitään kunnon laatuvehkeitä oikeasti pese ja linkoa. Painoa oli paljon (tämä yksilökohtaista, mutta pointtina, että painoa voi olla tosi paljonkin), nauhatyöt ei mitään priimaa ollut, viimeistely nyt on hyvää, mutta ei tosiaan kalliimpien tasolla, muoviosat vähän sinnepäin, mikit tosiaan hyvät, mutta ei pääse edes Duncanien ja muiden tasolle, potikat sellaisia pieniä heiveröisiä, jne, jne... Samoin on oletettavaa metalliosien laatu ei vastaa laadukkaampia ja kalliimpia vastaavia.
 
Mutta jos kiinnostaa ja ymmärtää, että sieltä ei ole tulossa mitään custom keppiä, niin ilman muuta vaan tilaukseen ja testiin. Tykkäsin kyllä oikeasti tuon oman HB:n akustisesta soinnista.

EDIT: Pois. Sama syy. Turhaa sössötystä.

Jotkut noista on kyl jo ihan hintaviakin huumorilla kokeiltavaksi. Osatkin toki hyvänoloiset https://m.thomann.de/fi/harley_bent … _vbk.htm?o=19&search=1620936579
 
1000 floikka ja emg:t, tuskin saa samoilla specseillä vastaavaa. Silti itse ainakin kallistun siihen, että ehkä tuo 500€ kannattaa pistää mielummin säästöön arvokkaampaan kitaraan. Eri juttu jos just tollasen tarvii halvalla, se on eka kitara tms. tai muuten vaan haluaa. Voihan tuo olla tuurilla tai säädöillä helmikin.

Laulava Kylätohtori: potikat sellaisia pieniä heiveröisiä, jne, jne... Samoin on oletettavaa metalliosien laatu ei vastaa laadukkaampia ja kalliimpia vastaavia.
 
Nämä on just niitä osia mihin ei kannata laittaa valmistajan paljon vaivaa ja rahaa jos niitä rahoja ei saa myynnillä takaisin. Sitä sanotaan laaduksi.
 
Käyttäjäkin siinä voi voittaa siinä mielessä että nuo pikkuosat ja mikit on helppo vaihtaa ja ehkä samalla valikoida vähän oman maun mukaan jos perus pohja on mieleinen.
 
Lopputuloksen jälleenmyyntiarvo ja imago on sitten tietysti juttu joka joitain kiinnostaa kans. Imagon rahallinen arvo varsinkin on vielä subjektiivisempi juttu.

Mä annoin pikkusormen Bentonille nyt keväällä ostamalla yhteen teleprojektiin HB:n telekaulan ja kun se yllätti laadullaan niin sen jälkeen ostanut neljä Harley Bentonia (TE-70RW Deluxe Series, JA-60 OW, PB-Shorty BK Stan_dard Series ja TE-90FLT Orange Blast) käytettynä satasen keskihintaan. Kun aiemmin pidin Squiereita halpisten kunkkuna niin kyllä täytyy sanoa, että Harley Bentonit on hintaansa nähden vielä selvästi parempia. Eihän näihin tarvi (välttämättä) edes virittimiä tai mikkejä vaihtaa senkun lähtee keikalle.

PIM: Mä annoin pikkusormen Bentonille nyt keväällä ostamalla yhteen teleprojektiin HB:n telekaulan ja kun se yllätti laadullaan niin sen jälkeen ostanut neljä Harley Bentonia (TE-70RW Deluxe Series, JA-60 OW, PB-Shorty BK Stan_dard Series ja TE-90FLT Orange Blast) käytettynä satasen keskihintaan. Kun aiemmin pidin Squiereita halpisten kunkkuna niin kyllä täytyy sanoa, että Harley Bentonit on hintaansa nähden vielä selvästi parempia. Eihän näihin tarvi (välttämättä) edes virittimiä tai mikkejä vaihtaa senkun lähtee keikalle.
 
Minäkin yllätyin omasta 450 plus les paulista, oli parempi kuin Epiphonen vastaavat painoltaan ja tuntumaltaan, ehkä soundiltaankin.

PIM: Mä annoin pikkusormen Bentonille nyt keväällä ostamalla yhteen teleprojektiin HB:n telekaulan ja kun se yllätti laadullaan niin sen jälkeen ostanut neljä Harley Bentonia (TE-70RW Deluxe Series, JA-60 OW, PB-Shorty BK Stan_dard Series ja TE-90FLT Orange Blast) käytettynä satasen keskihintaan. Kun aiemmin pidin Squiereita halpisten kunkkuna niin kyllä täytyy sanoa, että Harley Bentonit on hintaansa nähden vielä selvästi parempia. Eihän näihin tarvi (välttämättä) edes virittimiä tai mikkejä vaihtaa senkun lähtee keikalle.
 
Se niiden bentoneiden "huonosta" laadusta siis ;)
 
Vuosia rivien välistä niistä lukeneena tuli jo lähes sellainen kuva verkkokalvolle, että "ne ovat täysin atomeina ennenkuin laatikkoa saa auki ja nauhat vähintään tippuvat otelaudalta jossakin vaiheessa kilisten". Aika harhaa näyttänyt olevan moiset mielikuvat. On niitä niin uskollisesti mustamaalattu vuosien saatossa.
 
Hienoa, että nykyään saadaan jo realistisempia käyttäjäkommentteja. Tokihan sanomista voi olla bentoneissa kuin muissakin soittimissa toisinaan, en minä sitä silti sano.

Stone: Se niiden bentoneiden "huonosta" laadusta siis ;)
 
Vuosia rivien välistä niistä lukeneena tuli jo lähes sellainen kuva verkkokalvolle, että "ne ovat täysin atomeina ennenkuin laatikkoa saa auki ja nauhat vähintään tippuvat otelaudalta jossakin vaiheessa kilisten". Aika harhaa näyttänyt olevan moiset mielikuvat. On niitä niin uskollisesti mustamaalattu vuosien saatossa.
 
Hienoa, että nykyään saadaan jo realistisempia käyttäjäkommentteja. Tokihan sanomista voi olla bentoneissa kuin muissakin soittimissa toisinaan, en minä sitä silti sano.
 
Näissähän tapahtui ilmeisesti tässä taannoin jonkinlainen loikka laadussa. Ne vanhathan ovat paikoitellen täyttä paskaa. Nämä uudet kuitenkin laadultaan paljon parempia.
 
Onkos näissä muuten hinnat nousseet siitä, mitä ne aluksi olivat. Osaako joku asiaa seurannut sanoa?

Laulava Kylätohtori: Näissähän tapahtui ilmeisesti tässä taannoin jonkinlainen loikka laadussa. Ne vanhathan ovat paikoitellen täyttä paskaa. Nämä uudet kuitenkin laadultaan paljon parempia.
 
Onkos näissä muuten hinnat nousseet siitä, mitä ne aluksi olivat. Osaako joku asiaa seurannut sanoa?
 
Hinnat alkaa alle satasesta ja kahdella saa TE-90FLT:n jossa on panostettu jo myös ulkonäköön. 169 euron TE-70RW telessä on Wilkinsonin talla kompensoiduilla tallapaloilla ja alnico mikeillä eikä työnjäljessäkään juuri löydy moitittavaa. Että kyllä mun mielestä näissä saa rahalleen vastinetta etenkin jos käytettynä ostaa. TE-90FLT:stä maksoin 150e, TE-70RW:stä 110e, JA-60 Jazzmasterista 90e ja P-Shorty lyhytskaalaisesta bassosta 50e. Toi basso varsinkin oli miellyttävä yllätys, kun sopii mainiosti näin kitaristin käteen siinä missä normiskaalaiset on aina tuntunut jättiläisten työkaluilta.
 
EDIT: Muistin juuri, että viimeks kun kävin Nekalan Äijäkirppiksellä niin katselin siellä yhtä ilmeisesti vanhemman saapumiserän HB stratoa ja se oli kyllä karu peli verrattuna näihin mitä mulla on, mikä puolestaa tukee tätä näkemystä laatuhyppäyksestä joku aika takaperin.

Se niiden bentoneiden "huonosta" laadusta siis ;)
 
Justiinsa kävin asiamiespostista hakemassa HB:n Red Blast Telen. Hyvä kaula ja kaularautaa kun vähän löysäsi, niin ei mitään kiinnihirttämisiä vennauksissa tms. joten siinä mielessä hyvinkin kahdensadan väärtti vekotin. Mutta viimeistely jättää toivomisen varaa:
 
* Kaula kyllä antoi päästöä kun rautaa löysäsi, mutta otelauta näyttää vähän aaltoilevalta
* Volyymipotikka pyöri tyhjää koska kiristysmutteri löysällä
* Nauhat rahisee koska kiilloittamatta / huonosti kiilloitettu
 
Mutta ei kai siinä? Skitta kuitenkin pienellä säätämisellä täysin soittokuntoinen ja pitää vireen hyvin + kaulaprofiili on itse asiassa helvetin hyvä ja nopea soittaa. Sähköillä en tätä pääse testaamaan ennen huomista, joten siitä puolesta en vielä sano mitään, mutta makustellaan...
 
Mutta siis ravintolaillan hinnalla täysin soiva peli kuitenkin. Ei paha!
 
PS. Niin ja skeba saa nyt lasettua noilla säädöillä ainakin pari päivää ennen kuin edes mietin jatkotoimenpiteitä, koska sittenhän sen vasta näkee mihin tuo tuosta stabiloituu.

Osaako joku asiaa seurannut sanoa?
 
Tämä maksoi 199€ rahteineen, eli ei nyt varsinaisesti hinnalla pilattu.

Ja kannattaa muistaa että uudesta voi aina valittaa ja palautusoikeutta t kaupassa pitäs olla 30 päivää. Voi ehkä saada parannusta asiaan tavalla tai toisella.

Ei, kyllä mä tuon taidan pitää. Näkyy lasettuvan ihan hienosti otelaudan öljyämisen ja säätöjen läpikäymisen jälkeen, eikä tuohon rahaan mitään CS-laatua voi muutenkaan olettaa saavansa. Hyvä peli soittaa jo nyt ja loistava moddausalustakin jos sille päälle sattuu...

No niin ja sitten vähän rapskaa.
 
Ensinnäkin tämä halpis pyyhkii soitettavuudellaan lattiaa niilä kolmella vintagetelellä mitä mulla on ollut. Ruusupuuotelautainen -69 oli periaatteessa oikein hyvä skeba, mutta 7.25 radiuksen lauta, ohuet nauhat ja pyöreä kaulaprofiili eivät vaan mun näppiin istuneet. Täysvaahterakaulainen -72 taas oli muovilakassa uitettu sysipaska ja käytännössä soittamaton yksilö, mikä ei ole mikään ihme kun se oli niin saatanan huono kitara. Ja täysvaahterakaulainen -73 Tele Custom puolestaan oli hieno ja räyhä rokkikeppi, mutta sen kaulaprofiili, pikkunauhat ja lakattu otelauta silti kököt.
 
Mutta tämä? Litteä kaula 14":n radiuksella, satiinipinnoituksella ja korkeahkoilla semijumbonauhoilla tarkoittaa tuulennopeata soitettavuutta (ainakin mulle) ja nyt kun vehje alkaa mikkejä lukuunottamatta olemaan säädöissä, niin tällähän vetää mitä vaan - ja vireetkin pitävät! Väänsin kitaran kymppisetille aika korkealla kieltensäädöllä ja selvällä kaulan päästöllä mutta tämä on silti kevyt ja nopea soittaa, joka osoittaa kaulan olevan ainakin mun näppiin justiinsa passeli eikä melkein. Roswellin filtertron-kloonit ovat aika heikkotehoisen oloiset, mutta kuten sanoin niiden säätöihin en ole vielä kajonnut lainkaan, joten sen suhteen valamiehistö miettii vielä.
 
Tämän hintaluokan kitaroissa on usein sanottavaa laaduntarkkailussa ja viimeistelyssä, ja niin oli tässäkin. Säädöt olivat tehtaalta tullessa suomeksi sanottuna niin päin persettä että lanta haisee vieläkin, ja otelauta / kaula rutikuivat joten kaula oli vedellyt kiharalle. Avasin kaularaudan täysin ja öljysin otelaudan kevyesti kahteen kertaan, vetäisin vireeseen ja jätin pariksi päivää, ja se oikaisi kaulan joten siitä selvittiin sillä. Voluumipotikka oli löysällä ja pyöri kolossaan essun tassun, joten sen joutui kiristämään ja D-kielen satulan kolo oli löysä, joten siihen jouduin hätävararatkaisuna kehittämään metallifyllin (ei rämise tai särise, joten jääköön toistaiseksi). Nauhat samoin rahisivat kieliä vennatessa tai vibratessa aika tavalla joka viittaisi huonoon tai olemattomaan kiilloitukseen, mutta tämä ihme kyllä meni ohi itsestään kun oli jonkun päivän soitellut, ja nauhatyö oli muuten ihan laadukasta (ei matalia / korkeita nauhoja, ei otelaudan yli tulevia nauhojen päitä).
 
Muu hardware vaikuttaa ihan hyvältä. Virittimet pitävät, talla säätyy ja kaularauta toimii, joten eipä niistä moitteen sanaa. Tosin kestävyys pitkän päälle on kysymysmerkki, mutta rautaahan saa aina vaihdettua ja kaulaankin uudet rosterijumbot jos nuo orkkikset ylen äkkiä kulahtavat. Ja mielestäni ne nauhat KANNATTAA vaihtaa tarvittaessa, koska vaikka halpisvehje onkin, niin helvetin hyvä käyttöskitta silti!
 
Puutyö on hyvää. Kaulan tasku on tiukka kuin... no, jääkööt sanomatta, mutta tiukka silti, ja kaulan ja bodyn väliseen rakoon ei saisi edes paperiarkkia väliin työnnettyä. Mikkien kolot tosin näyttävät hieman epäkeskoilta, mutta menkööt, kun tässä nyt ei mistään monen tonnin kustompajavehkeestä kuitenkaan ole kysymys.
 
Eli mitäpä tästä muuta sanomaan, kuin että ehkä paras 199€ mitä mä olen koskaan törsännyt. Niin ja vehjehän soi akustisestikin kovaa ja nätisti, joten eivät kai nuo käytetyt puutkaan mitään ihan tulitikkukamaa ole. Suosittelen lämpimästi ainakin heille, joilla työkalut pysyvät käsissä!

msalama: Puutyö on hyvää. Kaulan tasku on tiukka kuin... no, jääkööt sanomatta, mutta tiukka silti, ja kaulan ja bodyn väliseen rakoon ei saisi edes paperiarkkia väliin työnnettyä. Mikkien kolot tosin näyttävät hieman epäkeskoilta, mutta menkööt, kun tässä nyt ei mistään monen tonnin kustompajavehkeestä kuitenkaan ole kysymys.
 
Eli mitäpä tästä muuta sanomaan, kuin että ehkä paras 199€ mitä mä olen koskaan törsännyt. Niin ja vehjehän soi akustisestikin kovaa ja nätisti, joten eivät kai nuo käytetyt puutkaan mitään ihan tulitikkukamaa ole. Suosittelen lämpimästi ainakin heille, joilla työkalut pysyvät käsissä!
 
Runko ja kaula on just niitä parhaimpia alueita näissä 199e ja ylöspäin Bentoneissa.

Kiitos kokemuksien jaosta. Hyvä teksti!