Kitarat: kitarakamat ›

Jokohan tässä ollaan kinattu tarpeeksi asioista jotka ei liity vähääkään aiheeseen...
Olen enemmän kuin vakuuttunut -kyllä!

Itselläni on myöskin kaikki kitarat käytettyjä. Kenties nyt joudun ostamaan uutukaisen, kun noita hyviä ES-335 tyyppisiä skeboja liikkuu sen verran vähemmän. Näyttää tulevan kolmen kova kopla tuosta kisasta:
 
Tokai ES-110 / Ibanez AS103 / Yamaha SA2200
 
Tokaissa hyvää on se, että se on "lapaa myöten" kopio esikuvastaan, Gibson ES-335:sta. Ibanez taas näyttää kivalta naturalina, mutta ohuehko kaula vähän jänskättää. Yamahaa en ole koskaan testinyt ja se onkin mustana heppana tuossa rallissa. Kopioita kaikki, samasta teemasta enemmän tai vähemmän plagioiden, kun tällä hetkellä ei riitä varat aitoon asiaan. Kerpeles kun pitää lähteä reissuun nyt elokuussa ja toistamiseen marraskuussa niin on tuo budjetti rajattu aika tiukasti siihen tonnin pintaan.
 
Siksi tämä Tokain laatuselkkaus tulikin mahd. huonoon aikaan. Nyt pitäis vissiin käytettynä metsästää sitä vanhempaa ES-100 tai ES-120 mallia. Kuka haluaa myydä minulle sellaisen? :)
 
Vaikka mulla alkaa varmaan jo olla pikkuhiljaa kunnon Yamaha fanipojun maine, niin noista tuo SA2200 olisi ehdottomasti mun valinta. Ibanezin Artcoret on ihan hyviä hintaansa nähden, mutta kokeilemani yksilöt eivät ole pärjänneet soundissa tuolle SA2200 tai mun wanhemmalle SA1200S:lle. Ei taida uutena vaan Yammua tonniin löytyä kuin käytettynä. Sinänsä noita vanhempia Yamahan SA-sarjan kitaroita kannattaa etsiä, liikkuvat siinä vähän alle tonnin pinnassa.
 
Heitetään vielä yksi polle kisaan, tuon Tokain tilalle: http://www.katanaguitars.com saisi ESP/Edwardsin ES-335 kopsun Suomeen toimitettuna n. 1060€ (pikaisen laskelman mukaan) veroineen ja toimituskuluineen. Japanissa ollessani testailin noita Edwards LP-kopsuja ja olivat mielestäni Tokaita parempia - parempaa elektroniikkaa, ohuemman oloinen lakkapinta ja moitteettomasti rakennettuja. Soundi ja tuntuma miellyttivät kovasti..ellen olisi jo tuota edellä mainittua SA-1200S sieltä ostanut, olisi Edwards varmasti tarttunut mukaan.

Vaikka mulla alkaa varmaan jo olla pikkuhiljaa kunnon Yamaha fanipojun maine, niin noista tuo SA2200 olisi ehdottomasti mun valinta. Ibanezin Artcoret on ihan hyviä hintaansa nähden, mutta kokeilemani yksilöt eivät ole pärjänneet soundissa tuolle SA2200 tai mun wanhemmalle SA1200S:lle. Ei taida uutena vaan Yammua tonniin löytyä kuin käytettynä. Sinänsä noita vanhempia Yamahan SA-sarjan kitaroita kannattaa etsiä, liikkuvat siinä vähän alle tonnin pinnassa.
 
No ei se niin tarkasti ole satkun tai parin suhteen. Jos 1200e sais jotenkin tuon SA2200:n keploteltua niin sitä voisi tosiaankin harkita. Tai sitten vain suosiolla odotan marraskuuhun kunnes tuo Kenian reissu on tehty.
 
Heitetään vielä yksi polle kisaan, tuon Tokain tilalle: http://www.katanaguitars.com saisi ESP/Edwardsin ES-335 kopsun Suomeen toimitettuna n. 1060€ (pikaisen laskelman mukaan) veroineen ja toimituskuluineen. Japanissa ollessani testailin noita Edwards LP-kopsuja ja olivat mielestäni Tokaita parempia - parempaa elektroniikkaa, ohuemman oloinen lakkapinta ja moitteettomasti rakennettuja. Soundi ja tuntuma miellyttivät kovasti..ellen olisi jo tuota edellä mainittua SA-1200S sieltä ostanut, olisi Edwards varmasti tarttunut mukaan.
 
Tuossa on vain se ettei pääse lainkaan testaamaan ennen ostamista. Etenkin Semi-hollowbodyn kohdalla minulle on ensisijaisen tärkeätä päästä nypläämään soitinta ennenkö lyön rahat tiskiin tai tilille.
 
Käytettynä tässä koitan metsästää Tokain ES-100 tai ES-120 malleja... tai sitten tuota Yamahan SA2200, miksei tietysti SA1200 myöskin. Kovin nihkeästi vain liikkuvat nuo n.1000e hintaiset semit käytettyinä. Etenkin kun tuon testaamisen myötä ebay on käytännössä poissuljettu vaihtoehto.

Käytettynä tässä koitan metsästää . Etenkin kun tuon testaamisen myötä ebay on käytännössä poissuljettu vaihtoehto.
 
Schade, koska sitte sulta jää nuo Ibanezin AM- ja AS- sarjaset pois. Miksei myös uudemmat JSM-kepitkin.
Vähän offariks mennyt tämä???

En ole uudemmilla Tokailla soittanut, mutta oma wanha japsi löövrokki hakkaa mennen tullen alle 2000 euron Gibbonit.
 
Tästä sitten Les Paul kopio yli kaiken, hakkaa mennen tullen Tokait ja Epiföönit:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=118942

Se, että se on vanha ja että mukana on "muut objektiiviset asiat" ei tee kitarasta vielä millään tavalla hyvää. "Tämä on parempi kuin alle 2000e Gibsonit"-lausahdus on absurdi jo siinä suhteessa, että kyseinen henkilö tuskin on kaikkia alle 2000e Gibsoneita testannut ja verrannut omaan soittopeliinsä. Radikaali yleistys, ja siihen halusin puuttua.
 
Hyvä kommentti! Itselläni on ollut kohta n.30 v. aikana 6 erillaista Gibsonia eikä niissä ole ikinä ollut mitään vikaa! Myös se tosi asia, että niiden jälleen myynti arvo säilyy, pitäisi merkitä jotain! Olen aina silloin tällöin lueskellut näitä juttuja ja naurahtanut niille. Kyllä tämä kitara (se ja se) on ihan hyvä kun vaihdan, mikit, potikat jne jne. Ostakaa vaan niitä kopioita muttei pitäisi sit kitistä kun arvosta haihtuu 45% pois jo kun astuu liikkestä ulos!

Kyllä tämä kitara (se ja se) on ihan hyvä kun vaihdan, mikit, potikat jne jne. Ostakaa vaan niitä kopioita muttei pitäisi sit kitistä kun arvosta haihtuu 45% pois jo kun astuu liikkestä ulos!
 
Oman Tokai stratokopioni ostin käytettynä. Tähän on tosiaan vaihdettu jo talla, mikit sekä koko elektroniikka. Kunhan vielä nauhat ovat puhkisoitetut vuosien päästä, niin vaihdan vielä kaulankin paksumpaan. Jäljelle jää runko. Kunhan rungonkin onnistuu hajottamaan pudottamalla, niin sekin täytynee vaihtaa. Kuinka käy arvon jos vaihdan vaikkapa laadukkaan Warmoth rungon tilalle? Kitaraa ei varmaan enään kaiken tuon jälkeen viitsi Tokaiksi kutsua, eihän siitä ole yhtään alkuperäistä osaa tallella.:)
 
Ei silti, meni arvo mihin suuntaan hyvänsä, niin ei sen väliä. En ajatellut kovin montaa kitaraa elämäni aikana hankkia, mutta kaikki jotka ostan, aion ehdottomasti säilyttää. Näin voi sivuuttaa sen arvonlaskunkin eikä jää kaupat harmittamaan vuosien päästä.

Onhan se tuokin totta, että arvolaskee ja niin edelleen. En mä kuitenkaan mikään autokauppias ole, vaan kitaristi. Ei ole tarkoitus välttämättä päästäkkään eroon kitaroistani vaan haalia vain niitä lisää, jos tuntee tarvitsevansa. Sitten jos ja kun niitä alkaa olemaan pari samantuntuista ja saundista niin sitten voi miettiä ylimääräisistä eroon hankkiutumisesta. Ei ne mitään keräily esineitä ole (mulle) vaan käyttöesineitä.

Onhan se tuokin totta, että arvolaskee ja niin edelleen. En mä kuitenkaan mikään autokauppias ole, vaan kitaristi. Ei ole tarkoitus välttämättä päästäkkään eroon kitaroistani vaan haalia vain niitä lisää, jos tuntee tarvitsevansa. Sitten jos ja kun niitä alkaa olemaan pari samantuntuista ja saundista niin sitten voi miettiä ylimääräisistä eroon hankkiutumisesta. Ei ne mitään keräily esineitä ole (mulle) vaan käyttöesineitä.
 
Kirjoitin tuossa omista "kohelluksistani" eri kitaroiden kanssa. Muutama vuosi sitten hankin Epin SG:n joka oli ihan ok mutta kaulaprofiili ei natsannut yhtään. Puolen vuoden siistin käytön jälkeen sain siitä vaihdossa noin puolet, mitä olin maksanut! SE vihloi. Näitä tapauksia on muutama muukin. Tässä voi tietysti vain syyttä itseään, mutta aina silloin tällöin iskee jokin GAS. Silloin on hyvä mieli kun ei tarvi maksaa niiiin paljon väliä! Et silleen...

Minulle tärkeää on että kitara toimii työkaluna. Hyvään sellaiseen ei tarvitse vaihdella heti osia. Monesti Gibson Les Paul on juuri sellainen, että sen kun trimmaa kohdilleen ja muistaa virittää niin sillä soittaa hautaan asti ilman että täytyy elektroniikkaa vaihdella tms.
 
Gibson Les Paul onkin kuin raksamiehen vasara. Ei ehkä aina parhaiten viimeisteltyä silmäkarkkia (vaikka toki sitäkin löytyy G-pajalta) mutta helkkarin toimivia tuotteita juuri siinä mihin ne on suunniteltu. Ei minun vasarassa tarvitse olla kullattua hamaraa, timanttiupotuksia jacaranda-varressa tms. Riittää kun se vasara on kestävää sorttia ja että sillä onnistuu naulaaminen ja muu mätkyttely paremmin kuin hyvin :)

Minulle tärkeää on että kitara toimii työkaluna. Hyvään sellaiseen ei tarvitse vaihdella heti osia. Monesti Gibson Les Paul on juuri sellainen, että sen kun trimmaa kohdilleen ja muistaa virittää niin sillä soittaa hautaan asti ilman että täytyy elektroniikkaa vaihdella tms.
 
Gibson Les Paul onkin kuin raksamiehen vasara. Ei ehkä aina parhaiten viimeisteltyä silmäkarkkia (vaikka toki sitäkin löytyy G-pajalta) mutta helkkarin toimivia tuotteita juuri siinä mihin ne on suunniteltu. Ei minun vasarassa tarvitse olla kullattua hamaraa, timanttiupotuksia jacaranda-varressa tms. Riittää kun se vasara on kestävää sorttia ja että sillä onnistuu naulaaminen ja muu mätkyttely paremmin kuin hyvin :)

Jep! Aito on aito jne. Itselläni on 4 erillaista Gibson LP:tä, niiden kaulaprofiilit sopivat kouraani paremmin kuin hyvin. Empä ole kopioista ihan samaa löytänyt. Virittimissä olisi ehkä toivomisen varaa, mutta kun käytän Gibsonin hienoviritys/lukitus systeemiä joten sekään ei nyt niin paljoa merkitse! Eli pari Studiota, Classic ja Standard, ulkomailta tilattuna uusina, hinnat 1200-1800 euron välissä... (Coda-music,Thomann) Ei ole ollut mitään valittamista.

Gibson Les Paul onkin kuin raksamiehen vasara. Ei ehkä aina parhaiten viimeisteltyä silmäkarkkia (vaikka toki sitäkin löytyy G-pajalta) mutta helkkarin toimivia tuotteita juuri siinä mihin ne on suunniteltu.
 
Mä oon aika samoilla linjoilla. Mulla nousee karvat pystyyn aina kun nään telineessä sellasen kepin missä on koristeupotusta ja reunalistaa vaikka muille jakaa ja hintaa 500 Euroo. Miettii vaan että mihin sekin raha menee. Samoin kun oon kattellu näitä ns. halvemman sarjan "spekki-kitaroita" joita myydään vaikkapa Duncanin ja Groverin nimellä. Tehtaalle nuo osat ei kuitenkaan maksa juuri mitään, mutta markkinat on sellaiset että kun spekit on kovat, niin keppiä voi myydä melkeen millä hinnalla tahansa.
Usein näissä on esim akustinen sointi aivan munaton ja ulkona balanssista. On kuoleentuneet alakielet tms. Usein nää kitarat on liikkeissä vielä niin huonoissa säädöissä että senkään puolesta ei viitti ostaa, kun ei tiedä johtuuko rämisevät kielet tiltistä vai säädöistä. Jotkut on täälläkin moittineet että Gibat ois järjestään huonommissa säädöissä kuin esim. PRS:ät. Mulla itselläni on yks kokemus Gibsonien testausreissulta jossa tormäsin liikkeessä pari kehnosti säädettyyn Gibaan. Nyt vieraillessani samassa nimeltämainitsemattomassa liikkeessä, kepit olivat tikissä. Todella harvoin, tuskin koskaan, törmää sellaisiin Gibosoneihin jotka olisivat niin luokattomassa säädössä että testaus ja ostaminen ei onnistu.
 
Hintaa olennaisempaa on musta se, että oikeesti 100% varmasti haluu jonkun skitan. Jos ei oo varma että haluu Gibsonin, niin sillon ne hinnatkin varmasti tuntuu kovilta. Sama pätee kaikkiin keppeihin. Joskus tälläkin palstalla keskustelun aloitukset lähentelevät tilannetta: "Kertokaa mulle mitä mä haluun ostaa." Sillon kaikki tuntuu varmasti liian kalliilta tai hintalaatusuhteeltaan huonolta.
 
Pienenä mainospalana sanoisin että kaikki Gibsonit ei ees oo mitään järkyttävän hintaisia. Yksi parhaimpia rokkisoundeja mitä oon soittanut on ollut Gibson faded sarjan SG; Peaveyn Classic 30 komboon. Eikä tohon settiin ainakaan mitään lottovoittoa tarvita. Pientä hernerokan makuista säästökuuria vain. Jos tiedätte mitä tarkoitan. ;-)

Jep! Aito on aito jne.
 
Sepä se. Monesti puhutaan tuolla Yleistä-osastolla piratismista ja mp3-warettamisesta (esim. taas tälläkin hetkellä), mutta ne asiat unohtuu hyvin nopeasti siinä vaiheessa kun levyä vetästään purkkiin Behringerin Mackie-kopiolla ja Tokain Love Rockilla :)
 
Itselläni on 4 erillaista Gibson LP:tä, niiden kaulaprofiilit sopivat kouraani paremmin kuin hyvin. Empä ole kopioista ihan samaa löytänyt. Virittimissä olisi ehkä toivomisen varaa, mutta kun käytän Gibsonin hienoviritys/lukitus systeemiä joten sekään ei nyt niin paljoa merkitse! Eli pari Studiota, Classic ja Standard, ulkomailta tilattuna hinnat 1200-1800 euron välissä... (Coda-music,Thomann) Ei ole ollut mitään valittamista.
 
Les Paul-mallit tehdään tiettyjen perinteiden mukaisesti. Niissä ei siis ole lukittavia virikoneistoja tai muita moderneja hienouksia, koska ne eivät kuulu Lester Polfuksen signature-malliin. Gibson Les Paul tarjoaakin siis jotain muuta kuin uusimmat hienoudet... nimittäin sen vanhan, tunnistettavan ja halutun soundin, fiiliksen ja soitettavuuden. Painottaen soundia tietystikin.
 
Jotkut on täälläkin moittineet että Gibat ois järjestään huonommissa säädöissä kuin esim. PRS:ät. Mulla itselläni on yks kokemus Gibsonien testausreissulta jossa tormäsin liikkeessä pari kehnosti säädettyyn Gibaan. Nyt vieraillessani samassa nimeltämainitsemattomassa liikkeessä, kepit olivat tikissä. Todella harvoin, tuskin koskaan, törmää sellaisiin Gibosoneihin jotka olisivat niin luokattomassa säädössä että testaus ja ostaminen ei onnistu.
 
Se on kurjaa kun nykyään soitinkauppa on vain ja ainoastaan myyntiä. Aikaisemmin soitinkaupoissa oli myös huoltopisteitä ja joku joka fiksaili kitarat kuntoon ja pisti trimmaten. Hyvä kun kaikki myyjät eivät aina osaa edes virittää kitaraa, myydä kyllä osaavat senkin edestä. Mielestäni Gibsonin kohdalla palvelu on mennyt myös huonompaan suuntaan täällä pohjoismaissa, kiitos Into-Luthmanin markkinointipolitiikan johdosta. Levytukussa kun aikanaan Gibsoneita kokeili ja jos joku ei tuntunut hyvältä tai oli jotain säädettävää niin kitara vietiin trimmaukseen ja sai iltapäivästä käydä testimässä uudestaan :) Siellä oli malleja esillä joita sai ropeltaa, nykyään homma menee niin että joku liike voi tilata I-L:lta pari hassua mallia jotka tulevat ties missä säädöissä logistiikkakeskuksesta. Sitäkään ei tiedä kuinka kauan ne ovat siellä majailleet ja millaisessa paikassa.
 
Itse vastustan tuollaisia isoja "ketjuja" kuten EM Nordic ja Into-Luthman. Onhan niissä paljon tuotteita, mutta hinnat on kuin monopolissa ja palvelu on yhtä perseilyä jatkuvasti. Levytukusta sai vaikka soittimen kotiin testattavaksi yön yli, koitappa samaa I-L:n kanssa. No go, sister!
 
Pienenä mainospalana sanoisin että kaikki Gibsonit ei ees oo mitään järkyttävän hintaisia. Yksi parhaimpia rokkisoundeja mitä oon soittanut on ollut Gibson faded sarjan SG; Peaveyn Classic 30 komboon. Eikä tohon settiin ainakaan mitään lottovoittoa tarvita. Pientä hernerokan makuista säästökuuria vain. Jos tiedätte mitä tarkoitan. ;-)
 
No mutta, tuntuuhan se hurjalta sijoittaa 2200-2300e Gibson LP Standardiin, kun puolet halvemmalla saat samanlaisen, kunhan vain tingit valmistusmaasta ja logosta lavassa :) Totuuden nimissä kuitenkin tuollainen 2500e sijoitus on aika pieni, kun tietää että sillä Gibsonilla voi veivata sen 50 vuotta. Miksei toki Tokaillakin, mutta veikkaanpa että enempi siihen Tokaihin on lopulta rahaa palanut vuosien saatossa kaikkea osaa vaihtamalla ja fiksaamalla. Se on aina niin, että kuka minkäkin laskee ja miten.
 
Siksi kenties nuo vanhat "omat kullat" ovatkin niin arvokkaita kun niihin on pistetty sitä rahaa menemään, oli merkkinä mikä tahansa. Eli vaikka kitara itsessään ei olisi maksanut kuin 800e, mutta kun siihen on sijoitettu 300e mikit, 100e satula ja virityskoneisto, 100e talla, nauhat vaihdettu 3 kertaa ja hiottu viidesti (ei sekään halpaa ole reunalistalliseen soittimeen) jne., niin tottahan toki se on silloin hyvä ja paras itselleen.

Sepä se. Monesti puhutaan tuolla Yleistä-osastolla piratismista ja mp3-warettamisesta (esim. taas tälläkin hetkellä), mutta ne asiat unohtuu hyvin nopeasti siinä vaiheessa kun levyä vetästään purkkiin Behringerin Mackie-kopiolla ja Tokain Love Rockilla :)
 
Kuinkahan paljon alkuperäistä on nykypäivän sarjatuotanto Gibson Les Paulissa? Taitaa alkuperäisyys aika pitkälle rajoittua logoon ja firman nimeen.
 
Entä kuinka paljon kopioitua oli alkuperäisessä Les Paulissa? Aika paljon jos alkaa tarkemmin miettimään. Esim. bodyn silhuetti selkeästi lainattu akustisesta kitarasta, kaareva kansi orkesterikitarasta, soololovikaan ei taida olla Lesterin keksintöä, 3+3 headstock ikivanha keksintö, mikrofonit 20 vuotta vanhaa tavaraa ja jopa ei-ontto bodykin oli jo tuolloin vanha keksintö. Eli mitä muuta Les Paul on kuin eri puolilta kopioitujen vanhojen ja hyväksitodettujen ideoiden kokoelma.

Yleistä-osastolla piratismista ja mp3-warettamisesta (esim. taas tälläkin hetkellä), mutta ne asiat unohtuu hyvin nopeasti siinä vaiheessa kun levyä vetästään purkkiin Behringerin Mackie-kopiolla ja Tokain Love Rockilla :)
 
Nyt mulla varmaan meni yli hilseen? Eli jos soittaa kopiolla = piratismia ja rikollista?

Nyt mulla varmaan meni yli hilseen? Eli jos soittaa kopiolla = piratismia ja rikollista?
 
Kyllä mun mielestä kaikki kopiokitaroilla soittavat pitäisi tuomita ankariin sakkoihin.

Eli mitä muuta Les Paul on kuin eri puolilta kopioitujen vanhojen ja hyväksitodettujen ideoiden kokoelma.
 
Kokoelma on ihan eri asia kun sen tuloksena on täysin uusi luomus. Eri asia on 1:1 plagiaatit.
 
Am-C-Em kiertoakin voi moni "koota" omaan biisiinsä kunhan se ei ole 1:1 plagiaatti jostain muusta biisistä.

Eipä se Gibsonin Les Paulkaan mikään ihan originaali ollut. Sinänsä aika erikoista sotkea tämä "kuka kopioi ja ketä"-juttu näihin Gibson/Tokai-juttuihin.
 
Miksi pitäisi yrittää keksiä ruutia uusiksi? Myös vertaus tekijänoikeuksiin on aika hatara. Jos sellaisista halutaan puhua, pitää mennä aikalailla Gibsoneita kauemmas..
 
Edit: Tekstiä olikin tullut. On se muuten kummallista, että Straton muoto on niin universaali ja "jokamiehen oikeus", mutta toisin Gibsonin kanssa. Stratojohdannaisista harvemmin tällaista soppaa syntyy, mutta Les Pauleista kylläkin. :-)
 
Edit2: Vai kuinka monta taistelua muistatte täällä käydyn Fenderin Stratosta ja sen kopioista? Mikä sitten tekee G:n Les Paulista jotenkin erilaisen?

Sepä se. Monesti puhutaan tuolla Yleistä-osastolla piratismista ja mp3-warettamisesta (esim. taas tälläkin hetkellä), mutta ne asiat unohtuu hyvin nopeasti siinä vaiheessa kun levyä vetästään purkkiin Behringerin Mackie-kopiolla ja Tokain Love Rockilla :)
 
Itseasiassa se on valmistajan vika ja vastuu jos tekee kopioita, ei tuotteen loppukäyttäjän. Sama juttu jos esim. tekisit kopion Beatlesin kappaleesta ja myisit sitä omanasi niin ei sitä kuuntelevat ihmiset saa syytteitä niskaan vaan biisin tekijä. ;) Eihän noita lawsuit kitaroita kerätä ostajilta pois vaan valmistaja saa tuntuvat rapsut kuten saisi Beatlesin kopioijakin.
 
Mitenköhän muuten kotimaiset soitinrakentajat suhtautuvat nykyään kopioihin? Ainakin muutama kotimainen rakentaja ei tee täysin suoria kopioita esim. stratoista tai Les Pauleista.
 
EDIT: kauhea kasa kirjoitusvirheitä...

Saako sellaisen levyn warettaa laillisesti joka on soitettu tuommoisella kopiosoittimella? Jos se on tehty tommosilla piraattisoittimilla niin eikös se ole aivan sama jatkaa piraattiperinnettä kyseisen levyn kohdalla :D