Kitarat: kitarakamat ›

Ai uutena? Eikös se ole sitä viimeistelyä.. Käytettyjä en ole ostanut, joten en tuosta tiedä.
 
Jep, juuri sitä. Mitä ite olen kattellut niin ihan merkistä riippumatta on ollut hiukan huonommin viimeisteltyjä yksilöitä missä nauhat hiukka törröttää. Ei se mitään, jos ne törröttää niin ne viilataan piiloon. Kauppiaan vaan pitäs ite bonjata tehä se ennen kun laittaa luutun seinälle roikkuun.

Kauppiaan vaan pitäs ite bonjata tehä se ennen kun laittaa luutun seinälle roikkuun.
 
Joo, tää on nähty monet kerrat liikkeissä. Spede-meininkiä.

Olen aina miettinyt miten niitä nauhanpäitä viilataan osumatta otelaudan reunaan ja hajoittamatta sitä. Toisaalta ei tarvitse miettiä asiaa kun omistaa Godin-merkkisiä kitaroita. Ei nauhat paljoa törrötä kun on laatu kyseessä.

Olen aina miettinyt miten niitä nauhanpäitä viilataan osumatta otelaudan reunaan ja hajoittamatta sitä
 
Viilaamalla esim. kaulan pituussuunnassa tasaisella viilalla (jossa ei ole kahvaa) nauhojen päiden mukaisessa kulmassa.
 
Toisaalta ei tarvitse miettiä asiaa kun omistaa Godin-merkkisiä kitaroita. Ei nauhat paljoa törrötä kun on laatu kyseessä.
 
Hyvän kitaran teossa on paljon vaikeampiakin asioita kuin saada nauhojen päät pysymään suomen ilmastossa piilossa, eikä se ole mikään laadun mittari jos näin on. Toki noviiseille se helpoin tapa kokeilla kitaraa onko kitara hyvä, samoin kuin muut ulkoiset tekijät, lakkausvalumat, bindingit ym. sointiin vaikuttamattomat jutut. Mielummin otan ne törröttävät nauhat, jotka voi itse fiksata muutamassa minuutissa kuntoon kuin huonosti soivan kitaran.

... samoin kuin muut ulkoiset tekijät, lakkausvalumat, bindingit ym. sointiin vaikuttamattomat jutut. Mielummin otan ne törröttävät nauhat, jotka voi itse fiksata muutamassa minuutissa kuntoon kuin huonosti soivan kitaran.
 
Juu, ja näistä pikku fiboista johtuen saa yleensä vielä vähän lisää rabattia...

Olen aina miettinyt miten niitä nauhanpäitä viilataan osumatta otelaudan reunaan ja hajoittamatta sitä.
 
Varovasti.

Olen aina miettinyt miten niitä nauhanpäitä viilataan osumatta otelaudan reunaan ja hajoittamatta sitä. Toisaalta ei tarvitse miettiä asiaa kun omistaa Godin-merkkisiä kitaroita. Ei nauhat paljoa törrötä kun on laatu kyseessä.
 
Tää tuskin on ongelma Fender Froud Worm-kitaroiden ostajille, joista valmiiksi tekokolhittu kitara on 400euron lisähinnan arvoinen.

Tää tuskin on ongelma Fender Froud Worm-kitaroiden ostajille, joista valmiiksi tekokolhittu kitara on 400euron lisähinnan arvoinen.
 
Aivan. Jos kitara on kolhitun näkönen ni miksei nauhatkin vois samalla olla kolhittuja? Siinä ois enemmän järkeä.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 656 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Kyllä kyllä, vanha ketju mutta itselle on ihan ajankohtainen aihe. Strato kiinnostaisi ja Road Worn vaikuttaisi lupaavalta speksien puolesta. Toivon mukaan kenelläkään ei ole enempää lisättävää tuon relikoinnin typeryyteen, eiköhän se puoli ole jo aika perusteellisesti käsitelty. Itse en siitä perusta, mutta ei se häiritsekään. Soundi ja tuntuma ratkaisee, ei estetiikka.
 
Minua kiinnostaisi lähinnä konkreettiset käyttökokemuksetm josko niitä löytyy. Erityisesti 50- ja 60-versioiden eroavaisuudet kaulan osalta (kaulan paksuus, tuntuma, soundi).

Corto: Soundi ja tuntuma ratkaisee
 
Miten relikointi parantaa soundia ja tuntumaa?

Krice: Miten relikointi parantaa soundia ja tuntumaa?
 
Eihän tossa ole sanotukaan, että parantaa. Muttei huononnakaan. Eli jos ei näistä ulkoisista piittaa, niin tommoinen relic voi olla sitä mitä hakee - ja toki jotkut haluavat juuri semmoisen.

Krice: Miten relikointi parantaa soundia ja tuntumaa?
 
Kaulan tuntumaan vaikuttaa paljonkin, koska relikoidussa ei ole uudenkiiltävää lakkapintaa. Enempi sellainen matta tuntuma. Eron huomaa heti, kun vertaa tavallista classic series fenderiä road worniin, joka siis on edellä mainittu malli relikoituna.

Voihan sitä ostaa uuden ei-relikoidun ja sitten hioa kaulaa niin paljon kuin huvittaa. Itse relikoitu! Eikä tarvitse maksaa liikaa.

Krice: Miten relikointi parantaa soundia ja tuntumaa?
 
Numb: Eihän tossa ole sanotukaan, että parantaa. Muttei huononnakaan. Eli jos ei näistä ulkoisista piittaa, niin tommoinen relic voi olla sitä mitä hakee - ja toki jotkut haluavat juuri semmoisen.
 
Niin, meinasin just sitä että mä en jaksa ottaa kantaa ton relikoinnin mielekkyyteen tai hyödyllisyyteen, mulle se on yks hailee. Road Wornien tapauksessa en voisi vähempää välittää, onko niitä viilattu sieltä täältä vanhentamismielessä vai ei. Sen ohuen nitrolakkauksen vaikutus tatsiin ja soundiin mua taas kiinnostaa paljon, paljon enemmän. ainakin DV247:sta Road Worneja saa nyt Mehiko-signaturestratojen hinnalla (eli ~750€). Vähän alkaisi houkuttaa jo.
 
Tasapainoilen ja makustelen tässä sen 50- ja 60-lukumallin välillä. V-kaula olisi minulle profiililtaan mieluisampi, mutta mikäli se 60-lukuinen kaula ei ole sieltä ohuimmasta päästä niin C-profiilikin voisi kelvata. Kuinka paksu suunnilleen on toi Road Worn 60:n kaula, mahdollisesti samoissa mitoissa Classic Seriesin kanssa?

Minulla on tuollainen 50s-mallin stratocaster ja ei siitä ole pahaa sanottavaa. Nimenomaan noiden speksien puolesta minäkin tuon ostin, ennen kaikkea jumbonauhat ja vähän tehokkaammat mikit olivat se juttu. Viimeistelyltään tuo oma ainakin on erinomainen (siis mitä sillä nyt tässä voidaan tarkoittaa) sekä soi ja resonoi hyvin. Tiukempaa kaulaliitosta Fenderissä en ole vielä nähnyt, pitää vireen erinomaisesti, elektroniikka pelaa loistavasti. Mutta yksi juttu on mikä mielestäni pitää ottaa huomioon, kaula nimittäin on erittäin kapea, ylä-e-kielellä jopa melkein liian kapea... Ja ei tuo voi olla ihan huono muutenkaan, kun itse J. Ruokangas oma-aloitteisesti alkoi meilissä kehumaan tuota yksilöä, kun sitä heillä käytin viime talvena nauhojenpäiden hionnassa. Me like, mutta ymmärrän että monelle todellinen no no. Jotenkin tulee mieleen ne vanhat omat suosikkifarkut, jotka tuntuvat aina yhtä hyviltä kun ne vetää jalkaan :)

Hehe, täällähän on ollu melkonen sota ulkonäköseikasta :D
 
Mä heitän kysymyksen näille m.nettiläisille jotka jyrkästi vastustavat Fenderin road worneja....eli, minkä takia teillä on juuri sen värinen kitara mikä teillä on? Noiden road worn keskustelujen perusteella kitaran ulkonäkö siis on ihan yks hailee ;)
 
ps...tässä ruma relicointi, näyttää livenä ihan muovilta
http://www.musamaailma.fi/epages/mu … p;ViewAction=ViewProductDetailImage

the-Antero: Mä heitän kysymyksen näille m.nettiläisille jotka jyrkästi vastustavat Fenderin road worneja....eli, minkä takia teillä on juuri sen värinen kitara mikä teillä on?
 
Miten kitaran väri ja keinotekoinen vanhentaminen liittyvät toisiinsa? Yleensä katsos.. kitaran on pakko olla jonkun värinen, tai ilman maalia, joka sekin on puun värinen. Mutta relikointi ei ole pakollista eikä edes välttämätöntä.

Krice: Miten kitaran väri ja keinotekoinen vanhentaminen liittyvät toisiinsa? Yleensä katsos.. kitaran on pakko olla jonkun värinen, tai ilman maalia, joka sekin on puun värinen. Mutta relikointi ei ole pakollista eikä edes välttämätöntä.
 
Pintakäsittelyjä kummatkin. Etenkin ton kaulan relikointi, ts. lakattomuus, vaikuttaa huomattavasti soittotuntumaan. Lankun relikointi onkin kokonaan ulkonäköseikka, josta toiset tykkää ja toiset ei. Siihen en ota kantaa vaikuttaako tuo ohut maali/lakkaus itse soittimen sointiin.

the-Antero:
ps...tässä ruma relicointi, näyttää livenä ihan muovilta
http://www.musamaailma.fi/epages/mu … p;ViewAction=ViewProductDetailImage
 
En suostu tunnustautumaan relikoinnin ylimmäksi ystäväksi. Ajatuksena ok ja hyvällä maulla toteutettuna puraisee, mutta överiksi vedettynä markkinointikikkareena ihan perciistä.
 
However, itselleni ajautui käsiin tällainen: http://www.musamaailma.fi/epages/mu … tPath=/Shops/musa/Products/10731038 Pikaisesti vilkaistunahan nuo ovat melkein toistensa kopiot. Livenä en ole tuota 256:sta nähnyt.
 
Tuosta on muovisuus, mielestäni, erittäin kaukana ja on kaikin puolin yksi parhaista stratoista mitä olen päässyt hipelöimään. Varsinkin kaulan pinta on loistava ja kyllähän se runkokin ainakin muovilakkakitaroita mukvavammalta tuntuu. Raudat on relikoitu omaan makuuni sopivan miedosti (ei ruostetta, ei hometta, ei tunnistamatonta skäfää). Hemmetin hyvä viimeistely, hyvät osat jne.
 
Relikoitu HSS-strato on strato, jota en ole koskaan halunnut, mutta tuosta on hyvää vauhtia tulossa ns. "pitokitara"...ja kai se pitää itsellekin tunnustaa, että osa tuosta positiivisesta fiiliksestä on peräisin kitaran relikoinnista.

Livenä en ole tuota 256:sta nähnyt.
 
Aivan, kuvassa ne näyttää melko identtisiltä....mutta eivät luonnossa...meinaa mitä kaupan ikkunasta katselin tuota 256:sta niin eka asia mikä tuli mieleen oli että onko tuo jotain hemmetin muovia ;)
 
Niinkuin joku mainitsi ei se väri ole pakollista kitarassa....voihan se olla puun oma väri. Tällöinkin näen valinnan kuitenkin henkilön omana mieltymyksenä, eli et halua maalattua väriä kitaraan vaan haluat puun oman värin. Ja tämä taas miellyttää sinun silmääsi. Eli eikö ole kyse täsmälleen samasta asiasta?
 
Joku haluaa relicöidyn näköisen. Joku jonkun tietyn värisen. Joku ei minkään värisen. Yhtä kaikki nuo ulkonäköseikat vaikuttavat ostajan valintaan. Eli jos sua ei miellytä relicöity kitara niin älä osta sitä, mutta älä kuitenkaan valita jos joku muu sellaisen haluaa ostaa. ;)