Kitarat: kitarakamat ›

Otetaan vähän liikaa kaikkea paitsi taitoa: kieliä, bassoa, middleä, trebleä, säröä, pedaaleja, piuhoja, transistoreja, yrittämistä, virheitä...

usein on käytössä keski tai tallamikki ja tonea n. 8, jos asteikko on 1-10.
aika pehmeä saundi, hum-single-hum, esp:n tehdasmikit. Ja kaksi delayta, toinen rytmille, toinen koristeeksi=lyhyt feedback, keskipitkä delay time.
 
ja sitten se, että oikeasti vaihtaa sitä mikkiä ja tonen säätöjä biisin ja osan mukaan.

a sitten se, että oikeasti vaihtaa sitä mikkiä ja tonen säätöjä biisin ja osan mukaan.
 
Öö, miten sitä muuten pitäs tehdä?

Teräskielinen akustinen kitara ja aika ohut plektra on paras soundi. :)
 
Tämä aikalailla minullakin yhdistettynä vielä kaksi sävelaskelta laskettuun vireeseen, .013-sarjan Elixir-kieliin jne.
 
Öö, miten sitä muuten pitäs tehdä?
 
Ite ainakin käyttelen enemmän volaa kuin tonea. Sooloissa pistän täysille. Särön määrää voi myös hallita tuolla.

Välttävillä vahvistimilla ja kitaroilla soittanut, (minä itse) joutuu kyllä myöntämään, että perushyvän/tyydyttävän saundin saan Zoom 8080:n säröistä. Sen kun sitten ajaa noihin vahvistinpömpeleihin, niin saa edes jotain järkevää ulos.
Tosiaan ei paljon tuota puhdasta saundia tule etittyäkään. Laitettakoon vielä, että on noita säröjä etitty vahvistimistani ja purkeista (Metal-zone, Ratt, yms..) Mutta Zoomista ne vaan saan helpoiten esille.
 
Vahvistimet:
Fender The Twin 2x12 combo 100w (Punanappinen)
Peavey Triple XXX 120w
Erilaisia kaappeja mm. bassokaappeja.
 
Kitarat:
jackson kelly (oliko Ke-8 tai joku?)
Ibanez Rg 505

Marshall JCM800 2205 (Tärkein tekijä mulle)
ESP JH-Hav (EMG 81&89)
Boss Gt-6
Ernie Ball -Regular Slinky 10-46 ( Eli alavireeseen löysä tatsi )
 
Vireenä: C#,G#,C#,F#,A#,D#
 
-Lievä middle -scoop
-Sopivasti gainiä
-Paljon asennetta

Se, minkälainen päivä mulla sattuu olemaan.
Paska meininki, fiilis, olo, fysiikka = Paska soundi.
 
Ja päivvastoi. Kamoilla niinkään kauheasti väliä, vaikka tuleekin välineurheiltua.

Vähän säröä mutta paljon voimaa.

overdriveä jonkun verran vahvarin särökanavaan ja wah... myös lämmintä delayta ja phaseria... ykkösenä humpparimikit, tykkään tallasta ja keskikohdasta... :)

Visual Sound Route 66.

Pää ja sormet on aika kova tekijä. No jos vahvistin ja skeba on ihan perseestä niin sille ei voi mitään. Huono trankku vahvistin ei vastaa soittoon, ei sitten millään. Sama jos kepissä ei ole mikään kohdallaan niin sitten ei ole.

On kokeiltu kaikenlaisia midivempaimia, mutta aina palaa kombinaatioon; Jcm800 50w yksikanavainen, 4*12, texas speciaal strato, pari paavoo, ja jos mokaa, niin räkä-naurua päälle.....ai joo, 10-48, ja rok on.....

Stratocaster ja miedosti delaytä.

Putkia pitää olla signaaliketjussa mielellään yli 20. Muuten kehä ei yhdisty.

-Liian hitaat ja kömpelöt sormet.
-Gibson U2 strato
-Microcube joka on säädetty classic-särömallinnukselle, hieman reverbiä ja tone täysillä. Vaihtoehtoisesti päällä on Jd-clean tai Black Panel-mallinnus sekä sopivasti chorusta ja tonea.
-Todella pahat soittovirheet ja yliyrittäminen sekä liika palm mute tai palm muten täydellinen puuttuminen.

Scriimeristä säröä runsaanlaisesti ja sitä siveltelemään Gibsonin Flying V:llä.

Hiwatt dr103, Boss gt-3:sta pelkät säröt ja kaiut, LP Studio -87 ja iso käsi.
Siinä se on.
 
-alppu

Eihän tähän voi vastata muuta kuin, että Samick pulttikaula LP kopio 80 -luvulta. Ihan sama minkä kautta sitä vinguttaa, niin aina soi hienosti. Varsinkin noilla alkuperäisillä tuhnuilla mikeillä :)

Se, minkälainen päivä mulla sattuu olemaan.
Paska meininki, fiilis, olo, fysiikka = Paska soundi.
 
Ja päivvastoi. Kamoilla niinkään kauheasti väliä, vaikka tuleekin välineurheiltua.
 
Täysin samaa mieltä. Samat kamat samoilla säädöillä saattavat kuulostaa upeilta tai mitäänsanomattomilta. Joskus rupisesta trankkulootasta saa HB:lla loihdittua ulos juuri SEN soundin. - Taitaa jokaisella meistä olla pään sisällä semmonen säätönamikka.

Putkivahvarista paljon volaa ja middlekäs soundi ja runnotaan kieliä lujaa.